7 vuotias urosdopperimme sai 3kk sitten ensimmäisen epileptisen kohtauksen.ollessamme lenkillä se kesken innokkaan fasaanin takaa-ajon kaatui kyljelleen ulisi pissasi alleen ja oli tajuttomana n.30sek. nousi ylös ja oli sekava jonkin aikaa.lääkärissä tietenkin käytiin mitään syytä ei löytynyt.lääkäri oli sitä mieltä että perusteellisempaan tutkimukseen ei vielä aihetta, odotetaan seuraavaa kohtausta. seuraava kohtaus tuli 3kk ekasta. koira tuli ikäänkuin hakemaan apua ja tiesin että jotain tapahtuu.kohtaus tuli. tilattiin aika perusteelliseen tutkimukseen joka olisi ollut eilen. sinne emme kuitenkaan enää ehtineet.edellispäivänä koira sai useita kohtuksia, illalla useita peräkkäin. ei toipunut edellisestä kun jo uusi tuli. nostimme autoon ja lääkäriin tiputukseen ja diapamia suoraan suoneen. vaikutti paremmalta ja myös el.lääkäri uskoi että selviämme seur. päivänä turkuun selvittämään mistä kaikki johtuu. tulimme kotiin ja kun valot sammutettiin kuulin että poika nousee ja kaatuu. kohtaus tuli tunti sitten saadusta lääkityksestä huolimatta millä piti selvitä aamuun. ilmeisesti pojan sydän ei enää kestänyt. kohtaus oli rajuin ja pisin ja yhtäkkiä tajusimme että sydän ei enää lyö. en halunnut sillä hetkellä kun lääkäri sitä puhelimessa kysyi lähettää ystävääni avattavaksi vaan haudan lepoon. tieto ei poikaa enää takaisin tuo. nyt kuitenkin mieltä kaivertaa mistä johtui, että niitä tulikin päivässä niin monta ekan kauan sitten olleen jälkeen että pojan piti kuolla? kasvi päässä? maksa lopussa? koira oli loppuun asti kiiltävä, hyväkuntoinen ja elämäniloinen paitsi viimeisenä päivänä tietenkin jo ekan jälkeen uupunut.vaikea uskoa että "puhdas" epilepsia olisi ollut noin raju. onko kellään samantyylistä kokemusta?
dobermanni kuoli
nyyh
7866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tietääkseni ei Suomessa heinäkuussa missäänpäin pitäisi olla mahdollista, että koira ajaa vapaana fasaania. Koiranomistajat, jotka eivät ymmärrä noudattaa esim kytkettynä pitomääräyksiä, pilaavat meidän muiden urakan. Vapaamatkustajia ei tässäkään asiassa tarvita. Ps Koiran menetys on tietenkin ikävä asia.
...jatka sä vaan ihmettelyä, mutta mielummin ilman näppistä. Että joku kehtaa pistää tuommoisen viestin tämän otsikon alle! Pikkasen tilannetajua. Aloita vaikka uudella otsikolla aiheesta jos se noin koskettaa. Sama kun joku tulisi läheisen kuoltua valittamaan vainajan väärin pysäköidystä autosta.
Koiransa menettäneelle osaanottoni.
Luin viestiäsi ja veti aivan täysin sanattomaksi.. Meillä sai 11 vuotias dobsumme vajaa viikko sitten kohtauksen jonka syytä ei löydetty. Nyt seuraamme ja odotamme mitä tulee vai jatkuuko elämä aivan normaalisti...
Mitään muita oireita ei näy, niinkuin ei tainnut olla teilläkään... Mutta ei auta, elämä jatkuu.. Lekurimme mukaan maksassa olevat ongelmat näkyvät yleensä päällepäin, mutta aivokasvain on vaikeampi havaita.. Joskushan kohtauksille ei ole mitään syytä, ne vain tulee ja sydän ei kestä..
Jaksamista ja haleja sinulle! Nyt on koirulilla hyvä olla ja ajan kanssa ikävä helpottaa. Sitten voi jo hymyillä ja muistella hyviä hetkiä!
tosi surullista,otan osaa=(
Hyvä että se törkeä viesti poistettiin!
Se oli yksi hyvä esimerkki ääliömäisestä ja raa'asta ihmisestä. Tuollaiset ne koiriaan rääkkää.
On varmasti todella kauheaa menettää koiransa, ihan verrattavissa omaisen kuolemaan.
Minä pelkään jo etukäteen oman koirani puolesta. Mikä tietysti ei ole viisasta, kannattaa nauttia kaikesta yhteisestä ajasta. Oma koiranikin sattuu olemaan 7 vuotias. Koita jaksaa ja ajattele että koirasi sai elää ihanan elämän!!
Ja sinulle joka tartuit fasaanin takaa-ajoon, ÄLÄ OTA KIRJAIMELLISESTI!! Minunkin koira saattaa lenkillä lähteä ties minkä linnun perään mutta ei pelkoakaan että se sellaisen kiinni saisi, tai edes sitä yrittäisi, se vain nauttii takaa-ajosta. Ei ole minkäänlaisen metsästäjän elkeitä.
Syvimmät osanottoni.
On varmasti kauheaa menettää rakas kumppani näin yllättäen.. Voimia! Ja iso hali!!
Surullista, että menetitte koiranne.
Normaalista perinnöllisestä epilepsiasta tuskin oli kyse, koska kohtaukset alkoivat noin vanhana.
Yleensä ne meinaan alkaa jo nuorella iällä.
Ja syitähän noihin kohtauksiin on monia, kuten se aivokasvain tai vaikka vaan aivovaurio, jos oli sattutanut päänsä aikaisemmin.
Oma koiramme saa myös muutaman kuukauden välein kohtauksia, jotka johtuvat luultavasti aivovauriosta. Toivottavasti meillä ei ole edessä samaa, ei ole edes tullut mieleen, että koira voisi kuolla noihin kohtauksiin. Meidän koiralla kun tuo sydänkään ei ole enää ihan kunnossa.