"Vaikein asia mitä olen rakkaudesta oppinut" - näin tällaisen otsikon ja aloin miettimään, mikä olisi se vaikein asia mitä olen rakkaudesta oppinut tai mitä rakkaus on opettanut?
Yhden opin olen saanut; rakkaus ei ole maailman yksinkertaisin juttu...
Mikä on vaikein asia minkä olet rakkaudelta/rakkaudesta oppinut?
Yhden opin olen saanut; rakkaus ei ole maailman yksinkertaisin juttu...
Mikä on vaikein asia minkä olet rakkaudelta/rakkaudesta oppinut?
Vastaukset 18
Vanhimmat
omista tunteista huolimatta, silloin jos toisen on mentävä...
Todella. "Romahdus satuttaa aina, - tuskallisinta lienee antaa pois se, jota ei koskaan ollutkaan", on Eija Jaakkola kirjoittanut.
Jokainen joka on joskus rakastanut, on myös joutunut joskus luovuttamaan. Monet eivät edes uskalla rakastaa luopumisen tuskan pelosta.
Joku viisas on myöskin sanonut että, suurinta rakkautta on se, että päästää toisen menemään, jos se tekee hänet onnelliseksi. Juuri tuota kai tarkoitit?
se, että rakkaus ei pysy itsestään, vaan sen eteen on tehtävä työtä ja taisteltava. Rakkaus on tahtomista. Toinen tärkeä juttu, minkä olen oivaltanut - rakkautta riittää rajattomasti jaettavaksi; se ei ole joku tietty "kiintiömäärä", joka jokaiselle on annettu ja jota sitten tarkasti ja säästeliäästi jakaa ympärilleen, vaan rakkauden säiliö on pohjaton - sitä ei tarvitse säädellä tai säästellä. Vielä kolmaskin juttu tulee mieleen: rakkaus synnyttää rakkautta.
mitä tarkoitin, vaikka lauseeni jättikin tulkinnanvaraa :)
Vaikka itse kuinka toista vielä rakastaisi, on hänen annettava mennä, jos ei hän ole
kanssasi onnellinen.
Tämä on helppo ymmärtää, ettei väkisin voi ketään pitää.... mutta se, että todella ”mukisematta”
antaa toisen mennä, vaikka häntä palavasti rakastaa. Siinä on ollut vähän nielemistä...
Tuo luopumisen pelko! Suhteessa, jossa molemmat ovat onnellisia ja kaikki toimii molempia tyydyttävällä tavalla, ei kai luopumaan joutumista tarvitse edes pelätä? Kannattaako muunlaisia suhteita ylläpitää??
Ja Heissan sinne Ruotsiin, har ni snö där ännu?
Kiitos kysymästä, kevät on juuri saapunut tänne Itä-Göötanmaalle ja lunta ehkä vielä löytyy pikkuisen jostain metsän laidasta. Ihanaa tämän pitkän talven jälkeen.
Ei pakolla voi rakastaa, ei tietysti. Mutta että luopuminen olisi koskaan helppoa... Se tekee niin helv''tin kipeää jos toista todella on rakastanut ja se voi tehdä kipeää vielä vuosien päästä. Sitten on ihan eri juttu jos itselleen onnistuu sen pänttäämään että nyt se on näin ja tämä on vapaaehtoinen pakko, mutta helppoa se ei ikinä ole...
Minun mielestäni on parempi jos itselleen voi sanoa että nyt on hankala juttu menossa, mutta kyllä tästä vielä selvitään. Ja suhdetta joka ei perustu molemminpuoliseen syvään kiintymykseen, ystävyyteen ja rakkauteen on vaikea, tai mahdotonta, pitää hengissä pitkän päälle.
Luopuminen on aina rakkauden hinta. Enemmin tai myöhemmin se tulee eteen. Vaikka kuinka rakastaisi.
Rakkaus ei ole yksinkertainen juttu...
Voimia sinulle. :)
on tullut kovin keikkuen tänä vuonna, mutta nyt jo näkyy maata enemmän kuin lunta!
Hyvin kirjoitit asian, eikä tuohon ole oikein lisättävää.
Rakkaus ei ole koskaan helppoa, mutta parhaimmillaan ah niin ihana asia!
Kiitos kannustuksesta, mutta onneksi siitä ajasta, kun joutui luopumaan, vaikka itse olisi halunut jatkaa on jo monia monia vuosia, mutta tuli nyt mieleen opettavana kokemuksena kasvun tiellä :)
Nyt nukkumatti kutsuu hellään huomaansa!
Hyvää Yötä
Kun minulle tuli, sanoisiko keski-iän kriisi, niin halusin kokeilla tuota elämän filosofiaa ja ehdotin sitä Elämänkumppanille. Päätimme sitten yhdessä että kokeilemme sellaista "vapaata suhdetta" ja jos jomman kumman eteen tulee "bonus-rakkautta", niin siitä vaan. Ajattelimme että rakkautta ei saa rajoittaa, vaan sen täytyy antaa kasvaa vapaasti. Rakkaus on elämän tarjoamaa rikkautta, eikä sitä saa torjua, vaan se pitää ottaa ilomielin vastaan...
Tämä kokeilu opetti meille molemmille paljon itsestämme ja rakkaudesta. Ehkä rakkautta riittää rajattomasti, ehkä joku voi sitä jakaa rajattomasti ympärilleen. Meistä ei siihen ollut ja vaikka me opimme paljon, niin sen opin hintana oli sydänsuru. Näin jälkeenpäin toivon etten olisi tuottanut sitä ihmiselle, joka erehtyi minua rakastamaan tietämättä, että oli vain "koekaniini".
Joskus voi pohjaton rakkaus olla todella julmaa.
kanssasi MysNa...vaan kuinka saat toisen ymmärtämään sen niin,ettet loukkaa häntä?
että näihin tilanteisiin löytyy oikeita sanoja tai tapoja toimia... Kun rakkaustarina päättyy, satuttaa se aina ja yleensä molemia. Omaksi valinnaksi sitten jää miten käyttäytyy loukattuna.
Suhteen päättyminen ei satua läheskään aina molempia. On olemassa ihmisiä (miehiä/naisia) jotka petaa pari kolmekkin sänkyä ennen kuin kertovat kumppanileen että ovat lähdössä.
Eikä siinä tunnu olevan suurtakaan surua.
Tässä voisi lainata vaikka, keskustelua, kyyneleet aseena, onko ne aitoja.
No tuo käyttäytymis juttu on jokasien oma juttu, sen myönän.
oli että siinä menee taas rakastaminen ja rakastelu pahasti sekaisin.
Mietin mitä on "boonus-rakkautta"???
Rakkaus joka minusta on vapaata, sopii kyllä elämään myös parisuhteesa.
Tarkoitan että vaikka eläisikin perinteisessä parisuhteessa, voi rakastaa muitakin, silloin rakkauden käsite vaan muuttuu, se on enmpi sympatiaa toisia kohtaan.
No en nyt saa kaivettua mielestäni niitä sanoja jolla voisin kuvata tuntojani tästä asiasta.
HARMI ;(
Rakkaudesta vilpittömyys.Oppia rakastamaan kuin pieni lapsi ilman mitään vaatimuksia,mustasukkaisuutta,omistamista.
...kaikki mikä vaikuttaa rakkaudelta ei välttämättä sitä aitoa ja oikeaa ole ;)))
Ensin tulee intohimo ja sitten eriasteinen sietäminen... :)
*Hih*
Olin eilen vihdoinkin käyttämässä muksuilta joululahjaksi saamani intialaisen päähieronnan. Siellä vuoroani odottaessa käteeni osui esite, jossa luki, että "Rakkaus on sokea, siksi tarvitaan paljon koskettelua". Itse tainnut oppia sen, ettei mikään ole varmaa - kaikki voi kaatua hetkessä, joten on nautittava tästä hetkestä.
tunteita. Voiko tunteita tietoisesti oppia? luulempa että ei.
Minä luulen että viisauksia rakkaudesta on kirjoitettu niin paljon ja ne kaikki on niin hyviä että, jokainen löytää aina itseleen ohjeen kuinka toimia.
Yhden asian voin siis omasta kokemuksestani kertoa.
On helpompi julistaa jotakin toimntamallia asian suhteen, kuin toteuttaa sitä.
Esim. suhteen loppumisen jälkeen; luopuminen ei aina ole järjellä päätettävissä.
"irti päästäminen" on vaikeaa ja itsellekkään ei pitäisi tehdä kohtuuttomasti henkistä väkivaltaa.
Joskus parempi kuunnella niitä "pakottavaia" tuntoja jotka pitävät kiinni,, vaikka järki jo sanoo että loppu mikä loppu.
oikeanlainen suhteen päättäminen, jos siihen jostakin syystä on keskusteluista huolimatta päädyttävä.
Koska tiedän sen kokemuksesta, ettei aiheesi ole mitenkään helppo ja yksi selitteinen asia.
Varsinkaan silloin, jos olet oikeasti ollut Rakastunut ja lähtenyt siihen kaikilla elämän osa-alueilla mukaan.
Mutta opiksi voin sanoa, että vihaamatta mennyttä... elämä jatkuu helpommin. Jää mieleesi sitten minkälaiset tunteen tahansa.
Koska siihen pyrin itsekkin.
Lämmin kiitos kaikille tähän ketjuun vastanneille. MysNa, Jellona46, ilkkupilkku, bluepoem, SydänYstävä, xilkkupilkku, Laahustava, Animus, Felixman, Samedi, t-j.. tulivatko kaikki mukaan,,,toivottavasti. :)
Minun koneeni hajosi eilen aamulla joten en ole voinut vastata. Nyt kun olen lukenut läpi kaikki vastaukset, niin mieleeni ja sydämeeni tulee niin paljon ajatuksia ja tunteita että niitä on vaikeaa pukea sanoiksi. Minusta tuntuu että meillä yhdessä on rajattomasti elämänkokemusta ja elämänviisautta ja se sai minut hetkeksi hiljaiseksi. Kun laskin yhteen kaikkien teiltä saamieni viisaiden ajatuksien summaa, niin päättelin että olen ehkä sittenkin löytänyt pienen sirpaleen elämän-totuutta kun alussa kirjoitin että olen oppinut rakkaudelta ainakin tämän; - "rakkaus ei ole maailman yksinkertaisin juttu".
Haluaisin lähettää teille kaikille sylillisen vio-lettin väristä pehmoista silkkiä, - "maailma se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan..." :)