Suulaat ihmiset taitavat olla väärässä käsityksessä. Tuntuu siltä, että he luulevat olevansa tarpeellisia täyttämään hiljaisten ihmisten rauhalliset sfäärit.
Tässä nyt kuitenkin on yksi hiljainen, joka kärsii suupalttien pörinöistä. Höpötystä höpötyksen perään.
Vaikeneminen kultaa? Ottakaa kantaa.
Tässä nyt kuitenkin on yksi hiljainen, joka kärsii suupalttien pörinöistä. Höpötystä höpötyksen perään.
Vaikeneminen kultaa? Ottakaa kantaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
palstoilla vaietaan..?????????????
jättää vastaamatta tuolle kun niin omaa rauhaa kaipaa:( Siinä olis ollut sille sitä hiljaisuutta.
ole muuta elämää kuin palstaelämä ???
niin on väittänyt?
Täällä palstoilla on muuten paljon vaikenevia, kun ottaa huomioon lukijamäärät verrattuna kommenttien määrään.
Mutta äänten maailmassa on sellainen veto käynnissä, missä äänekkäät kokevat kuin imua hiljaisten ihmisten suuntaan.
Hiljaisemmilla on varmaan hyvä itsetunto, kun eivät koe tarvetta olla äänessä koko aikaa?
oma hiljaisten palsta:))
vastauksestasi vaan sai sen käsityksen, että aloitus olisi ollut ainoastaan nettielämää koskeva, kirjoittaja tarkoitti luultavasti IRL tapahtuvaa höpötystä.
Täällä jää jokaisen omaan harkintaan, ottaako johonkin kantaa vai onko vain lukijana palstoilla.
tietää kenenkään tarkoituksia, eihän sitä irkkausta mainittu tässä aloituksessa.
en ole huomannut mitään vetoa...tosin tuosta ikkunasta joskus kyllä vetää..:/
:D
Täällä palstoilla ei kyllä vedä.
juttu.
joskus...:)
Mie en oikein koskaan tiedä mitä sanoisin, kun tapaan oikein hiljaisen kaverin...olen kai ulkoa ohjautuvaa tyyppiä..:/
Muuten tykkään hiljaisuudesta - luonnossa ja välillä kotonakin..
Luulen, etteivät mainitsemasi kaksi ihmistyyppiä opi koskaan ymmärtämään toisiaan.
Hiljainen oppii kyllä puhumaan, mutta puhelias ei opi vaikenemaan.
Heidän huumorintajunsakin on aivan erilainen.
Kovin puhelias ihminen haluaa äksönia, pirteyttä, iloisuutta, vaihtelua, rehevyyttä ja runsautta ja mahdollisuutta olla esillä.
Tasainen, hiljainen ihminen kaipaa jatkuvuutta, laatua, lojaalisuutta ja todellista ystävyyttä ja karttaa esiintymistilanteita, ellei ole todellista sanottavaa.
Kuitenkin nämä luonnetyypit usein vetävät toisiaan puoleensa. Hiljainen saattaa ihailla sosiaalisen ihmisen mutkattomuutta, ja sosiaalinen ihminen saattaa ihailla hiljaisen tyyneytta, ja mahdollisesti yrittää löytää hänessä jotakin kätkettyä syvällisyyttä. Ennen pitkää molemmat huomaavat olevansa väärässä, ja toinen alkaa ärsyttää. - Koko ajattelutapa, koko suhtautuminen asioihin on liian erilaista.
Minusta hiljaisessa voi olla hyvinkin syvällisyyttä. Sitä on vain vaikea tuoda esille, kun on niin paljon meteliä. :D
En ole kovin hiljainen oikeastaan itsekään, mutta paljon hiljentynyt viime vuosina.
Luulen että hiljainen on se joka parisuhteessa vikisee toisen viedessä. Se ei voi kestää.
Ei sano mitä "sylki suuhun tuo"
Paras ystävä on se jonkan kanssa voi jopa olla yhdessä hiljaa eikä se tunnu rasittavalta!
"Hyvän ystävän kanssa voi olla hiljaakin". Hyvän ystävän kanssa voi myös puhua "asioista" eikä vain jutella olemattomia.
Hiljaisen ihmisen huumorintaju on usein sellaista, jota kovin sosiaalinen ihminen ei ymmärrä ollenkaan. - Merkillistä, miten sosiaaliset pitävät hiljaisia huumorintajuttomina. Kuitenkin maailman tunnetuimmat humoristikirjailijat ovat ollet hyvinkin hiljaisia ja ujoja ihmisiä.
Minulla oli aikoinaan työtoveri, jota kaikki pitivät piikikkäänä ja ilkeänä tyttönä paitsi minä. Hänen huumoriaan ei kertakaikkiaan ymmärretty. Olimme molemmat hiljaisia, ja meillä oli samanlainen huumorintaju. Kahvipöydässä saatoimme nauraa toistemme sutkautuksille katketaksemme, eikä kukaan muu ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
Monesti hiljaiset ihmiset, jotka harrastavat paljon lukemista ovat oikeita sanataitureita. Jotkut osaavat käyttää niin rikasta ja mehevää kieltä, että on ihan ymmällään. Enkä nyt tarkoita tässä räävittömyyttä, vaan sanojen rikkaita vivahteita ja laajaa sanavalikoimaa ihan tavallisessa juttelussakin.
olikin oikeasti "hiljaiset/puheliaat".., niin aihehan on ihan hyvä...anteeksi vedin väärän johtopäätöksen - ilmeisesti.
Minusta on mukavaa kun on hiljaisia ja vilkkaita ihmisiä, mites se jos kaikki olisivat vain tuppisuita? Entä jos vastaavasti kaikki pulisivat yhtäaikaa ja kukaan ei kuuntelisi, aika tylsää olisi molemmissa ääripäissä..
Ymmärsin viestisi niin, että se tarkoittaa elämää yleensä, siis ei tätä palstaa.
Saatan olla väärässä, mutta vastaan "käsitykseni" mukaan.
Elämässä: Paljon - liikaa - puhuva, lörpöttelijä usein on se, joka juoruja keksii ja levittelee.
Hiljaa olevat: Tajuavat totuuden, eivätkä mene samaan juorusakiin?
Ehkä ymmärsin väärin aloittajan tarkoituksen, mutta tämä on oma mielipiteeni.
P.S. Ei pulmunen sentään!!!
Näin vanhempana on alkanut arvostaa tietynlaista hiljaisuutta.
On aikoja ja tapoja missä voi olla molempia,sopivasti suulas ja viisaasti hiljaa.
Ja joskus taas päinvastoin,riippuu tilanteesta.
Itseäni kasvava elämän levottomuus ja meteli on alkanut ärsyttää,kuten nytkin yöllä,tuuletusventtilistä ulkoa tuleva kohina joka ei lakkaa kaupungissa yölläkään vaikka ei edes olisi edes liikennettäkään!
Hiljaisuus,jota löytyy vain metsästä,kaukana kaikesta elollisesta,on parasta rauhaa mielelle.
Tulispa jo kesä ja pääsis kauas maalle-pois!
En puhu epävirallisissa tilanteissa juuri mitään, mutta olen erittäin hyvä esiintyjä, kun on asiaa ja yleisö on iso. Mitä isompi, sen parempi.
Edelleen kaipaan vaihtelua ja jatkuvuus saa minut helposti kärsimättömäksi.
Joten eipäs tyypitellä ihmisiä tyyliin "hiljaiset on sellaisia ja tällaisia".
Hiljainen on hyvä esiintyjä, kun tottuu asiaan ja tietää, mistä puhuu. Olen sitä mieltä, että jokainen oppii esiintymään, kun joutuu sellaiseen tilanteeseen riittävän paljon. - Usein on niin, että esimerkiksi pidättyväinen, asiakeskeinen kouluttaja on parempi kuin sosiaalinen, hauskuuttava kouluttaja.
Eivät kaikki esiintyvät taitelijatkaan ole ulospäin suuntautuneita. Usein heillä on kuitenkin karismaa. He joutuvat panostamaan esiintymiseensä enemmän kuin sellainen, joka vain haluaa olla esillä.
Olen joutunut työni takia tekemisiin paljon TV-ihmisten kanssa. Joskus suorastaan yllättyy siitä, että joku hyvinkin sujuvasanainen, arvostettu TV-esiintyjä onkin luonnossa hyvin pidättyväinen ja hiljainen ihminen. (He ovat tietysi vähemmistönä.)