Olen itse 20v jätkä enkä ole ikinä seurustellut. En pusuakaan ole kokenut. Minulla ei ole ikinä edes ollut tyttöpuolisia kavereita! Tytöt ovat minulle täysin tuntematon elämänmuoto, ihania semmoisia.
Miten te nuoret pystytte siihen? Miten te tapaatte partnerinne? Koulussako? Itse en enää kouluja käy joten en kouluista voi etsiä. Ja en ole baari ihmisiä että en baareista ala ketään iskemään. Ja yleensäkin ulos tyttöjä "metsästämään" en uskalla, olen ujo muutenkin. Ja olisin surkea metsästäjä kun ei koskaan minkäänlaista kokemusta tytöistä ole. Mitähän tyhmää minäkin menisin sanomaan...
Ainostaan netistä voisi yrittää, listaan itseni jonnekin treffipalveluun ja odotan jos nappaisi. Ja voisi pyöriä päivät pitkät chateissa etsimässä. Mutta netissä on niin paljon feikkaajia että en oikein uskalla. Ja en uskalla laittaa omaa kuvaani nettiin kun ajattelee minne sivulle sekin voi sitten päättyä...
Olen niin kateellinen teille! Nykyään kaikki seurustelevat jo ja ovat saaneet kokea läheisyyden ja romantiikan. En minä siis vain sen takia halua seurustella koska muutkin niin tekee! Minä itse haluan sitä ja tunnen että nyt olisi jo aika. Mutta en ymmärrä miten minua nuoremmillakin käy flaksi noin vain ja tuntuu kuin se ei olisi teille temppu eikä mikään saada seuraa.
Ja olen ainakin omasta mielestäni niin omituinen, pidän niin omituisista asioista että pelkään että en koskaan löydä tyttöä joka voisi ymmärtää minua ja hyväksyä arvomaailmaani yleensäkin. En todellakaan ole mikään massan mukana kulkija.
Noh, onnea kuitenkin teille kaikille onnellisille pareille.
- Yksin 20v.
Miten te nuoret pystytte siihen? Miten te tapaatte partnerinne? Koulussako? Itse en enää kouluja käy joten en kouluista voi etsiä. Ja en ole baari ihmisiä että en baareista ala ketään iskemään. Ja yleensäkin ulos tyttöjä "metsästämään" en uskalla, olen ujo muutenkin. Ja olisin surkea metsästäjä kun ei koskaan minkäänlaista kokemusta tytöistä ole. Mitähän tyhmää minäkin menisin sanomaan...
Ainostaan netistä voisi yrittää, listaan itseni jonnekin treffipalveluun ja odotan jos nappaisi. Ja voisi pyöriä päivät pitkät chateissa etsimässä. Mutta netissä on niin paljon feikkaajia että en oikein uskalla. Ja en uskalla laittaa omaa kuvaani nettiin kun ajattelee minne sivulle sekin voi sitten päättyä...
Olen niin kateellinen teille! Nykyään kaikki seurustelevat jo ja ovat saaneet kokea läheisyyden ja romantiikan. En minä siis vain sen takia halua seurustella koska muutkin niin tekee! Minä itse haluan sitä ja tunnen että nyt olisi jo aika. Mutta en ymmärrä miten minua nuoremmillakin käy flaksi noin vain ja tuntuu kuin se ei olisi teille temppu eikä mikään saada seuraa.
Ja olen ainakin omasta mielestäni niin omituinen, pidän niin omituisista asioista että pelkään että en koskaan löydä tyttöä joka voisi ymmärtää minua ja hyväksyä arvomaailmaani yleensäkin. En todellakaan ole mikään massan mukana kulkija.
Noh, onnea kuitenkin teille kaikille onnellisille pareille.
- Yksin 20v.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäs tähänkin nytten voisi sanoa, itse olen kanssa aika samanlainen, eikai tässä muuta voi kuin toivoa että joku mukava kumppani sieltä joskus löytyy
Veit sanat suustani. Minä tiedän ehkä mistä moinen johtuu. Naisille ei kelpaa tavallinen tallaaja. Pitää olla erikoinen ja komea tapaus. Naiset ei sitten ymmärrä hyvän päälle!
Ja miehetkö tässä sitten ovat parempia?
Eli siis eiköhän jätetä ne yleistykset pois?
Itse olen 16-vuotias tyttönen.
Ite en ole koskaan löytäny partneriani koulusta.
Bileistä sun muissa tapahtumissa on joskus kävelly joku mielenkiintonen tyyppi vastaan ja siitä se sitten on lähtenyt jollain tapaa liikkeelle..:)
Netistähän voi löytää kyllä kumppanin.Ite en ole jätkäkamuu löytäny netistä (en kyllä ettinykkää), mutta pari aivan järjettömän hyvää kaverii.
Feikkaajiahan löytyy joka lähtöön, ja pahimmassa tapauksessa kuvaskin vois joutuu jonnekkin epämääräsille sivuille, mutta joskus niitä riskejä pitää vaan uskaltaa ottaa.
Mutta kotona nyhjöttäessä (jos jätetään laskuista netti) et kyllä tule tyttöä löytämään.
Jos baareissa et viihdy, niin nythän on tulossa kesä, eli festareita ja kaikenlaisia tapahtumumii.Loistava tilaisuus löytää joku ihanainen.;)
Kyllä sullekkin oma kulta löytyy.:)
Älä vaan turhaa ressaa siitä niin kyl se sieltä eteen tulee.Hyviä jatkoja. =)
haluaisin vaan kertoa oman tarinani ja rohkaista sua...
ensimmäinen poika johon tutustuin oli riparilla isonen.ihastuin,mutta sehän oli tietty yksipuolista mutta poika oli silti kiltti mulle ja kavereina tavattiin joitain kertoja.ihmettelen sitäkin heppua kuin mua jaksoi kun olin siihen ihan rakastunut ja se teki selväksi ettei ole muhun missään määrin ihastunut.olin aika epätoivoinen.
lukioaika meni ihan sumussa.silloin tällöin oli jotain kaukoihastuksia.jos uskalsin aloitetta yrittää,tulin torjutuksi.netissä muutamat osoitti kiinnostusta ja sehän imarteli itsetuntoa.
tapasin yhden,itseäni 5v vanhemman miehen elävänä,ja petyin pahasti ja siitä seurasi yli puolivuotta kiusallisia viestejä.tuli hyväksi käytetty olo.
sitten tapasin itseäni 6v vanhemman.ei sen parempaa tulosta,kahdet treffit,molemmat väkinäisiä ja sen jälkeen viesti että kiinnostaisiko seksiseura.ei kiinnostanut.
sitten tapasin kolmatta miestä,taas 5v vanhempaa.oli juuri eronnut ja väitti olevansa kauhean ihastunut muhun,en oikein uskonut sitä.olisi halunnut halailla yms vaan.tapasin ehkä 5 kertaa ennen kuin sain sanottua etten halua jatkaa.oli taas hyväksi käytetty olo.
sitten meni pidempi aika ennen kuin uskalsin edes vilkaistakaan miehiin kun pelkäsin että kaikki haluaa pelkkää seksiä ja käyttää hyväksi.tapasin netissä 1,5v vanhemman pojan/nuoren miehen.en uskaltanut tavata,eikä poikakaan.kirjoiteltiin sähköpostia,vaihdettiin puhelinnumeroita ja kuvia.meni yli vuosi ennen kuin tavattiin oikeasti.ja silloin sitten kolahti ja kunnolla.kesällä siitä tulee kuluneeksi kolme vuotta.edelleen olemme yhdessä ja rakastuneita.
halusin tällä vaan valaa sinuun uskoa,että kyllä jokaiselle on taatusti jossain se joku! maltti on valttia! eikä pidä tarttua ensimmäiseen epätoivoiseen yritykseen jos vähääkään epäröi muttei saa jäädä odottamaan että joku kotoa asti tulisi hakemaan.
Jokaiselle se joku? Ehkä, toisella puolella maapalloa. Naisella pitää olla sama luonne kuin miehellä. Muuten siitä ei tule mitään. Ja minun luonnetta on aika harvalla.
Mun mielest koulusta ei oikein kunnon tyyppejä hyvin löydä. Mul on sellanen ihuna tyyppi mielessä koko ajan, mut ei vielä ainakaan tuu mitää jutusta, koska ei asuta samalla paikkakunnalla. Tekstataan ja meseillään:D ja sekin on aika hiljainen, mut ei se haittaa. Hiljaiset&halukkaat;)
Onnea sulle!
Välillä voi tuntua siltä, että olisi ainoa yksinäinen, mutta todellisuudessa kaltaisiasi on paljon.
Itse täytän pian 19 vuotta enkä ole ikinä seurustellut. Olen miettinyt paljon samoja kysymyksiä kuin sinä. Mistä seurustelukumppanin voi löytää? Tuntuu, että nykyään sellaisia löydetään eniten baarista tai sellaisista tilaisuuksista, joissa ollaan sekaisin.
Entä jos baareissa juokseminen ei kiinnosta? Luulen, että netti on kenties kännijuhlien jälkeen suosituin keino. Mutta ei tuokaan vaihtoehto tunnu oikein täysin hyvältä.
Olen ehkä liian vanhanaikainen löytääkseni nykymaailmassa kumppania.
Oman erikoisen tilanteeni vuoksi minulta ei mitään itsetestattuja treffi- tai parinetsintävinkkejä saa, mutta muutamia ajatuksia minulla aiheesta on. En usko, että parinvalinnasta kannattaa mitään projektia ja päivätyötä tehdä, eiköhän asiat tapahdu aika luonnostaan ja yleensä silloin kun vähiten odottaa? Ja sie oot vasta 20!
Mie tapasin oman puoliskoni jo 14-vuotiaana. Parkkipaikalla, kaveri pummasi meille kyydin kaupungille. Ei mitään suunniteltua, ei mitään yrittämistä tai miettimistä, päättämistä tai sopimista, mutta tässä ollaan kuusi vuotta myöhemmin saman katon alla. Ei koulua tai baareja, ei yksiäkään virallisia treffejä tai iskemistä, metsästämisestä puhumattakaan...
Ja mitä omituisuuteen tulee, kuka meistä oikeasti on normaali?! Itse ainakin olen kummallisuuksien kuningatar, ja kuitenkin kohtuullisen tasapainoisen vastakappaleen itselleni löysin =)
Veljeni muuten löysi oman kultansa 21-vuotiaana, ja kyseessä oli hänen ensimmäinen seurustelusuhteensa. Häät on vuoden päästä. Joten ei sinun aikasi ole ohi mennyt, se on vasta edessä! Älä ota asiasta stressiä, niin eiköhän se onni jostain nurkan takaa aikanaan kurkista... ja ennen kuin on valmis parisuhteeseen, pitäisi olla onnellinen itseensä ja elämäänsä muuten; hajonnutta ei pelkkä vastakappale korjaa. Siis ota ilo irti sinkkuvuosistasi ja aloita vaikka jättämällä haisevat sukat keskelle olohuoneen lattiaa...
Muista olla itsesi ja onnellinen siitä, se on hyvä alku =) And always remember: If you can't love yourself the way you are, how can you expect someone else to do so?
En ole ikinä seurustellut.
Tuttu tunne. Ymmärrän.
Ihmettelen itsekkin että miten se flaksi käy niin nopeasti muilla. Baareissa tai pussikaljalla en itsekkään viitsi juosta -ei oiken iske.
Mielessäni on että jokaiselle on joku -mitä kauemmin jaksaa odottaa, sen oikean löytää.
Toivottavasti :D
Jaa että mites löytäisit tyttöystävän?
Tietysti netti on yksi vaihtoehto.. Mutta ei sieltäkään aina löydä. Ensin tutustutaan -kaverit, sitten ystäviä ja sitten kolahtaa jos kolahtaa ;D
No koita pitää ainakin hauskaa nämä sinkku ajat, kyllä se oikea tulee vastaan:) Hän voi kävellä kaupungilla vastaan, törmätä vahingossa tai muuten vain vanha ystävä.
Vaikutit sen verran mukavalti silti, ujous ja ehkä hieman syvällinen?;) Ihan hyviä piirteitä:)
Pärjäile :)