Ensin ihmettelin, mitä oikein teet, minussa kiinni, kyljessäni, kaulallani. Sitten ihastuin. Yhä syvemmin. Vihdoin rohkaistuin ottamaan oman askelen luoksesi, mutta yllättäen torjuit sen. Putosin jostain korkealta, jonnekin kovalle pohjalle. Silloin tunsin, että olisin tarvinnut ystävän, ihmisen, jolle itkeä rajusti ja purkaa kaikki se romahdus, jonka alle olin jäänyt. Kertoa kaikki.
Kului aikaa, paljonkin. Kylmensin itseni sinulle, muistoille, kaikelle. Unohdin. Sitten otit yhteyttä ja lähestyit, niin lämpimästi ja yhteenkuuluvasti. Halusit taas olla yhteydessä. Vähitellen jääni alkoi sulaa, aloin luottaa sinuun enemmän. Varovaisesti uskoa, että ehkä sittenkin tunsit joskus jotain, ehkä tunnet vieläkin. Muistan kaiken mitä koskaan olet puhunut. Olen säilyttänyt sydämessäni kaiken sinuun liittyvän, jonka olen pystynyt säilyttämään.
Elämäni eilen, rohkaistun taas varovasti antamaan sinulle vihjeen. Et vastannut siihen mitenkään. En näe katseessasi mitään minuun liittyvää. Tänään ymmärrän, että tarvitsit minua omiin velvollisuuksiisi vain apulaiseksi. Et muuhun. Et koskaan tule tarvitsemaankaan. Kun olen tehnyt tarpeeksi siinä mitä tarvitset, tuskin kuulen sinusta enää koskaan.
Milloinkohan olisi aika ymmärtää tämän hölmön?
Kului aikaa, paljonkin. Kylmensin itseni sinulle, muistoille, kaikelle. Unohdin. Sitten otit yhteyttä ja lähestyit, niin lämpimästi ja yhteenkuuluvasti. Halusit taas olla yhteydessä. Vähitellen jääni alkoi sulaa, aloin luottaa sinuun enemmän. Varovaisesti uskoa, että ehkä sittenkin tunsit joskus jotain, ehkä tunnet vieläkin. Muistan kaiken mitä koskaan olet puhunut. Olen säilyttänyt sydämessäni kaiken sinuun liittyvän, jonka olen pystynyt säilyttämään.
Elämäni eilen, rohkaistun taas varovasti antamaan sinulle vihjeen. Et vastannut siihen mitenkään. En näe katseessasi mitään minuun liittyvää. Tänään ymmärrän, että tarvitsit minua omiin velvollisuuksiisi vain apulaiseksi. Et muuhun. Et koskaan tule tarvitsemaankaan. Kun olen tehnyt tarpeeksi siinä mitä tarvitset, tuskin kuulen sinusta enää koskaan.
Milloinkohan olisi aika ymmärtää tämän hölmön?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kellään pitäisi olla lupaa hyväksikäyttää ketään =(
Periaatteessa, nythän olet jo ymmärtänyt, eli kun surutyö on ohi, voit (ja pystyt, usko pois) jatkaa uusiin tuuliin.
Voimia !!
Kiitos... Olen varmaan jo ymmärtänytkin. Hyväksyminen on tosin aina pitempiaikainen projekti. Mutta on aika kohdata tilanteen totuus henkilöstä, joka on rajannut minut elämänsä ulkopuolelle. Asiaa lukuunottamatta, jonka vuoksi hän on tarvinnut minua, hän ei pidä yhteyttä, ei kysy mihinkään, ei suostu mihinkään mitä olen koskaan ehdottanut ja muutenkin pitää minut "sosiaalisen" elämänsäkin ulkopuolella.
Aikansa tilanteen ymmärtämisellekin ja hyväksymiselle...