Hei! Onko koneen äärellä muita acl-leikkauksesta toipuvia? Mulla viime viikolla leikkaus ja olisi kiva välillä jutustella!!
HuHUU!!!
115
13248
Vastaukset
- Lissu
ACL leikattu jo pariinkiin otteeseen vuoden sisään ja viimeisimmästä leikkauksesta on jo 10 viikkoa.
- tähystetty
Taisin lukaistakin sinun keskusteluissa kirjoittamiasi viestejä!! Siirteesi ei ollut kohdallaan tai oli venynyt ja siksi leikkaus uusittiin??
Kuinkas nyt jakselet 10vkon jälkeen? Miten liikut ja jumppaat tällä hetkellä?
Mullakin uusintaleikkaus. Aikaisempi tehtiin kaaaauuan sitten avoleikkauksessa hamstringista. Nyt tähystyksessä patellajännesiirre kierukan osapoisto. Uskomattoman nopeaa tämä toipuminen aikaisempaan verrattuna. Odotan malttamattomana, että pääsen varaamaan ja liikkumaan paremmin. - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Taisin lukaistakin sinun keskusteluissa kirjoittamiasi viestejä!! Siirteesi ei ollut kohdallaan tai oli venynyt ja siksi leikkaus uusittiin??
Kuinkas nyt jakselet 10vkon jälkeen? Miten liikut ja jumppaat tällä hetkellä?
Mullakin uusintaleikkaus. Aikaisempi tehtiin kaaaauuan sitten avoleikkauksessa hamstringista. Nyt tähystyksessä patellajännesiirre kierukan osapoisto. Uskomattoman nopeaa tämä toipuminen aikaisempaan verrattuna. Odotan malttamattomana, että pääsen varaamaan ja liikkumaan paremmin.Tervehdys
Polven kanssa mennään jo suht kovaa tahtia. Turvotusta on vielä jonkin verran rasituksen jälkeen (olen nyt muutaman kerran huomannu) normaalisti kun en tota lahjetta horveesti nostele (ekan leikkauksen jälkeen tunsin turpoamiset mutta enpä enään).
Eilen olin jo osittain näyttämässä hartjoitteita korisharjoiutuksissa, monessa asiassa huomaa että polvi on vielä hiukan kankea. Ylä ja alamäet täytyy ottaa vielä kävelyssä rauhallisesti mutta tasasella saa jo aika hyvän vauhdin päälle (kunhan mummot ei tuu eteen hidastelee).
Jumpat on aloitettu suhteellisen kevyesti ja viikon päästä pitäis aloittaa puntti. Vesijuoksussa olen käyny
(nyt tullut 2 viikon tauti flunssan takia) pari kertaa viikos.
Mielestäni paraneminen on sujunut nopeamin verrattuna edelliseen ja on jo sellanen olo et vois alkaa kohta harkitsee juoksemista, mut kai sitä täytyy viel hetki rauhoittaa mielitekoja.
Tasapainon olen saanut lähes samalle tasolle mitä se oli vuos sitten, ekan leikkauksen jälkeen se jäi mielestäni pikkasen heikommaksi mut nyt se on jo vahvempi kuin terveessä.
Hyviä jatkoja ja parane pian. - Kohtalotoveri
Lissu... kirjoitti:
Tervehdys
Polven kanssa mennään jo suht kovaa tahtia. Turvotusta on vielä jonkin verran rasituksen jälkeen (olen nyt muutaman kerran huomannu) normaalisti kun en tota lahjetta horveesti nostele (ekan leikkauksen jälkeen tunsin turpoamiset mutta enpä enään).
Eilen olin jo osittain näyttämässä hartjoitteita korisharjoiutuksissa, monessa asiassa huomaa että polvi on vielä hiukan kankea. Ylä ja alamäet täytyy ottaa vielä kävelyssä rauhallisesti mutta tasasella saa jo aika hyvän vauhdin päälle (kunhan mummot ei tuu eteen hidastelee).
Jumpat on aloitettu suhteellisen kevyesti ja viikon päästä pitäis aloittaa puntti. Vesijuoksussa olen käyny
(nyt tullut 2 viikon tauti flunssan takia) pari kertaa viikos.
Mielestäni paraneminen on sujunut nopeamin verrattuna edelliseen ja on jo sellanen olo et vois alkaa kohta harkitsee juoksemista, mut kai sitä täytyy viel hetki rauhoittaa mielitekoja.
Tasapainon olen saanut lähes samalle tasolle mitä se oli vuos sitten, ekan leikkauksen jälkeen se jäi mielestäni pikkasen heikommaksi mut nyt se on jo vahvempi kuin terveessä.
Hyviä jatkoja ja parane pian.Missä olet käynyt vesijuoksussa? Mietiskelin tässä vaan että sitten kun on sen aika, niin mihinköhän sitä menisi. Onko uimahalleissa jotain järjestettyjä vesijumppia vai oletko tehnyt ihan itseksesi? Niin ja saako sellaisia vesijuoksuvöitä lainattua/vuokrattua uimahallista vai pitääkö ostaa oma? Kiitos vastauksista :)
- tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Missä olet käynyt vesijuoksussa? Mietiskelin tässä vaan että sitten kun on sen aika, niin mihinköhän sitä menisi. Onko uimahalleissa jotain järjestettyjä vesijumppia vai oletko tehnyt ihan itseksesi? Niin ja saako sellaisia vesijuoksuvöitä lainattua/vuokrattua uimahallista vai pitääkö ostaa oma? Kiitos vastauksista :)
Moro,
En malta olla vastaamatta kun huomasin kysymyksesi. Lissulla on varmaan vielä lisätietoa...
Meidän paikkakunnan uimahallissa on hallin seinällä vesijuoksuvöitä yleiseen käytöön. Syväaltaassa on varattu oma rata juoksijoille. Myös vesispinning altaassa on kuulemma tehokasta polven treenaamisessa.Kannattaa kenties selvittää löytyykö omasta hallista ryhmää.
Jos lainaus ei onnistu,vöitä ym. rekvisiittaa vesijuoksuun myyvät urheiluliikkeet.
Itse en ole koskaan lajia kokeillut, mutta mulla on pari kaveria, jotka sitä ihan harrastavat - kesällä pitkin järviä.. Mutta nyt ajattelen kokeilla. - Lissu...
Kohtalotoveri kirjoitti:
Missä olet käynyt vesijuoksussa? Mietiskelin tässä vaan että sitten kun on sen aika, niin mihinköhän sitä menisi. Onko uimahalleissa jotain järjestettyjä vesijumppia vai oletko tehnyt ihan itseksesi? Niin ja saako sellaisia vesijuoksuvöitä lainattua/vuokrattua uimahallista vai pitääkö ostaa oma? Kiitos vastauksista :)
Helsingissä olen käyny eri halleissa, nyt kun flunssa alkaa helpottaa niin ajattelin alkaa käymään itiksessä (en tiedä onko tuolla vöitä lainattavissa).
Yleensä seinillä on jotain telineitä tai jotain joissa on vöitä lainattavissa, vyö maksaa 10(tarjouksessa)-40€ (tuo kallein oli speedon vyö urheiluliikkeessä olen kyllä nähnyt että samasta vyöstä on pyydetty 59€) Eli jos aikoo ostaa oman vyön niin kannattaa vertailla hintoja.
Vesijumppia järjestetään ja niistä kannattaa sitten kysellä fysikaalisessa että sopiiko se laji juuri, joissain niissä on kierreliikkeitä tai jotain jotka ei olisi suotavia. - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Helsingissä olen käyny eri halleissa, nyt kun flunssa alkaa helpottaa niin ajattelin alkaa käymään itiksessä (en tiedä onko tuolla vöitä lainattavissa).
Yleensä seinillä on jotain telineitä tai jotain joissa on vöitä lainattavissa, vyö maksaa 10(tarjouksessa)-40€ (tuo kallein oli speedon vyö urheiluliikkeessä olen kyllä nähnyt että samasta vyöstä on pyydetty 59€) Eli jos aikoo ostaa oman vyön niin kannattaa vertailla hintoja.
Vesijumppia järjestetään ja niistä kannattaa sitten kysellä fysikaalisessa että sopiiko se laji juuri, joissain niissä on kierreliikkeitä tai jotain jotka ei olisi suotavia.Kiitos Lissu tiedoista! Mulla ei ollut käsitystä mitä vyöt maksavat. Kuinka pian leikkauksen jälkeen kykenit ajamaan autoa?
- Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Kiitos Lissu tiedoista! Mulla ei ollut käsitystä mitä vyöt maksavat. Kuinka pian leikkauksen jälkeen kykenit ajamaan autoa?
Olin koko sen ajan ajamatta mitä mulla oli kepit eli 6 viikkoa, senkin jälkeen oli pikkasen herkkää toi kytkimen painaminen.
Osaltaan sitä autolla ajon kokeilua esti se että iskä meni ja laittoi auton seisontavakuutukseen. - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Olin koko sen ajan ajamatta mitä mulla oli kepit eli 6 viikkoa, senkin jälkeen oli pikkasen herkkää toi kytkimen painaminen.
Osaltaan sitä autolla ajon kokeilua esti se että iskä meni ja laittoi auton seisontavakuutukseen.No just joo!! Kuinka kauan väliä sulla olikaan vammojen välillä? Eli koska rumba alkoi?
Mulla on oikea jalka, joten kaasun ja jarrun käyttö vaatii tietysti polven hyvää taipuisuutta... jos ei aio ihan polvi suorana perille mennä : ) - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
No just joo!! Kuinka kauan väliä sulla olikaan vammojen välillä? Eli koska rumba alkoi?
Mulla on oikea jalka, joten kaasun ja jarrun käyttö vaatii tietysti polven hyvää taipuisuutta... jos ei aio ihan polvi suorana perille mennä : )Aika tarkalleen vuos sitten oli ensinmäinen operaatio, et ollaan tässä jonkin aikaa jouduttu soveltamaan omaa elämää. Hyvin se on onneks onnistunut ja harrastuksissa ovat ymmärtäneet ettei ihan kaikkeen pysty. 3 kertaa ne käväs tuol polves nyt vuoden sisään. Mut kohti parempaa ollaan onneksi menossa...
- tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Aika tarkalleen vuos sitten oli ensinmäinen operaatio, et ollaan tässä jonkin aikaa jouduttu soveltamaan omaa elämää. Hyvin se on onneks onnistunut ja harrastuksissa ovat ymmärtäneet ettei ihan kaikkeen pysty. 3 kertaa ne käväs tuol polves nyt vuoden sisään. Mut kohti parempaa ollaan onneksi menossa...
Kolmesti polveasi tähystetty vuoden sisällä?? Mitä kummaa?? Siis siirrännäinen jotenkin venyi? Loukkasitko itse leikatun polven vai mitä ihmettä?
- Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Kolmesti polveasi tähystetty vuoden sisällä?? Mitä kummaa?? Siis siirrännäinen jotenkin venyi? Loukkasitko itse leikatun polven vai mitä ihmettä?
En sitä mitenkään ihmeemmin ole ainakaan omasta mielestä loukannut mutta venyny se oli. Venymä huomattiin toisen kerran kun polvessa käytiin kun sieltä lähettiin operoimaan kierukkaa joka oli kuitenkin ehkä, ainut mikä siellä oli niin sellainen pien poimuke ja lisänä löysä ACL. Ja sit 3 kerral tehtiin taas toi ACL.
- Koukkupolovi
Täällä sitä toivuskellaan ja kuntoutetaan. Leikkauksesta tulee 6 viikkoa 13.4. töihin palaillaan 8.5.
Kuntoutus on mennyt melkolailla aikataulun mukaan. Hyvänä puolena tässä on että, kuntoutuksen jälkeen ollaan paremmassa kunnossa kuin ennen eturistisiteen rikkoutumista.- tähystetty
Kiva kuulla, että leikkaus on tuottanut hyvää tulosta. Eli n. parin kk:n sairausloman jälkeen töihin? Mulla on eka kontrolli kuukauden päästä ja nyt leikkauksesta vasta vajaa viikko.
Kerroinkin Lissulle, että mulle tämä on jo toinen acl-leikkaus samassa polvessa. Polveni liikkuu jo 0-90 astetta. Turvonnut ja mustelmainen sulosääreni viihtyy vielä aika lailla kohoasennossa jääpussein peiteltynä..
Onko siirteesi hamstring- vai patellajänteestä? Miltä polvesi tuntuu "aikaisempaan" verrattuna? Ethän oikeesti ole koukkupolvi??? Saat sen kai suoraksi?? - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Kiva kuulla, että leikkaus on tuottanut hyvää tulosta. Eli n. parin kk:n sairausloman jälkeen töihin? Mulla on eka kontrolli kuukauden päästä ja nyt leikkauksesta vasta vajaa viikko.
Kerroinkin Lissulle, että mulle tämä on jo toinen acl-leikkaus samassa polvessa. Polveni liikkuu jo 0-90 astetta. Turvonnut ja mustelmainen sulosääreni viihtyy vielä aika lailla kohoasennossa jääpussein peiteltynä..
Onko siirteesi hamstring- vai patellajänteestä? Miltä polvesi tuntuu "aikaisempaan" verrattuna? Ethän oikeesti ole koukkupolvi??? Saat sen kai suoraksi??Täytyypä osallistua keskusteluun, polvileikkauksesta (ensimmäinen leikkaus koskaan) toipumassa kun olen itsekin. 30.3 leikattiin acl hamstring-siirteellä eli kohta tulee kaksi viikkoa täyteen. Ensimmäinen viikko oli aika tuskainen, nyt alkaa pikku hiljaa kivut hellittää ja elämä voittaa. Turvotuskin on laskenut huomattavasti viime viikosta, aikani olenkin kyllä käyttänyt makoillen jalka kohti kattoa ja pitänyt paljon jääpussia.
Kovin jäykältä tuo jalka tuntuu ja viikon jälkeen 90 astetta tuntuu aika hurjalta, asiaan vaikuttaa varmaankin tuo että sinulla siirre tehtiin patellajänteestä? Kovasti tylsää on ja odottelen vain että pääsisi jo tekemään jotain, uimaan ja pyöräilemään. Viikon päästä ensimmäinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Sairaslomaa töistä on kaksi kuukautta.
Mukava lueskella muidenkin kokemuksia asian suhteen ja vaihtaa kuulumisia :) - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Kiva kuulla, että leikkaus on tuottanut hyvää tulosta. Eli n. parin kk:n sairausloman jälkeen töihin? Mulla on eka kontrolli kuukauden päästä ja nyt leikkauksesta vasta vajaa viikko.
Kerroinkin Lissulle, että mulle tämä on jo toinen acl-leikkaus samassa polvessa. Polveni liikkuu jo 0-90 astetta. Turvonnut ja mustelmainen sulosääreni viihtyy vielä aika lailla kohoasennossa jääpussein peiteltynä..
Onko siirteesi hamstring- vai patellajänteestä? Miltä polvesi tuntuu "aikaisempaan" verrattuna? Ethän oikeesti ole koukkupolvi??? Saat sen kai suoraksi??Hamstringistä on siirre tehty. Ei tunnu entiseltä, esim. tasapaino ja voima pitää rakennella kokonaan uudellen.
Liikevajausta on vielä jonkin verran, aivan suoraksi en sitä vielä saa, enkä täysin koukkuunkaan. Johtunee siitä että minulla oli myös repeämä kierukassa, joka myös korjattiin tähystyksessä.
Mitä tulee nimimerkkiini, polveni on kyllä edelleen hieman koukussa, mutta nimi viittaa myös rakkaaseen harrastukseeni, eli Telemark hiihtoon. - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Täytyypä osallistua keskusteluun, polvileikkauksesta (ensimmäinen leikkaus koskaan) toipumassa kun olen itsekin. 30.3 leikattiin acl hamstring-siirteellä eli kohta tulee kaksi viikkoa täyteen. Ensimmäinen viikko oli aika tuskainen, nyt alkaa pikku hiljaa kivut hellittää ja elämä voittaa. Turvotuskin on laskenut huomattavasti viime viikosta, aikani olenkin kyllä käyttänyt makoillen jalka kohti kattoa ja pitänyt paljon jääpussia.
Kovin jäykältä tuo jalka tuntuu ja viikon jälkeen 90 astetta tuntuu aika hurjalta, asiaan vaikuttaa varmaankin tuo että sinulla siirre tehtiin patellajänteestä? Kovasti tylsää on ja odottelen vain että pääsisi jo tekemään jotain, uimaan ja pyöräilemään. Viikon päästä ensimmäinen tapaaminen fysioterapeutin kanssa. Sairaslomaa töistä on kaksi kuukautta.
Mukava lueskella muidenkin kokemuksia asian suhteen ja vaihtaa kuulumisia :)Jep. Kipua on minullakin ollut. Ei oikeastaan juurikaan särkyä, mutta arkuutta ja tietysti turvotus tuntuu epämiellyttävältä. Jalka ylhäällä jääpussit päällä on minunkin harrastuksiani näinä päivinä ollut. Ortopedini antoi ohjeeksi aloittaa isometrisen harjoittelun heti, vaikka varata en saakaan. Sen lisäksi voi polvea koukistaa ja ojentaa rauhallisesti. Olen kyyllä jo vähän treenaillut tässä kannettavalla ja lukiessa tai kännykkään puhuessa...Toivottavasti polveni ojennus-koukistus 0-90 astetta on ihan normaalia?? Ettei olisi liian löysä? Ei se helposti taivu, mutta rauhallisesti kivun sallimissa rajoissa kylläkin.
Ensimmäinen acl:ni tehtiin hamstringista.Siitä on aikaa. Sen hoito on oma juttunsa. Primaaristi aluksi konservatiivisena hoitona koko jalan hylsykipsihoito 6vkoa. Leikkauksen jälkeen koko jalan mittainen kipsisaapas 6vkoa. Tämä on ihan erilaista! : ) Muistan, että polvi oli tosiaan arempi taipeesta verrattuna tähän. Nyt kai kipua voi tulla enemmän lumpion puolelle...
palaillaan. Öitä! - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Hamstringistä on siirre tehty. Ei tunnu entiseltä, esim. tasapaino ja voima pitää rakennella kokonaan uudellen.
Liikevajausta on vielä jonkin verran, aivan suoraksi en sitä vielä saa, enkä täysin koukkuunkaan. Johtunee siitä että minulla oli myös repeämä kierukassa, joka myös korjattiin tähystyksessä.
Mitä tulee nimimerkkiini, polveni on kyllä edelleen hieman koukussa, mutta nimi viittaa myös rakkaaseen harrastukseeni, eli Telemark hiihtoon.Nyt ymmärsin: että se positiivinen juttu tässä polvihommassa on ollut sulle se, että kuntoutuksen myötä on tullut kokolailla parempaan kuntoon!! Aivan. Mullakin viallinen polvi on haitannut liikkumista sen verran, että odotan myös tämän homman nostavan kuntoa sekä antavan puhtia harjoittelulle.
Mulla oli myös kierukkavaivaa, joka paheni rasituksessa ja se tietysti rajoitti liikkumista. Sekin nyt korjattu. Mulla menee jalkaterä välillä ihan kylmäksi ja vähän puuduksiin... Huomasitko sellaista alkuun?
Oma acl-vammani on lasketteluvamma. Loukkasitko itsesi rakkaassa harrastuksessasi?
Nyt Voltarenia suuhun ja unta... zzzzz - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Jep. Kipua on minullakin ollut. Ei oikeastaan juurikaan särkyä, mutta arkuutta ja tietysti turvotus tuntuu epämiellyttävältä. Jalka ylhäällä jääpussit päällä on minunkin harrastuksiani näinä päivinä ollut. Ortopedini antoi ohjeeksi aloittaa isometrisen harjoittelun heti, vaikka varata en saakaan. Sen lisäksi voi polvea koukistaa ja ojentaa rauhallisesti. Olen kyyllä jo vähän treenaillut tässä kannettavalla ja lukiessa tai kännykkään puhuessa...Toivottavasti polveni ojennus-koukistus 0-90 astetta on ihan normaalia?? Ettei olisi liian löysä? Ei se helposti taivu, mutta rauhallisesti kivun sallimissa rajoissa kylläkin.
Ensimmäinen acl:ni tehtiin hamstringista.Siitä on aikaa. Sen hoito on oma juttunsa. Primaaristi aluksi konservatiivisena hoitona koko jalan hylsykipsihoito 6vkoa. Leikkauksen jälkeen koko jalan mittainen kipsisaapas 6vkoa. Tämä on ihan erilaista! : ) Muistan, että polvi oli tosiaan arempi taipeesta verrattuna tähän. Nyt kai kipua voi tulla enemmän lumpion puolelle...
palaillaan. Öitä!Edellisestä leikkauksestasi on varmaan kauan aikaa? Tietääkseni acl-leikkausten jälkeen ei ole käytetty kipsiä enää toviin. Hyvä näin, vaikka kyllä tämä jalka tuntuu aikamoisen jäykältä ilman kipsiäkin :) Kivut ovat jo hellittäneet, mutta tosiaan tämä jäykkyys huolettaa. Enkä tiedä kuinka paljon uskaltaa koukistaa jumppaliikkeitä tehdessä, ettei tulisi sitä venymistä, mutta eikös kipu ole tässä aika hyvä mittari. Varmaan fysioterapeutilta saa sitten tarkemmin ohjeita ensi viikolla, kun on se ensimmäinen kontrolli.
Kuulostaa kyllä uskomattomalta tuo 90 astetta, mutta uskoisin että se taipuu helpommin kun ei ole reidestä vedetty jänteitä. Vaikka ihan amatööri olenkin :) Oma vamma sattui jalkapalloa pelatessa, kaatuminen koko painolla polven päälle ja tietäähän sen kuinka siinä käy...Tsemppiä sinulle kuntoutumiseen! - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Nyt ymmärsin: että se positiivinen juttu tässä polvihommassa on ollut sulle se, että kuntoutuksen myötä on tullut kokolailla parempaan kuntoon!! Aivan. Mullakin viallinen polvi on haitannut liikkumista sen verran, että odotan myös tämän homman nostavan kuntoa sekä antavan puhtia harjoittelulle.
Mulla oli myös kierukkavaivaa, joka paheni rasituksessa ja se tietysti rajoitti liikkumista. Sekin nyt korjattu. Mulla menee jalkaterä välillä ihan kylmäksi ja vähän puuduksiin... Huomasitko sellaista alkuun?
Oma acl-vammani on lasketteluvamma. Loukkasitko itsesi rakkaassa harrastuksessasi?
Nyt Voltarenia suuhun ja unta... zzzzzPolveni rikkoutui mäessä ollessa 20.1. harmittavinta on se ettei se sattunut varsinaisesti laskiessa, vaan kyseessä oli vaatimattoman oloinen horjahtaminen ja NAPS.
Aikaisempia polvivaivoja ei ole juuri ollut, mitä nyt muutama vuosi sitten otin lipat mäessä, sillä seurauksella että polvi oli kipeenä muutaman viikon.
En ole huomannut jalkaterän kylmenemistä. Leikkauksen jälkeen koko jalka perseestä nilkkaan oli mustana ja helkutin kipeenä noin viikon verran.
Kuntoutusohjelma on sen verran monipuolinen, että fyysinen kunto paranee taatusti vuoden kestävän kuntoutusjakson aikana. Ei ehkä tulis enää nykyään reenailtua niin ahkerasti, jotain hyvää tässäkin;-) - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Polveni rikkoutui mäessä ollessa 20.1. harmittavinta on se ettei se sattunut varsinaisesti laskiessa, vaan kyseessä oli vaatimattoman oloinen horjahtaminen ja NAPS.
Aikaisempia polvivaivoja ei ole juuri ollut, mitä nyt muutama vuosi sitten otin lipat mäessä, sillä seurauksella että polvi oli kipeenä muutaman viikon.
En ole huomannut jalkaterän kylmenemistä. Leikkauksen jälkeen koko jalka perseestä nilkkaan oli mustana ja helkutin kipeenä noin viikon verran.
Kuntoutusohjelma on sen verran monipuolinen, että fyysinen kunto paranee taatusti vuoden kestävän kuntoutusjakson aikana. Ei ehkä tulis enää nykyään reenailtua niin ahkerasti, jotain hyvää tässäkin;-)Jääpussitaukoa täällä vietän...
Tänään ollut parempi päivä. Kun jalka on koholla, lumpio jo vähän erottuu. Olin ulkoilemassa. Kevättä ilmassa!
Mun polvi meni alunperin mäessä.Vauhtia oli. Nyt toistamiseen ihan vaan portaissa. Eli ei se kyllä paljon tarvitse, jos huonosti käy.
Mun jalka on takareidestä musta (verityhjiö??), polvitaive samoin ja sääriluun päällä on melkoinen sateenkaari alas asti.
Joko olet ajanut autoa? Kumpi polvi sulla olikaan operoitu?
Loppu : ) - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Edellisestä leikkauksestasi on varmaan kauan aikaa? Tietääkseni acl-leikkausten jälkeen ei ole käytetty kipsiä enää toviin. Hyvä näin, vaikka kyllä tämä jalka tuntuu aikamoisen jäykältä ilman kipsiäkin :) Kivut ovat jo hellittäneet, mutta tosiaan tämä jäykkyys huolettaa. Enkä tiedä kuinka paljon uskaltaa koukistaa jumppaliikkeitä tehdessä, ettei tulisi sitä venymistä, mutta eikös kipu ole tässä aika hyvä mittari. Varmaan fysioterapeutilta saa sitten tarkemmin ohjeita ensi viikolla, kun on se ensimmäinen kontrolli.
Kuulostaa kyllä uskomattomalta tuo 90 astetta, mutta uskoisin että se taipuu helpommin kun ei ole reidestä vedetty jänteitä. Vaikka ihan amatööri olenkin :) Oma vamma sattui jalkapalloa pelatessa, kaatuminen koko painolla polven päälle ja tietäähän sen kuinka siinä käy...Tsemppiä sinulle kuntoutumiseen!Jäykkyys varmaan kuuluu asiaan. Vaikka polveni Hamstring-siirre leikattiin aikaisemmin avona kaikkine kipseineen ym. muistan polvitaivekivun ja jäykkyyden selvästi vallitsevina oireina leikkauksen jälkeen. Nyt on ihan outoa kun polvitaive ei ole kipä ollenkaan ja polvi tosiaan rauhallisesti taivutettuna taipuu ilman suurta kärsimystä.
Kipu on mustakin hyvä mittari liikkumiselle. Tietysti kipua ei voi kokonaan eliminoida. Mun ohjeissa kehotetaan myös tekemään liikkeitä "rauhallisesti". Kerro sitten mitä fys. terapeutti sanoo sulle!
Tehtiinkö sun korjaus puudutuksessa vai nukutuksessa?
heippa - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Jääpussitaukoa täällä vietän...
Tänään ollut parempi päivä. Kun jalka on koholla, lumpio jo vähän erottuu. Olin ulkoilemassa. Kevättä ilmassa!
Mun polvi meni alunperin mäessä.Vauhtia oli. Nyt toistamiseen ihan vaan portaissa. Eli ei se kyllä paljon tarvitse, jos huonosti käy.
Mun jalka on takareidestä musta (verityhjiö??), polvitaive samoin ja sääriluun päällä on melkoinen sateenkaari alas asti.
Joko olet ajanut autoa? Kumpi polvi sulla olikaan operoitu?
Loppu : )Autolla ajoin jo alle 2 viikkoo leikkauksesta. Jalkaa ei saanu suoraksi, mutta kuka sitä ny jalka suorana ajeleekaan.
- Koukkupolovi
Koukkupolovi kirjoitti:
Autolla ajoin jo alle 2 viikkoo leikkauksesta. Jalkaa ei saanu suoraksi, mutta kuka sitä ny jalka suorana ajeleekaan.
Oikee polvi nasahti.
- tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Oikee polvi nasahti.
Mullakin oikea. Eli kaasu-jarrujalka. Hyvä, jos niin nopeasti pääsit ajamaan.. ehkä se tästä.
Puudutettiinko vai nukutettiinko sut toimenpiteeseen?
Nyt taidan lähteä maistelemaan mämmiä.. - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Mullakin oikea. Eli kaasu-jarrujalka. Hyvä, jos niin nopeasti pääsit ajamaan.. ehkä se tästä.
Puudutettiinko vai nukutettiinko sut toimenpiteeseen?
Nyt taidan lähteä maistelemaan mämmiä..Spinaali puudutuksella tehtiin. Niistä esilääkkeistä tuli inan kiva pöhnä.
- tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Spinaali puudutuksella tehtiin. Niistä esilääkkeistä tuli inan kiva pöhnä.
Tuntuu, että useimmat acl:t on tehty puudutuksessa. Minut nukutettiin. Tapasin anestesialääkärin ennen leikkausta ja hän sanoi muistaakseni, että koska toimenpiteeni on niin pitkä, siksi nukutus. Tietysti olin menossa uusintaleikkaukseen ja kierukassakin oli vikaa, joten ehkä odotettavissa oli norm. pidempi leikkaus... Mukana oli kaksi kirurgia.
En saanut esilääkettä. NukkuMatti meinasi, etten sitä tarvitse. En tarvinnutkaan. Oli ihan kiva olla selvinpäin nukutukseen asti. Mutta nukutuksen jälkeinen "kanuuna" oli kaamea.
Mikäs pöhnä sulle tuli? Oliko leijuva olo vai muutenko vaan kuuppa sumea? Diapamia varmaan sait alkupaloiksi...
Miltä spinaali tuntui? Olitko hereillä leikkauksen ajan? - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Tuntuu, että useimmat acl:t on tehty puudutuksessa. Minut nukutettiin. Tapasin anestesialääkärin ennen leikkausta ja hän sanoi muistaakseni, että koska toimenpiteeni on niin pitkä, siksi nukutus. Tietysti olin menossa uusintaleikkaukseen ja kierukassakin oli vikaa, joten ehkä odotettavissa oli norm. pidempi leikkaus... Mukana oli kaksi kirurgia.
En saanut esilääkettä. NukkuMatti meinasi, etten sitä tarvitse. En tarvinnutkaan. Oli ihan kiva olla selvinpäin nukutukseen asti. Mutta nukutuksen jälkeinen "kanuuna" oli kaamea.
Mikäs pöhnä sulle tuli? Oliko leijuva olo vai muutenko vaan kuuppa sumea? Diapamia varmaan sait alkupaloiksi...
Miltä spinaali tuntui? Olitko hereillä leikkauksen ajan?Olo oli kiva, ei painanu huolet, oli rento kiva leijuva fiilis. Lääeekkestä en tiedä mitä se oli, mutta hyvää oli. Muuten olin hereillä koko leikkauksen ajan, mitä nyt taisin pikku torkut joutessani ottaa.
Spinaali ei tuntunut sitten oikeestan miltään, ei pistäminenkään. Ainoostaan jalat ja esim. muna tuntu että ei nää oo mun, aika hullu fiilis. Mitään kanuunaa ei ollut. Konjakit sain hoitsulta heti kun rupes maistuun, hyvä palvelu yksityisessä. - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Olo oli kiva, ei painanu huolet, oli rento kiva leijuva fiilis. Lääeekkestä en tiedä mitä se oli, mutta hyvää oli. Muuten olin hereillä koko leikkauksen ajan, mitä nyt taisin pikku torkut joutessani ottaa.
Spinaali ei tuntunut sitten oikeestan miltään, ei pistäminenkään. Ainoostaan jalat ja esim. muna tuntu että ei nää oo mun, aika hullu fiilis. Mitään kanuunaa ei ollut. Konjakit sain hoitsulta heti kun rupes maistuun, hyvä palvelu yksityisessä.No sulla meni ihan lujaa!! Kenenkäs ne munat, jos ei omat? Tuli vaan mieleen näin pääsiäisviikolla??:)
Tuo spinaali vois olla mun juttu!
Itsekin olin privaattipuolella. Konjakkikahveja kyllä HUS:in heräämössäkin harrastetaan. Itse en siinä heräämövaiheessa korjausta tarvinnut: sen verran turruksissa olin. Pahemmin päätäni varmaan sekoitti kipulääke.
Nyt vielä hetkeksi kirjallisuuden pariin ja sitten kotinarkoosi käyntiin. - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Jäykkyys varmaan kuuluu asiaan. Vaikka polveni Hamstring-siirre leikattiin aikaisemmin avona kaikkine kipseineen ym. muistan polvitaivekivun ja jäykkyyden selvästi vallitsevina oireina leikkauksen jälkeen. Nyt on ihan outoa kun polvitaive ei ole kipä ollenkaan ja polvi tosiaan rauhallisesti taivutettuna taipuu ilman suurta kärsimystä.
Kipu on mustakin hyvä mittari liikkumiselle. Tietysti kipua ei voi kokonaan eliminoida. Mun ohjeissa kehotetaan myös tekemään liikkeitä "rauhallisesti". Kerro sitten mitä fys. terapeutti sanoo sulle!
Tehtiinkö sun korjaus puudutuksessa vai nukutuksessa?
heippaHyvää myöhäisiltaa :)
Mulla tehtiin leikkaus nukutuksessa, kirurgi ehdotti tätä ja samaa olisin toivonut itsekin. Kammoksun piikkejä ja sitten ne poran äänet mietityttivät, lisäksi ajattelin että jos leikkaus kestää niin parempi olla unten mailla. Pientä pahoinvointia lukuunottamatta se oli hyvä valinta.
Minullakin on oikea polvi operoitu, eikä autolla uskaltaisi kyllä vielä ajaa (leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa). Lueskelin noita pidemmällä olevia kirjoituksiasi ja mulla on muuten jalka just tollainen. Eli reisi mustana ja sääressä sateenkaari :) Turvotus on laskenut aika kivasti viime viikosta.
Kertoilen sitten mitä fysioterapeutti jutteli. En ole muuten koskaan ollut tietokoneella näin ahkerasti, eipä kai sitä jaksa leffojakaan loputtomiin katsoa... - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
No sulla meni ihan lujaa!! Kenenkäs ne munat, jos ei omat? Tuli vaan mieleen näin pääsiäisviikolla??:)
Tuo spinaali vois olla mun juttu!
Itsekin olin privaattipuolella. Konjakkikahveja kyllä HUS:in heräämössäkin harrastetaan. Itse en siinä heräämövaiheessa korjausta tarvinnut: sen verran turruksissa olin. Pahemmin päätäni varmaan sekoitti kipulääke.
Nyt vielä hetkeksi kirjallisuuden pariin ja sitten kotinarkoosi käyntiin.Mut on nukutettu kaikil kolmel kerral ja viimeisin oli ainut jossa oli sellainen pöhnä fiilis, särki se kyl nii hyvin et ne joutu soittaa lekurille et saaks antaa lisää mömmöä.
Ainut mikä on ollu kaikil 3 kerral ni olen herättyä jäätyny ihan kunnol, joka kerralla laitettu lämpöpeite. Yllättävän mukava sellainen peite. - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Hyvää myöhäisiltaa :)
Mulla tehtiin leikkaus nukutuksessa, kirurgi ehdotti tätä ja samaa olisin toivonut itsekin. Kammoksun piikkejä ja sitten ne poran äänet mietityttivät, lisäksi ajattelin että jos leikkaus kestää niin parempi olla unten mailla. Pientä pahoinvointia lukuunottamatta se oli hyvä valinta.
Minullakin on oikea polvi operoitu, eikä autolla uskaltaisi kyllä vielä ajaa (leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa). Lueskelin noita pidemmällä olevia kirjoituksiasi ja mulla on muuten jalka just tollainen. Eli reisi mustana ja sääressä sateenkaari :) Turvotus on laskenut aika kivasti viime viikosta.
Kertoilen sitten mitä fysioterapeutti jutteli. En ole muuten koskaan ollut tietokoneella näin ahkerasti, eipä kai sitä jaksa leffojakaan loputtomiin katsoa...No, nyt tuntuu, että meistä "roihuavista" keskustelijoista sulla, Lissulla ja mulla on leikkaus tehty nukuttaen ja Koukkupolovella spinaalissa.. Mun käsitys on, tähystykset useinmiten puudutetaan. Ihan kivaltahan se puudutus kuulosti.(tsekkasitko Koukkupoloven kokemukset? ; ) Olitko itse yleisellä vai yksityisellä? Olitko tyytyväinen saamaasi hoitoon?
Nämä aamut on mulle pahimpia. Aamuyön uni tulee levottomaksi ja hyvää asentoa ei tahdo löytyä. Sitten kun ottaa aamulla kipulääkkeen, jääpussin ja aamiaisen alkaa taas pelittää.
Oikeassa olet tämän koneen suhteen. Tässä löhöilen läppäri sylissä jalka kohti kattoa,surffailen ja keskustelen välillä teidän kanssa. En jaksa muualla jauhaa polveani niinkun tässä juttuseurassa.
Hesari tulee luettua kannesta kanteen, kirja kesken, kännykkä välillä kuumana ja ulkoilin eilen. - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
No, nyt tuntuu, että meistä "roihuavista" keskustelijoista sulla, Lissulla ja mulla on leikkaus tehty nukuttaen ja Koukkupolovella spinaalissa.. Mun käsitys on, tähystykset useinmiten puudutetaan. Ihan kivaltahan se puudutus kuulosti.(tsekkasitko Koukkupoloven kokemukset? ; ) Olitko itse yleisellä vai yksityisellä? Olitko tyytyväinen saamaasi hoitoon?
Nämä aamut on mulle pahimpia. Aamuyön uni tulee levottomaksi ja hyvää asentoa ei tahdo löytyä. Sitten kun ottaa aamulla kipulääkkeen, jääpussin ja aamiaisen alkaa taas pelittää.
Oikeassa olet tämän koneen suhteen. Tässä löhöilen läppäri sylissä jalka kohti kattoa,surffailen ja keskustelen välillä teidän kanssa. En jaksa muualla jauhaa polveani niinkun tässä juttuseurassa.
Hesari tulee luettua kannesta kanteen, kirja kesken, kännykkä välillä kuumana ja ulkoilin eilen.Tässähän on olo aivan kuin sinulle on postia-leffassa ja oltiin saatu tosiaan keskustelu vallan liekehtimään :) On muuten tullut noita elokuvia tiirailtua jo useampi tässä kahden viikon aikana, itse kun en lukemisesta niin välitä. Postissa työskentelevä ystäväni on tuonut kaikki juorulehdet ja häpeäkseni on myönnettävä että ne on tullut luettua kannesta kanteen. Eikä muuten oma elämä ko. lehtien tarinoihin verratuna ole ollenkaan hassumpaa loukkaantumisesta huolimatta.
Minut leikattiin yksityisellä ja olin todella tyytyväinen hoitoon kaikin puolin. Konjakitta tosin jäin, mitä ihmettä? :) Johtunee nukutuksesta, eikä kyllä olisi mieli tehnytkään kun omenamehukin meinasi tulla ylös. Olen kyllä nukutuksen kannalla edelleen, vaikka eipä nuo koukkupolven ja kumppaneiden kokemukset hullummilta kuulostakaan.
Minulla on ollut sama juttu, aamuyöt ovat hankalia ja ajattelin sen johtuvan siitä että jalka on jotenkin ihmeellisessä asennossa. Pääsin ongelmasta pari yötä sitten kun jätin tyynypyramidin jalan alta pois ja nukuin normaalisti. On aika paljon mukavampaa herätä hyväntuulisena ilman kipuja.
Tein äsken ensimmäisen pidemmän "lenkin" ilman keppejä kun menin tikkien poistoon, matkaa tuli 500 metriä per suunta ja olipahan raskas matka. Olet oikeassa, mieluummin sitä keskustelee täällä kokemusta omaavien toipilaiden kanssa kun ikävystyttää ystäviänsä.
Nyt aamujumpat, sitten jääpussi jalkaan ja pitkäkseen. Mukavaa päivää sinulle! - Kohtalotoveri
Kohtalotoveri kirjoitti:
Tässähän on olo aivan kuin sinulle on postia-leffassa ja oltiin saatu tosiaan keskustelu vallan liekehtimään :) On muuten tullut noita elokuvia tiirailtua jo useampi tässä kahden viikon aikana, itse kun en lukemisesta niin välitä. Postissa työskentelevä ystäväni on tuonut kaikki juorulehdet ja häpeäkseni on myönnettävä että ne on tullut luettua kannesta kanteen. Eikä muuten oma elämä ko. lehtien tarinoihin verratuna ole ollenkaan hassumpaa loukkaantumisesta huolimatta.
Minut leikattiin yksityisellä ja olin todella tyytyväinen hoitoon kaikin puolin. Konjakitta tosin jäin, mitä ihmettä? :) Johtunee nukutuksesta, eikä kyllä olisi mieli tehnytkään kun omenamehukin meinasi tulla ylös. Olen kyllä nukutuksen kannalla edelleen, vaikka eipä nuo koukkupolven ja kumppaneiden kokemukset hullummilta kuulostakaan.
Minulla on ollut sama juttu, aamuyöt ovat hankalia ja ajattelin sen johtuvan siitä että jalka on jotenkin ihmeellisessä asennossa. Pääsin ongelmasta pari yötä sitten kun jätin tyynypyramidin jalan alta pois ja nukuin normaalisti. On aika paljon mukavampaa herätä hyväntuulisena ilman kipuja.
Tein äsken ensimmäisen pidemmän "lenkin" ilman keppejä kun menin tikkien poistoon, matkaa tuli 500 metriä per suunta ja olipahan raskas matka. Olet oikeassa, mieluummin sitä keskustelee täällä kokemusta omaavien toipilaiden kanssa kun ikävystyttää ystäviänsä.
Nyt aamujumpat, sitten jääpussi jalkaan ja pitkäkseen. Mukavaa päivää sinulle!Piti vielä kysymäni, että leikattiinko sinut yksityisellä? On mennyt ohi, jos olet siitä aiemmissa kirjoituksissasi maininnut.
- tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Piti vielä kysymäni, että leikattiinko sinut yksityisellä? On mennyt ohi, jos olet siitä aiemmissa kirjoituksissasi maininnut.
Jep. leikattiin privaattipuolella kuten sinutkin.Ei valittamista. Tähän mennessä kaikki hyvin.
Nyt on viikko jo täynnä ja mulla on ihan liikaa energiaa tähän löhöilyyn. Juuri jumppasin. Taidan mennä ulos... Kurjaa vaan kun jalkakäytävät ja kävelytiet on vielä hiekkasoran peitossa. Sauvat vielä viikon...
Onko haavasi parantunut hyvin? Mulla on kaksi reikää ja n. 10cm pituinen ventti. Siistit ovat.
palaillaan - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Jep. leikattiin privaattipuolella kuten sinutkin.Ei valittamista. Tähän mennessä kaikki hyvin.
Nyt on viikko jo täynnä ja mulla on ihan liikaa energiaa tähän löhöilyyn. Juuri jumppasin. Taidan mennä ulos... Kurjaa vaan kun jalkakäytävät ja kävelytiet on vielä hiekkasoran peitossa. Sauvat vielä viikon...
Onko haavasi parantunut hyvin? Mulla on kaksi reikää ja n. 10cm pituinen ventti. Siistit ovat.
palaillaanHaavat ovat parantuneet tosi hyvin, terveydenhoitajakin kehui että nätit ovat. Tähystysreikiä kaksi, polven alapuolella n. viiden sentin ventti ja sitten lumpion yläpuolella reidessä kolmen sentin haava. Liekö ottaneet tuota kautta niitä reiden jänteitä.
Juu, eipä tällä löhöämisellä energiaansa kulumaan saa. Olen tosi hyvällä tuulella koska varsinkin se ensimmäinen viikko oli minulla aika tuskaa ja nyt kun kivut ovat lähteneet niin tuntuu kuin olisi täynnä virtaa ja hymyä :)
Vielä kun pääsisi uimaan ja polkemaan, ei siihen pisteeseen kai pitkä matka enää ole. Pelkäsin muuten että alkaa kertymään vararavintoa erinäisiin paikkoihin, mutta eipä olekaan ruokahalu onneksi samaa luokkaa kuin urheilemaan kyetessään. Taitaa käydä niin että paino tippuu, mutta eikös se ole niin että lihas painaa, läski ei... - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Haavat ovat parantuneet tosi hyvin, terveydenhoitajakin kehui että nätit ovat. Tähystysreikiä kaksi, polven alapuolella n. viiden sentin ventti ja sitten lumpion yläpuolella reidessä kolmen sentin haava. Liekö ottaneet tuota kautta niitä reiden jänteitä.
Juu, eipä tällä löhöämisellä energiaansa kulumaan saa. Olen tosi hyvällä tuulella koska varsinkin se ensimmäinen viikko oli minulla aika tuskaa ja nyt kun kivut ovat lähteneet niin tuntuu kuin olisi täynnä virtaa ja hymyä :)
Vielä kun pääsisi uimaan ja polkemaan, ei siihen pisteeseen kai pitkä matka enää ole. Pelkäsin muuten että alkaa kertymään vararavintoa erinäisiin paikkoihin, mutta eipä olekaan ruokahalu onneksi samaa luokkaa kuin urheilemaan kyetessään. Taitaa käydä niin että paino tippuu, mutta eikös se ole niin että lihas painaa, läski ei...Kiva, että huomaat selvää edistystä tapahtuneen! Keep smiling : )
Mulla oli elinen ja toissapv vähän alamäkeä. Nyt olen ollut liikkeellä, kipu ihan ok. Tulin äsken ulkoa. Kävin kävelyllä. Tässä tilassa tajuaa miten paljon sitä normaalisti onkaan liikkeessä, vaikka ei aina urheile. Ja kepit tekevät niin kädettömäksi!Vieläkö tarvitset sauvoja?
Katselin vanhoja keskusteluja tässä kerran ja silmiini osui: www.sportsknee.com-linkki. Siellä on kohta "patient education" ja tietysti pitää klikata "knee". Sieltä voit katsella simulaation siitä, miten hamstringista rakennetaan uusi ACL. Sivulla on myös patellajännesimulaatio. Kurkkaa, jos olet kiinnostunut...
Olet ajassa mua jokseenkin viikon edellä? Mukava ajatella, että ensi viikko on jo helpompaa. Taidan minäkin vaihtaa leffojen puolelle. En minä mikään lukutoukka ole, mutta kirja silloin tällöin piristää.
Tuo painohomma on mullakin käyny mielessä. Huolestuneena vilkuilen välillä niitä "erinäisiä" paikkoja. Mutta vaikka nälkä välillä tuleekin, ruokaa ei minullekaan isoa määrää putoa. Juuri söin kanakeittoa ja hyvin riitti.
Kyllä se lihas painaa! - Lissu...
Kohtalotoveri kirjoitti:
Haavat ovat parantuneet tosi hyvin, terveydenhoitajakin kehui että nätit ovat. Tähystysreikiä kaksi, polven alapuolella n. viiden sentin ventti ja sitten lumpion yläpuolella reidessä kolmen sentin haava. Liekö ottaneet tuota kautta niitä reiden jänteitä.
Juu, eipä tällä löhöämisellä energiaansa kulumaan saa. Olen tosi hyvällä tuulella koska varsinkin se ensimmäinen viikko oli minulla aika tuskaa ja nyt kun kivut ovat lähteneet niin tuntuu kuin olisi täynnä virtaa ja hymyä :)
Vielä kun pääsisi uimaan ja polkemaan, ei siihen pisteeseen kai pitkä matka enää ole. Pelkäsin muuten että alkaa kertymään vararavintoa erinäisiin paikkoihin, mutta eipä olekaan ruokahalu onneksi samaa luokkaa kuin urheilemaan kyetessään. Taitaa käydä niin että paino tippuu, mutta eikös se ole niin että lihas painaa, läski ei...Voi vitsi, itse kerkesin tekee parit toistot aamulla ennen kouluun lähtöä ja nyt mennään loppupäivä pää kolmantena jalkana. Kun ei voi edes sanoa et juostaan kun se on kiellettyä hommaa vielä. Huomenna lähdössa valmentamaan koristurnausta ja se tuottaa pientä kiirettä, täytyy vielä pakata ja kaikkea. Menin vielä lupaamaan että lähen siskon kanssa harrastaa sauvakävelyy (mummojen sauvoilla) noita urheilijoiden sauvoja en enää takasin halua, olihan ne vuoden sisään yhteensä 14 viikko viimeisen vuoden sisään.
Kovasti on mieli tehnyt pelailla tyttöjen kanssa saadakseen kulutettua tarpeeksi energiaa mutta kun kaikki KIVA on kielletty.
Tänään tulossa ensinmäinen pidempi kävelylenkki saas nähä miten puhti kestää ja kuinkas pitkään sitä todellisuudessa jaksaakaan mennä.
Hauskaa päivän jatkoa kaikille ja munarikasta pääsiäistä ellen enään tänään tänne kerkeä!!! - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Voi vitsi, itse kerkesin tekee parit toistot aamulla ennen kouluun lähtöä ja nyt mennään loppupäivä pää kolmantena jalkana. Kun ei voi edes sanoa et juostaan kun se on kiellettyä hommaa vielä. Huomenna lähdössa valmentamaan koristurnausta ja se tuottaa pientä kiirettä, täytyy vielä pakata ja kaikkea. Menin vielä lupaamaan että lähen siskon kanssa harrastaa sauvakävelyy (mummojen sauvoilla) noita urheilijoiden sauvoja en enää takasin halua, olihan ne vuoden sisään yhteensä 14 viikko viimeisen vuoden sisään.
Kovasti on mieli tehnyt pelailla tyttöjen kanssa saadakseen kulutettua tarpeeksi energiaa mutta kun kaikki KIVA on kielletty.
Tänään tulossa ensinmäinen pidempi kävelylenkki saas nähä miten puhti kestää ja kuinkas pitkään sitä todellisuudessa jaksaakaan mennä.
Hauskaa päivän jatkoa kaikille ja munarikasta pääsiäistä ellen enään tänään tänne kerkeä!!!Kiitos Liisu. Munarikasta itsellesikin!
Kiva lukea, että virtaa riittää. Ota iisisti! - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Kiva, että huomaat selvää edistystä tapahtuneen! Keep smiling : )
Mulla oli elinen ja toissapv vähän alamäkeä. Nyt olen ollut liikkeellä, kipu ihan ok. Tulin äsken ulkoa. Kävin kävelyllä. Tässä tilassa tajuaa miten paljon sitä normaalisti onkaan liikkeessä, vaikka ei aina urheile. Ja kepit tekevät niin kädettömäksi!Vieläkö tarvitset sauvoja?
Katselin vanhoja keskusteluja tässä kerran ja silmiini osui: www.sportsknee.com-linkki. Siellä on kohta "patient education" ja tietysti pitää klikata "knee". Sieltä voit katsella simulaation siitä, miten hamstringista rakennetaan uusi ACL. Sivulla on myös patellajännesimulaatio. Kurkkaa, jos olet kiinnostunut...
Olet ajassa mua jokseenkin viikon edellä? Mukava ajatella, että ensi viikko on jo helpompaa. Taidan minäkin vaihtaa leffojen puolelle. En minä mikään lukutoukka ole, mutta kirja silloin tällöin piristää.
Tuo painohomma on mullakin käyny mielessä. Huolestuneena vilkuilen välillä niitä "erinäisiä" paikkoja. Mutta vaikka nälkä välillä tuleekin, ruokaa ei minullekaan isoa määrää putoa. Juuri söin kanakeittoa ja hyvin riitti.
Kyllä se lihas painaa!Riensin jo Pääsiäisen viettoon kotiseuduilleni, mutta pitihän sitä tulla vielä täältäkin käsin tarkastamaan roihuaako keskustelut edelleen. Täytyykin käydä katsomassa tuo mainitsemasi linkki, jonkinlainen kuva minulla leikkauksesta on kun Mehiläisestä annettiin mukaan cd-levy jossa tuo leikkaus suurin piirtein näytetään. Olen kyllä jokseenkin heikkohermoinen, mutta nyt on mielenkiinto niin kova että pakotin itseni katsomaan sen. Ei se nyt ihan horroria ollut, vaikkakin nuo reisilihaksen jänteet ovat aika lailla pelkokerroin-osastoa...
Kyllä sitä näköjään saa hyvää mieltä pienistä asioista, tänään pääsin saunomaan ja nautin ensimmäiset leikkauksen jälkeiset siiderit, nam :) Parin tunnin automatka ja ahkerat jumpat ovat turvottaneet polvea, mutta kyllä se ihan hyvältä tuntuu varsinkin kun vertauskohteena on se viikon takainen helvetti.
Sauvoista kyselit...Sisätiloissa en ole käyttänyt muutamaan päivään enää, mutta jos lähden ulkoilemaan niin sitten otan ne mukaan. Tänään tuli käveltyä ilman sauvoja jotain Ahtisaarentapaista kilometrin verran ja tuntui ettei jalka ole siihen ihan valmis vielä. Pikku hiljaa...Tulee varmaan olemaan jatkossa usein käytetty fraasi.
Hyvät Pääsiäiset kaikille toipilaille! - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Riensin jo Pääsiäisen viettoon kotiseuduilleni, mutta pitihän sitä tulla vielä täältäkin käsin tarkastamaan roihuaako keskustelut edelleen. Täytyykin käydä katsomassa tuo mainitsemasi linkki, jonkinlainen kuva minulla leikkauksesta on kun Mehiläisestä annettiin mukaan cd-levy jossa tuo leikkaus suurin piirtein näytetään. Olen kyllä jokseenkin heikkohermoinen, mutta nyt on mielenkiinto niin kova että pakotin itseni katsomaan sen. Ei se nyt ihan horroria ollut, vaikkakin nuo reisilihaksen jänteet ovat aika lailla pelkokerroin-osastoa...
Kyllä sitä näköjään saa hyvää mieltä pienistä asioista, tänään pääsin saunomaan ja nautin ensimmäiset leikkauksen jälkeiset siiderit, nam :) Parin tunnin automatka ja ahkerat jumpat ovat turvottaneet polvea, mutta kyllä se ihan hyvältä tuntuu varsinkin kun vertauskohteena on se viikon takainen helvetti.
Sauvoista kyselit...Sisätiloissa en ole käyttänyt muutamaan päivään enää, mutta jos lähden ulkoilemaan niin sitten otan ne mukaan. Tänään tuli käveltyä ilman sauvoja jotain Ahtisaarentapaista kilometrin verran ja tuntui ettei jalka ole siihen ihan valmis vielä. Pikku hiljaa...Tulee varmaan olemaan jatkossa usein käytetty fraasi.
Hyvät Pääsiäiset kaikille toipilaille!Hyvää pääsiäistä sullekin! Mulla oli hyvä aamu, mutta klo 14 eteenpäin en tiedä miten olisin ollut.
Saunomista kaipaan täälläkin. Viikko vielä. Diacorin sivuilla on myös video ACL-operaatiosta. Itse en kovasti moisista hätkähdä - sattuneista syistä...
Uskon, että tämäkin tästä tokenee.PIKKU HILJAA!! - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Hyvää pääsiäistä sullekin! Mulla oli hyvä aamu, mutta klo 14 eteenpäin en tiedä miten olisin ollut.
Saunomista kaipaan täälläkin. Viikko vielä. Diacorin sivuilla on myös video ACL-operaatiosta. Itse en kovasti moisista hätkähdä - sattuneista syistä...
Uskon, että tämäkin tästä tokenee.PIKKU HILJAA!!No niin, tuhat on rikottu kevyesti...
Kuinkas jakselet tänä aamuna ja nukuitko hyvin? Täällä voidaan oikein hyvin, eikä mitään kipujakaan ole. Aamujumpat tehty ja nyt alkaa olla jo nälkä, on muuten vallan mukavaa ollut sekin leikkauksen jälkeen, kun on saanut olla passattavana. Harvinaista herkkua :) - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
No niin, tuhat on rikottu kevyesti...
Kuinkas jakselet tänä aamuna ja nukuitko hyvin? Täällä voidaan oikein hyvin, eikä mitään kipujakaan ole. Aamujumpat tehty ja nyt alkaa olla jo nälkä, on muuten vallan mukavaa ollut sekin leikkauksen jälkeen, kun on saanut olla passattavana. Harvinaista herkkua :)Iltapäivää!!!
Tulin juuri kyläreissulta.
Yö meni pitkästä aikaa mukavasti. En nyt muista kuka, mutta joku kertoi tässä keskustelussa heittäneensä tyynypyramidin yöksi jalan alta ja se oli auttanut. Se lie, vai mikä, mutta polvi ei vihotellut viime yönä kuten aiemmin. KIITOS vaan vinkistä!
Olen olut tänään paljon pystyssä ja liikkeessä. Polvi ei ole kipeytynyt kuten aiemmin, mutta reagoi jäykkyydellä - varmaan turvotus lisääntyy.
Vaikka välillä turhauttaa kun ei voi tehdä kaikkea itse, ei passattavana olokaan ihan kauheaa ole ;)
Jatkoja....
- Jopi jalkapuoli
Täällähän sitä pötkötellään... ACL- siirrännäinen lumpiojänteestä 30.3 yksityisellä, sitä ennen reilu vuosi sitten kunnallisella puolella hamstringistä. Se ensimmäinen hamstringista tehty jäi syystä tai toisesta löysälle.
Tässä uusintaoperaatiossa porakanavien paikkoja hieman "säädettiin" aiemmista. Luin jostakin että 10- 12 % ACl leikauksista menee enemmän tai vähemmän pieleen. Itsekään en ole tietoisesti venäyttänyt ensimmäistä siirrettä, se vaan jäi löysäksi mitä todennäköisemmin jo leikkauksessa, sillä fysioterapian aluksi jo totesivat että "olisi tämän saanut tehdä tiukemmksikin".
Kaiken kaikkiaan tämä jälkimmäinen on ollut tähän saakka kivuttomampi, autolla ajoin ensimmäistä kertaa eilen. Ei ole niitä pirullisia takareiden kramppeja kipuineen. Toisaalta nivel ei ole niin liikkuva tällä kertaa (lienee sopivalla kireydellä?) ja on tietenkin vielä turvoksissa. Taipuu suorasta noin 40-50 astetta, mutta kokemuksesta sen tietää että liikeradat kyllä löytyy ajan kanssa ja kun turvotus laskee. Suoraksi polvi menee hyvin.
Oli muuten operaatioilla ero, kunnalliselle kesti hieman yli 2h hamstringista ja nyt kokeneella yksityisellä lumpiojänteestä vain 50 minuuttia (ja siinä ajassa poistettiin mm. vanhat metallit jalasta pois). Nyt kiinnityksetkin laitettiin sulavilla materiaaleilla. Sairaslomaa nyt 2kk (viimeksi 5 vko). Varauskielto/ kepeillä 3vko ja polvillaan ei saa olla puoleen vuoteen. Kirurgini muuten mainitsi että se lumpiojänteestä otetun keskikolmanneksen kiinni kuroutuminen vie aikaa jopa 4 vuotta, mutta että 2/3 riittää vallan mainiosti lujuuden puolesta sille ajalle. Toinen tapa on ommella reunalle jäävät kolmannekset toisiinsa kiinni, mutta en tiedä onko tämä toinen tapa sitten jossain muussa suhteessa huonompi?
Luottavaisin mielin tässä nyt olen ja kuntoutan koiven entistä ehompaan iskuun.
Semmoista, ja tsemppiä itse kullekin!
-Jopi-- tähystetty
Tervetuloa roihuavaan juttuseuraan!! Olet siis jokseenkin minua viikon edellä. Harmi kun ensimmäinen leikkauksesi ei tuottanut toivottua tulosta. Eikä korjaus onnistunut, vaan tarvitsit ihan uuden siirteen. En tiedä oletko kahlannut näitä keskusteluja... mutta mullakin toinen kerta samassa polvessa, tosin minun ekasta leikkauksesta on jo kauan.
Olen edelleen vähän ihmeissäni kun teillä muilla polvet eivät taivu kuten mulla... olen lukenut sekä patellajänne- että hamstringjännejuttuja ja kaikille on yhteistä se, että polvi ei vielä taivu sallittua 90 astetta. Mulla vasta viikko leikkauksesta. Polveni on jäykkä. En saa sitä vedettyä koukkuun. Mutta jos istun saan polven taivutettua 90 astetta terveen jalan viereen...Suoristuukin hyvin. Samoin makuulla rauhallisesti kädellä auttaen polvi taipuu suht hyvin.
Arvaat varmaan, että mullekin tuli tietysti mieleen, että onko jotain pielessä vai ovatko nämä yksilöllisiä eroja? Kauhean turvonnut polveni ei mielestäni ole ole...Turvottelu laskenut viikossa.
Mullakaan ei ole takareiden kramppeja, mutta pohjetta välillä - varsinkin iltaa kohti - juilii ja sääri ja jalkaterä tuntuvat kylmiltä. Varmaan verenkierto on vielä häiriintynyt ja kylmähoito edesauttaa.
Mullakin on sulavat ruuvit. Miten jumppaat polveasi tällä hetkellä. Olet jo varmaan saanut ompeleet/ hakaset pois? Ei muuta kun saunomaan!
Kiva kun pysähdyit juttelemaan. Mulla oli hyvä aamu. Jumppasin rauhallisesti ja ulkoilin, mutta nyt se kyllä näköjään kostautuu. En meinaa löytää mukavaa asentoa ollenkaan.Kipulääkkeetkin olen jo ottanut.
Missä loukkasit polvesi? - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Tervetuloa roihuavaan juttuseuraan!! Olet siis jokseenkin minua viikon edellä. Harmi kun ensimmäinen leikkauksesi ei tuottanut toivottua tulosta. Eikä korjaus onnistunut, vaan tarvitsit ihan uuden siirteen. En tiedä oletko kahlannut näitä keskusteluja... mutta mullakin toinen kerta samassa polvessa, tosin minun ekasta leikkauksesta on jo kauan.
Olen edelleen vähän ihmeissäni kun teillä muilla polvet eivät taivu kuten mulla... olen lukenut sekä patellajänne- että hamstringjännejuttuja ja kaikille on yhteistä se, että polvi ei vielä taivu sallittua 90 astetta. Mulla vasta viikko leikkauksesta. Polveni on jäykkä. En saa sitä vedettyä koukkuun. Mutta jos istun saan polven taivutettua 90 astetta terveen jalan viereen...Suoristuukin hyvin. Samoin makuulla rauhallisesti kädellä auttaen polvi taipuu suht hyvin.
Arvaat varmaan, että mullekin tuli tietysti mieleen, että onko jotain pielessä vai ovatko nämä yksilöllisiä eroja? Kauhean turvonnut polveni ei mielestäni ole ole...Turvottelu laskenut viikossa.
Mullakaan ei ole takareiden kramppeja, mutta pohjetta välillä - varsinkin iltaa kohti - juilii ja sääri ja jalkaterä tuntuvat kylmiltä. Varmaan verenkierto on vielä häiriintynyt ja kylmähoito edesauttaa.
Mullakin on sulavat ruuvit. Miten jumppaat polveasi tällä hetkellä. Olet jo varmaan saanut ompeleet/ hakaset pois? Ei muuta kun saunomaan!
Kiva kun pysähdyit juttelemaan. Mulla oli hyvä aamu. Jumppasin rauhallisesti ja ulkoilin, mutta nyt se kyllä näköjään kostautuu. En meinaa löytää mukavaa asentoa ollenkaan.Kipulääkkeetkin olen jo ottanut.
Missä loukkasit polvesi?Mulla taittu 2 viikon asti 60 astetta hakaset pois meni 80 astetta. Sitten junnattiin 4 viikkoon asti kunnes tuli toi 90 astetta 6 viikon kohalla lekuri löys jo vähän reilu 100 astetta. Nyt menee jotain 120 astetta, ei vielä niin paljon kuin haluaisin mutta tällä täytyy mennä eteenpäin. Mun pitäis varmaan kaivaa noit vanhoi papereita esiin et näkis miten se sillon on taipunu, muistaakseni sillon 4 viikkoo no oli 100 astetta.
- Jopi jalkapuoli
tähystetty kirjoitti:
Tervetuloa roihuavaan juttuseuraan!! Olet siis jokseenkin minua viikon edellä. Harmi kun ensimmäinen leikkauksesi ei tuottanut toivottua tulosta. Eikä korjaus onnistunut, vaan tarvitsit ihan uuden siirteen. En tiedä oletko kahlannut näitä keskusteluja... mutta mullakin toinen kerta samassa polvessa, tosin minun ekasta leikkauksesta on jo kauan.
Olen edelleen vähän ihmeissäni kun teillä muilla polvet eivät taivu kuten mulla... olen lukenut sekä patellajänne- että hamstringjännejuttuja ja kaikille on yhteistä se, että polvi ei vielä taivu sallittua 90 astetta. Mulla vasta viikko leikkauksesta. Polveni on jäykkä. En saa sitä vedettyä koukkuun. Mutta jos istun saan polven taivutettua 90 astetta terveen jalan viereen...Suoristuukin hyvin. Samoin makuulla rauhallisesti kädellä auttaen polvi taipuu suht hyvin.
Arvaat varmaan, että mullekin tuli tietysti mieleen, että onko jotain pielessä vai ovatko nämä yksilöllisiä eroja? Kauhean turvonnut polveni ei mielestäni ole ole...Turvottelu laskenut viikossa.
Mullakaan ei ole takareiden kramppeja, mutta pohjetta välillä - varsinkin iltaa kohti - juilii ja sääri ja jalkaterä tuntuvat kylmiltä. Varmaan verenkierto on vielä häiriintynyt ja kylmähoito edesauttaa.
Mullakin on sulavat ruuvit. Miten jumppaat polveasi tällä hetkellä. Olet jo varmaan saanut ompeleet/ hakaset pois? Ei muuta kun saunomaan!
Kiva kun pysähdyit juttelemaan. Mulla oli hyvä aamu. Jumppasin rauhallisesti ja ulkoilin, mutta nyt se kyllä näköjään kostautuu. En meinaa löytää mukavaa asentoa ollenkaan.Kipulääkkeetkin olen jo ottanut.
Missä loukkasit polvesi?Tervehdys,
minullakin löytyy ehkä se 70-85 astetta hiukan avittaen, mutta jos seison suorana ja yritän jalan omilla lihaksilla koukistaa jalkaa (eli kantapäätä kohti "hanuria") niin eipä mene kuin se 40-50 astetta. Aamulla liikkuvuus on parempi kuin illemmalla kun turvotusta on vähemmän. Varsikin lumpion yläpuolella on sellainen nestepahkura, joka kiristää/ estää osaltaan taivutusta. Kunhan se sulaa, niin voi joku lisäaste löytyä.
Jumppaliikeet lienee niitä perinteisiä ACL- peraation jälkeisiä jumppaliikkeitä (9 erilaista) joita tehdään ensimmäiset 3-4 viikkoa ja sen jälkeen tulee toinen satsi mukaan fysioterapia.
Kipulääkkeitä en enää ole tarvinnut muutamaan päivään ja pyrin otamaan jatkossa vain satunnaisesti.
Sama polvi meni aikoinaan (90 luvun alusssa)lätkässä, mutta tuolloin ei mennyt ACL. Kuitenkin pientä remppaa on ollut siitä saakka (kolme pienempää tähystystä/hoonausta ennen ensimmäistä ACL- oper.). Noin 1 1/2 vuotta sitten meni ACL aivan yllätäen, kohtuullisen vaatimattoman oloisessa nosto kiertoliikkeessä joka kohdistui suoraan polveen.
Semmoista,
-Jopi-
- Koukkupolovi
Millaisia harjoitteita teette ja kuinka paljon? Itselläni menee tällä hetkellä suurinpiirtein näin:
maanantai, keskiviikko ja perjantai
Uinti: vesijuoksua 10 min pitkällä askeleella (n.200.300m) räpyläuintia 10 min, osa pelkällä laudalla (n.300-400m). Tämä kaikki kolme kertaa, eli uintiaikaa yhteensä 60 min. Välissä sauna ja kylmävesialtaassa niin kauan kuin kestää.
tiistai ja torstai
sauvakävely 30-60 min. ja sisäpyöräily 30 min.
Lisäksi kaikkina päivinä porrasnousu ja -lasku, istumaannousu, kuminauhajumppa,
pohjejumppa, tasapainolauta harjoitteet, venyttelyt yms. lisäksi kylmähoitoa useamman kerran päivässä.
Kaikkiin harjoitteisiin menee arviolta 2-3 h päivässä. Fysioterapeuttia tapaan kerran viikossa.
Hauskaa pääsiäistä ja jaksamista koko sakille.- tähystetty
Hyvä ohjelma sulla!
Mulla vasta isometristä polven ojentajalihasharjoittelua nousujohteisesti sarjoissa sen minkä olen pystynyt järkevästi tekemään. Aamupainoitteisesti. Iltaa kohti rasittuu.
Lisäksi venyttelyharjoituksia: polven ojennusta, makuulla ja istuen polven koukistamista-ojentamista. Ja kylmää useasti.
Yritän tehdä tässä joka välissä.... Näin ollaan alkumetreillä.
Hyvää pääsiäistä sullekin! - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Hyvä ohjelma sulla!
Mulla vasta isometristä polven ojentajalihasharjoittelua nousujohteisesti sarjoissa sen minkä olen pystynyt järkevästi tekemään. Aamupainoitteisesti. Iltaa kohti rasittuu.
Lisäksi venyttelyharjoituksia: polven ojennusta, makuulla ja istuen polven koukistamista-ojentamista. Ja kylmää useasti.
Yritän tehdä tässä joka välissä.... Näin ollaan alkumetreillä.
Hyvää pääsiäistä sullekin!Mulla ton normaalin päivärytmin päälle ei jää paljoo aikaa jumppaa joten mulle tehtiin suhteellisen helppo ohjelma, päivittäin on painonsiirtoja ja sit tasapainoa, sen lisäksi suoristus ja koukistus. Sit lisäks 3 kertaa viikossa kyykkyjä ja pohkeita ja takareisiä, sen lisäks 3 kertaa viikossa vesijuoksua. Viikon päästä alkaa puntti, ois pitänyt alkaa jo mutta en ole päässyt käymään jumpparilla kun aikatauluun ei ole mahtunu. Mutta viikon päästä sitten alkaa ahkera puntilla käynti.
- tähystetty
Tsekatkaa: kohta menee 1000 "luetttua" rikki!
- Lissu...
Hyvää pääsiäistä kaikille.
Kohta lähtö kohti Lahtea ja koripalloturnausta. Valmennus hommat kutsuu tänä vuonna kun ei vielä tuomarointi onnistu kun on noi juoksu hommelit kiellossa ja lie et pystyykö edes. Vaikka tämän leikkauksen jälkeen minulla tuli aikasemmin ne tunteukset et vois vaikka kokeilla, se nähään sitten 3kk kohdalla luonnistuuko se hölkkä sitten.
Hyvät pitkät lomat kaikille ja olkaa kiltisti...- tähystetty
Hyvät pääsiäiset!!
Sekä onnea turnaukseen. - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Hyvät pääsiäiset!!
Sekä onnea turnaukseen.Onneks turnaus on ohi ja paluu arkeen tapahtuu. 3 päivään en ole jaksanut/kerennyt jumppaamaan. Lauantai iltana pidin tytöille venyttelyn ja karu huomata kuinka kankea itsestään on tullutkaan. Jalat on aivan poikki kaikesta menemisestä. Oli kyllä mukavaa huomata kuinka hyvässä kunnossa tuo polvi onkaan.
Joku kirjoitteli siitä polven alla tyynyn pitämisestä, niin mulle lääkäri sano leikkauksen jälkeen että ei kannata pitää tyynyä, nopeuttaa kuulemma paranemista.
Tytöt voittivat turnauksesta hopeaa ja siitä onnittelut heille. Minulta kun ei rasittunut muuta kuin äänihuulet... - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Onneks turnaus on ohi ja paluu arkeen tapahtuu. 3 päivään en ole jaksanut/kerennyt jumppaamaan. Lauantai iltana pidin tytöille venyttelyn ja karu huomata kuinka kankea itsestään on tullutkaan. Jalat on aivan poikki kaikesta menemisestä. Oli kyllä mukavaa huomata kuinka hyvässä kunnossa tuo polvi onkaan.
Joku kirjoitteli siitä polven alla tyynyn pitämisestä, niin mulle lääkäri sano leikkauksen jälkeen että ei kannata pitää tyynyä, nopeuttaa kuulemma paranemista.
Tytöt voittivat turnauksesta hopeaa ja siitä onnittelut heille. Minulta kun ei rasittunut muuta kuin äänihuulet...Moro,
Kiva kuulla, että joukkue pelasi hyvin! Minä olen jumpannut reisilihas kipeänä! Mutta olen pääsiäistäkin viettänyt. Juuri söin itseni ähkyksi kaikista pääsiäisherkuista. Toivottavasti jalat kantavat!
Ensi viikolla saan alkaa varaamaan ja voin treenata enemmän. Nyt vielä polvi ärtyy aika lailla jumpasta. Kauhea kutina vaan haavan reunalla... Parempi on ollut kuitenkin nukkua yöt ilman tyynyjä.
Palataan,
- tähystetty
Tervehdys Kaikille!
Mitä kuuluu?
Pääsiäinen meni ihan mukavasti. Innostuin lauantaina ja sunnuntaina paljon liikkeelle ja jumppasin reittä. Ja arvata saattaa (jälkeenpäin) mikä oli olo eilen. Auts!! Kipua ja turvotusta. Voi itku : (
Eilinen meni lepäillessä ja jääpussipyörityksessä. Polveni on kipeä lumpion alta eli sieltä mistä siirre on otettu. Kumma kyllä monenkirjavamustelmainen sääreni sekä mustelmainen takareitenikin ovat nyt erityisen hellänä...
Mutta ehkä se menee vähän, että kaksi askelta eteen jaaa yksi taakse?? Mites teillä muilla?- Lissu...
Sunnuntaina pitkästä aikaa pistin polveen kunnon kylmähoidon, pitäis varmaan jaksaa antaa sille kylmää pikkasen useammin, mutta tuntuu ettei tuo aika tunnu riittävän.
Kärsin tällä hetkellä aivan järkyttävistä motivaatio-ongelmista. Ei nappaa jumpat, koulu eikä myöskään lempi harrastus koris. Tekis mieli vaan olla... sen siitä saa kun täyttää kalenteria liikaa. Pahinta tässä on se että on koulus seuraavat 3 viikkoa pelkkää koetta... no kaipa siitä selvii hengissä.
Tänään olin suunnitellu pientä kävelylenkkiä, mutta jäi sekin nyt väliin kun alkoi sataa, se siitä auringosta josta sai nauttia jopa 10 min...
Onko kellään mitään hyvii idiksii miten sais mukavan piristysruiskeen et jaksais jumppailla ja energia riittäis myös koulunkäyntiin??? - Koukkupolovi
Joo Pääsiäiset on juhlittu, (laiskoteltu) on aika palata arkirutiineihin. Tänään meni reippaat kaksi tuntia reenatessa. Tuntuu kivalta kun joka viikko tulee jotain edistystä, tänään juoksin eka kerran peräti 5 min ja fillari pyöri lähes kivuttomasti. Muuten näyttäisi siltä että olen ollut koko ajan noin viikon jäljessä aikataulusta.
Takapakit kuuluu hommaan ei kannata masentua. Muista harjoitteita tehdessäsi koko ajan, miksi niitä teet. Liian kovaa tekeminen varmasti kostautuu. - Koukkupolovi
Lissu... kirjoitti:
Sunnuntaina pitkästä aikaa pistin polveen kunnon kylmähoidon, pitäis varmaan jaksaa antaa sille kylmää pikkasen useammin, mutta tuntuu ettei tuo aika tunnu riittävän.
Kärsin tällä hetkellä aivan järkyttävistä motivaatio-ongelmista. Ei nappaa jumpat, koulu eikä myöskään lempi harrastus koris. Tekis mieli vaan olla... sen siitä saa kun täyttää kalenteria liikaa. Pahinta tässä on se että on koulus seuraavat 3 viikkoa pelkkää koetta... no kaipa siitä selvii hengissä.
Tänään olin suunnitellu pientä kävelylenkkiä, mutta jäi sekin nyt väliin kun alkoi sataa, se siitä auringosta josta sai nauttia jopa 10 min...
Onko kellään mitään hyvii idiksii miten sais mukavan piristysruiskeen et jaksais jumppailla ja energia riittäis myös koulunkäyntiin???Kunnon kylmähoito kannattaa, liian usein et sitä tee. Sain fysioterapeutilta kunnollisen, ison geelipussin ja joustositeen, niillä on ollut todella käyttöä ja tulostakin on tullut.
Minä olen motivoinut itseäni sillä, että jos teen kaikki kunnolla ja oikein, pääsen ensitalvena taas mäkeen. Ensimmäinen laskuni on varmasti vaivan arvoinen. Kuvittele ensimmäistä peliäsi, sitä fiilistä kun pääset eka kerran kunnolla spurttaan.
Vellipyllyily ei kannata, jos ulkona nyt vähän satelee, niin ei ku sekaan vaan. Ota tavoitteeksi vaikka puolituntia tällä kertaa, kohta huomaat että tää on kivaa tahtoo lisää;-) Mutta kaikesta huolimatta välillä pitää velttoilla oikein olan takaa, sekin kuuluu tähän hommaan. - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Sunnuntaina pitkästä aikaa pistin polveen kunnon kylmähoidon, pitäis varmaan jaksaa antaa sille kylmää pikkasen useammin, mutta tuntuu ettei tuo aika tunnu riittävän.
Kärsin tällä hetkellä aivan järkyttävistä motivaatio-ongelmista. Ei nappaa jumpat, koulu eikä myöskään lempi harrastus koris. Tekis mieli vaan olla... sen siitä saa kun täyttää kalenteria liikaa. Pahinta tässä on se että on koulus seuraavat 3 viikkoa pelkkää koetta... no kaipa siitä selvii hengissä.
Tänään olin suunnitellu pientä kävelylenkkiä, mutta jäi sekin nyt väliin kun alkoi sataa, se siitä auringosta josta sai nauttia jopa 10 min...
Onko kellään mitään hyvii idiksii miten sais mukavan piristysruiskeen et jaksais jumppailla ja energia riittäis myös koulunkäyntiin???Terve vaan!!
Kun olen tässä ruudulla sun reipasta menoa seurannut, olen ajatellutkin, että koska se veto alkaa vähän hiipua...
Kun mikään ei huvita eikä maistu, mieli ja kroppa kertovat, että olet vähän niinku ylikunnossa. Olet ehkä uupunut kaikesta menemisestä ja kiireestä. Siltä minusta vähän tuntuu, vai mitä itse ajattelet?
Helppo täältä kertoa kun sulla on kalenteri täynnä.. Mitäs jos annat itsellesi jostain aikaa? Voitko pitää korisvalmennuksesta sairauslomaa, hoidella koulua ja polvea??? Löhöily ja nukkuminenkin auttaa.
Koukkupolovi totesi tossa hyvin, että kannattaa muistutella itseään miksi polveaan treenaa...Minä jumppailen saadakseni itselleni paremman polven, jotta voisin taas liikkua vapaammin ja tähtäimessä on ensi talven tunturit - tai jopa Alppien rinteet!! - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Joo Pääsiäiset on juhlittu, (laiskoteltu) on aika palata arkirutiineihin. Tänään meni reippaat kaksi tuntia reenatessa. Tuntuu kivalta kun joka viikko tulee jotain edistystä, tänään juoksin eka kerran peräti 5 min ja fillari pyöri lähes kivuttomasti. Muuten näyttäisi siltä että olen ollut koko ajan noin viikon jäljessä aikataulusta.
Takapakit kuuluu hommaan ei kannata masentua. Muista harjoitteita tehdessäsi koko ajan, miksi niitä teet. Liian kovaa tekeminen varmasti kostautuu.Alkoiko sinulla nyt 9. viikko leikkauksesta?? Tuolta liekehtivästä keskustelustahan sen saisin ongittua - siis aikaisemmista kirjoituksistasi.. Itselläni huomenna 2vkoa leikkauksesta. Kepeistä hivuttaudun pikku hiljaa irti tällä viikolla.
Mitä tarkoitat "aikataululla" Oletko tai onko joku sua hoitava taho asettanut kuntoutumiselle "aikataulun"? Vai puhutko siitä miten "yleensä" edistyminen tapahtuu??
Kannattaako mielestäsi ottaa fysioterapia avuksi harjoitteluun. Koskas muuten aloitit fys.terapian?
Hyvä treeni sulla päällä. Edistyminen motivoi kummasti! - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Terve vaan!!
Kun olen tässä ruudulla sun reipasta menoa seurannut, olen ajatellutkin, että koska se veto alkaa vähän hiipua...
Kun mikään ei huvita eikä maistu, mieli ja kroppa kertovat, että olet vähän niinku ylikunnossa. Olet ehkä uupunut kaikesta menemisestä ja kiireestä. Siltä minusta vähän tuntuu, vai mitä itse ajattelet?
Helppo täältä kertoa kun sulla on kalenteri täynnä.. Mitäs jos annat itsellesi jostain aikaa? Voitko pitää korisvalmennuksesta sairauslomaa, hoidella koulua ja polvea??? Löhöily ja nukkuminenkin auttaa.
Koukkupolovi totesi tossa hyvin, että kannattaa muistutella itseään miksi polveaan treenaa...Minä jumppailen saadakseni itselleni paremman polven, jotta voisin taas liikkua vapaammin ja tähtäimessä on ensi talven tunturit - tai jopa Alppien rinteet!!Hyvä että joku ajattelee vielä suuntavansa rinteeseen, minä jätän noi laskettelu hommat muille.
sitähän ne kaikki on ihmetellyt miten jaksan mennä, mutta sitten tulee näitä päiviä että ei vaan jaksa, enemmän vaan masentaa kun tietää että tiukkaa on vielä jonkin aikaa. Enemmän tässä rasittaa kyllä kieltämättä tuo koulu. Tänäänkin piti lukea ni teinkin kunnon jumpat pitkästä aikaa. Enemmän tässä nyt odotan että pääsis uimaan, eiköhän lauantain "vapaapäivä" mene sitten uidessa. Sunnuntaina onkin sitten taas pieni yhden päivän turnaus.
Kyllä mä kieltämättä muistan sen olon mikä tuli viime syksynä kun teki ekan onnistuneen set upin ja ponnisti myös tuolla leikatulla jalalla. Siinä meni meinaan aikaa ennen kuin siihen sen ponnistuksen sain kun tuli aina mitotettua askeleet silleet et sai terveen ponnistavaks jalaks.
Huomenna on kyl pakko lähteä kävelylle, kunhan vaan pääsis koulusta ihmisten aikaan... - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Alkoiko sinulla nyt 9. viikko leikkauksesta?? Tuolta liekehtivästä keskustelustahan sen saisin ongittua - siis aikaisemmista kirjoituksistasi.. Itselläni huomenna 2vkoa leikkauksesta. Kepeistä hivuttaudun pikku hiljaa irti tällä viikolla.
Mitä tarkoitat "aikataululla" Oletko tai onko joku sua hoitava taho asettanut kuntoutumiselle "aikataulun"? Vai puhutko siitä miten "yleensä" edistyminen tapahtuu??
Kannattaako mielestäsi ottaa fysioterapia avuksi harjoitteluun. Koskas muuten aloitit fys.terapian?
Hyvä treeni sulla päällä. Edistyminen motivoi kummasti!Mulla alkoi fysioterapia heti leikkauksen jälkeen. Viikon päästä leikkauksesta oli jo ensinmäinen kontrolli.
- tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Mulla alkoi fysioterapia heti leikkauksen jälkeen. Viikon päästä leikkauksesta oli jo ensinmäinen kontrolli.
Mä sain lääkäriltä ja leikkausosaston fysioterapeutilta ohjauksen ja kirjalliset ohjeet lähtiessä. Eipä tossa ole hirveän paljon mitä vielä voisi tehdä... Mietin vaan, että pitäsköhän vielä kysäistä asiaa? Kuntoutuksesta oli kyllä puhetta, mutta fys.terapiaa ei katsottu kauhean tarpeelliseksi, koska voin tehdä kyseistä jumppaa kotonakin...
Ehkä jatkossa...?? Mitä hyötyä olet kokenut fys.terapiasta? Toisaalta mulla on jo toinen kerta... ja olen vähän alallakin... Mutta eipä siitä haittaakaan olisi, sitä paitsi vakuutuskin sitä korvaisi... - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Mä sain lääkäriltä ja leikkausosaston fysioterapeutilta ohjauksen ja kirjalliset ohjeet lähtiessä. Eipä tossa ole hirveän paljon mitä vielä voisi tehdä... Mietin vaan, että pitäsköhän vielä kysäistä asiaa? Kuntoutuksesta oli kyllä puhetta, mutta fys.terapiaa ei katsottu kauhean tarpeelliseksi, koska voin tehdä kyseistä jumppaa kotonakin...
Ehkä jatkossa...?? Mitä hyötyä olet kokenut fys.terapiasta? Toisaalta mulla on jo toinen kerta... ja olen vähän alallakin... Mutta eipä siitä haittaakaan olisi, sitä paitsi vakuutuskin sitä korvaisi...No mä teen hommia aika lailla kotona ja käyn jumpparilla 2-3 viikon välein. Silloin katsellaan polven etenemistä ja sit tehdään uus ohjelma. Mä tykkään ainakin tuollaisesta järestelystä kun on muutenkin aika satunnaisia nuo omat menot ni ei tarvii joka viikko esim olla samaan aikaan jossain...
- Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Alkoiko sinulla nyt 9. viikko leikkauksesta?? Tuolta liekehtivästä keskustelustahan sen saisin ongittua - siis aikaisemmista kirjoituksistasi.. Itselläni huomenna 2vkoa leikkauksesta. Kepeistä hivuttaudun pikku hiljaa irti tällä viikolla.
Mitä tarkoitat "aikataululla" Oletko tai onko joku sua hoitava taho asettanut kuntoutumiselle "aikataulun"? Vai puhutko siitä miten "yleensä" edistyminen tapahtuu??
Kannattaako mielestäsi ottaa fysioterapia avuksi harjoitteluun. Koskas muuten aloitit fys.terapian?
Hyvä treeni sulla päällä. Edistyminen motivoi kummasti!Torstaina tulee 7 viikkoa täyteen. Sain hoito-ohjeiden mukana summittaisen aikataulun siitä, mitä minkin viikkojen aikana pitäisi tehdä ja miten tulisi edistyä. Luonnollisesti en ota asiaa niin haudanvakavasti.
Kepeillä minäkin heitin vesilintua 2. viikon jälkeen.
Fysioterapia on mielestäni välttämätön. Terapeutilla on paremmin aikaa seurata edistymistäsi ja vastailla kysymyksiisi. Jos vakuutusyhtiösi maksaa, niin kannattaa, ja ota paras jonka tiedät. Fysioterapia aloitettiin viikon 2 jälkeen. - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Kunnon kylmähoito kannattaa, liian usein et sitä tee. Sain fysioterapeutilta kunnollisen, ison geelipussin ja joustositeen, niillä on ollut todella käyttöä ja tulostakin on tullut.
Minä olen motivoinut itseäni sillä, että jos teen kaikki kunnolla ja oikein, pääsen ensitalvena taas mäkeen. Ensimmäinen laskuni on varmasti vaivan arvoinen. Kuvittele ensimmäistä peliäsi, sitä fiilistä kun pääset eka kerran kunnolla spurttaan.
Vellipyllyily ei kannata, jos ulkona nyt vähän satelee, niin ei ku sekaan vaan. Ota tavoitteeksi vaikka puolituntia tällä kertaa, kohta huomaat että tää on kivaa tahtoo lisää;-) Mutta kaikesta huolimatta välillä pitää velttoilla oikein olan takaa, sekin kuuluu tähän hommaan.Voisitko lukea viestini "fys.terapiasta", jonka laitoin Lissulle. Se viesti olisi sullekin!!
- tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Torstaina tulee 7 viikkoa täyteen. Sain hoito-ohjeiden mukana summittaisen aikataulun siitä, mitä minkin viikkojen aikana pitäisi tehdä ja miten tulisi edistyä. Luonnollisesti en ota asiaa niin haudanvakavasti.
Kepeillä minäkin heitin vesilintua 2. viikon jälkeen.
Fysioterapia on mielestäni välttämätön. Terapeutilla on paremmin aikaa seurata edistymistäsi ja vastailla kysymyksiisi. Jos vakuutusyhtiösi maksaa, niin kannattaa, ja ota paras jonka tiedät. Fysioterapia aloitettiin viikon 2 jälkeen.Heh!
Olimmekin yhtäaikaa kirjoittamassa. Näin juuri vastauksesi. Kiitos! Taidanpa tosiaan mennä itsekin fys.terapeutille... - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Mä sain lääkäriltä ja leikkausosaston fysioterapeutilta ohjauksen ja kirjalliset ohjeet lähtiessä. Eipä tossa ole hirveän paljon mitä vielä voisi tehdä... Mietin vaan, että pitäsköhän vielä kysäistä asiaa? Kuntoutuksesta oli kyllä puhetta, mutta fys.terapiaa ei katsottu kauhean tarpeelliseksi, koska voin tehdä kyseistä jumppaa kotonakin...
Ehkä jatkossa...?? Mitä hyötyä olet kokenut fys.terapiasta? Toisaalta mulla on jo toinen kerta... ja olen vähän alallakin... Mutta eipä siitä haittaakaan olisi, sitä paitsi vakuutuskin sitä korvaisi...Minulle jumppari on tavallaan "coutsi", eli valmentaja joka katsoo miten olen edennyt ja miten jatketaan tästä eteenpäin. Jumppari neuvoo liikkeet ja niiden oikean suoritustavan, kertoo suomeksi miksi mitäkin tehdään, kannustaa ja hillisee liikaa intoa. Eli kaikkea mitä yksityisvalmentaja tekee. Lisäksi olen saanut häneltä lainaksi hyödyllisiä apuvälineitä esim. tasapainolaudan.
- tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Minulle jumppari on tavallaan "coutsi", eli valmentaja joka katsoo miten olen edennyt ja miten jatketaan tästä eteenpäin. Jumppari neuvoo liikkeet ja niiden oikean suoritustavan, kertoo suomeksi miksi mitäkin tehdään, kannustaa ja hillisee liikaa intoa. Eli kaikkea mitä yksityisvalmentaja tekee. Lisäksi olen saanut häneltä lainaksi hyödyllisiä apuvälineitä esim. tasapainolaudan.
Järkeä puhut. Olen itse miettinyt asiaa nyt enemmän kun tuo aktiivisempi kuntoutusvaihe lähestyy. Fys. terapiaan tarvitaan ilmeisesti lääkärin lähete? Vai voiko tilata ajan postoperatiivisesti ominpäin. Vak.yhtiö osaa kyllä siihen tietty vastata...
Ehkä alani hämää omaa toipumistani. On hyvä saada ulkopuolista sparrausta! - Koukkupolovi
tähystetty kirjoitti:
Järkeä puhut. Olen itse miettinyt asiaa nyt enemmän kun tuo aktiivisempi kuntoutusvaihe lähestyy. Fys. terapiaan tarvitaan ilmeisesti lääkärin lähete? Vai voiko tilata ajan postoperatiivisesti ominpäin. Vak.yhtiö osaa kyllä siihen tietty vastata...
Ehkä alani hämää omaa toipumistani. On hyvä saada ulkopuolista sparrausta!Kyllä lähete pitää olla. Ota selvää korvaako vakuutuksesi? Mulla korvaa kymmenen kertaa. Kyllä se ulkopuolinen on aina ulkopuolinen.
- Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Heh!
Olimmekin yhtäaikaa kirjoittamassa. Näin juuri vastauksesi. Kiitos! Taidanpa tosiaan mennä itsekin fys.terapeutille...Täälläkin on Pääsiäisen vietosta selvitty, palattu kotiin ja tietokoneelle...Torstaina tulee kolme viikkoa leikkauksesta ja on ensimmäinen fysioterapia, odotan jännityksellä palautetta polven kunnosta ja liuta kysymyksiäkin on odottamassa.
Olen jumppaillut edelleen ahkerasti, välillä on vähän masentanutkin kun tuntuu ettei edistystä tapahdu. Vaikka olihan se jo etukäteen tiedossa, että edistys on hidasta ja täytyy olla kärsivällinen. Tuntuu vaan niin turhauttavalta raahata tälläistä pökkelöä perässään. En käytä enää sauvoja, pitkiä matkoja tosin en vielä kävelekään ja rappuset kävelen alaspäin takaperin :) Puoli kilometriäkin tuntuu urheilusuoritukselta ja polvi tulee heti kipeäksi.
Kävi yksi pieni kommelluskin, horjahdin tuon leikatun jalan päälle täydellä painolla ja tuli ihan helvetillinen kipu polvitaipeeseen. Se meni aika nopeasti ohi ja tänään huomasin siellä mustelman, liekö sitten vaan pamahtanut joku pieni verisuoni poikki?
Eniten minua askarruttaa se, kun tuntuu että jalan liikeradoissa on tullut takapakkia. Välillä olen väsytystekniikalla saanut polven jo aika hyvin koukkuun, sitten on ojennuksen kanssa ongelmia. Vastaavasti kun jalka menee suoraksi, niin en tahdo saada sitä koukkuun juuri ollenkaan. Mietin tässä että kumpikohan on tässä vaiheessa tärkeämpää, vai onko molempien suuntien liikkuvuus yhtä tärkeää. Fysioterapeutilta saamissani ohjeissa ainakin sanottiin, että tuo suoraksi saaminen olisi tärkeää ja kolmen viikon kontrollissa tavoite 0-120 astetta. Saas nähdä kuinka käy...
Nukkunut olen mainiosti, enkä ole lääkkeitä juurikaan enää tarvinnut. Odotan vaan että saisin luvan alkaa polkea ja uida, jospa sitten tuntuisi aamuisin että olisi parempi syy nousta sängystä ylös.
Ei tässä silti epätoivossa elellä, lohduttavaa lukea ettei muillakaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Eiköhän tsempata toinen toistamme jaksamaan siihen, kun itse kullakin se tähtihetki ja come back oman lajinsa pariin koittaa. Sitä voittajafiilistä ei ole varmaan koskaan elämässään ennen kokenut. - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Kyllä lähete pitää olla. Ota selvää korvaako vakuutuksesi? Mulla korvaa kymmenen kertaa. Kyllä se ulkopuolinen on aina ulkopuolinen.
Vakuutukseni korvaa myös tuon kymmenen käyntiä. Otankin tässä yhteyttä ortopediini tällä viikolla. Hyvä kun asia tuli puheeksi kanssasi. Ulkopuolinen :)
Jaha, pillit pussiin ja unta kuuppaan :0 zzzzzz - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Täälläkin on Pääsiäisen vietosta selvitty, palattu kotiin ja tietokoneelle...Torstaina tulee kolme viikkoa leikkauksesta ja on ensimmäinen fysioterapia, odotan jännityksellä palautetta polven kunnosta ja liuta kysymyksiäkin on odottamassa.
Olen jumppaillut edelleen ahkerasti, välillä on vähän masentanutkin kun tuntuu ettei edistystä tapahdu. Vaikka olihan se jo etukäteen tiedossa, että edistys on hidasta ja täytyy olla kärsivällinen. Tuntuu vaan niin turhauttavalta raahata tälläistä pökkelöä perässään. En käytä enää sauvoja, pitkiä matkoja tosin en vielä kävelekään ja rappuset kävelen alaspäin takaperin :) Puoli kilometriäkin tuntuu urheilusuoritukselta ja polvi tulee heti kipeäksi.
Kävi yksi pieni kommelluskin, horjahdin tuon leikatun jalan päälle täydellä painolla ja tuli ihan helvetillinen kipu polvitaipeeseen. Se meni aika nopeasti ohi ja tänään huomasin siellä mustelman, liekö sitten vaan pamahtanut joku pieni verisuoni poikki?
Eniten minua askarruttaa se, kun tuntuu että jalan liikeradoissa on tullut takapakkia. Välillä olen väsytystekniikalla saanut polven jo aika hyvin koukkuun, sitten on ojennuksen kanssa ongelmia. Vastaavasti kun jalka menee suoraksi, niin en tahdo saada sitä koukkuun juuri ollenkaan. Mietin tässä että kumpikohan on tässä vaiheessa tärkeämpää, vai onko molempien suuntien liikkuvuus yhtä tärkeää. Fysioterapeutilta saamissani ohjeissa ainakin sanottiin, että tuo suoraksi saaminen olisi tärkeää ja kolmen viikon kontrollissa tavoite 0-120 astetta. Saas nähdä kuinka käy...
Nukkunut olen mainiosti, enkä ole lääkkeitä juurikaan enää tarvinnut. Odotan vaan että saisin luvan alkaa polkea ja uida, jospa sitten tuntuisi aamuisin että olisi parempi syy nousta sängystä ylös.
Ei tässä silti epätoivossa elellä, lohduttavaa lukea ettei muillakaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Eiköhän tsempata toinen toistamme jaksamaan siihen, kun itse kullakin se tähtihetki ja come back oman lajinsa pariin koittaa. Sitä voittajafiilistä ei ole varmaan koskaan elämässään ennen kokenut.Perästä tullaan. Tänään 2vkoa mulla leikkauksesta. Aamukahvia nautiskelen.
Pääsiäinen takana... Sulle varmaan se sauna maistui... Ajattelin ottaa 18 hakastani haavalta illalla, niin pääsen huomenna saunomaan! Ihan kivaa. Olen tottunut saunomaan monta kertaa viikossa.
Tiedän mitä tarkoitat pökkelöllä! Välillä mietityttää, että vetristyykö nivel koskaan. Minulla on kipua polven etuosassa. Siinä mistä patellajännesiirre on otettu. Kovasti myös kiristää. Voi olla osittain haavastakin. Avasivat vanhan Acl arven puoliksi (n.10cm) ja pari reikää lisänä. Haavasta on ainakin ollu helppo tähystää ;)
Onko polvesi toipunut horjahduksesta? Olen itsekin joskus kuvitellut mielessäni kipua, jos horjahtaisin ja kaatuisin kipeälle jalalle. Huh!
Vieläkö käytit viime viikolla särkylääkkeitä? Otatko enää edes tarvittaessa? Kerrotko vielä minkä verran olit liikkeellä ja jumppasit viime viikolla... Mulla pääsiäisen aikana jumppa ja liikkeellä olo sisällä ja ulkona teki takapakkia. Pitää hakea tuntumaa optimaaliseen määrään liikettä.Olen huomannut, että jumppaus ja liikkuminen vielä onnistuvat, mutta rasitus tuntuu ja kipu alkaa vasta sitten myöhemmin. Joten kipulääkettä olen vielä tarvinnut. Varsinaista särkyä ei kyllä ole.
Kuinka sauvoista vieroitus onnistui sulta? Kestikö kauan saada tuntuma kävelyyn? Olen jättänyt tänään toisen sauvan pois ja treenailen ja pikku hiljaa saa toinenkin jäädä. - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Perästä tullaan. Tänään 2vkoa mulla leikkauksesta. Aamukahvia nautiskelen.
Pääsiäinen takana... Sulle varmaan se sauna maistui... Ajattelin ottaa 18 hakastani haavalta illalla, niin pääsen huomenna saunomaan! Ihan kivaa. Olen tottunut saunomaan monta kertaa viikossa.
Tiedän mitä tarkoitat pökkelöllä! Välillä mietityttää, että vetristyykö nivel koskaan. Minulla on kipua polven etuosassa. Siinä mistä patellajännesiirre on otettu. Kovasti myös kiristää. Voi olla osittain haavastakin. Avasivat vanhan Acl arven puoliksi (n.10cm) ja pari reikää lisänä. Haavasta on ainakin ollu helppo tähystää ;)
Onko polvesi toipunut horjahduksesta? Olen itsekin joskus kuvitellut mielessäni kipua, jos horjahtaisin ja kaatuisin kipeälle jalalle. Huh!
Vieläkö käytit viime viikolla särkylääkkeitä? Otatko enää edes tarvittaessa? Kerrotko vielä minkä verran olit liikkeellä ja jumppasit viime viikolla... Mulla pääsiäisen aikana jumppa ja liikkeellä olo sisällä ja ulkona teki takapakkia. Pitää hakea tuntumaa optimaaliseen määrään liikettä.Olen huomannut, että jumppaus ja liikkuminen vielä onnistuvat, mutta rasitus tuntuu ja kipu alkaa vasta sitten myöhemmin. Joten kipulääkettä olen vielä tarvinnut. Varsinaista särkyä ei kyllä ole.
Kuinka sauvoista vieroitus onnistui sulta? Kestikö kauan saada tuntuma kävelyyn? Olen jättänyt tänään toisen sauvan pois ja treenailen ja pikku hiljaa saa toinenkin jäädä.Joo sauna teki kyllä hyvää, en tosin ole mikään himosaunoja mutta pienen tauon jälkeen se maistui. Säärestä lähti muuten mieletön määrä kuivanutta nahkaa kun sitä rapsutteli, en ole ennen moiseen törmännyt, kaikkea jännää sitä huomaakin leikkauksen jäljiltä.
Polvi ei onneksi kipeytynyt siitä horjahduksesta, ainoa mikä jäi on mustelma polvitaipeessa. Säikähdys taisi olla pahempi. Itselläkin on noita worst case scenarioita ollut, jos esim. kaatuisi ihan kunnolla.
Viimeisen viikon aikana olen ottanut särkylääkettä ainoastaan yöksi ja sekin vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Nyt en ole muutamaan päivään ottanut ollenkaan, eilen tosin päänsärkyyn. Jatkossa varmaankin rasituksen jälkeen joutuu vielä käyttämään, niin myrkkyjä nuo eivät kuitenkaan ole että kärsisin mieluummin.
Viime viikko meni sillä tavalla, että kävelin päivässä n. puoli kilometriä, käytin sauvoja mutta koitin varata niin paljon kuin mahdollista kipeälle jalalle. Jumppia tein kolme tai neljä kertaa päivässä, joku parikymmentä minuuttia kerrallaan ja sitten jäätä. Iltaa kohti kiristys ja turvotus on aina lisääntynyt.
Sauvoista vieroitus ei helposti onnistunut, koitin myös tuota yhden sauvan käyttöä mutta se ei oikein tuntunut luontevalta ja tuli lähinnä sellainen eläkeläisfiilis. Ilman sauvoja kävely on todella hidasta, yritän tehdä sen mahdollisimman oikein eli siten että liikerata menisi oikein ja ontumisen sijasta täysivaraus. Olen muuten huomannut, että ihmiset tuijottavat paljon enemmän kun kävelee ilman sauvoja. Tiedä sitten miltä tuo oma kävely näyttää, hitaalta varmaan mutta en arvannut sen olevan niin ihmeellistä.
Sinä olet siis alan ihmisiä ja otat itse tikit pois, multa ei kyllä onnistuisi. Sen verran heikkohermoinen olen :) Tikkien poisto helpotti kiristyksen tunnetta. Minulla oli 10 tikkiä neljässä eri paikassa. Luojan kiitos kehitykselle, olen nähnyt pari 80-luvulla tehtyä leikkausarpea, ne onkin sitten jotain 20cm-luokkaa ja silloin oli kuulemma laitettu kipsi nilkasta nivuseen.
Sen kanssa olisikin ilo liikkua ja huomata 6 viikon päästä jalassa olevan luu ja nahka. Mulla on nyt seitsemän viikkoa siitä kun vamma sattui ja reisilihas on kadonnut jäljettömiin. En tiedä johtuuko se siitä ettei sitä pysty jännittämään, vai onko se tosiaan muuttunut tuollaiseksi löllöksi...(kriisi)
Tänään kävin kävelemässä taas hurjaa vauhtia vajaan kilometrin, ei kipeytynyt jalka yhtään. Jotain hyvääkin siis :) Kirjoittelen huomenna kuulumiset fysioterapian jälkeen. Mukavaa päivää! - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Joo sauna teki kyllä hyvää, en tosin ole mikään himosaunoja mutta pienen tauon jälkeen se maistui. Säärestä lähti muuten mieletön määrä kuivanutta nahkaa kun sitä rapsutteli, en ole ennen moiseen törmännyt, kaikkea jännää sitä huomaakin leikkauksen jäljiltä.
Polvi ei onneksi kipeytynyt siitä horjahduksesta, ainoa mikä jäi on mustelma polvitaipeessa. Säikähdys taisi olla pahempi. Itselläkin on noita worst case scenarioita ollut, jos esim. kaatuisi ihan kunnolla.
Viimeisen viikon aikana olen ottanut särkylääkettä ainoastaan yöksi ja sekin vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Nyt en ole muutamaan päivään ottanut ollenkaan, eilen tosin päänsärkyyn. Jatkossa varmaankin rasituksen jälkeen joutuu vielä käyttämään, niin myrkkyjä nuo eivät kuitenkaan ole että kärsisin mieluummin.
Viime viikko meni sillä tavalla, että kävelin päivässä n. puoli kilometriä, käytin sauvoja mutta koitin varata niin paljon kuin mahdollista kipeälle jalalle. Jumppia tein kolme tai neljä kertaa päivässä, joku parikymmentä minuuttia kerrallaan ja sitten jäätä. Iltaa kohti kiristys ja turvotus on aina lisääntynyt.
Sauvoista vieroitus ei helposti onnistunut, koitin myös tuota yhden sauvan käyttöä mutta se ei oikein tuntunut luontevalta ja tuli lähinnä sellainen eläkeläisfiilis. Ilman sauvoja kävely on todella hidasta, yritän tehdä sen mahdollisimman oikein eli siten että liikerata menisi oikein ja ontumisen sijasta täysivaraus. Olen muuten huomannut, että ihmiset tuijottavat paljon enemmän kun kävelee ilman sauvoja. Tiedä sitten miltä tuo oma kävely näyttää, hitaalta varmaan mutta en arvannut sen olevan niin ihmeellistä.
Sinä olet siis alan ihmisiä ja otat itse tikit pois, multa ei kyllä onnistuisi. Sen verran heikkohermoinen olen :) Tikkien poisto helpotti kiristyksen tunnetta. Minulla oli 10 tikkiä neljässä eri paikassa. Luojan kiitos kehitykselle, olen nähnyt pari 80-luvulla tehtyä leikkausarpea, ne onkin sitten jotain 20cm-luokkaa ja silloin oli kuulemma laitettu kipsi nilkasta nivuseen.
Sen kanssa olisikin ilo liikkua ja huomata 6 viikon päästä jalassa olevan luu ja nahka. Mulla on nyt seitsemän viikkoa siitä kun vamma sattui ja reisilihas on kadonnut jäljettömiin. En tiedä johtuuko se siitä ettei sitä pysty jännittämään, vai onko se tosiaan muuttunut tuollaiseksi löllöksi...(kriisi)
Tänään kävin kävelemässä taas hurjaa vauhtia vajaan kilometrin, ei kipeytynyt jalka yhtään. Jotain hyvääkin siis :) Kirjoittelen huomenna kuulumiset fysioterapian jälkeen. Mukavaa päivää!Kirjoitin sulle pitkän viestin kaikenlaista. Sitten hävitin sen jonnekin..ulkoavaruuteen.. tässä tulee toinen versio.Olen unohtanut jo monta hyvää kysymystä.. no, ehkä tulevat mieleeni matkan varrella.
Tunnen edistyneeni tänään ainakin henkisesti. Olen yrittänyt vieroittautua sauvoista. Kyllä siitä yhden sauvan käytöstä tulee kieltämättä sellainen kävelykeppimäinen oldies olo. Heiveröinen on kinttu ja ei oikein pelitä. Mutta kiva tunne pystyä edes tuottamaan jonkinlaista kävelyä.
Sinulla siis 5vkoa tapahtuneesta? Miten hoidit jalkaa siinä ennen leikkausta? Rauhoittelua? Olin pari viikkoa sitten ennen leikkausta vielä pitkällä kävelylenkillä, joten lihaskunto oli alkupelissä ok. Viallinen kierukka aiheutti rasituskipua ja jäykkyyttä ja aclvamma tietysti sitä epävakaisuutta.
Poistin äsken hakaset ja huomenna bastu kutsuu, saunaolut kurkistelee jääkaapin hyllyltä. Haava on ihan siisti, itse asiassa vanhaa siistimpi. Nyt mulla on sellainen n. 20cm arpea: 10cm vanhaa tuhatjalkaisen näköistä ja tuo alempi 10cm on jo sitten ihan eri vuosikymmeneltä!!
Palaillaan! - Lissu...
Kohtalotoveri kirjoitti:
Joo sauna teki kyllä hyvää, en tosin ole mikään himosaunoja mutta pienen tauon jälkeen se maistui. Säärestä lähti muuten mieletön määrä kuivanutta nahkaa kun sitä rapsutteli, en ole ennen moiseen törmännyt, kaikkea jännää sitä huomaakin leikkauksen jäljiltä.
Polvi ei onneksi kipeytynyt siitä horjahduksesta, ainoa mikä jäi on mustelma polvitaipeessa. Säikähdys taisi olla pahempi. Itselläkin on noita worst case scenarioita ollut, jos esim. kaatuisi ihan kunnolla.
Viimeisen viikon aikana olen ottanut särkylääkettä ainoastaan yöksi ja sekin vähän niinkuin varmuuden vuoksi. Nyt en ole muutamaan päivään ottanut ollenkaan, eilen tosin päänsärkyyn. Jatkossa varmaankin rasituksen jälkeen joutuu vielä käyttämään, niin myrkkyjä nuo eivät kuitenkaan ole että kärsisin mieluummin.
Viime viikko meni sillä tavalla, että kävelin päivässä n. puoli kilometriä, käytin sauvoja mutta koitin varata niin paljon kuin mahdollista kipeälle jalalle. Jumppia tein kolme tai neljä kertaa päivässä, joku parikymmentä minuuttia kerrallaan ja sitten jäätä. Iltaa kohti kiristys ja turvotus on aina lisääntynyt.
Sauvoista vieroitus ei helposti onnistunut, koitin myös tuota yhden sauvan käyttöä mutta se ei oikein tuntunut luontevalta ja tuli lähinnä sellainen eläkeläisfiilis. Ilman sauvoja kävely on todella hidasta, yritän tehdä sen mahdollisimman oikein eli siten että liikerata menisi oikein ja ontumisen sijasta täysivaraus. Olen muuten huomannut, että ihmiset tuijottavat paljon enemmän kun kävelee ilman sauvoja. Tiedä sitten miltä tuo oma kävely näyttää, hitaalta varmaan mutta en arvannut sen olevan niin ihmeellistä.
Sinä olet siis alan ihmisiä ja otat itse tikit pois, multa ei kyllä onnistuisi. Sen verran heikkohermoinen olen :) Tikkien poisto helpotti kiristyksen tunnetta. Minulla oli 10 tikkiä neljässä eri paikassa. Luojan kiitos kehitykselle, olen nähnyt pari 80-luvulla tehtyä leikkausarpea, ne onkin sitten jotain 20cm-luokkaa ja silloin oli kuulemma laitettu kipsi nilkasta nivuseen.
Sen kanssa olisikin ilo liikkua ja huomata 6 viikon päästä jalassa olevan luu ja nahka. Mulla on nyt seitsemän viikkoa siitä kun vamma sattui ja reisilihas on kadonnut jäljettömiin. En tiedä johtuuko se siitä ettei sitä pysty jännittämään, vai onko se tosiaan muuttunut tuollaiseksi löllöksi...(kriisi)
Tänään kävin kävelemässä taas hurjaa vauhtia vajaan kilometrin, ei kipeytynyt jalka yhtään. Jotain hyvääkin siis :) Kirjoittelen huomenna kuulumiset fysioterapian jälkeen. Mukavaa päivää!Tervehdys kaikille, nyt on 13,5 h koulupäivä ohi ja ois varmaan aika tehdä pien jumppa ennen nukkumaan menoa. Tais jäähä vähän viimetinkaan tuo kouluhomma kun tehtiin sitä koulus tänää 21.30 asti, talkkarikin kerkes tulee huomauttaa et menee hälyt päälle.
Ei niistä katseista kannata niin välittää, mutta yks minkä huomasin silloin kun kuljin keppien kanssa niin tosi moni tuli juttelee siitä miten niil on ollu kipsi nilkasta lonkkaan. Mikäköhän siin oli et kun tuli kepit niin yhtäkkiä kaikki tuli vaivattelee mulle vaivojaan, anteeks nyt vaan mut ei oikein kiinnosta.
Askelmittari oli tänää reissussa mukana ja aika järkyttävän pientä askelmäärää näyttää ja minuutti määräkin oli aika pieni, voi olla et se on taas nollannu ittensä tai sit mä oon vaan alkanu kävelee niin nopeasti. Mut toisaalta eipä siel koulus tule paljoa käveltyä, ainakin takapuoli on nyt ihan puuhuksissa...
Nyt jumpat suihkut ja nukkumaan... - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Kirjoitin sulle pitkän viestin kaikenlaista. Sitten hävitin sen jonnekin..ulkoavaruuteen.. tässä tulee toinen versio.Olen unohtanut jo monta hyvää kysymystä.. no, ehkä tulevat mieleeni matkan varrella.
Tunnen edistyneeni tänään ainakin henkisesti. Olen yrittänyt vieroittautua sauvoista. Kyllä siitä yhden sauvan käytöstä tulee kieltämättä sellainen kävelykeppimäinen oldies olo. Heiveröinen on kinttu ja ei oikein pelitä. Mutta kiva tunne pystyä edes tuottamaan jonkinlaista kävelyä.
Sinulla siis 5vkoa tapahtuneesta? Miten hoidit jalkaa siinä ennen leikkausta? Rauhoittelua? Olin pari viikkoa sitten ennen leikkausta vielä pitkällä kävelylenkillä, joten lihaskunto oli alkupelissä ok. Viallinen kierukka aiheutti rasituskipua ja jäykkyyttä ja aclvamma tietysti sitä epävakaisuutta.
Poistin äsken hakaset ja huomenna bastu kutsuu, saunaolut kurkistelee jääkaapin hyllyltä. Haava on ihan siisti, itse asiassa vanhaa siistimpi. Nyt mulla on sellainen n. 20cm arpea: 10cm vanhaa tuhatjalkaisen näköistä ja tuo alempi 10cm on jo sitten ihan eri vuosikymmeneltä!!
Palaillaan!Avaruuteen kadonneet viestit harmittaa joskus niin vietävästi, jos jotain oikein pitkää kirjoitan niin käytän wordia sekä copy pastea, eipähän sitten tarvi hakata syytöntä näppäimistöraukkaa palasiksi:) Kyselehän vain lisää jos muistuu asioita mieleen.
Tämä on ihan kummallista, eilen masentelin lähes liikkumatonta jalkaa ja tänään sain sen jo 90 asteeseen, vieläpä ilman kipuja. Tein pidemmän kävelylenkin kuin aikaisemmin, ehkä 1,5 kilometriä ja vaikka polvi kipeytyi sen jälkeen niin liikkuvuus tuntuu nyt paljon paremmalta. Saunaankin pääsin kaverin luona ja se mainitsemasi jääkaapista kurkisteleva janojuoma kruunasi kaiken. Minun tapauksessani siideri. Nam.
Vamma sattui 7 viikkoa sitten, eli odottelin kuukauden verran leikkausta. Aikaisemminkin olisi päässyt, mutta leikkaava lääkäri sanoi että optimi leikkausaika olisi 3-4 viikkoa tapahtuneen jälkeen, jotta turvotus ehtii laskea ja polvi rauhoittua. Ensimmäisen viikon vamman jälkeen kävelin kepeillä, toisen klenkaten ja kaksi seuraavaa meni jo ihan normaalisti kävellen eikä kipuja ollut. Jos astuin jotenkin huonosti, niin tuli sitä muljahtelun tunnetta.
Kolme viikkoa leikkausta odotellessa kävin normaalisti salilla, lääkäri kehotti pitämään reisilihaksen kuntoa yllä. Tuli muutenkin tehtyä kaikenlaista mitä vain pystyi, koska arvelin että kovin pian leikkauksen jälkeen ei salille tee mieli. Reiden kuntoa pidin yllä etureisipenkissä, prässi oli kielletty. Tein aika pitkiäkin sarjoja yhdellä jalalla ja lähes päivittäin. Tästä olisi kuulemma suurta etua leikkauksesta toipumisessa, siihenkin saa sitten varmaankin huomenna parempaa tietoa.
Oli outoa mennä sitten leikkaukseen, kun jalka tuntui ihan terveeltä. Mitään kipuja eikä turvotusta ollut, ainoastaan sitä muljahtelua. Melkein olisi tehnyt mieli olla menemättä, mutta kun ajattelin urheilla vielä jokusen vuoden ihan tosissaan ja kaipa sitä sen jälkeenkin kunnostettua jalkaa tarvitsee.
Olisi kysymys teille joilla on jo toipuminen pidemmällä, että kuinka pian leikkauksen jälkeen pystyitte aloittamaan kuntopyörän polkemisen ja vesijumpan/uimisen? Millaisia settejä aluksi? Ja Lissu, minäkin olen törmännyt noihin voivottelijoihin. Kummallista sakkia täällä tallustelee. Positiivisena seikkana se, että autot pysähtelevät kerrankin suojatien eteen ja ovet availlaan.
Hyviä unia ja mukavaa päivää... - Lissu...
Kohtalotoveri kirjoitti:
Avaruuteen kadonneet viestit harmittaa joskus niin vietävästi, jos jotain oikein pitkää kirjoitan niin käytän wordia sekä copy pastea, eipähän sitten tarvi hakata syytöntä näppäimistöraukkaa palasiksi:) Kyselehän vain lisää jos muistuu asioita mieleen.
Tämä on ihan kummallista, eilen masentelin lähes liikkumatonta jalkaa ja tänään sain sen jo 90 asteeseen, vieläpä ilman kipuja. Tein pidemmän kävelylenkin kuin aikaisemmin, ehkä 1,5 kilometriä ja vaikka polvi kipeytyi sen jälkeen niin liikkuvuus tuntuu nyt paljon paremmalta. Saunaankin pääsin kaverin luona ja se mainitsemasi jääkaapista kurkisteleva janojuoma kruunasi kaiken. Minun tapauksessani siideri. Nam.
Vamma sattui 7 viikkoa sitten, eli odottelin kuukauden verran leikkausta. Aikaisemminkin olisi päässyt, mutta leikkaava lääkäri sanoi että optimi leikkausaika olisi 3-4 viikkoa tapahtuneen jälkeen, jotta turvotus ehtii laskea ja polvi rauhoittua. Ensimmäisen viikon vamman jälkeen kävelin kepeillä, toisen klenkaten ja kaksi seuraavaa meni jo ihan normaalisti kävellen eikä kipuja ollut. Jos astuin jotenkin huonosti, niin tuli sitä muljahtelun tunnetta.
Kolme viikkoa leikkausta odotellessa kävin normaalisti salilla, lääkäri kehotti pitämään reisilihaksen kuntoa yllä. Tuli muutenkin tehtyä kaikenlaista mitä vain pystyi, koska arvelin että kovin pian leikkauksen jälkeen ei salille tee mieli. Reiden kuntoa pidin yllä etureisipenkissä, prässi oli kielletty. Tein aika pitkiäkin sarjoja yhdellä jalalla ja lähes päivittäin. Tästä olisi kuulemma suurta etua leikkauksesta toipumisessa, siihenkin saa sitten varmaankin huomenna parempaa tietoa.
Oli outoa mennä sitten leikkaukseen, kun jalka tuntui ihan terveeltä. Mitään kipuja eikä turvotusta ollut, ainoastaan sitä muljahtelua. Melkein olisi tehnyt mieli olla menemättä, mutta kun ajattelin urheilla vielä jokusen vuoden ihan tosissaan ja kaipa sitä sen jälkeenkin kunnostettua jalkaa tarvitsee.
Olisi kysymys teille joilla on jo toipuminen pidemmällä, että kuinka pian leikkauksen jälkeen pystyitte aloittamaan kuntopyörän polkemisen ja vesijumpan/uimisen? Millaisia settejä aluksi? Ja Lissu, minäkin olen törmännyt noihin voivottelijoihin. Kummallista sakkia täällä tallustelee. Positiivisena seikkana se, että autot pysähtelevät kerrankin suojatien eteen ja ovet availlaan.
Hyviä unia ja mukavaa päivää...Sähän olet sitten oikeissa paikoissa mennyt, itse huomasin sen että välillä saa kyllä odottaa tosi pitkään et on päässyt tien yli. Parasta kyllä on ollut kun saa nostattaa ihmisiä liikuntarajoitteisten paikoilta busseissa. Tossa meijän pysäkiltä menee yleensä n.20 ihmistä kyytiin ja kaikki aina ryysii, ja kyl sielt loppupeleis löytyy joka mukava ihminen joka päästi menee kepeillä ennen sitä. Miks ihmisil on kiire ryysii kun kuitenkin se olen minä jolla se bussiin meno kesti. Tai sit kaikilla on vaan kiire ryysii just niille kepeillä kulkevien paikoille. Jos huomaa et pysäkillä on keppien kanssa kulkeva, ni miks edes mennä istumaan heille varatulle paikalle... ei ymmärrä mutta tarviiko edes...
Mä menin ekan kerran vesijuoksee vasta 6 viikkoo leikkauksen jälkeen, toikin oikeastaan sen takia että 4 viikkoa menin raajapainolla ja koin sen uimahalliin menon jotenkin hankalaksi. tohon aikaan sain jo jättää kepit pois, mutta kyl ne melkein viikon vielä pysy mukana...
Saliharjoittelu piti aloittaa 2 viikkoa sitten eli viikolla 9, mutta jouduttiin siirtämään aikaa kun sain aika pahan flunssapöpön... ja nyt sitä onkin kestäny 3 viikkoo ja ei ole vesijuoksemaan päässy, lauantaina olisi kyllä tarkoitus mennä nyt vihdoin ja viimein, nyt on 2 päivää niin paljon tota koulujuttua ettei kerkeä uimahallille.
Ekan ACL leikkauksen jälkeen aloitin vesijuoksun heti kun sain hakaset pois ja sai mennä uimaan. - ja vesijuoksusta
Kohtalotoveri kirjoitti:
Avaruuteen kadonneet viestit harmittaa joskus niin vietävästi, jos jotain oikein pitkää kirjoitan niin käytän wordia sekä copy pastea, eipähän sitten tarvi hakata syytöntä näppäimistöraukkaa palasiksi:) Kyselehän vain lisää jos muistuu asioita mieleen.
Tämä on ihan kummallista, eilen masentelin lähes liikkumatonta jalkaa ja tänään sain sen jo 90 asteeseen, vieläpä ilman kipuja. Tein pidemmän kävelylenkin kuin aikaisemmin, ehkä 1,5 kilometriä ja vaikka polvi kipeytyi sen jälkeen niin liikkuvuus tuntuu nyt paljon paremmalta. Saunaankin pääsin kaverin luona ja se mainitsemasi jääkaapista kurkisteleva janojuoma kruunasi kaiken. Minun tapauksessani siideri. Nam.
Vamma sattui 7 viikkoa sitten, eli odottelin kuukauden verran leikkausta. Aikaisemminkin olisi päässyt, mutta leikkaava lääkäri sanoi että optimi leikkausaika olisi 3-4 viikkoa tapahtuneen jälkeen, jotta turvotus ehtii laskea ja polvi rauhoittua. Ensimmäisen viikon vamman jälkeen kävelin kepeillä, toisen klenkaten ja kaksi seuraavaa meni jo ihan normaalisti kävellen eikä kipuja ollut. Jos astuin jotenkin huonosti, niin tuli sitä muljahtelun tunnetta.
Kolme viikkoa leikkausta odotellessa kävin normaalisti salilla, lääkäri kehotti pitämään reisilihaksen kuntoa yllä. Tuli muutenkin tehtyä kaikenlaista mitä vain pystyi, koska arvelin että kovin pian leikkauksen jälkeen ei salille tee mieli. Reiden kuntoa pidin yllä etureisipenkissä, prässi oli kielletty. Tein aika pitkiäkin sarjoja yhdellä jalalla ja lähes päivittäin. Tästä olisi kuulemma suurta etua leikkauksesta toipumisessa, siihenkin saa sitten varmaankin huomenna parempaa tietoa.
Oli outoa mennä sitten leikkaukseen, kun jalka tuntui ihan terveeltä. Mitään kipuja eikä turvotusta ollut, ainoastaan sitä muljahtelua. Melkein olisi tehnyt mieli olla menemättä, mutta kun ajattelin urheilla vielä jokusen vuoden ihan tosissaan ja kaipa sitä sen jälkeenkin kunnostettua jalkaa tarvitsee.
Olisi kysymys teille joilla on jo toipuminen pidemmällä, että kuinka pian leikkauksen jälkeen pystyitte aloittamaan kuntopyörän polkemisen ja vesijumpan/uimisen? Millaisia settejä aluksi? Ja Lissu, minäkin olen törmännyt noihin voivottelijoihin. Kummallista sakkia täällä tallustelee. Positiivisena seikkana se, että autot pysähtelevät kerrankin suojatien eteen ja ovet availlaan.
Hyviä unia ja mukavaa päivää...Mulla meni tammikuun alussa acl,toinen kierukka ja sivunivelsiteet vas. polvesta. Ekaks odottelin leikkuuta saranatuen kanssa (sivusiteitä varten) 6 vko, jona aikana kävin salilla kevyesti ja uimassa halkotekniikalla eli kipeä jalka vain seurasi perässä, koska kierukka esti suoristuksen ja koukistuksen. Leikkauksen jälkeen kierukan kiinnityksen vuoksi varauskielto kuusi viikkoa ja sinä aikana vain ne kotijumpat paitsi viidennen viikon jälkeen sain alkaa polkea kuntopyörää ilman vastusta. Se oli aluksi todella vaikeaa, pari minuuttia kerrallaan, satula oli asetettava niin ylös kuin vain mahdollista ja kierrosnopeus oli ehkä 10-15/min mutta siitä pikkuhiljaa nopeutunut ja vastustakin jo jonkin verran ja ajallisesti väh. 30 min/vrk. (nyt on leikkauksesta kohta 9 vko). Vesijuoksuun tai aluksi kävelyyn menin, kun sain varata. Aikaisemmin olisin ehkä voinut jo mennä mutta jumppari sanoi, että pitää olla 100% varma, ettei liukastu ja sauvojen kumipääthän on hengenvaarallisen liukkaat vetisillä lattioilla. Nyt käyn pari kertaa viikossa juoksemassa vedessä ja sit noitten lisäksi väh. kolmesti salilla ja myös ennen vesijuoksua salin kautta sen verran, että jalkaprässissä lyhyt treeni. Lisäksi tietty kävelyä ja ne kotijumpat. Jalka on vielä jäykkä, taipuu ehkä 110 astetta, jokin vastustaa kovasti nivelen sisällä mutta mitään en sille mahda vaikka kuinka venytän ja taivutan. Haluaisin tietää kuinka kauan siinä voi mennä, että normaalit liikeradat saavutetaan näinkin suurella harjoitusmäärällä. Tuohan ei millään onnistuisi, jos olisin jo töissä mutta nyt vielä on pari viikkoa sl. ja aikaa siis on mutta takapakkiakin voi tulla töiden alettua.
P:S.Fillarointi muuten tekee jalalle tosi hyvää. - tähystetty
ja vesijuoksusta kirjoitti:
Mulla meni tammikuun alussa acl,toinen kierukka ja sivunivelsiteet vas. polvesta. Ekaks odottelin leikkuuta saranatuen kanssa (sivusiteitä varten) 6 vko, jona aikana kävin salilla kevyesti ja uimassa halkotekniikalla eli kipeä jalka vain seurasi perässä, koska kierukka esti suoristuksen ja koukistuksen. Leikkauksen jälkeen kierukan kiinnityksen vuoksi varauskielto kuusi viikkoa ja sinä aikana vain ne kotijumpat paitsi viidennen viikon jälkeen sain alkaa polkea kuntopyörää ilman vastusta. Se oli aluksi todella vaikeaa, pari minuuttia kerrallaan, satula oli asetettava niin ylös kuin vain mahdollista ja kierrosnopeus oli ehkä 10-15/min mutta siitä pikkuhiljaa nopeutunut ja vastustakin jo jonkin verran ja ajallisesti väh. 30 min/vrk. (nyt on leikkauksesta kohta 9 vko). Vesijuoksuun tai aluksi kävelyyn menin, kun sain varata. Aikaisemmin olisin ehkä voinut jo mennä mutta jumppari sanoi, että pitää olla 100% varma, ettei liukastu ja sauvojen kumipääthän on hengenvaarallisen liukkaat vetisillä lattioilla. Nyt käyn pari kertaa viikossa juoksemassa vedessä ja sit noitten lisäksi väh. kolmesti salilla ja myös ennen vesijuoksua salin kautta sen verran, että jalkaprässissä lyhyt treeni. Lisäksi tietty kävelyä ja ne kotijumpat. Jalka on vielä jäykkä, taipuu ehkä 110 astetta, jokin vastustaa kovasti nivelen sisällä mutta mitään en sille mahda vaikka kuinka venytän ja taivutan. Haluaisin tietää kuinka kauan siinä voi mennä, että normaalit liikeradat saavutetaan näinkin suurella harjoitusmäärällä. Tuohan ei millään onnistuisi, jos olisin jo töissä mutta nyt vielä on pari viikkoa sl. ja aikaa siis on mutta takapakkiakin voi tulla töiden alettua.
P:S.Fillarointi muuten tekee jalalle tosi hyvää.No sulla on ollut oikein katastrofipolvi. Urheillessako loukkaannuit?
saitko kotijumppaohjeet lääkäriltäsi vai jumpparilta? En osaa vastata liikeratoihin. Käyt varmaan ortopedillasi kontrolleissa? Kysypä häneltä miten polven tulisi taipua tässä vaiheessa. Jumppareilla voi olla myös hyvää käytännön kokemusta ja tietoa.
Tuntuu, että olemme myös aika lailla yksilöitä ja kuntoutuminen tapahtuu omaa aikatauluakin noudattaen...
Onko sinulla polvea ajatellen raskas työ?
Hyvin olet sinnitellyt ja treenannut! - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Avaruuteen kadonneet viestit harmittaa joskus niin vietävästi, jos jotain oikein pitkää kirjoitan niin käytän wordia sekä copy pastea, eipähän sitten tarvi hakata syytöntä näppäimistöraukkaa palasiksi:) Kyselehän vain lisää jos muistuu asioita mieleen.
Tämä on ihan kummallista, eilen masentelin lähes liikkumatonta jalkaa ja tänään sain sen jo 90 asteeseen, vieläpä ilman kipuja. Tein pidemmän kävelylenkin kuin aikaisemmin, ehkä 1,5 kilometriä ja vaikka polvi kipeytyi sen jälkeen niin liikkuvuus tuntuu nyt paljon paremmalta. Saunaankin pääsin kaverin luona ja se mainitsemasi jääkaapista kurkisteleva janojuoma kruunasi kaiken. Minun tapauksessani siideri. Nam.
Vamma sattui 7 viikkoa sitten, eli odottelin kuukauden verran leikkausta. Aikaisemminkin olisi päässyt, mutta leikkaava lääkäri sanoi että optimi leikkausaika olisi 3-4 viikkoa tapahtuneen jälkeen, jotta turvotus ehtii laskea ja polvi rauhoittua. Ensimmäisen viikon vamman jälkeen kävelin kepeillä, toisen klenkaten ja kaksi seuraavaa meni jo ihan normaalisti kävellen eikä kipuja ollut. Jos astuin jotenkin huonosti, niin tuli sitä muljahtelun tunnetta.
Kolme viikkoa leikkausta odotellessa kävin normaalisti salilla, lääkäri kehotti pitämään reisilihaksen kuntoa yllä. Tuli muutenkin tehtyä kaikenlaista mitä vain pystyi, koska arvelin että kovin pian leikkauksen jälkeen ei salille tee mieli. Reiden kuntoa pidin yllä etureisipenkissä, prässi oli kielletty. Tein aika pitkiäkin sarjoja yhdellä jalalla ja lähes päivittäin. Tästä olisi kuulemma suurta etua leikkauksesta toipumisessa, siihenkin saa sitten varmaankin huomenna parempaa tietoa.
Oli outoa mennä sitten leikkaukseen, kun jalka tuntui ihan terveeltä. Mitään kipuja eikä turvotusta ollut, ainoastaan sitä muljahtelua. Melkein olisi tehnyt mieli olla menemättä, mutta kun ajattelin urheilla vielä jokusen vuoden ihan tosissaan ja kaipa sitä sen jälkeenkin kunnostettua jalkaa tarvitsee.
Olisi kysymys teille joilla on jo toipuminen pidemmällä, että kuinka pian leikkauksen jälkeen pystyitte aloittamaan kuntopyörän polkemisen ja vesijumpan/uimisen? Millaisia settejä aluksi? Ja Lissu, minäkin olen törmännyt noihin voivottelijoihin. Kummallista sakkia täällä tallustelee. Positiivisena seikkana se, että autot pysähtelevät kerrankin suojatien eteen ja ovet availlaan.
Hyviä unia ja mukavaa päivää...Moro,
Eka päivä eikä sauvoja! En tosin mennyt ulos sateeseen (terkut muille Vellihousuille ja terkut Koukkupolovelle). Yleensä kyllä menen. On varusteet, mutta tänään ei vaan yhtään huvittanut. Tajusin kuinka paljon sitä ottaa ihan itsestään selvyytenä. Vain kaksi viikkoa sauvoilla ja suuri ilo tulee siitä kun voi taas kävellä.... tai sanoisinko pikemminkin liikkua... omin jaloin!
Ilmeisesti nämä käännökset tässä toipilaana voivat olla nopeitakin. Tarkoitan edistyminen. Toisaalta takapakkejakin tulee. Sen verran olin liikkeellä tänään, että jalka oli iltaa kohti ihan pölkky! Voisinpa jopa vaihtaa nimimerkkiä. Lopuksi tuntui, että jalka ei enää jaksanut ottaa käskyjä vastaan. Se ihan väsähti. Polvi pitää kummaa pauketta??? Onko vastaavaa kokemusta sinulla tai kellään (patellajänne tosin).
Mutta ei niin rampa, ettenkö olisi saunaan raahautunut. Kyllä tuntui mahtavalta. Ja bisset päälle. NAM.
Kuten jo aiemmin kerroin: minustakin oli outoa mennä lähes kävellen leikkauspöydälle ja sitten olla parin viikon päästä näin kipeä ja jäykkä. No täytyy ajatella eteenpäin!
Kerro fysikaalisesta!!?? Ortopedini lähettää minulle hoitomääräyksen fysikaaliseen ja aloittelen itsekin piakkoin.
Nyt pää tyynyyn! - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
No sulla on ollut oikein katastrofipolvi. Urheillessako loukkaannuit?
saitko kotijumppaohjeet lääkäriltäsi vai jumpparilta? En osaa vastata liikeratoihin. Käyt varmaan ortopedillasi kontrolleissa? Kysypä häneltä miten polven tulisi taipua tässä vaiheessa. Jumppareilla voi olla myös hyvää käytännön kokemusta ja tietoa.
Tuntuu, että olemme myös aika lailla yksilöitä ja kuntoutuminen tapahtuu omaa aikatauluakin noudattaen...
Onko sinulla polvea ajatellen raskas työ?
Hyvin olet sinnitellyt ja treenannut!Muitakin yökyöpeleitä näköjään koneella...
Aluksi meni unirytmit aikalailla normaalisti, nyt on tullut luistettua aikaisesta nukkumaanmenosta ja sen kyllä huomaa aamuisin. No, nyt sain luvan alkaa polkea kuntopyörää, käydä vesijumpassa ja uimassakin (rintauinti kielletty vielä kuukauden verran) joten eiköhän täydy taas aikaisin aloittaa päivä.
Kävin siis fysioterapeutilla, mittailtiin ja koukisteltiin jalkaa, sain vastauksia mieltä askarruttaneisiin asioihin ja koitettiin kuntopyörällä polkemista. Aika avutonta menoa, mutta eiköhän se tästä ala kulkemaan. Suoraksi jalka ei tahtonut mennä muutakuin väkisin painamisella ja koukistus oli 90 astetta. Alku kuulemma hankalaa ja jäykkyys kuuluu asiaan, senhän jo tiesin mutta välillä on kärsivällisyys koetuksella.
Tuli aikamoisia kipuja siinä kun jalkaa väännettiin, en minä itse ole ihan noin äärirajoille uskaltanut mennä. Kipu on pistänyt miettimään että josko tulee liikaa venymistä tms. Sain kuitenkin lohduttavan tiedon, että ei se jalka pahemmaksi voi mennä jos sitä koukistaa/ojentaa, ainoastaan sitten jos tulee sivuttaisliikettä.
Nyt mennään sitten uuden ohjelman mukaan ja olen kyllä intoa piukassa kun pääsee täältä kotoa muuallekin treenaamaan. Tosin fysioterapeutti sanoi että ei saa liikaa innostua ja että mihinkään ei ole kiire, hiljaa hyvä tulee. Leikkauksen tulosta kehuttiin, eli ei ole ainakaan sen jäljiltä jäänyt polvi löysäksi.
Nyt unimaahan... - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Moro,
Eka päivä eikä sauvoja! En tosin mennyt ulos sateeseen (terkut muille Vellihousuille ja terkut Koukkupolovelle). Yleensä kyllä menen. On varusteet, mutta tänään ei vaan yhtään huvittanut. Tajusin kuinka paljon sitä ottaa ihan itsestään selvyytenä. Vain kaksi viikkoa sauvoilla ja suuri ilo tulee siitä kun voi taas kävellä.... tai sanoisinko pikemminkin liikkua... omin jaloin!
Ilmeisesti nämä käännökset tässä toipilaana voivat olla nopeitakin. Tarkoitan edistyminen. Toisaalta takapakkejakin tulee. Sen verran olin liikkeellä tänään, että jalka oli iltaa kohti ihan pölkky! Voisinpa jopa vaihtaa nimimerkkiä. Lopuksi tuntui, että jalka ei enää jaksanut ottaa käskyjä vastaan. Se ihan väsähti. Polvi pitää kummaa pauketta??? Onko vastaavaa kokemusta sinulla tai kellään (patellajänne tosin).
Mutta ei niin rampa, ettenkö olisi saunaan raahautunut. Kyllä tuntui mahtavalta. Ja bisset päälle. NAM.
Kuten jo aiemmin kerroin: minustakin oli outoa mennä lähes kävellen leikkauspöydälle ja sitten olla parin viikon päästä näin kipeä ja jäykkä. No täytyy ajatella eteenpäin!
Kerro fysikaalisesta!!?? Ortopedini lähettää minulle hoitomääräyksen fysikaaliseen ja aloittelen itsekin piakkoin.
Nyt pää tyynyyn!Mulla tuli jo sairaalas sellanen olo ei ei hemmetti, pari päivää aikaisemmin olin viel ollut viheltämässä korismatsia ja sit olit yhtäkkiä niin avuton et tarvitsit apua et pääsit edes vessaan.
Mulla toi palvi naksuu, ei voi sanoo et paukkuis. En oikein osaa ees yhdistää että onko se aina se polvi kun en aina tunne mistä se napsahdus tulee (välillä ollut myös nilkka joka napsahtaa). Täytyy tänää varmaan jumpparille sanoo siitä, se lun on jaksanut pitää huolta noista asioista. On se kyl kieltämättä mukava käyä siellä kun saa vastauksia kysymyksiin.
Saas nähä mitä jumppari tänään keksii, voi olla et jatketaan aika kevyellä vielä kun toi 3 viikkoo kipeänä veroitti pikkasen tuota jumppausta. - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Muitakin yökyöpeleitä näköjään koneella...
Aluksi meni unirytmit aikalailla normaalisti, nyt on tullut luistettua aikaisesta nukkumaanmenosta ja sen kyllä huomaa aamuisin. No, nyt sain luvan alkaa polkea kuntopyörää, käydä vesijumpassa ja uimassakin (rintauinti kielletty vielä kuukauden verran) joten eiköhän täydy taas aikaisin aloittaa päivä.
Kävin siis fysioterapeutilla, mittailtiin ja koukisteltiin jalkaa, sain vastauksia mieltä askarruttaneisiin asioihin ja koitettiin kuntopyörällä polkemista. Aika avutonta menoa, mutta eiköhän se tästä ala kulkemaan. Suoraksi jalka ei tahtonut mennä muutakuin väkisin painamisella ja koukistus oli 90 astetta. Alku kuulemma hankalaa ja jäykkyys kuuluu asiaan, senhän jo tiesin mutta välillä on kärsivällisyys koetuksella.
Tuli aikamoisia kipuja siinä kun jalkaa väännettiin, en minä itse ole ihan noin äärirajoille uskaltanut mennä. Kipu on pistänyt miettimään että josko tulee liikaa venymistä tms. Sain kuitenkin lohduttavan tiedon, että ei se jalka pahemmaksi voi mennä jos sitä koukistaa/ojentaa, ainoastaan sitten jos tulee sivuttaisliikettä.
Nyt mennään sitten uuden ohjelman mukaan ja olen kyllä intoa piukassa kun pääsee täältä kotoa muuallekin treenaamaan. Tosin fysioterapeutti sanoi että ei saa liikaa innostua ja että mihinkään ei ole kiire, hiljaa hyvä tulee. Leikkauksen tulosta kehuttiin, eli ei ole ainakaan sen jäljiltä jäänyt polvi löysäksi.
Nyt unimaahan...Aamupostin tarkistus ja kahvit koneella...
Sen verran tuli liikuttua eilen, että on levossa ollut pohjelihaskin ihan hellänä. Mutta sehän on tervettä kipua se! Muuten polvi ei ollut kovin turvoksissa aamulla, sen tuntee taivutellessakin. No, illalla yleensä tilanne toinen... Odottelen myös uimaanpääsyä. Se olisi vaihtelua tähän kotona kökkimiseen. Olen kyllä kyläillyt ja vieraitakin käynyt. Voi ajatella ja jutella muustakin kun polvesta :)
Ajattelin kokeilla autolla ajoa pikapuolin myös. Jalka kyllä mielestäni taipuu tarvittavan verran. Mietityttää vaan, että kuinka nopeasti poljinten vaihto onnistuu esim. jarruttaessa...Reisilihas on vielä holtittoman oloinen.
Nyt oli muuten myös ensimmäinen hyvä yö ja ilman kipulääkettä. Pyysin eilen ortopediltani lisää Voltarenia. Ajattelen tarvitsevani sitä vielä varsinkin kun liikkuminen lisääntyy. Mutta nyt tosiaan tuntuu jo paremmalta.Otitko ennen fysioterapiaa lääkettä tai tarvitsitko sen jälkeen? Kauhistuttaa ajatus, että joku vääntelisi jalkaani...
Lähden tästä jossain vaiheessa apteekkiin ja käyn kurkkaamassa fysikaaliseen ja tilaan ajan. Uskon myös kärsivällisyyteen, vaikka sitä lajia täytyy harjoitella! - hyvinkin
tähystetty kirjoitti:
No sulla on ollut oikein katastrofipolvi. Urheillessako loukkaannuit?
saitko kotijumppaohjeet lääkäriltäsi vai jumpparilta? En osaa vastata liikeratoihin. Käyt varmaan ortopedillasi kontrolleissa? Kysypä häneltä miten polven tulisi taipua tässä vaiheessa. Jumppareilla voi olla myös hyvää käytännön kokemusta ja tietoa.
Tuntuu, että olemme myös aika lailla yksilöitä ja kuntoutuminen tapahtuu omaa aikatauluakin noudattaen...
Onko sinulla polvea ajatellen raskas työ?
Hyvin olet sinnitellyt ja treenannut!Hiihtäessä luistelutyylillä tulin katsoneeksi kelloa huolehtimatta sauvoista ja niin toinen niistä jäi suksen alle ja sit mentiin polvillee ääriasennosta sivulta taittui polvi sisäänpäin ja sääri tietysti suoraan sivulle... makiasti sattui ja rusahti.
Alkujumppaohjeet sain leikkauksen yhteydessä ja sit fys.ter. lähetteen vasta kuuden viikon kontrollissa mutta jo ennen sitä kävin kerran omin päin fysterap. koska tuntui, että oon vähän tyhjän päällä niinkin pitkän ajan yksikseni harjoitellessa.
Fys.terapeutista tuntuu, että pitäis jo enempi taipua ja väänteleekin polvea aika rutakasti, en itse uskalla ihan niin reilusti. Ortopediltä mun täytyy vielä kysyä, kunhan muutaman viikon päästä menen 3 kk kontrolliin.
Joo mulla on työ, jossa ollaan koko ajan jaloillaan ja välillä pitäis lattiallakin toimia, ja sit nostella ja kanniskella. - Lissu...
Koukkupolovi kirjoitti:
Torstaina tulee 7 viikkoa täyteen. Sain hoito-ohjeiden mukana summittaisen aikataulun siitä, mitä minkin viikkojen aikana pitäisi tehdä ja miten tulisi edistyä. Luonnollisesti en ota asiaa niin haudanvakavasti.
Kepeillä minäkin heitin vesilintua 2. viikon jälkeen.
Fysioterapia on mielestäni välttämätön. Terapeutilla on paremmin aikaa seurata edistymistäsi ja vastailla kysymyksiisi. Jos vakuutusyhtiösi maksaa, niin kannattaa, ja ota paras jonka tiedät. Fysioterapia aloitettiin viikon 2 jälkeen.Nyt oli taas jumpparilla käynti. Oli mukava kuulla et eteneminen menee ihan hyvin ja polvi näyttäis olevan kunnossa, napsuminen pikkasen kyllä huolettaa mutta kun siinä ei ole kipua niin se ei niin...
Ohjelmassa on nyt aika rankkat treenit niin täytyy olla ahkerana... Fyssari oli pikkasen sitä mieltä etten välttämättä pärjäis töissä, mut rauhoittelin sitä et kyllä mä selviin, ei se kuitenkaan niin rankkaa ole... ja kuitenkin rappusia ei ole niin paljoa ja kävelyt on suhteellisen tasasella...
Tänää ajattelin kokeilla sellasta reilun tunnin kävelylenkkiä. 2 viikon päästä pitäis jaksaa jo yli 2 h kävelylenkkei... - tähystetty
Lissu... kirjoitti:
Nyt oli taas jumpparilla käynti. Oli mukava kuulla et eteneminen menee ihan hyvin ja polvi näyttäis olevan kunnossa, napsuminen pikkasen kyllä huolettaa mutta kun siinä ei ole kipua niin se ei niin...
Ohjelmassa on nyt aika rankkat treenit niin täytyy olla ahkerana... Fyssari oli pikkasen sitä mieltä etten välttämättä pärjäis töissä, mut rauhoittelin sitä et kyllä mä selviin, ei se kuitenkaan niin rankkaa ole... ja kuitenkin rappusia ei ole niin paljoa ja kävelyt on suhteellisen tasasella...
Tänää ajattelin kokeilla sellasta reilun tunnin kävelylenkkiä. 2 viikon päästä pitäis jaksaa jo yli 2 h kävelylenkkei...Kiva kuulla, että homma etenee! Oletko ehtinyt yhtään levätä? Oletko saanut itsellesi aikaa?
Nyt kun aloitin kävelyn ilman sauvoja, olen huomannut, että minunkin polvi "naksuttaa". Puhuin paukkumisesta, mutta naksutus ehkä lähempänä totuutta.. Oliko sun acl tehty patellajänteestä? Muistan törmänneeni jossain tekstiin, jossa sanottiin, että naksumista voi kuulua...
Onko työsi kovin raskasta. Voithan antaa lääkärisi arvioida työkykysi. Hän varmaan osaa parhaiten arvioida miten polvesi elpyy. Sullahan on leikkauksia alla...
Onko kävely hyvää treeniä tämän leikkauksen jälkeen? Mulla on parin päivän kävelyn jälkeen pohjekin viittä vaille kramppi. Mutta kivaa on taas liikkua vapaammin!
Viikonloppuja! - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Kiva kuulla, että homma etenee! Oletko ehtinyt yhtään levätä? Oletko saanut itsellesi aikaa?
Nyt kun aloitin kävelyn ilman sauvoja, olen huomannut, että minunkin polvi "naksuttaa". Puhuin paukkumisesta, mutta naksutus ehkä lähempänä totuutta.. Oliko sun acl tehty patellajänteestä? Muistan törmänneeni jossain tekstiin, jossa sanottiin, että naksumista voi kuulua...
Onko työsi kovin raskasta. Voithan antaa lääkärisi arvioida työkykysi. Hän varmaan osaa parhaiten arvioida miten polvesi elpyy. Sullahan on leikkauksia alla...
Onko kävely hyvää treeniä tämän leikkauksen jälkeen? Mulla on parin päivän kävelyn jälkeen pohjekin viittä vaille kramppi. Mutta kivaa on taas liikkua vapaammin!
Viikonloppuja!Mä en tiedä tota hienoa nimeä mutta tosta lumpiojänteestä ne sen nyt teki.
Aikaa olen saanut itselle ihan mukavasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Tänää ois joukkueen nuorimmilla turnaus ja se on kyllä sopivaa vastapainoa lukemiselle.
Olen nyt opiskelija mutta meen koko kesäks vanhaan duunipaikkaan ja on se aika fyysistä hommaa. Itseasias lääkäri antoi luvan aloittaa tuolloin työt, mut sekin 6 viikon tarkastuksessa jolloin oli vielä kepit. Kyl mul itellä on sellanen tuntemus et pärjää kyl, jos alkaa polvi vihoittelemaan niin hidastaa vaan pikkasen tahtia.
Kävely on mun mielestä hyvää kuntoutusta ja oikeastaan sellanen maastossa kävely ois kuulemma vielä parempaa et ei olis ihan niin tasasta.
Eilen oltiin systerin kaa sauvakävelemäs ja käveltiin sit yhen aika ison mäen ohi ja sit totesin et kiivetään sinne ylös ja niinhän me lähettiin kipuamaan. Ainut että mä halusin sit mennä sitä jyrkempää puolta ylös. Oli muuten ihan sika raskasta, mut suosittelen. Siinä jos jossain huomaa miten kunto kehittyy... Sit kun on päässy ylös niin pikkasen maiseman katsomisia ja sit kaltevaa osaa takas alas...
Mulla itseasias laitettiin ihan tohon ohjelmaan et puntin lisäks 3 kertaa viikos kävelyy a 45 min ja sit 3 kertaa pyöräilyä.
- Lissu...
Se on jo kohta 2000 täynnä...
- tähystetty
Tosiaan roihuamme edelleen ja 2000 lähestyy. palailen...
- tähystetty
NO NYT ON!!
- Lissu...
tähystetty kirjoitti:
NO NYT ON!!
Tänää heittelin isin luona koriin systerin kanssa ja tuntui hyvältä, kylläkin rasittaa aika paljon tuota tervettä jalkaa kun ponnistaa sillä, mutta ei se haittaa. Kumminkin on mukavaa että saa pidettyä edes pienen tuntuman pallossa ja että heitotkin onnistuu. Heittoja olen treenaillut ihan kotosallakin sängyssä makaillessa ja nyt on mukavaa saada kohdekkin mihin heitellä. Nyt on tuntunu toi kävely menevän hyvin, ainut minkä olen huomannut, että kun istuu pitkään niin sen jälkeen on polvi kankea ja on välillä hankalaa saada sitä suoraks. Onks kellään muulla ollu saman laisia ongelmia? Sit kun pikkasen "lämmittää" polvea niin sit pääsee hyvin menee...
- Koukkupolovi
Kuis kulkee kohtalotoverit?
On ollu vähän hiljasta tässä keskustelussa. On ittelläkin ollu vähän menoa ettei ole kerinnyt tänne kirjoitteleen.
Aikamoisia eroja tuntuu porukoilla olevan paranemisessa. Jollain on täysi liike 2 vko leikkauksesta, toinen käyttää vielä keppejä viikolla 6. Ittellä alkaa koipi suoristua vasta nyt, taivutustakin alkaa olla noin 100 astetta. Aika jänskä homma, meitä on moneksi.
Kesä tulee tännekin kovaa vauhtia ja katuhiekat alkaa olla siivottu, pitänee aloittaa fillarointi ja metsässä juokseminen. Mites muilla?- tähystetty
Rauhallista on ollut tämä keskustelu viime aikoina. Potilaat ovat yhä enemmän toipilaita... Aina pitää olla johonkin menossa tai jotakin tekemässä.
Eroja on meissä ja varmaan vammoissakin. Osalla Hamstringit, osalla BTB-siirre.. eiköhän sekin vaikuta asiaan sekä onko siinä samassa korjattu jotain muutakin kylkiäisenä.
Mulla tulee leikkauksesta huomenna 3vkoa. Kävelty viikon verran. Polvi ojentuu lähes täysin ja saan suostuteltua n. 90astetta. Haava siisti ja turvottelua jonkin verran. Vaikeinta on ollut löytää optimaalinen määrä rasitusta. Viikonloppuna liikuin itseni sunnuntaiksi lähes vuoteeseen. Lihakset ihan jumissa ja polvi jäykkänä ja kipeänä. Ilman kipulääkettä en ole oikein pärjännyt ja jääpussit laulaa..
Olen tavannut viime viikolla fys.terapeutin. Kävimme alkujuttuja läpi. Kuntoutus alkaa varsinaisesti huomenna! Kävelyyn tulee kiinnittää huomiota, jotta se normalisoituisi mahdollisimman nopeasti. Uimahalliin pitäisi tästä varmaan myös itsensä hinata.
Oli kiva kuulla sinusta. Mietin kovasti myös töihin menoa. Työni on liikkuvaista, joten vielä varmasti täytynee odotella. Mulla on ortopedin kontrolli vapun jälkeen...
Palaillaan,
Hyviä Lenkkikelejä! - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Rauhallista on ollut tämä keskustelu viime aikoina. Potilaat ovat yhä enemmän toipilaita... Aina pitää olla johonkin menossa tai jotakin tekemässä.
Eroja on meissä ja varmaan vammoissakin. Osalla Hamstringit, osalla BTB-siirre.. eiköhän sekin vaikuta asiaan sekä onko siinä samassa korjattu jotain muutakin kylkiäisenä.
Mulla tulee leikkauksesta huomenna 3vkoa. Kävelty viikon verran. Polvi ojentuu lähes täysin ja saan suostuteltua n. 90astetta. Haava siisti ja turvottelua jonkin verran. Vaikeinta on ollut löytää optimaalinen määrä rasitusta. Viikonloppuna liikuin itseni sunnuntaiksi lähes vuoteeseen. Lihakset ihan jumissa ja polvi jäykkänä ja kipeänä. Ilman kipulääkettä en ole oikein pärjännyt ja jääpussit laulaa..
Olen tavannut viime viikolla fys.terapeutin. Kävimme alkujuttuja läpi. Kuntoutus alkaa varsinaisesti huomenna! Kävelyyn tulee kiinnittää huomiota, jotta se normalisoituisi mahdollisimman nopeasti. Uimahalliin pitäisi tästä varmaan myös itsensä hinata.
Oli kiva kuulla sinusta. Mietin kovasti myös töihin menoa. Työni on liikkuvaista, joten vielä varmasti täytynee odotella. Mulla on ortopedin kontrolli vapun jälkeen...
Palaillaan,
Hyviä Lenkkikelejä!Moi täältäkin :)
On tosiaan roihuamiset hellittäneet, taitaa olla niinkin että kun pääsee liikkumaan enemmän ulkona, niin koneella surffailu jää vähemmälle. Jos ilmoista puhutaan, niin ne on kyllä olleet mahtavia.
Mun kuulumisia...Tänään tuli kuukausi leikkauksesta ja olin toistamiseen fysioterapeutilla. Ojennus ei ole vielä ihan täysi (pienellä väsytyksellä kyllä) ja koukistus on pienen lämmittelyn jälkeen 100 astetta. Sain uuden treeniohjelman ja onhan se mukavaa kun liikkeet vaihtuu.
Viikon verran olen käynyt salilla polkemassa ja vesijuoksemassa, tuntuu kuin olisi eri ihminen kun on päässyt liikkumaan. Kävely on jo suht normaalia, tosin pidempien matkojen jälkeen alkaa puuduttaa. Kipua ei varsinaisesti tule, sellaista jäykkyyttä ja turpoamisen tunnetta. Lääkkeisiin en ole koskenut pariin viikkoon. Olen viimeisen viikon aikana rääkännyt polvea vähän enemmän, tehnyt aika kovankin kivun rajoissa liikkeitä ja venytyksiä.
Kuntopyöräily sujuu jo paremmin, viikko sitten piti vielä sitoa jalka idealsiteellä polkimeen mutta nyt menee jo aika kivasti ilmankin. Fysio tosin toppuutteli ja sanoi että vastuksia saa lisätä vasta kun polkeminen sujuu kivuitta. Toivottavasti pian, tahtoo jo tuon höllyvän reiden kiinteäksi :)
Fysio sanoi, että ei kannatta innostuksissaan rasittaa polvea liikaa ja yksi päivä viikossa täytyisi pitää kokonaan lepoa. Olen tehnyt kuulemma ehkä vähän liikaakin ja pitäisi välillä rauhoitella, eli minullakin tuo optimaalinen rasituksen määrä on vähän hakusessa. Minkäs teet kun into on kova. Yhdessä kun teimme kaikenlaisia liikkeitä, niin huomasi todellisuudessa kuinka heikoksi jalan lihakset on menneet. Ei parane silti lannistua, pienikin edistys jossain treenissä on ollut erittäin positiivista.
Tsemppiä kaikille kuntoutujille! - tähystetty
Kohtalotoveri kirjoitti:
Moi täältäkin :)
On tosiaan roihuamiset hellittäneet, taitaa olla niinkin että kun pääsee liikkumaan enemmän ulkona, niin koneella surffailu jää vähemmälle. Jos ilmoista puhutaan, niin ne on kyllä olleet mahtavia.
Mun kuulumisia...Tänään tuli kuukausi leikkauksesta ja olin toistamiseen fysioterapeutilla. Ojennus ei ole vielä ihan täysi (pienellä väsytyksellä kyllä) ja koukistus on pienen lämmittelyn jälkeen 100 astetta. Sain uuden treeniohjelman ja onhan se mukavaa kun liikkeet vaihtuu.
Viikon verran olen käynyt salilla polkemassa ja vesijuoksemassa, tuntuu kuin olisi eri ihminen kun on päässyt liikkumaan. Kävely on jo suht normaalia, tosin pidempien matkojen jälkeen alkaa puuduttaa. Kipua ei varsinaisesti tule, sellaista jäykkyyttä ja turpoamisen tunnetta. Lääkkeisiin en ole koskenut pariin viikkoon. Olen viimeisen viikon aikana rääkännyt polvea vähän enemmän, tehnyt aika kovankin kivun rajoissa liikkeitä ja venytyksiä.
Kuntopyöräily sujuu jo paremmin, viikko sitten piti vielä sitoa jalka idealsiteellä polkimeen mutta nyt menee jo aika kivasti ilmankin. Fysio tosin toppuutteli ja sanoi että vastuksia saa lisätä vasta kun polkeminen sujuu kivuitta. Toivottavasti pian, tahtoo jo tuon höllyvän reiden kiinteäksi :)
Fysio sanoi, että ei kannatta innostuksissaan rasittaa polvea liikaa ja yksi päivä viikossa täytyisi pitää kokonaan lepoa. Olen tehnyt kuulemma ehkä vähän liikaakin ja pitäisi välillä rauhoitella, eli minullakin tuo optimaalinen rasituksen määrä on vähän hakusessa. Minkäs teet kun into on kova. Yhdessä kun teimme kaikenlaisia liikkeitä, niin huomasi todellisuudessa kuinka heikoksi jalan lihakset on menneet. Ei parane silti lannistua, pienikin edistys jossain treenissä on ollut erittäin positiivista.
Tsemppiä kaikille kuntoutujille!Jeps, kelit on kivat! Mun kannettava sanoi sopimuksensa irti laiskanlinnassani. Ehkä se oli merkki siitä, että pitää irrottautua internetin ihmeellisestä maailmasta... Tämän koneen ääreen on kiivettävä kerros ylös...
Niin on samanlaiset fiilikset tosta rasittamisesta minullakin. Kun mun ACL leikattiin silloin vuonna 1 ja 2 ja olin siinä saapaskipsissä 6vkoa, tuli väkisinkin liikuttua ja tietysti rasitettua leikattua jalkaa vähemmin kuin nyt. Pidemmän päälle tietysti huono juttu, koska koipihan surkastui olemattomiin. Nyt taas on vapaampi olo ja meinaa mennä överiksi.
Mulla oli eka fysio tänään. Oli hyvä sparrata jonkun kanssa. Kaikenlaista on tullut mieleen.. Mun BTB-siireleikkauksesta on nyt 3vkoa. Asteet koukussa 100 ja 5 vajaa ojennettaessa. Kyllä se tiukalta tuntuu, mutta kumminkin. Mulle tuotti tuskaa koukistaa mahallaan polvea taakse. Ultraääni- ja sähköhoito olivat myös tämän päivän ohjelmassa. Fys. terapeutin mielestä kaikki hyvin. Samoin toppuuttelua sieltäkin kuului. Mihinhän tässä nyt sitten muka on kiire?? Sain myös harj.ohjelman.
Joko olet käynyt ortopedilla kontrollissa? Minulla on aika vapun jälkeen. Fys.terapia jatkuu ensi viikolla. Vesijuoksun ja polkemisen luulen voivani aloittaa 5vkoa leikkauksesta.
Miksi sidoit jalan polkimeen? Eikö pysynyt vielä? Aika hauska!! Kuvittelin sinut hampaat irvessä, jalka kiinni polkimessa polkemassa kohti kiinteyttä ;)
Niin, kyllähän sitä tiesi jo leikkaukseen mennessä, että tämä ei ole ohi muutamassa viikossa. Ehkä tasaisen rauhallinen kuntoutus vie parempaan tulokseen kun riuhtominen..
Vappumieltä Kaikille, antakaa kuplia! - Kohtalotoveri
tähystetty kirjoitti:
Jeps, kelit on kivat! Mun kannettava sanoi sopimuksensa irti laiskanlinnassani. Ehkä se oli merkki siitä, että pitää irrottautua internetin ihmeellisestä maailmasta... Tämän koneen ääreen on kiivettävä kerros ylös...
Niin on samanlaiset fiilikset tosta rasittamisesta minullakin. Kun mun ACL leikattiin silloin vuonna 1 ja 2 ja olin siinä saapaskipsissä 6vkoa, tuli väkisinkin liikuttua ja tietysti rasitettua leikattua jalkaa vähemmin kuin nyt. Pidemmän päälle tietysti huono juttu, koska koipihan surkastui olemattomiin. Nyt taas on vapaampi olo ja meinaa mennä överiksi.
Mulla oli eka fysio tänään. Oli hyvä sparrata jonkun kanssa. Kaikenlaista on tullut mieleen.. Mun BTB-siireleikkauksesta on nyt 3vkoa. Asteet koukussa 100 ja 5 vajaa ojennettaessa. Kyllä se tiukalta tuntuu, mutta kumminkin. Mulle tuotti tuskaa koukistaa mahallaan polvea taakse. Ultraääni- ja sähköhoito olivat myös tämän päivän ohjelmassa. Fys. terapeutin mielestä kaikki hyvin. Samoin toppuuttelua sieltäkin kuului. Mihinhän tässä nyt sitten muka on kiire?? Sain myös harj.ohjelman.
Joko olet käynyt ortopedilla kontrollissa? Minulla on aika vapun jälkeen. Fys.terapia jatkuu ensi viikolla. Vesijuoksun ja polkemisen luulen voivani aloittaa 5vkoa leikkauksesta.
Miksi sidoit jalan polkimeen? Eikö pysynyt vielä? Aika hauska!! Kuvittelin sinut hampaat irvessä, jalka kiinni polkimessa polkemassa kohti kiinteyttä ;)
Niin, kyllähän sitä tiesi jo leikkaukseen mennessä, että tämä ei ole ohi muutamassa viikossa. Ehkä tasaisen rauhallinen kuntoutus vie parempaan tulokseen kun riuhtominen..
Vappumieltä Kaikille, antakaa kuplia!Kiitos kuulumisistasi. Niin se aika kuluu ja h-hetki lähestyy, vaikkakin hitaasti. Tosiaankin, tiesi jo ennen leikkausta ettei tästä nopeasti kuntouduta, mutta silti on yllättänyt tuo jäykkyys ja hidas edistyminen. Eipä kai sitä voi tietää, ennenkuin itse kokee. Sinullahan on jo toinen kerta, kiitos kehityksen et joudu kuitenkaan kipsin kanssa tällä kertaa elelemään.
Kyllä se polkeminen jalka kiinni sidottuna tuntui itsestäkin aika hauskalta ja keräsin katseita salilla...Jalka vaan karkasi polkimelta, mutta nyt tosiaan sujuu jo koska liikelaajuutta on tullut lisää. "Luontoon" pääsen polkemaan kuukauden kuluttua, en tosin omista fillaria mutta tässähän on vielä aikaa katsastaa sopiva sellainen.
Ortopedin kontrolli minulla on 2kk leikkauksesta, eli kuukauden kuluttua. Samoin seuraava fysio on niillä main, siihen asti jatkellaan vesijuoksua ja kuntopyörää, sekä tietysti noita kotijumppaliikkeitä. Niitäkään ei tulisi kuulemma tehdä liikaa, kerta päivään kuulemma riittää ja yksi kokonainen lepopäivä olisi hyvä pitää viikossa.
Jokainen fysioterapeuttikin taitaa olla oma lajinsa ja ohjeet vaihtelevat jonkin verran. Esim. tuo ultra ja sähkö, niistä ei minulle ole puhuttu ollenkaan. Mutta eiköhän kaikilla tavoilla hyviin tuloksiin päästä, loppujen lopuksi se tärkein työ on itse tehtävä. Kyllä se tosin tsemppaa ja tuo helpotusta kun saa ammattilaisen kanssa välillä jumpata ja esittää kysymyksiä.
Iloista Vappua, nostan skumppamaljan muillekin toipilaille :) - Lissu...
Kohtalotoveri kirjoitti:
Kiitos kuulumisistasi. Niin se aika kuluu ja h-hetki lähestyy, vaikkakin hitaasti. Tosiaankin, tiesi jo ennen leikkausta ettei tästä nopeasti kuntouduta, mutta silti on yllättänyt tuo jäykkyys ja hidas edistyminen. Eipä kai sitä voi tietää, ennenkuin itse kokee. Sinullahan on jo toinen kerta, kiitos kehityksen et joudu kuitenkaan kipsin kanssa tällä kertaa elelemään.
Kyllä se polkeminen jalka kiinni sidottuna tuntui itsestäkin aika hauskalta ja keräsin katseita salilla...Jalka vaan karkasi polkimelta, mutta nyt tosiaan sujuu jo koska liikelaajuutta on tullut lisää. "Luontoon" pääsen polkemaan kuukauden kuluttua, en tosin omista fillaria mutta tässähän on vielä aikaa katsastaa sopiva sellainen.
Ortopedin kontrolli minulla on 2kk leikkauksesta, eli kuukauden kuluttua. Samoin seuraava fysio on niillä main, siihen asti jatkellaan vesijuoksua ja kuntopyörää, sekä tietysti noita kotijumppaliikkeitä. Niitäkään ei tulisi kuulemma tehdä liikaa, kerta päivään kuulemma riittää ja yksi kokonainen lepopäivä olisi hyvä pitää viikossa.
Jokainen fysioterapeuttikin taitaa olla oma lajinsa ja ohjeet vaihtelevat jonkin verran. Esim. tuo ultra ja sähkö, niistä ei minulle ole puhuttu ollenkaan. Mutta eiköhän kaikilla tavoilla hyviin tuloksiin päästä, loppujen lopuksi se tärkein työ on itse tehtävä. Kyllä se tosin tsemppaa ja tuo helpotusta kun saa ammattilaisen kanssa välillä jumpata ja esittää kysymyksiä.
Iloista Vappua, nostan skumppamaljan muillekin toipilaille :)Tervehdys kaikki polveaan kuntouttavat.
Vauhti päällä ja silleen, olin eilen nyt ekaa kertaa salilla. Ei siellä hirveesti pystynyt tekemään kun laitteet oli kyllä enemmän suunnattu miehille. Täytyisi varmaan käydä katsomassa toi meidän koulun fyssareiden punttisali, sieltä saattais löytyy paljon parempia laitteita. Polvi turpos oikein kunnolla. Tänään olisikin kylmäpussin osto, kun edellinen päätti heittää geelit pihalle, mistä lie reikä tullunna.
Kävelyyn haluisin vielä löytää sellasen mukavan rentouden, kesätyöt pitäs aloittaa nyt vapun jälkeen ja siellä joutuu päivässä kävelemään suhteellisen paljon. Ajoittain onneks nyt se rentous on löytyny ja sit harmittaa kun matka loppuu kesken.
Kyykkyjä ja askelluksia tekee, niin minull on ainakin pien tärinä siin viel päällä, ja näin ollen ei kovin syviä kyykkyjä voi alkaa tekee.
Hauskaa wappua kaikille ja ei sitten konttailla joka paikas... - Koukkupolovi
Kohtalotoveri kirjoitti:
Kiitos kuulumisistasi. Niin se aika kuluu ja h-hetki lähestyy, vaikkakin hitaasti. Tosiaankin, tiesi jo ennen leikkausta ettei tästä nopeasti kuntouduta, mutta silti on yllättänyt tuo jäykkyys ja hidas edistyminen. Eipä kai sitä voi tietää, ennenkuin itse kokee. Sinullahan on jo toinen kerta, kiitos kehityksen et joudu kuitenkaan kipsin kanssa tällä kertaa elelemään.
Kyllä se polkeminen jalka kiinni sidottuna tuntui itsestäkin aika hauskalta ja keräsin katseita salilla...Jalka vaan karkasi polkimelta, mutta nyt tosiaan sujuu jo koska liikelaajuutta on tullut lisää. "Luontoon" pääsen polkemaan kuukauden kuluttua, en tosin omista fillaria mutta tässähän on vielä aikaa katsastaa sopiva sellainen.
Ortopedin kontrolli minulla on 2kk leikkauksesta, eli kuukauden kuluttua. Samoin seuraava fysio on niillä main, siihen asti jatkellaan vesijuoksua ja kuntopyörää, sekä tietysti noita kotijumppaliikkeitä. Niitäkään ei tulisi kuulemma tehdä liikaa, kerta päivään kuulemma riittää ja yksi kokonainen lepopäivä olisi hyvä pitää viikossa.
Jokainen fysioterapeuttikin taitaa olla oma lajinsa ja ohjeet vaihtelevat jonkin verran. Esim. tuo ultra ja sähkö, niistä ei minulle ole puhuttu ollenkaan. Mutta eiköhän kaikilla tavoilla hyviin tuloksiin päästä, loppujen lopuksi se tärkein työ on itse tehtävä. Kyllä se tosin tsemppaa ja tuo helpotusta kun saa ammattilaisen kanssa välillä jumpata ja esittää kysymyksiä.
Iloista Vappua, nostan skumppamaljan muillekin toipilaille :)Se olis sitten vuorossa viimeinen uimahalli reeni ennen vappua.
Kävi viime viikolla jumpparin juttusilla. Olipa hauska kuulla että olin tehnyt tähän asti hyvää työtä. Turvotus poissa, polvi menee suoraksi ja taipuukin yli 90.
Jalan sitominen polkimeen ei mielestäni ole niin kovinkaan kummallinen juttu, itse käytän aina polkiessani lukkopolkimia. Lukkiksilla pystyy reenaamaan hieman myös takareittä. Lisäksi polkeminen on muutenkin tehokkaampaa. En enää edes osaa ajaa ilman lukkopolkimia, tulee sääret mustaksi kun yrittää vetää poljinta ylöspäin
Liikaa ei kannata heilua, hätäilemällä tulee vaan kusipäisiä lapsia;-) Kannattaa pitää koko ajan mielessä. että mitä tekee ja miksi. Esim. lenkillä tai puntilla ollaan vain polvea kuntouttamassa, muu kuntoilu ja liikunta tulevat sivutuotteena.
Hauskaa ja kuplivaa vappua, pysytään kuitenki kaikki pystyssä.
- Lissu...
Riemuisaa Wappua kaikille!!!
- tähystetty
KIITOS LISSU!! Samoin itsellesi. Ja Teille kaikille muillekin jäykkäpolville:
AURINKOISTA JA SILLIN SUOLAISTA WAPPUA!!
- Lissu...
Se on näköjään jo yli 3000 lukukertaa...
Olin tänää ekaa päivää töissä, jaksoin mennä koko kävelylenkin eikä puhdin loppumisesta ollut tietoakaan, nyt sit ollaan jalat ihan kipeinä. Polveen ei koske ollenkaan, outo napsuminenkaan ei ole tänään kuulunut. Saas nähä pääseekö edes huomennä sängystä ylös. Huomenna ois tarkoitus pistää askelmittari housuihin kiinni, jos vaikka selvii paljon sitä tulee päivän aikaan käveltyä.
Nyt täytyy mennä lukee kokeisiin ja harrastamaan pientä venyttelyä, että pääsee sitten aamulla ylös sängystä...- tähystetty
Wappu vietetty... Olin eilen ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen kontrollissa. Ortopedin mukaan kaikki hyvin, polvi tuntuu käteen napakalta. Illalla vielä fysioterapiaan. Aloitin kuntopyörällä ajon. Olihan kokemus!! Mutta nyt saan harjoitella kivun sallimissa rajoissa. Uimahalliin tekisi mieli. Vaikeinta on saada polvi makuulla koukkuun. Ihan tuskaa ja tuntuu kun käskyt eivät menisi polveen asti. Sellaista se oli jo ennen leikkaustakin... Portaat nousen jo kohtalaisesti, mutta alaspäin takkuaa.
Liikkeessä on pitänyt myös Otto-poika. Perjantaina taloon tullut 8viikkoinen kääpiösnautserin pentu. Vanhempi on pari vuotias Nero. Koirat pitävät liikkeessä huomaamatta. : )
Sairauslomani jatkuu... Käyn vielä koneellakin, tosin kannettavani ihan oikeasti levisi. Ne kaksi ekaa lomaviikkoa olivat sille liikaa!
Kertokaa ihmiset kuulumisia!! - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Wappu vietetty... Olin eilen ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen kontrollissa. Ortopedin mukaan kaikki hyvin, polvi tuntuu käteen napakalta. Illalla vielä fysioterapiaan. Aloitin kuntopyörällä ajon. Olihan kokemus!! Mutta nyt saan harjoitella kivun sallimissa rajoissa. Uimahalliin tekisi mieli. Vaikeinta on saada polvi makuulla koukkuun. Ihan tuskaa ja tuntuu kun käskyt eivät menisi polveen asti. Sellaista se oli jo ennen leikkaustakin... Portaat nousen jo kohtalaisesti, mutta alaspäin takkuaa.
Liikkeessä on pitänyt myös Otto-poika. Perjantaina taloon tullut 8viikkoinen kääpiösnautserin pentu. Vanhempi on pari vuotias Nero. Koirat pitävät liikkeessä huomaamatta. : )
Sairauslomani jatkuu... Käyn vielä koneellakin, tosin kannettavani ihan oikeasti levisi. Ne kaksi ekaa lomaviikkoa olivat sille liikaa!
Kertokaa ihmiset kuulumisia!!Se on kyl et lemmikit joita täytyy ulkoiluttaa auttavat omistajiaan harrastamaan "hyötyliikuntaa".
Toinen päivä töissä ohi ja jalka on yllättävän kipeä, en tiiä meninkö reitillä jonkun kanttikiven yli huonosti ja näin ollen jaksaa vihoitella, no nyt muutama päivä polvelle lepoa ja aikaa keskittyä viimeisiin kokeisiin.
Nyt täytyy lähteä kiireen vilkkaan koululle tekemään koetta, jotta pääsee sitten myös lepäämään...
- pocketrocket
Kun lasken jalan alas esim sängyltä, istumaan noustessa ja etenkin seisomaan, niin säären etuosassa tuntuu aika kovaa kipua. Kun hetken kärvistelee seisaallaan, niin kipu kyllä menee pikku hiljaa ohi. Onko täällä muilla ollut samanlaisia oireita?
Viikko on nyt vierähtänyt uuden eturistisiteen rakennuksesta reisijänteestä. Samoja juttuja on tehty, jotka on jo moneen kertaan kerrattu täällä. Jalka on siisti. Ei mustelmia eikä mitään. Tähän asti meni tosi kivuttomastikin ilman tuota kipua sääressä.- tähystetty
Moikka,
Kipua minullakin on ollut sääriluun yläosassa. Oma siirteeni on tehty lumpiojänteestä. Sääriluussahan on toinen porakanavista... Hyvä jos menee pikku hiljaa ohi.
Saatko varata? Onko muuten kipua? Mitä kipulääkettä olet ottanut?
Toipumisia sulle! - pocketrocket
tähystetty kirjoitti:
Moikka,
Kipua minullakin on ollut sääriluun yläosassa. Oma siirteeni on tehty lumpiojänteestä. Sääriluussahan on toinen porakanavista... Hyvä jos menee pikku hiljaa ohi.
Saatko varata? Onko muuten kipua? Mitä kipulääkettä olet ottanut?
Toipumisia sulle!Sain varata heti leikkauksen jälkeen hallitusti. Tuntuu siltä, että kepeillä mennään vielä tovi. Muuten itse polvi on ihan kivuton.
Varmaan toi sitten liittyy siihen porakanavaan. Kipu vaan on kumman alhaalla polveen nähden. Itseasiassa kipupisteen kohdalla on kolme punaista täppää, joten jalkani on luultavasti ollut ko paikasta kiinni jossain penkissä operaation ajan. Syön Miranaxia ja Panacodia. Oikeastaan ekat panacodit meni vasta eilen. Se on kolmiolääke ja tuntuu kyllä tehoavan kanssa.
Kiitos, toipumisia sinne myös! Huomenna ja viikonloppuna kannattaa nauttia keäsästä, väliaikaisesti. - Lissu...
pocketrocket kirjoitti:
Sain varata heti leikkauksen jälkeen hallitusti. Tuntuu siltä, että kepeillä mennään vielä tovi. Muuten itse polvi on ihan kivuton.
Varmaan toi sitten liittyy siihen porakanavaan. Kipu vaan on kumman alhaalla polveen nähden. Itseasiassa kipupisteen kohdalla on kolme punaista täppää, joten jalkani on luultavasti ollut ko paikasta kiinni jossain penkissä operaation ajan. Syön Miranaxia ja Panacodia. Oikeastaan ekat panacodit meni vasta eilen. Se on kolmiolääke ja tuntuu kyllä tehoavan kanssa.
Kiitos, toipumisia sinne myös! Huomenna ja viikonloppuna kannattaa nauttia keäsästä, väliaikaisesti.Aika jännä yhdistelmä, mulla on aikoinaan miranaxei kirjoitettu naistenvaivoihin. Mitä mä oon yleensä kuullu ni tutuil on ollu burana ja sit panacodii lisäks (kuin myös minulla). Mulla oli ekan leikkauksen jälkeen pientä kipua melkein koko jalka polvesta alaspäin ailahtelevasti eri kohdista, mut se loppui kuitenkin suhteellisen nopeasti.
Kesä on vasta alkamassa joten sitä riittää, nauttikaamme siis kaikki auringonpaisteesta... - Kohtalotoveri
Minulla oli myös jotain merkillistä kipua sääressä leikkauksen jälkeen parin viikon ajan. Se tuntui etenkin silloin, kun oli maannut ja nousi yhtäkkiä jalkeille. Tuli kauhea paine sääreen ja tuntui kuin se räjähtäisi. Eikä se tuntunut välttämättä heti kun oli noussut ylös, vaan esim. puolessa matkassa kohti vessaa ja sitten olikin kiire könkätä kepeillä takaisin istumaan.
Aloin tehdä sitten niin, että nousin makuulta ensin hetkeksi istumaan ennen liikkeelle lähtöä ja se auttoi. Arvelin tämän johtuvan turvotuksesta tai verestä jota on valunut sääreen, vaikka päälle päin mustelmaa ei näkynytkään kun ensimmäisen viikon ajan. Tuo vaiva meni ohi muistaakseni parin viikon kuluttua leikkauksesta.
Mun lääkitys oli muuten Pancodia ja Ibuxinia, ensin mainitusta tuli paha olo jatkuvasti ja alkuun oksentelinkin. Pakko sitä oli kuitenkin syödä kun kipu ei lähtenyt Ibuxinilla. Ja heikkopäinen kun kai olen, niin sai aika mukavat iltahiprakat tuosta Panacodista. Lääkkeiden syönnin taisin lopettaa kokonaan pari viikkoa leikkauksesta.
Huomenna tulee 5 viikkoa operoinnista, pienin askelin täällä toivutaan. Pari viikkoa olen nyt vesijuossut ja kuntopyöräillyt, selkeää edistystä olen nyt huomannut etenkin koukistuksen suhteen, mutta ojennus on erittäin tuskallista. Olen alkanut nostella vähän punttejakin, ettei reiden lisäksi muutkin lihakset katoaisi...
Ilmat alkaa olla aika kohtuulliset ja keskustelukin käy onneksi vielä roihuavana :) Edelleen tsemppiä kaikille kuntoutukseen ja työelämään palailemisiin! - pocketrocket
Kohtalotoveri kirjoitti:
Minulla oli myös jotain merkillistä kipua sääressä leikkauksen jälkeen parin viikon ajan. Se tuntui etenkin silloin, kun oli maannut ja nousi yhtäkkiä jalkeille. Tuli kauhea paine sääreen ja tuntui kuin se räjähtäisi. Eikä se tuntunut välttämättä heti kun oli noussut ylös, vaan esim. puolessa matkassa kohti vessaa ja sitten olikin kiire könkätä kepeillä takaisin istumaan.
Aloin tehdä sitten niin, että nousin makuulta ensin hetkeksi istumaan ennen liikkeelle lähtöä ja se auttoi. Arvelin tämän johtuvan turvotuksesta tai verestä jota on valunut sääreen, vaikka päälle päin mustelmaa ei näkynytkään kun ensimmäisen viikon ajan. Tuo vaiva meni ohi muistaakseni parin viikon kuluttua leikkauksesta.
Mun lääkitys oli muuten Pancodia ja Ibuxinia, ensin mainitusta tuli paha olo jatkuvasti ja alkuun oksentelinkin. Pakko sitä oli kuitenkin syödä kun kipu ei lähtenyt Ibuxinilla. Ja heikkopäinen kun kai olen, niin sai aika mukavat iltahiprakat tuosta Panacodista. Lääkkeiden syönnin taisin lopettaa kokonaan pari viikkoa leikkauksesta.
Huomenna tulee 5 viikkoa operoinnista, pienin askelin täällä toivutaan. Pari viikkoa olen nyt vesijuossut ja kuntopyöräillyt, selkeää edistystä olen nyt huomannut etenkin koukistuksen suhteen, mutta ojennus on erittäin tuskallista. Olen alkanut nostella vähän punttejakin, ettei reiden lisäksi muutkin lihakset katoaisi...
Ilmat alkaa olla aika kohtuulliset ja keskustelukin käy onneksi vielä roihuavana :) Edelleen tsemppiä kaikille kuntoutukseen ja työelämään palailemisiin!Joo ihan tutulta kuulostaa ton kivun osalta ja samat konstit on käytössä. Mulla nyt viikko leikkauksesta.
- Koukkupolovi
Kohtalotoveri kirjoitti:
Minulla oli myös jotain merkillistä kipua sääressä leikkauksen jälkeen parin viikon ajan. Se tuntui etenkin silloin, kun oli maannut ja nousi yhtäkkiä jalkeille. Tuli kauhea paine sääreen ja tuntui kuin se räjähtäisi. Eikä se tuntunut välttämättä heti kun oli noussut ylös, vaan esim. puolessa matkassa kohti vessaa ja sitten olikin kiire könkätä kepeillä takaisin istumaan.
Aloin tehdä sitten niin, että nousin makuulta ensin hetkeksi istumaan ennen liikkeelle lähtöä ja se auttoi. Arvelin tämän johtuvan turvotuksesta tai verestä jota on valunut sääreen, vaikka päälle päin mustelmaa ei näkynytkään kun ensimmäisen viikon ajan. Tuo vaiva meni ohi muistaakseni parin viikon kuluttua leikkauksesta.
Mun lääkitys oli muuten Pancodia ja Ibuxinia, ensin mainitusta tuli paha olo jatkuvasti ja alkuun oksentelinkin. Pakko sitä oli kuitenkin syödä kun kipu ei lähtenyt Ibuxinilla. Ja heikkopäinen kun kai olen, niin sai aika mukavat iltahiprakat tuosta Panacodista. Lääkkeiden syönnin taisin lopettaa kokonaan pari viikkoa leikkauksesta.
Huomenna tulee 5 viikkoa operoinnista, pienin askelin täällä toivutaan. Pari viikkoa olen nyt vesijuossut ja kuntopyöräillyt, selkeää edistystä olen nyt huomannut etenkin koukistuksen suhteen, mutta ojennus on erittäin tuskallista. Olen alkanut nostella vähän punttejakin, ettei reiden lisäksi muutkin lihakset katoaisi...
Ilmat alkaa olla aika kohtuulliset ja keskustelukin käy onneksi vielä roihuavana :) Edelleen tsemppiä kaikille kuntoutukseen ja työelämään palailemisiin!Sano pässi ku päätä leikattiin, nimittäin sairausloma loppuu perjantaina ja maanantaina pitäis aloittaa työt (huh huh), tosin kurssilla ja konttori hommissa, mutta kuitenkin. Työ on varmaan se jonka olen kuulut Kuopion torilla, nimittäin poliisi kerran sanoi, että mittee TYÖ siinä lorviitta hajjaantukkee! ;-)
On muuten kolme kuukautta vilahtanut aika kivasti näissä hommissa, tähän vois vaikka tottua. Kuntoutus kuitenkin jatkuu edelleen ensi talveen saakka, joten ei tämä vielä pääse kokonaan unohtumaan, monenlaista touhua on luvassa.
Onnea ja jaksamista kohtalotovereille, kyllä se arki teillekin koittaa, itse asiassa nopeammin kuin uskottekaan.
Ne säärikivut yms. kuuluu pakettiin, menevät ohi aikanaan.
Päätän raporttini täältä tähän, vaikka jotain voin ehkä vielä kirjoitellakin. Ugh - tähystetty
Koukkupolovi kirjoitti:
Sano pässi ku päätä leikattiin, nimittäin sairausloma loppuu perjantaina ja maanantaina pitäis aloittaa työt (huh huh), tosin kurssilla ja konttori hommissa, mutta kuitenkin. Työ on varmaan se jonka olen kuulut Kuopion torilla, nimittäin poliisi kerran sanoi, että mittee TYÖ siinä lorviitta hajjaantukkee! ;-)
On muuten kolme kuukautta vilahtanut aika kivasti näissä hommissa, tähän vois vaikka tottua. Kuntoutus kuitenkin jatkuu edelleen ensi talveen saakka, joten ei tämä vielä pääse kokonaan unohtumaan, monenlaista touhua on luvassa.
Onnea ja jaksamista kohtalotovereille, kyllä se arki teillekin koittaa, itse asiassa nopeammin kuin uskottekaan.
Ne säärikivut yms. kuuluu pakettiin, menevät ohi aikanaan.
Päätän raporttini täältä tähän, vaikka jotain voin ehkä vielä kirjoitellakin. UghViikkoja on vierähdellyt sitten tämän keskustelun aloituksesta. Kävin juuri lukemassa viimeisimmät viestit...
Mulla jatkuu vielä sairausloma ja kuntoilu. Koira liikuttaa ja metsäpolut ovat erinomaisia treenialustoja. Poljen pyörää ja jumppaan sekä käyn vielä fysioterapiassa. Akupunktiotakin olen harrastanut ja eipä ole polvea pahentanut!!
Parempia päiviä alkaa olla enemmän kuin huonompia. Yksi horjahdys kipeytti polven, mutta elpyi lepyttelyllä. Kipua ajoittain niin kun kuuluukin.
On ollut mukava rupatella kaikkien kanssa. Antakaa kuulua aina välillä!! - Lissu...
tähystetty kirjoitti:
Viikkoja on vierähdellyt sitten tämän keskustelun aloituksesta. Kävin juuri lukemassa viimeisimmät viestit...
Mulla jatkuu vielä sairausloma ja kuntoilu. Koira liikuttaa ja metsäpolut ovat erinomaisia treenialustoja. Poljen pyörää ja jumppaan sekä käyn vielä fysioterapiassa. Akupunktiotakin olen harrastanut ja eipä ole polvea pahentanut!!
Parempia päiviä alkaa olla enemmän kuin huonompia. Yksi horjahdys kipeytti polven, mutta elpyi lepyttelyllä. Kipua ajoittain niin kun kuuluukin.
On ollut mukava rupatella kaikkien kanssa. Antakaa kuulua aina välillä!!Nyt ollaan menty pitkä matka eteenpäin. Töihin olen palannut, teen fyysisesti raskasta työtä. Juoksu on kielletty aina 6kk saakka jollois ois taas tarkastus. Jumpat jatkuu ja elämä alkaa hymyilee. Myös kävelyyn alkaa löytymään rentous ja leppoisuus. Mieli olisi jo kova pikkasen juostakkin, mutta täytyy jaksaa odotella rauhassa. Fyssarissa tulee käytyä edelleen ja lekuri kyseli et kirjoittaako lisää. No tällä mennään eteenpäin ja uskoisin että polvi on syksyllä kunnossa.
- Kohtalotoveri
Lissu... kirjoitti:
Nyt ollaan menty pitkä matka eteenpäin. Töihin olen palannut, teen fyysisesti raskasta työtä. Juoksu on kielletty aina 6kk saakka jollois ois taas tarkastus. Jumpat jatkuu ja elämä alkaa hymyilee. Myös kävelyyn alkaa löytymään rentous ja leppoisuus. Mieli olisi jo kova pikkasen juostakkin, mutta täytyy jaksaa odotella rauhassa. Fyssarissa tulee käytyä edelleen ja lekuri kyseli et kirjoittaako lisää. No tällä mennään eteenpäin ja uskoisin että polvi on syksyllä kunnossa.
Heippa täältäkin!
Kaksi kuukautta leikkauksesta kulunut ja tänään aloitin työt. Työni ei ole älyttömän raskasta, mutta jalkeilla joudun kuitenkin olemaan suurimman osan päivästä. Viikko sitten olin fysioterapeutilla, urheilukuntoon on vielä matkaa mutta aikataulussa kuulemma ollaan.
Pyöräillyt olen paljon ja sen vuoksi jalan koukistuminen on lisääntynyt huomattavasti, ojennuksessa on vielä vaikeuksia mutta yritän kiduttaa itseäni päivittäin venytyksillä. Se tuottaa vielä aika kovaa kipua, koukistus ei niinkään. Jotain ihmeellistä lukkiutumista huomaan välillä polvessa, se ei ole kivuliasta mutta tuntuu inhottavalta. Fysio ei osannut tähän mitään selitystä antaa. Kuukauden päästä on ensimmäiset testit, sitten saa kai sitä ihan todellista tietoa jalan kunnosta.
Sain luvan aloittaa hölkän pienissä jaksoissa, se ei tuota kipua mutta korvien väli ei tahdo oikein suostua juoksuun. Ehkä sekin sujuu ajan kanssa, kävely on jo aika normaalia mutta pidemmän matkan jälkeen alan ontumaan.
Jossittelua sen verran, että jos en olisi loukkaantunut niin olisin ensi lauantaina juoksemassa Tukholman kaduilla pitkää matkaa...No, ehkä joskus vielä. Treeni -ja kuntoutusinto on edelleen kova, tuntuu että se vaan lisääntyy mitä enemmän saa alkaa tekemään. Maltti täytyy yrittää pitää kuitenkin...
Pitäisiköhän meidän muuten avata uusi keskustelu etusivulle?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi402999Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs332817100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es482463Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo452151Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks212034Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa581810- 451719
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä371570- 451493
- 261341