Itse odottelen kosimista ja muutenkin tällaiset suhde"hömpötykset" pyörii päässä silloin tällöin. Miettivätkö miehet kosimiseen, kihloihin menoon, suhteisiin liittyviä juttuja? ja kuinka paljon? Merkitsevätkö nämä asiat teille, miehet, paljon?
Miehiltä toivoisin vastauksia ja naiset: puhutaanko teillä näistä asioista koskaan miehen aloitteesta? ja onko puhuminen vaivaantunutta?
Miehiltä toivoisin vastauksia ja naiset: puhutaanko teillä näistä asioista koskaan miehen aloitteesta? ja onko puhuminen vaivaantunutta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos tilanne miehen kannalta on turvallinen, niin ei hän aktivoidu mihinkään kosintahömpötyksiin jos perustarpeet tulee hoidetuiksi. Jos sitten venettä keikutetaan eli nainen antaa ymmärtää että muitakin miehiä on olemassa niin sitten tulee vipinää jos mies on aidosti kiinnostunut. Mustasukkaisuudella leikkiminen on kuitenkin tulenarkaa puuhaa.
Olen tässä miettinyt aika pitkää kihlausta, mutta tuli minulle vähäisen takapakkia, kun naiseni halusi ottaa vähä eroo(Ollaan vaan erillään)Minusta vain tuntuu että hän haluisi ihan kokonaan eroon musta. Miten saan sen takaisin mun luokse tuohon viereen istuu, vastaa sinä naisena tuohon! Niin olen khyyl oon miettinyt kihloihin menoo jo pitkää ja ajattelin kosii naiseni kesällä 06,06,2006 olisi niin helppo muistaa se päivä jolloin sain sen tai siis annoin sen rormuksen todella rakkaalle ihmiselle. Saisinko naiseni takaisin kotiin, jos menen nyt ensi viikolla sen työpaikalle kosii häntä, siellä olisi monta ihmistä kuulemassa, vai pitäisikö mennä nyt huomenna jo??
Olen aika maassa asiasta, mutta kyllä mä mietin kihlausta ihan tosissani.
En haluaisi masentaa lisää, mutta älä ihmeessä kosi tuossa tilanteessa. Naisesi halusi ottaa pesäeroa, joten kosinta vain kertoisi hänelle, että sinä et ota häntä tosissasi. Älä mene kosimaan nyt, kun suhteenne on tuossa jamassa.
Oletko sama hemmo, joka jossain toisessa viestissä kirjoitti, että haluaisi naisen takaisin istumaan vierelle, kun hemmo surffaa netissä? Jos niin on, niin eron syykin alkaa pikkuhiljaa selvitä. Nainen haluaa suhteelta muutakin kuin vieressä istumista nettisurffailun aikana.
En vain istu koneella kuin kaksi tuntii päivässä.
Kiitoksia kuitenkin neuvosta, mutta mitäs sinä ehdottaisit tehdä asialle, tössö tilanteessa???
kosiminen tuossa tilanteessa ei ole varmaankaan järkevää... suosittelen ennemmin esim rauhallista ravintoillallista ja vakavaa keskustelua. Kun kerrot rehellisesti naisellesi että haluat tietää mihin suhteenne on menossa, kertoo hän luultavimmin rehellisen mielipiteensä. Ei kannata kuitenkaan syyllistää naista oman tilan haluamisesta, sillä se voi ahdistaa häntä...
kun suhteen tila on selvillä, kosinta on luonteva jatko suhteelle... Oma puolisoni kyllä tietää vastauksen ennen kysymistä... elikkä pitää tietää toisen ajatukset jo ennen suurta kysymystä... (huom. vaan minun mielipide (ettei tule vihaisia vastausviestejä) :D )
Jos naisesi on sanonut, että haluaa aikaa ja rauhaa miettiä asioita, niin anna aikaa ja rauhaa. Älä ala pommittamaan häntä yhteydenpidolla. Se ajaa häntä vain kauemmas.
Jos on mahdollista, että hän ei tiedä tunteitasi, voit ne kertoa, mutta älä missään nimessä anele, kerjää tai pommita häntä. Anna hänen miettiä rauhassa, mitä hän haluaa. Sinä et saa häntä takaisin pakottamalla. Hän tulee vapaaehtoisesti, jos tulee.
Sitä odotellessa suosittelen, että opettelet elämään yksin. On hyvin mahdollista, että suhteenne on ohi, joten sinun kannattaa varautua siihen jo nyt henkisesti.
Joo kaipa tässä ei sitten auta kuin odotella, mutta se on vasta vaikeeta. Mutta kiitoksia teille ja yritän tässä olla ja etten piinaa häntä.
KIITOOKSIAAA=)=)
kertokaa muut miehet ajatuksistanne...
ja naiset omista kokemuksistanne..
:)
Koeta miettiä mihin naisesi sinussa ihastui ja sitten ehkä myöhemmin pettyi. Voitko tsempata sillä alueella, nyt sen voi tehdä vaikka riskilläkin. Naiset ihastuvat miehiin jotka laittavat itsensä rohkeasti likoon ja tulevat jopa paijaamaan jos sankarille tulee vähän takkiin. Mutta ruikuttaa tai kerjätä ei saa.
Oliko tämä minulle tarkoitettu teksi??
Joo pitää alkaa miettimään mihin se minussa ihastu. Kävin juuri äsken moikkaamassa häntä sen työpaikalla jota en ole tehnyt pitkään aikaa. Ei siellä nyt oikeen voinut puhuu sen työ aikana, mutta sen varran ehdittii puhuu, että haluisi tulla kotiin, mutta olla yksin, ei vielläkään tiennyt et ollaanko erottu, kun kysyin niin sieltä tuli niin ihana katse takaisin. Mun on varmaan parempi mennä pois, että naiseni saisi tulla kotii ajattelee, tässä on viellä se kauheeta että en tiedä edes kenen luone sen on ollut nämä päivä. Tää on todella hyvä paikka kertoo aisoita=) Tykkään tästä, saa ihan ulkopuolisilta neuvoo ja apua=)
Itse olen ainakin ihan ulalla. Käsitykseni kosinnasta on perustunut lähinnä saippuasarjojen hömppään, jossa nainen lyödään ällikällä sormuksella, jossa on greipin kokoinen timantti. Tiedän, että tyttöystäväni on myötämielinen:seurustelun alkuhetkiltä asti ollaan pidetty selvänä, että suhteemme suunta tulee (onnistuessaan) olemaan avioliitto ja kaikki merkit on olleet hyviä, mutta mietityttää kovasti, että miten kosinta pitäisi hoitaa? Olen tässä nyt etsinyt opastusta netistä ja lähisukulaisilta. Kun sen pitäs olla vähän yllätys..
Pääasiassa mietitytää:
Milloin pitäisi tehdä?
Miten pitäisi tehdä?
Pitääkö olla sormus kosintahetkellä vai ostetaanko ne yhdessä sen jälkeen kun on kosinta suoritettu?
Millainen sormuksen pitäisi olla?
Noista asioista olen vältellyt kyselemästä lemmityltäni juuri siitä syystä, etten antaisi liikaa vihiä kosimisen ajankohdasta. Tähän ajankohtaan liittyy niinpaljon kysymysmerkkejä, ettei osannut aiemmin edes arvata miten vaikeaa on kun tämä hetki lähestyy..
Tämä vaan tiedoksi nyt kun juuri käyn läpi näitä asioita.
Ja miettiessään näitä asioita mies voi tuntua hetkittäin poissaolevalta, nainen saattaa huolestua, vaikka mies mielestään ainakin ajattelee naisen parasta..Tai ainakin niin on minulle käynyt.
Pitääkö tyttöystäväsi koruista? Onko hänen tyylinsä yksinkertainen vai pitääkö hän kaikenlaisesta "hörhellyksestä"? Joku haluaa hyvin pelkistetyn sormuksen ja muutoinkin kyllä useimmiten kihlasormus onkin ihan yksinkertainen, vihkisormukseen panostetaan enemmän. Ja ehkä ne sopiikin paremmin yhteen, kun molemmissa ei ole hirmuista timanttia...
Monella näkyy olevan yksivärinen (kulta), puolipyöreä sormus, ilman mitään koristuksia. Ehkä itse haluaisin jollain kaiverruksella tai pienellä upotetulla timantilla tai kaksi-värisen (keltakulta/valkokulta). Mutta kuitenkin aika yksinkertaisen.
Mun mielestä sormus kannattaa hankkia yhdessä sitten jälkikäteen kun kosintaan on suostuttu. Tulee varmimmin mieleinen ja oikean kokoinenkin (tietysti sormuksen voi vaihtaa, jos ei ole mennyt jo kaivertamaan niitä).
Kosintoja on jos jonkulaisia. Jokaisen persoonan mukaan. Ei kannata liikaa miettiä miten se kuuluu tehdä (ei ole sääntöjä) vaan mikä tuntuu parhaimmalta itselle ja mistä uskoo toisen pitävän. Itse ainakin arvostaisin pientä vaivanäköä!
Tuossa n. viikko sitten tunnustelin tyttöystävältäni, että mitä hän on mieltä eri tavoista, niin hän sanoi kutakuinkin, ettei hänellä mitään selkeää mielipidettä ole tästä asiasta .. mutta että pitää vaatimattomasta. Olen katsonut sormuksen valmiiksi (kauniin vaatimaton) ja jos hän pitää siitä, niin hyvä, jos ei, niin ei se mitään kunhan vastaus on kyllä! =) Sormuksen voi palauttaa ja kaiverruksetkin saa kuulemma tehtyä jälkikäteen, kuuluu kauppaan. Tarkoitus on tuoda asia esille lähiaikoina, on kysymys enää päivistä, etsin vain sopivaa tilaisuutta, paikkaa/aikaa, yllättää/ilahduttaa...
Vanhemmiltaan kysytty (toivomuksensa mukaan), kun hän oli poissa, lupasivat olla asiasta hiljaa....
Hurjan jännittävää ja haastavaa! Pitää kaikki nyörit kasassa samalla tarjoten mukavan yllätyksen! Jos hän sanoo kyllä, niin tunnen itseni tosimieheksi!
Ei puhunut mun mies aluksikaan mistään mikä liittyi tulevaisuuteen tai kihlaukseen / naimisiinmenoon. Kauan kesti ennenku uskalsi mainitakkaan mitään siihen liittyvääkään. Tai oikeastaan kerkesin jo suuttumaan ku se pelkäs niin. No ei puhu vieläkään oikeestaan eikä varmaan pitkään aikaan. Katotaan miten käy. En aio sitoutumiskammoista turhan kauaa katsella.
kyllä meillä ollaan puhuttu kihloista ihan miehen aloitteesta. itse asiassa hän on ollut se osapuoli, joka keskustelun on aloittanut. ja hän sitä suunnittelee, minun myöntyessä tottakai :)
keskusteelu ei ole ollut vaivaantunutta, ehkä juuri että mies sen aloitteen teki. luulen, että monet miehet ei vain uskalla puhua moisesta... ajatuksia kihloista tms. kyllä pyörii mielessä, mutta niistä ei tavallaan osata puhua.
Olen nainen, mutta vastaan kuitenkin. En tiedä kuinka paljon ja millä tasolla mies näitä asioita ajattelee. Mun avomies kyllä puhuu häistä joskus. Että mikä ois kiva paikka järjestää häät, ketä kutsuis, minne mentäs häämatkalle yms. Jos me menemme joskus naimisiin. Ja saatetaan puhua muiden häistä. Yhdet on taas tiedossa tänä kesänä...
Mutta sitten mies menee puihin kun ei enää vaan jossitella ja puhuta siitä kuin jostain kaukana olevasta asiasta. Tai jos minä aloitankin keskustelun ja alan puhumaan naimisiin menosta, häistä yms. Sitten se on hyvin vaivaantunutta. Yrittää vaihtaa puheenaihetta tai sanoo, että ei hän meillä ole varaa edes häihin tai mikäs kiire tässä on. Tai vitsailee!
Aika selkeät merkit on ettei se on hänelle ajankohtaista, voi olla että jonkin verran on asiaa miettinyt.
Hän ei selkeästi ainakaan ole kiirehtijä tyyppiä. On ihmetellyt ja epäilevä, jos joku menee naimisiin esim. 1-2 vuoden seurustelun jälkeen. Hän haluaisin myös lyhyen kihlausajan. Sanoi joskus, että sitä vois mennä kihloihin vähän ennen häitä (ei ehkä ajatellut käytännön asioita). On joskus ollut kihloissa ja se ei päätynyt avioliittoon. Ja yhdestä kaveristakin sanoi, kun menivät vuotta ennen häitä kihloihin, että ehtivät vielä purkaan kihlauksen. Hän kyllä ihmetteli sitäkin, että vuotta ennen varasivat kirkon. Ei taida olla kovin paljon tietoa häiden järjestelyistä ja kirkon varaamisesta (oli suosittu kirkko).
Ja on se keskustelu munkin puolelta vaivaantunutta, kun mies suhtautuu miten suhtautuu. Sittenkin on vaikka mies aloittaisi keskustelun. Ja ehkä senkään takia kun ei innosta keskustella enää, että millaiset häät meillä olis JOS joskus mennään naimisiin. Kun miehelle se ei tunnu kuitenkaan olevan ajankohtaista eikä ole halua.
Joskus aikaisemmin mies meni paniikkiin, jos vähänkin innostuin puhuun häistä, esim. kaverin häistä. Joten en enää uskaltanut sanoa mitään. Ja vieläkin varon sanomisiani. Kai sitä voi aiheesta puhua ilman, että pitäs heti mennä naimisiin? Olisko edellinen tyttöystävä painostanut, en tiedä... Yhdestä kaveristaan puhui kuinka sen tyttöystävä painostaa kihloihin.
Joskus mies esitteli mut tulevaksi vaimoksi vaikkei olla kihloissa! Ristiriitaista... En tiedä mitä sen päässä liikkuu.