JÄITÄ HATTUUN

tilanteeseen? Itselleni kävi seuraavanlaisesti:

Menin mieheni kanssa naimisiin v. 2004. Olin innoissani jo kaksi vuotta etukäteen ja aloitin heti häiden valmistelun. Siis kaksi vuotta ennen häitä. Alussa oli kivaa. Tein karkkipapereita, suunnittelin, luin häälehtiä ja unelmoin.

Tätä jatkui pitkän aikaa ja jäin koukkuun. Häiden valmistelu oli koko elämäni sisältö ja vaivuin unelmointiin. Jossain vaiheessa mieheni hermostui ainaiseen unelmointiini ja kaikkialla lojuviin häälehtiin. En vaan voinut lopettaa kun häät olivat niin ihana ajatus ja halusin niistä täydelliset.

Lopulta ne kauan odotetut häät sitten tulivat. En pystynyt nukkumaan kahteen yöhön ennen häitä ilman rauhoittavia. Elimistöni meni stressistä aivan sekaisin ja jossain vaiheessa mietittiin jo häiden siirtoa. Pääni ei vaan kestänyt koska olin ladannut aivan liikaa ajatuksia ja odotuksia häihin ja niiden valmisteluun.

No, häistä sitten kuitenkin selvittiin vaikka juhlimisen into meni kaiken tarkkailuun ja olin häissä työntekijöille oikeastaan tosi vmäinen ja tajuan sen vasta nyt.

Häiden jälkeen masennuin täysin. Ei ollut enää niitä suunnittelu ja muita unelmia. Häämatka oli toki ihana mutta arki tuli vastaan nopeasti. Työt eivät maistuneet ja iltaisin oli tylsää. Tätä jatkui puolen vuoden ajan ja pikku hiljaa selvisin.

Täällä palstalla on monia ihmisiä joista tunnistan itseni. Hirveät suunnittelut ja odotukset melkein 3 vuotta ennen häitä! Nyt voin omasta kokemuksesta sanoa ettei mitään järkeä! Eivät häät kuitenkaan ole mikään elämän ihmeellisin asia vaikka niiden suunnittelu ja pitäminen mukavaa onkin.