Moi.
Minua kiinnostaisi tietää käsitteestä elämänjano.
Onko kyseessä siis halu pysyä hengissä?
Vai kenties halua kokea asioita joissa tuntee elävänsä?
Vai kenties halua nostaa itseään muiden yläpuolelle ja näin tuntea elävänsä?
Jos elämänjano synnyttää kärsimystä niin elämänjanon puute siis lopettaa kärsimyksen josta elämämme koostuu? Onko kyse siis siitä että pitäisi sammuttaa elämänjano jotta voisi elää parempaa elämää? Yksinkertaistahan on että elämä on parempaa jos siinä ei ole kärsimystä. Mutta täytyykö sellaisen elämän hinta olla elämänjanon menettäminen?
Kiitos vastauksistanne etukäteen
Minua kiinnostaisi tietää käsitteestä elämänjano.
Onko kyseessä siis halu pysyä hengissä?
Vai kenties halua kokea asioita joissa tuntee elävänsä?
Vai kenties halua nostaa itseään muiden yläpuolelle ja näin tuntea elävänsä?
Jos elämänjano synnyttää kärsimystä niin elämänjanon puute siis lopettaa kärsimyksen josta elämämme koostuu? Onko kyse siis siitä että pitäisi sammuttaa elämänjano jotta voisi elää parempaa elämää? Yksinkertaistahan on että elämä on parempaa jos siinä ei ole kärsimystä. Mutta täytyykö sellaisen elämän hinta olla elämänjanon menettäminen?
Kiitos vastauksistanne etukäteen
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuota sanaa elämänjano ei tässä yhteydessä käytetä muissa kuin todella huonosti suomennetuissa teksteissä... Ainakaan itse en siihen ole muualla törmännyt. Ei asioita voikaan ymmärtää, jos termit ovat väärät. Jatka opiskelua paremman opuksen kanssa =)
"Onko kyse siis siitä että pitäisi sammuttaa elämänjano jotta voisi elää parempaa elämää? "
Miten siis sammutat elamanjanon? Ala kuvittele, etta se katoaa itsetuhon avulla tai apatian avulla tai pakenemalla tai unohtamalla sen tms. Kaikki sellaiset teot ovat dukkhaa, karsimysta. Miten siis paaset eroon oman hantasi takaaajosta?
Juuri niin kuin Buddha sanoo.
"Elämänjano" on hinayanan käsite. Hinayanassa tavoitteena on vapautuminen henkilökohtaisesta kärsimyksestä ja jälleensyntymisen syklistä. Tämä onnistuu mieltä tyynnyttämällä ja pidättäytymällä asioista, jotka voivat häiritä mieltä. Hinayanan lopputuloksena on tila, joka tyyni mutta kovin tylsä. Tämä ei ole täysi valaistuminen, vaikka kouluoppikirjoissa puhutaan yleensä vain tästä buddhalaisuuden muodosta, ja sekin esitetään aivan väärässä valossa -- ikään kuin kyseessä olisi uskonto.
Mahayana-buddhalaisuudessa motivaatio on täysin eri: halu saavuttaa valaistuminen kaikkien olentojen hyväksi -- viisautta ja myötätuntoa kehittämällä; toive vapauttaa kaikki olennot kärsimyksestä. Häiritseviä tunteita ei koeta ongelmaksi, vaan niiden annetaan muuntua valaistuneiksi viisauksiksi, joiden avulla muita olentoja on mahdollista auttaa mahdollisimman tehokkaasti.
Kaikille ihmisille siis elämä, sairastuminen, vanheneminen ja kuoleminen eivät ole kärsimystä vaan mahdollisuus auttaa muita olentoja.
Vajrayanassa motivaatio on sama kuin mahayanassa mutta tavoitteena on tunnistaa mielen luonto, avaruuden ja ilon erottamattomuus, tässä ja nyt. Kaikkiin tilanteisiin heittäydytään täysillä ja mitään pelkäämättä. Elämä kaikkine osa-alueineen -- erityisesti seksuaalisuus -- nähdään puhtaana. Ajatukset ja tunteet ovat mielen briljanttia säteilyä. Kaikesta otetaan irti suurin ilo, ja tämä ilon ja spontaanin myötätuntoisen toiminnan annetaan auringon tavoin säteillä kaikkialle ja kaikille olennoille.
Näin ollen ajatus "elämänjanon sammuttamisesta" on täydessä vastakohdassa mahayana- ja vajrayana-buddhlaisuuden kanssa.