minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
aattelin tuota lausetta, kun illalla kudoin kangaspuilla. ihminen saap olla onnellinen jos on nuorna oppinut tekemään jottain käsillää ja jota nyt voip viel tehhä ajankuluks.
'
harrastukseksi sitä nykyää sanotaa. nuoret ko ymmärtäis mite tärkeetä on oppii tekemää jottain et, kun tullee aika jollo ei ennää oo työelämäs ja tullee yksinäistä aikaa, niin on minkä paris askarrella.
sil on vanhoi ihmisii, siel meiänkin kerhos jotka ei voi olla yhtää yksinää, heil ei oo mittää tekemistä, jote hyö sit istuu vaik tyhjäs salis siel kerhotiloissa,oottamas tulleeks kukkaa seuraks.
siin mieles ois hyvä et ois jottain joka ois jääny jälelle vanhuuteen,esimerkiksi, lukeminen,käsityöt,jonkun jutun keräily,maalaaminen ja miksei ihan uuven taidon opettelu jos on niin vireyttä jälellä.naisil tahtoo olla enenpi semmosta tekemistä ko miehillä,jote miettikääs miehet mitä teette kun ootte 75 vuotiaita .
mie oon monast kauhuissa aatellu et jos,oisin vaan nuoruuessa saanu hoitaa lehmii ja sikoja, mitenkä ihan hyvin ois voinnu olla, niin mie en ossais mittää muuta,ja minul olis nyt aika yksinäistä. mut kotona mie en saanu istuu hetkeekään paikalla joute, ain piti jottain näprätä. kutomaan jouuin jo pienen tyttönä,myö kudottii kotona mattoja vieraillekkii.villasukat piti ain olla työn alla,
nyt kyl nuo taidot saap jäähä.minul on varastos sukkii niin kauan ko elän. kohan saan tämän liinan kudottuu niin annan kangaspuutkin koulutytölle minul kutominen saap riittää.
mut jäähän minulle viel askartelluu.
musiikkii mie opin ymmärtämmää jalmarin kans.hää soitti torvisoittokunnassa ja nuorenpana isänsä kirkossa urkuja. hänel jäi piano kotiperuja ja mie sit opettelin sitä soittamaan. en nuotteja oppinu vaik hää ain paasas siitä,et sit vast voip oppii soittaa kunnolla. mut mie oon semmonen,kun oon oppinu jonkun laulun sävelen kokonaan, niin et voin sen hyräillä, sillo ossaan soittaakin sen.
aluks hitaasti,harjoittelemalla tullee nopeutta.
myö oltii oltu naimisis muutama vuos ja jalmari harjoitteli kerra taas yhtä sotilas marssii, niin mie menin soittaa pianolla hänen mukanaa, hää ko ällisty ,et koskas sie oot tuota opetellu ja oli iloinen sithä myö yhes soiteltii,vuoskausii,siks mie ossaan soittaa niin paljo marsseja ko se oli jalmarin mielimusiikkii.
soitan mie vähä mandoliiniikin,sen opin äitiltä, hää soitteli sitä monis juhliskin.
ja nyt ko mie oon opetellu tän tietokonneen käytön, niin tämäkin viep aikaa. jote täs minunharrastukset, ihanaa flamengoa tiistaisin, torstaisin on yks muu mist en puhu,musiikki ja tietokone. mittää muuta ei mahukkaa minun ohjelmaan. vanhempana mennee kaikkeen kamalasti aikaa,kaupunki lähtöönkin tuhraantuu aikaa ,enne ko heitti takin niskaan,punnaa huuliin ja ovesta ulos.
nyt jo naamavärkiskii mennee aikaa,kun pittää voiteet laittaa,puuterit ja silmät maalata jotta katse kirkastuu, sit viel punnaa huuliin.tukan paan letille ja verkkoon niin ei hapsota ,jos jonnekkkin sissää tullee mentyy.
mie laitan ain itseni huolella ko lähen, tykkään et minnuu katsotaan mite sieväks oon itteni laittanu.
mie kävin kerra semmosessa värianalyyssä jossa katottii mikä väri soppii ,aattelin et ammatti ihmiset tietää. mut voi herra jestas minun pitäs pukkeutuu heiän mukaa maaläheisiin värriin,harmaaseen.sammalenvihree,ruskee ja väripilkkuna kummallinen oranssi. ja mie ko en niist värist tykkää ollenkaa.
sinne jäi värikartat. mie niin rakastan värejä niin totta kai mie tahon niit vaateiski pittää. minul onkii vaalensinistä,vaaleanpunaista joka on lempivärini, vaaleaa retliiniä,tipun keltasta ja harmaatakki on mut vaalea helmen harmaa.
aattelin et kyl ihmisel pittää olla sen verra rohkeutta ,että uskaltaa pukkeutua mihi haluaa,eikä niinko toiset sannoo. lyylikö kulkis harmaissa,ei, ei vaik laulasitkii
et kulje sinä heilini harmaissa vaateissa kyllä sä mulle kelpaat..;)
mie ko pääsen hyvin liikkumaan, voin männä rientoihinkin. mut voip tulla aika ja toisil on jo ,et joutuu olemaan enenpi paikallaa,sillo on hyvä jos ois jottain tekistä. minust tietokonekaan ainoona ole ihan hyvä. siin vässyy silmät ja tullee muitakii vaivoja.
tämmöstä mieltä mie oon harrastuksen merkityksestä elämäs. ettei tarvis sannoo kute karjalainen joutessaa, mitä tekis et mainittas.
mukavaa viikon loppuu kaikille.
aattelin tuota lausetta, kun illalla kudoin kangaspuilla. ihminen saap olla onnellinen jos on nuorna oppinut tekemään jottain käsillää ja jota nyt voip viel tehhä ajankuluks.
'
harrastukseksi sitä nykyää sanotaa. nuoret ko ymmärtäis mite tärkeetä on oppii tekemää jottain et, kun tullee aika jollo ei ennää oo työelämäs ja tullee yksinäistä aikaa, niin on minkä paris askarrella.
sil on vanhoi ihmisii, siel meiänkin kerhos jotka ei voi olla yhtää yksinää, heil ei oo mittää tekemistä, jote hyö sit istuu vaik tyhjäs salis siel kerhotiloissa,oottamas tulleeks kukkaa seuraks.
siin mieles ois hyvä et ois jottain joka ois jääny jälelle vanhuuteen,esimerkiksi, lukeminen,käsityöt,jonkun jutun keräily,maalaaminen ja miksei ihan uuven taidon opettelu jos on niin vireyttä jälellä.naisil tahtoo olla enenpi semmosta tekemistä ko miehillä,jote miettikääs miehet mitä teette kun ootte 75 vuotiaita .
mie oon monast kauhuissa aatellu et jos,oisin vaan nuoruuessa saanu hoitaa lehmii ja sikoja, mitenkä ihan hyvin ois voinnu olla, niin mie en ossais mittää muuta,ja minul olis nyt aika yksinäistä. mut kotona mie en saanu istuu hetkeekään paikalla joute, ain piti jottain näprätä. kutomaan jouuin jo pienen tyttönä,myö kudottii kotona mattoja vieraillekkii.villasukat piti ain olla työn alla,
nyt kyl nuo taidot saap jäähä.minul on varastos sukkii niin kauan ko elän. kohan saan tämän liinan kudottuu niin annan kangaspuutkin koulutytölle minul kutominen saap riittää.
mut jäähän minulle viel askartelluu.
musiikkii mie opin ymmärtämmää jalmarin kans.hää soitti torvisoittokunnassa ja nuorenpana isänsä kirkossa urkuja. hänel jäi piano kotiperuja ja mie sit opettelin sitä soittamaan. en nuotteja oppinu vaik hää ain paasas siitä,et sit vast voip oppii soittaa kunnolla. mut mie oon semmonen,kun oon oppinu jonkun laulun sävelen kokonaan, niin et voin sen hyräillä, sillo ossaan soittaakin sen.
aluks hitaasti,harjoittelemalla tullee nopeutta.
myö oltii oltu naimisis muutama vuos ja jalmari harjoitteli kerra taas yhtä sotilas marssii, niin mie menin soittaa pianolla hänen mukanaa, hää ko ällisty ,et koskas sie oot tuota opetellu ja oli iloinen sithä myö yhes soiteltii,vuoskausii,siks mie ossaan soittaa niin paljo marsseja ko se oli jalmarin mielimusiikkii.
soitan mie vähä mandoliiniikin,sen opin äitiltä, hää soitteli sitä monis juhliskin.
ja nyt ko mie oon opetellu tän tietokonneen käytön, niin tämäkin viep aikaa. jote täs minunharrastukset, ihanaa flamengoa tiistaisin, torstaisin on yks muu mist en puhu,musiikki ja tietokone. mittää muuta ei mahukkaa minun ohjelmaan. vanhempana mennee kaikkeen kamalasti aikaa,kaupunki lähtöönkin tuhraantuu aikaa ,enne ko heitti takin niskaan,punnaa huuliin ja ovesta ulos.
nyt jo naamavärkiskii mennee aikaa,kun pittää voiteet laittaa,puuterit ja silmät maalata jotta katse kirkastuu, sit viel punnaa huuliin.tukan paan letille ja verkkoon niin ei hapsota ,jos jonnekkkin sissää tullee mentyy.
mie laitan ain itseni huolella ko lähen, tykkään et minnuu katsotaan mite sieväks oon itteni laittanu.
mie kävin kerra semmosessa värianalyyssä jossa katottii mikä väri soppii ,aattelin et ammatti ihmiset tietää. mut voi herra jestas minun pitäs pukkeutuu heiän mukaa maaläheisiin värriin,harmaaseen.sammalenvihree,ruskee ja väripilkkuna kummallinen oranssi. ja mie ko en niist värist tykkää ollenkaa.
sinne jäi värikartat. mie niin rakastan värejä niin totta kai mie tahon niit vaateiski pittää. minul onkii vaalensinistä,vaaleanpunaista joka on lempivärini, vaaleaa retliiniä,tipun keltasta ja harmaatakki on mut vaalea helmen harmaa.
aattelin et kyl ihmisel pittää olla sen verra rohkeutta ,että uskaltaa pukkeutua mihi haluaa,eikä niinko toiset sannoo. lyylikö kulkis harmaissa,ei, ei vaik laulasitkii
et kulje sinä heilini harmaissa vaateissa kyllä sä mulle kelpaat..;)
mie ko pääsen hyvin liikkumaan, voin männä rientoihinkin. mut voip tulla aika ja toisil on jo ,et joutuu olemaan enenpi paikallaa,sillo on hyvä jos ois jottain tekistä. minust tietokonekaan ainoona ole ihan hyvä. siin vässyy silmät ja tullee muitakii vaivoja.
tämmöstä mieltä mie oon harrastuksen merkityksestä elämäs. ettei tarvis sannoo kute karjalainen joutessaa, mitä tekis et mainittas.
mukavaa viikon loppuu kaikille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuule Lyyli sinun juttujasi on niin kiva lukea .Olen 53 v ja olen ajatellut tästä tekemisestä samalla tavalla , oppinut jo lapsuudessa eilaisia käden taitoja , unohtanut ne välillä työelämän rumbassa ja alkanut herätellä niitä henkiin .Kyllä ne sieltä löytyvät pölyn alta eivätkä ole tarpeettomaksi muuttuneet .Hyvää syksyn jatkoa .