Minulla on aivan ihan poikaystävä,ja olemme molemmat 16, mutta... Eli ongelma on, että hänen äitinsä dominoi hänen elämäänsä hyvin paljon. Tässä vähän aikaa sitten näin poikaystäväni ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon, koska hänellä oli ollut hyvin paha kuume, ja joutui pitkälle sairaslomalle. Noh, kun kaksi viikkoa oli kulunut, ja rakkaani olisi ollut tavattavassa kunnossa, ja olisimme voineet nähdä viikonloppuna, mutta häene äitinsä olikin juuri siksi illaksi suunnitellut perheillan. Rakkaani perheeseen kuuluu vain hänen äitinsä ja koira (vanhemmat eronneet). Eipä tässä mitään, muuta kuin että kultani oli viimeiset 2vk. istunut kaikki illat kotona. Tämä oli vain yksi esimerkki. Useinmiten kultani kysyy aina ensin äidiltään tämän suunnitelmista, ennen kuin sopii tapaamisen kanssani. Samaten aika usein, kun haluaisin mennä koulun jälkeen katsomaan kultaani, niin kuin niin, että ilmoitan asiasta samana päivänä, voin mennä vasta, kun hän ja hänen äitinsä ovat ruokailleet yhdessä. Ja toisaalta on mielestäni hienoa, että hän ja äitinsä viettävät aikaa keskenään, mutta tavallaan mietityttää, että onko tuo aivan normaalia. Ja hänen äitinsä ei sinänsä pakota häntä mihinkään, mutta kullalleni tulee huono omatunto, jos ei tee ja mene niin kuin äiti haluaa. Tai yleensä ainoa asia, mikä minulle menee poikakaverini edel on koulu, ja sekin tavallaan vaan sen takia, että tiedän, että elämäs ei pärjää jos ei opiskele, mutta se ei sinänsä ole rakastani tärkeämpää.
Outoa?
"tyttöystävä"
5723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaisi siltä, että hänen äitinsä pelkää poikansa menettämistä. Kun hän on jo kerta eronnutkin.
Todella monella äidillä on tämä pelko poikansa menettämisestä toiselle naiselle.
Oletko tavannut hänen äitiään ja juttelut hänen kanssaan? Tai poikaystäväsi kanssa tästä asiasta?
Mun tapauksessa tilanne oli niin että äiti ei halunnut että yhtä tyttöä tapaan, siitä on jo tosin vuosia, olin silloin n.16v.
Syynä siihe on se, että äiti ei pitänyt kyseisetä tytöstä. Eipä sillä väliä, itse luulin tykänneeni mutta myöhemmin huomasin että ei ollut minulle tarkoitettu tyttö. Tästä asiasta osittain kiitollinen äidilleni.
Mutta pahalta se silloin tuntu. Nyt ollaan asiasta keskusteltu äitini kanssa ja pahoillaan oli mutta en ole asiasta mitenkään katkera.
Vaikuttaa vähä samalta sun tilanteessa että ehkä pojan äiti haluaisi pojalleen parhaan mahdollisen tyttöystävän, ja sinä et sitä taida olla.
Tosin jos poika todella noin pahasti on äidin tossunalla niin onko edes sellainen mies minkä itsellesi haluaisit?
Nii voin tosin olla täysin väärässäkin.. Mutta ole tarkkana!
koska poika on äidin ainoa perheenjäsen, äiti haluaa pitää tämän lähellään, ja saattaa olla tästä jopa mustasukkainen sinulle.
minusta se kuulostaa varteenotettavimmalta vaihtoehdolta.
mutta ettekö te voisi vaikka keskustella pojan äidin kanssa? miksi sinäkin et voisi esimerkiksi ruokailla heidän kanssaan, eihän se hirveää olisi? tutustuisit äitiin ja näyttäisit että olet kiva tyyppi.
mikset enään nykyään koskaan jaksa kirjautua?
minusta pojan äidin käytös ei ole dominoivaa.
Heidän perhesuhteensa ja tapansa ovat vain erillaiset kuin sinun. Ymmärrän toki että olisit halunnut nähdä poikaystäväsi hänen sairastumisensa jälkeen heti mutta yritä miettiä asiaa äidin kannalta. Jos poika on ollut pahasti sairas niin hän ei varmaankaan ole "viimeiset 2vk. istunut kaikki illat kotona" vaan maannut sängyssä koska noin pitkä aikainen kuume ei ole enää sitä että vähän heikottaa ja siinä se. Hänen äitinsä varmaankin käy töissä kun on yksinhuoltaja joten ehkäpä heidän yhteinen aikansa ei ole ollut ihan sitä mitä kuvittelet. Jos heillä on läheinen suhde en näe tuota mitenkään erikoisena että he haluavat välillä viettää aikaa keskenään.
Myös se että hän kysyy ensin äitinsä suunnitelmia on aivan normaalia. Itse teen samoin ennenkun järjestän omaa ohjelmaa. Myös tuo ruokailu aisa ei ole erikoinen. Moni perhe syö ruuan yhdessä, mm. yksi ystäväni perhe ja perheen lapsista nuorin (kyseinen ystäväni) on hiukan alle 18 vuotias.
En näe siis poikaystäväsi ja hänen äitinsä välisessä suhteessa mitään epänormaalia tai mitään mistä voisit valittaa. Yritä vain hyväksyä se että toisilla perheillä on erillaisia tapoja kuin toisilla. ei mitään outoa, poikaystäväsi äiti ei dominoi, ei ole sinulle mustasukkainen tai muuta, heillä on vain erillainen perhesuhde kuin mihin sinä olet tottunut. (heillä on upea esimerkki Turvallisesta kiintymyssuhteesta" äidin ja lapsen välillä. älä siis ole yhtän huolissasi vaan anna heidän elää omalla tavallaan)