Aivan hävettää joidenkin ihmisten puolesta, mitä paskaa he täällä kirjoittelevat... (Kyseiset henkilöt varmaan tunnistavat itsensä.) Meikäläinen lopettaa tämän palstanluvun tähän ja painun takaisin töihin, jotta foorumin kitisijät voisivat nukkua yönsä rauhassa.
Kiitos ja hyvästi!
Kiitos ja hyvästi!
Vastaukset 14
Vanhimmat
luotava maa,
raukat vain menköhön merten taa...."
Vältä "sakkolihaa" vastedes.
Parasta on kun pysyt pois täältä itkemästä. Älä vaan vilustu siellä puskassa, missä kyttäilet. Koita vastata noille kitisijöille, niin saata huomata, ettet kykene siihen. Onnea, että osaat sentään kirjoittaa.
No, minue ei sentään hävetä näiden puolesta mutta huvittaa joskus. Ei näitä nojatuoliamatöörien juttuja kannata vakavasti ottaakaan.
Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee...
Karvaani kulkee ja paskaa tulee karvaanin jäljiltä, niin ettei aina ehdi korjailla teidän juttujanne. Suomen poliisi on todellinen amatööri kun on kyse vähänkin tiukemmasta tilanteesta. Malliesimerkkeinä olkoot Mikkeli ja Hirsala. Niitä varmaan käytetään maailmalla esimerkkeinä miten poliisi EI SAA toimia.
Onhan noista molemmista tapauksista jo aikaa, minkä jälkeen taktiikat ja ohjeet ovat muuttuneet suuresti.
Te vain roikutte näissä kahdessa tapauksessa varmaan vielä 30 vuoden päästäkin, sillä isommin ei nykyään ole ollut valittamista. Ei se mitään, minun puolestani ihan vapaasti. Saapa taas lukea täältä "asiantuntevia" mielipiteitä. :)
Sinähän itse juuri myönnät, että noista tilanteista on opittu, mutta miksi vänkäätte täällä, että virheitä ei silloin tehty, kun ihmisiä kuitenkin kuoli? Nimim. Nero vänkää täällä, ettei virheitä tehty, mutta ottaa aina pattiinsa "Asiantuntuntijat" ovatkin siis olleetkin oikeassa. Hyvä, että sinäkin olet heidän kannallaan, niin minäkin.
Jälkiviisaus on kaikkein helpointa viisautta, mutta poliisitoiminnasta voidaan ajatella niin että aina kun menetetään ihmishenki tilanne on jollain tavalla epäonnistunut. Tätä en kiistä. Tosin asiat eivät aina ole noinkaan yksinkertaisia.
Kiistän ainoastaan perusteet, joilla täällä esim. Hirsalan tapausta kritisoidaan, sillä ne ovat mielestäni vääriä.
Harmi, ettei silloin Hirsalan ja Mikkelin tapausten aikoihin ollut tätä Laki&rikos -palstaa. Ei olisi muuta tarvinnut, kuin koota täällä esiintyvien asiantuntijoitten selostuket, miten ne olisi pitänyt ratkaista ja antaa tuomiot niitten mukaan. Tai jos mielipiteet olisivat vaihdelleet, niin suorittaa huutoäänestys.
Nythän molemmat jutut käsiteltiin KKO:ta myöten, eikä missään oikeusasteessa poliisin todettu mitenkään kovin virheellisesti toimineen. Pientä pyyhettä tuli, mutta kaikillehan muille sellainen on mahdollinen, paitsi näille bersserwissereille.
Viaton panttivanki kuoli Mikkelissä!! Ei virhettä!
Konttaavaa mies teilattiin koin koira. Ei virhettä.
On se vaan hienoa, että poliisi saa tappaa ja aiheuttaa kuolemia ja aina vaan tulee päätös. Syytön!
Taitaa ottaa pattiin kun et itse pysty mitenkään perustelemaan kantojasi. Missä minä nyt olen ottanut pattiin?
Näin se menee. Jonkun on puututtava hullujen hölmöilyihin. Ja hyvä että puuttuvat.
Eikös Mikkelistä tullut poliisille tuomio? Korjatkaa jos muistan väärin.
Hirsalassa oikein KKO totesi että poliisi ei voinut päästää miestä pakoon...
Kannattaa hakeutua eduskuntaan jos lakipykälät käyvät hermon päälle. Pääset silloin ihan itse säätämään mieleisiäsi lakeja.
Harmin paikka tosiaan: panttivanki kuoli ja kaksi muuta panttivankia oli lähellä kuolla poliisin toiminnan seurauksena. Mutta mitäs siitä sen enempää. Sellaistahan sattuu. Vai kuinka?
Keskeistä tuomiossa oli, että poliiseille (tai rangaistuksen saaneelle poliisimies A:lle) ei panttivankien pelastaminen ollut ensisijainen tehtävä, vaan jokin muu ...
KKO 1993:50
"Pääasiaratkaisun perustelut
Kaappaajan ja hänen kolmen panttivankinsa saapuessa poliisien seuraamina Mikkeliin A on johtanut vain valmiusyksikkö Karhuun kuuluneita poliisimiehiä. Mikkelissäkään hänelle ei ole määrätty täsmällisempiä johtajantehtäviä. A on kuitenkin käytännössä ryhtynyt johtamaan muuta kentällä tapahtuvaa toimintaa paitsi kaappaajan kanssa käytäviä neuvotteluja. Tämä on ilmennyt muun muassa siitä, että hän on välittömästi ryhtynyt järjestelemään Maaherrankadun jalkakäytävälle pysäytetyn kaappaajan auton ympärille muodostuvaa saarrostusta.
Kaappaajan pysähtymistä seuranneen neuvotteluvaiheen aikana on jouduttu harkitsemaan jatkossa noudatettavia menettelytapoja. Menettelytavat joudutaan aina valitsemaan tavoiteltavien päämäärien perusteella. Hyväksyttäviä tavoitteita ovat nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa voineet olla etenkin panttivankien turvallisuuden mahdollisimman tehokas suojaaminen, heidän vapauttamisensa, kaappaajan kiinniottaminen ja rikoksen selvittäminen. Tietyllä menettelytavalla ei kuitenkaan välttämättä kyetä edistämään näitä kaikkia tavoitteita samanaikaisesti. Pyrkiminen johonkin tavoitteeseen voi jopa vakavasti vaarantaa muita tavoiteltavia päämääriä. Ilmeistä on, että ristiriitatilanteessa suoritettavan etujen vertailun perusteella ihmishenkien turvaamisen on toteuduttava ennen muita edellä mainittuja tavoitteita.
A on tiennyt, että Mikkeliin saapumisen jälkeen poliisiylijohdon tavoitteena on ollut erityisesti panttivankien turvallisuudesta huolehtiminen. Tämä tavoite on selvästi ilmennyt lukuisista Helsingistä Mikkeliin puhelimitse toimitetuista ohjeista. Aseiden käyttö on sanottujen ohjeiden mukaan ollut neuvottelujen aikana kiellettyä. Poliisiylijohdon aluksi antamien ohjeiden mukaan kaappaaja oli taivuteltava myöntymään panttivankien vapauttamiseen sekä räjähteiden luovuttamiseen. Tällöin hänen olisi sallittava jatkaa matkaa pankista anastettuine rahoineen. Myöhemmin toimitetuissa viesteissä on tähdennetty, että elleivät kaappaajan kanssa käytävät neuvottelut johtaisi tuloksiin, hänet oli viime kädessä ilman myönnytyksiäkin päästettävä poistumaan paikalta. Raastuvanoikeudessa todistajana kuultu vanhempi konstaapeli Aaltonen on kertonut välittäneensä A:lle sanotun sisältöisen Helsingistä noin puolitoista tuntia ennen auton räjähtämistä lähetetyn viestin.
Edellä lausutun perusteella on ilmeistä, että A:n virkavelvollisuuksiin on nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kuulunut ensisijaisesti kaappaajan panttivankien turvallisuuden varmistaminen. A:n menettelyn laillisuutta on siten arvioitava pääasiallisesti tästä lähtökohdasta.
Kun neuvottelut kaappaajan kanssa olivat tuloksettomina jatkuneet noin kaksi ja puoli tuntia, neuvotteluilmapiiri oli kiristynyt. Kaappaaja oli ilmeisen kiihtyneenä ja paniikinomaisessa tilassa huutanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuja uhkauksia, joiden mukaan hän tulisi räjäyttämään auton, ellei hänen sallittaisi jatkaa matkaansa viiden minuutin kuluessa. Tämän jälkeen kaappaaja oli pyrkinyt pois saartorenkaasta ajattamalla autonsa aivan lähelle sen muodostavia poliisiautoja. Tässä auto oli ehkä noin kolmen minuutin kuluttua raastuvanoikeuden mainitsemissa olosuhteissa räjähtänyt.
A on viimeisten räjähdystä edeltäneiden minuuttien aikana voinut läheltä seurata tapahtumien kehitystä. Hän on tiennyt, että kaappaajalla oli hallussaan voimakas räjähdyspanos. Kaappaajan siihenastisen menettelyn perusteella A:lla on ollut aihetta uskoa, että kaappaaja saattaa kyetä toteuttamaan uhkauksensa. A:n on siten pitänyt havaita, että kaappaajan vallassa tuolloin olleiden panttivankien henki oli vakavasti vaarantumassa, ellei kaappaajan sallittaisi jatkaa matkaansa. A on kuitenkin estänyt kaappaajan lähtemisen pitämällä saartorenkaan suljettuna. Tilanteen edelleen kärjistyttyä välittömiä hätävarjelutoimenpiteitä vaativaksi A on antanut B:lle hyökkäyskäskyn, minkä jälkeen kaappaajan auto on räjähtänyt raastuvanoikeuden päätöksessä selostetuissa olosuhteissa ja siinä mainituin seurauksin.
A:n menettelylle ei sitä kokonaisuutena arvioitaessa ole hyväksyttäviä perusteita. Se on ollut poliisiylijohdon antamien toimintaohjeiden vastaista. Saamansa erikoiskoulutuksen perusteella A:n on pitänyt tietää, että panttivankien sieppaajan joutuessa paniikkitilaan parhaimpana ratkaisuna on yleensä pidettävä poliisitoimenpiteiden välitöntä löysäämistä. Panttivankeja vaatiessaan kaappaaja oli poliisiviranomaisille ilmoittanut vapauttavansa vankinsa varmistuttuaan siitä, ettei poliisi seuraisi häntä. Mikkeliin saavuttaessa panttivangit olivat tosin edelleen vapautensa menettäneinä. Heidän itsensä poliiseille tuolloin kertoman perusteella voitiin kuitenkin todeta, että heidän vointinsa oli olosuhteisiin nähden hyvä ja että he eivät kokeneet henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Heidän vapaudenriistonsa oli pitkittynyt, mutta tilanne vaikutti kuitenkin vakaalta. Lausumansa mukaan he toivoivat poliisiviranomaisten päästävän heidät ja kaappaajan jatkamaan matkaansa. A:lla ei siten ennen kahden panttivangin pakenemista autosta ole ollut perusteita olettaa, että panttivankien turvallisuus vaatisi tilanteen ratkaisemista pikaisesti ja ampuma-asetta käyttäen.
Saarrostuksen nopeaan purkamiseen kaappaajan edestä ei ole ollut estettä, vaikka se olisikin vaatinut ripeätä toimintaa. Siihen A:lla on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella kuitenkin ollut riittävät valmiudet. Toimenpide olisi voitu suorittaa ilmoittamalla siitä kaappaajalle esimerkiksi megafonilla ja poistamalla tämän jälkeen jokin saartorenkaassa ollut poliisiauto tien avaamiseksi kaappaajalle. A ei toisaalta ole vedonnut siihen, että sulutuksen purkaminen olisi ollut inhimillisesti mahdotonta tilanteen nopeuden vuoksi, vaan siihen, ettei hän ole voinut käskeä alaisiaan räjäytysuhan alaiseen paikkaan. Tämä perustelu ei ole vakuuttava. Etenkin hänen johdossaan olleeseen valmiusyksikköön kuuluneet poliisimiehet on koulutettu sellaisten tilanteiden ratkaisemista varten, joihin voi sisältyä henkilökohtaisia turvallisuusriskejä. Johonkin rajaan saakka he ovat olleet velvolliset sietämään tällaisia riskejä. Toiseksi kaappaajan panttivangit, joiden turvallisuudesta A:n oli ensisijaisesti huolehdittava, olivat itse joutuneet sanotun uhan alaiseksi osaksi A:n oman menettelyn johdosta. Kolmanneksi A kuitenkin hetken kuluttua on käskenyt B:n sanotunlaiseen tilanteeseen antaessaan tälle hyökkäyskäskyn.
Saarrostuksen purkamatta jättäminen on olennaisesti lisännyt panttivankina olleen Jukka H:n henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvaa vaaraa. A:n on täytynyt ymmärtää tämä seikka. Vaarantaminen on ollut oikeudetonta ja siihen sisältynyt riski on toteutunut auton räjähtäessä ja Jukka H:n saadessa surmansa. Räjähtäminen on voinut tapahtua kaappaajan tietoisesta toiminnasta, hänen hallitsemattomasta liikkeestään tai välittömästi luodeista. A:n on ollut mahdollista havaita kaikki sanotut mahdollisuudet ja oikeudellisesti on siten yhdentekevää, mikä tapahtumainkulku on toteutunut. A ei niin ollen ole toimittanut virkatehtäviään asianmukaisella tavalla. Varomattomuudellaan hän on aiheuttanut Jukka H:n kuoleman.
B on toiminut A:n alaisena ja ollut velvollinen tottelemaan tämän antamaa hyökkäyskäskyä. Lisäksi B on toiminut hätävarjelutilanteessa torjuakseen kaappaajan taholta tuossa vaiheessa välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen. Hänen menettelynsä ei siten ole ollut rangaistavaa.
B:n aloitettua aseellisen hyökkäyksensä C ja D ovat hätävarjelutilanteessa yhtyneet tulitukseen, joka on siinä tilanteessa ollut välttämätöntä kaappaajan taholta tuolloin välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. C tai D:kään eivät siten ole syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn.
Maila H:n ja Veli-Pekka H:n vaatimukset Jukka H:n kuolemasta heille aiheutuneen kivun ja säryn sekä niihin verrattavan henkisen kärsimyksen ja Tauno H:n vaatimus hänelle sanotusta syystä aiheutuneen kärsimyksen korvaamisesta ovat lakiin perustumattomia."
Parempi niin, että taparikolliset ja pedofiilit pysyvätkin pois näiltä palstoilta. Näyttää vaan siltä, että teikäläistä roskaväkeä pyörii täällä jatkuvasti selittelemässä. No onhan se toisaalta tietysti parempi, että te rotat kulutatte aikaanne täällä, kuin alaikäisiä raiskaamassa.