Miten tyytyväisiä te olette omiin kuviinne? Kuinka usein tunnette todella onnistuneenne kuvanotossa? Pidättekö itseänne hyvinä kuvaajina?
Minulla on rima korkealla omien kuvieni suhteen. Katselen mielelläni toisten ottamia (hyviä) kuvia ja sitä kautta olen saanut myös vertailupintaa omiin kuviin. Tosiasia on, että maailmassa on niin penteleen paljon hyviä kuvia ja kuvaajia, että vaikea on sekaan sopia.
Minulla on rima korkealla omien kuvieni suhteen. Katselen mielelläni toisten ottamia (hyviä) kuvia ja sitä kautta olen saanut myös vertailupintaa omiin kuviin. Tosiasia on, että maailmassa on niin penteleen paljon hyviä kuvia ja kuvaajia, että vaikea on sekaan sopia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Määritelmänä "hyvä kuva" on kaiketi veteen (korvien väliin...) piirretty viiva jok'ikisen katselijan omissa silmissä. Jokainen varmaan tuntee tapauksia jossa jonkun toisen onnistuneena pitämää otosta ei itse koe tusinakuvasta poikkeavaksi; ja en tarkoita pelkästään teknisesti onnistunutta kuvaa.
"Kuinka usein tunnette todella onnistuneenne kuvanotossa?"
- teknisesti onnistuneiden omien kuvien seasta ehkä harvempi kuin 1:100 sisältää jotain mitä itse silmittelee onnistuneena.
Sitä jotain.... nyt digibuumin aikana ottamistani varmaan n. 10.000 otoksesta 2-3 olisi ehkä näyttelykelpoisia. Deletointiin menee joka muistikortillisesta kymmeniä, osin kylläkin runsaan urheilukuvauksen ja siellä sarjatulen käytön takia. Kyllä ainakin itsellä aivan todella harvoja kuvia tulee pidettyä "hyvänä" joka suhteessa.
"Pidättekö itseänne hyvinä kuvaajina?"
En edes millään kapealla osa-alueella. Ja uskoisin ettei kukaan ole yleismestari laidasta laitaan. Kuvauksen kenttä pitää sisällään niin tuhottomasti eri variaatioita joita oppii vain kokemuksen ja kantapään kautta...
>Miten tyytyväisiä te olette omiin kuviinne?
En kovinkaan tyytyväinen:(
>Kuinka usein tunnette todella onnistuneenne kuvanotossa?
Aivan liian harvoin:(
> Pidättekö itseänne hyvinä kuvaajina?
Olen harrastanut kuvausta parikymmentä vuotta vasta joten aikaa on vielä:) Parhaimmillani olen melkein keskinkertainen.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että maailmassa on penteleen paljon tosi hyviä kuvia ja kuvaajia. En oikeastaan vertaile omia tekemisiäni toisten tekmisiin (se on liian masentavaa), vaan pyrin kuvaamaan sellaista mitä ne hyvät kuvaajat eivät tule puolestaini kuvaamaan ja no onhan ne kuvat sitten ainakin omia.
>Entäpä hyvä kuva-millainen se on?
Pahan heitit:) itse ajattelen, että hyvässä kuvassa on kaikki osunut kohdalleen. Eli kuvan tekninen ilmiasu tukee sisältöä ja sisältö on kiinnostavasti monitulkintainen ja kuvassa on jännitettä ja se on visuaalisesti vahva. No tosiasiassahan ei yksiselitteistä hyvän kuvan määritelmää ole olemassa, koska kaikki riippuu myös siitä mitä ja miksi kuvataan. Esim. hyvä rikospaikkakuva tai röntgenkuva ydinvoimalan lauhdutinputken (en tiedä oikeasti onko sellaista) hitsaussaumasta arvioidaan varmasti muunlaisilla kriteereillä, kuin vaikkapa fotofinlandian voittaja kuva.
Ei oo helppoa kuvauksen harrastaminen:) luin viime kesänä Susan Sontagin -70 luvulla kirjoittaman kirjan "Valokuvasta" ja löysin siitä itseni kuvaajana. Olen turisti omassa elämässäni:) tämän älyttyäni on ollut helpompaa.
Onhan se niin, että kuvan hyvyys on suhteellista ja kauneus on katsojan silmässä tässäkin kohtaa- mutta... Toisaalta eikö "hyvä" ole myös jotakin yleispätevää, vähän samalla tavalla kuin se, että me ihmiset tunnistamme yleensä aina ja yksimielisesti "kauniin" ihmisen. Kauneus on jotakin yleispätevää ja kauniissa ihmisessä on piirteet, jotka me yleisesti ymmärrämme kauniiksi - vaikka onkin vaikea lopulta tarkkaan määrittää, mikä lopulta tekee ihmisen kauniiksi...
Olen kuvannut jo ainakin 30 vuotta,ja enkä ihmekyllä ole vieläkään saanut otettua sitä parasta kuvaani.Ehkä sen aika tulee joskus.
Mikä lie,aina kun valokuvaa katselee,niin jokin asia siinä vois olla paremmin.Siinä kai se viehätys sitten onkin.
Nyt mennään kyllä niin syville vesille, että tarvitsen snorkkelin:) paljon helpompi höpöttää kohinasta:))
Me ihmiset tunnistamme varsin yksimielisesti "kauniin" ihmisen (tätä on vissiin ihan tutkittukin). Kuvittelisin, että se seikka minkä kauniiksi tunnistamme on terveys, joka ilmenee muodon ja värin symmetrisyytenä. Saatan liioitella arvellessani, että tervettä ja symmetristä ihmistä harvemmat meistä pitäisivät rumana. Olen kuitenkin tavannut myös mielipiteitä ettei se ole ainoa kauneutta määrittävä seikka ja että kauneusihanteet ovat myös kulttuurisien arvostusten muovaamia. Henkilökohtaisesti täydellinen "virheettömyys" voi joskus tuntua hiukan tylsältäkin ja sopivat epäsymmetrisyydet voivat olla juuri niitä asioita jotka tekevät jostakusta itselle sen "maailman kauneimman":). Tässä asiassa ei ihmiset sitten ehkä enää niin yksimielisiä olekaan.
Valokuvan universaali hyvyys on jo sitten astetta hankalampi kysymys. Teoreetikot ovat luoneet koko joukon sääntöjä sommittelusta, kultaisesta leikkauksesta, harmonian laeista, etc... joiten perusteella voitaisiin kuvan kauneusarvoja ikään kuin "objektiivisesti" arvioida. Jä tässäkin asiassa saattaisi päteä sama asia, että useimmat ihmiset eivät pitäisi ainakaan huonona sellaista kuvaa, joka kaikilla mittareilla tulkittuna olisi "virheetön".
Itse olen sitä mieltä ettei hyvä valokuva ole läheskään aina "kaunis" tai edes "virheetön". Itse asiassa minun on vaikea keksiä yhtäkään teknistä ominaisuutta, joka voisi yksiselitteisesti määrittää kuvan hyvyyttä. Edes terävyys ei ole sellainen (jos mukaan otetaan taidekuva). Mielestäni kuva on hyvä, jos sen elementit muodostavat eheän kokonaisuuden, joka viittaa kuvan substanssiin. Jännitteet ja ristiriidatkin voivat tehdä kuvasta kiinnostavan ja taiten käytettynä ne herättävät ajatuksia ja kysymyksiä. Etevä valokuvaaja voi ilmaista hyvin moniulotteisia asioita kuvillansa. Ammattikuvaaja hallitsee kuvantulkintaan liittyvät seikat niin hyvin ja osaa niitä hyödyntää kuvauksessaan, että voi tehdä kuvistansa voimakkaan vaikuttamisen välineen.
Kiteytettynä siis olen sitä mieltä ettei ole olennaista, onko horisontti vinossa, kunhan se ei ole sitä sattumalta. Olettaen tietysti ettei sattuma itsessään ollut se asia jota kuvaaja kuvillansa halusi tutkia.
Mainittakoon varmuuden vuoksi vielä, se toivottavasti itsestään selvä seikka, että oheinen pohdinta ei koske teknistä valokuvausta, joka on ihan oma lajinsa.
nähdä kommentti: "Olen kuvannut 100 vuotta" - ammatikseni...
Olen kuvannut sata vuotta - ammatikseni. Kuvaan edelleen lasinegoille, mutta kannattaisiko siirtyä digijärkkäriin?
jatka mielummin samaan malliin ainakin toiset sata vuotta ja sitten voisitkin ehkä miettiä mahdollista siirtymistä mv-filmiin :)
Että tulitkin (Mika siis) ottaneeksi esille tuon sattuman. Omien kuvieni kohdalla olen nääs huomannut, että parhaat kuvat nimenomaan sisältävät sitä (sattumaa) aina enemmän tai vähemmän. Täysin "kohdalleen osuneita" parhaimmat kuvat eivät ole olleet, vaan niissä on oikeastaan aina ollut jokin juttu, jota en ole tarkoittanut...Siis tuollainen yllätyselementti itsellekin, joka on ihastuttanut. Se on vaihdellut eri kuvissa... Sama juttu kuin äitini maalaamien posliiniastioiden kohdalla: hän mielestään pilasi erään maljakon, teknisesti se ei onnistunut, mutta se oli kaikkein upein ja taiteellisin kaikista hänen tekemistään maljakoista. Värit sekoittuivat toisella tapaa kuin piti jne. Kerrassaan upea tekele.
Saattaa johtua minun kehittymättömyydestäni kuvaajana, mutta sattuman sanelema juttu se hyvyys kuvissani on ollut...
mä olen aivan saatanan hyvä kuvaaja, ja hyvä kuva on semmonen ku mun kuvat. Olen amatööri ja ammattilainen, molemmissa tosi pätevä.