Onko muilla 8kk ikäisillä eroahdistusta? Vauva ei haluaisi olla hetkeäkään yksin, eikä muiden kanssa kuin äidin ja isin. Nukkumaan meno on yhtä tuskaa. Ennen sänkyyn hyvin yksin nukahtanut vauva itkee nyt lohduttomasti tunnin ennen kuin nukahtaa. Äidin sydän meinaa pakahtua. Kuinkahan pitkään kestää?
eroahdistus
vauva 8kk
48564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olla vieressä,saattehan te paneskeltua laittamalla kankaan eteen,jos ei ota eteen muuten
Muutenkin on koko ajan jotain ihme kitinöitä. Koko ajan pitää olla näköetäisyydellä, vaikka sekunniksi häviät silmistä, niin huuto alkaa. Yöt ovat todella levottomia ja jos neiti ehtii yhtään pitempään itkeä, niin aivan hirmu vaikea saada rauhottumaan uudestaan. Ei harmainta aavistusta kauan kestää, mutta hermot meinaa mennä.
Neuvolassa tuota levottomuutta pidettiin enemmänkin itse aiheutettuna vaikka asia hyvin hienovaraisesti ilmaistiinkin. Ja tämä aiheuttaa lisästressiä. Itsellä on hyvin vahva tunne, että lapsi kärsii nimenomaan eroahdistuksesta (kyllä äiti lapsensa tuntee...), mutta neuvolassa ollaankin vähän toista mieltä. Just nyt olis kuulemma paras aika opettaa vauva nukahtaan itse sänkyynsä ja olemaan ilman maitoa yöllä. Vaikka oma järki sano, että meidän neidille ei ehkä olekaan paras aika, niin kokeilin kuitenkin yövieroitusta ja sänkyyn nukahtamista. No, perseelleenhän kaikki meni. Ajotus oli takuuvarmasti täysin väärä. Tän kokeilun jälkeen neiti on ollut entistä takertuvampi ja yöt on vaikeita.
Onpahan oppikoulu. Oman vaiston varassa on kai parasta vaan edetä. Se mikä ei itsestä tunnu hyvältä, niin sitä ei kannata tehdä. Se mitä itse asiassa haluan sanoa, että jos kyseessä on eroahdistus, niinkuin hyvin todennäköistä, niin elämää ei kannata tehdä entistä vaikeammaksi sillä, että jättää sen ahdistuksen huomioimatta. Ei kannata ajatella, että lapsi menee "pilalle", jos esim. yöllä reagoikin sen itkuun ja ottaa vaikka omaan kainaloon. Kirjoitit, että "Äidin sydän meinaa pakahtua." Olen viime viikot ahminut tietoa minkä ehtinyt ja olen tullut siihen lopputulokseen, että silloin kun tuntuu tuolta, niin silloin täytyy toimia jotenkin toisin. Lapsi ei mene pilalle eikä mielestäni kannata liikaa stressata sitä, että jos satut vaikka ottamaan syliin tai viereesi nukkumaan, että loppuelämä olisi tuhoon tuomittu nukkumisten suhteen (vaikka näin meille jaksetaan toitottaa).
No, en tiedä saitko kirjoituksestani yhtään mitään, mutta toivotan sinulle kuitenkin kovasti voimia, kyllä se eroahdistus jossain vaiheessa hellittää!
hei, luin viestejänne ja olin iloinen huomatessani että muilla on samanlaisia kokemuksia. Kun 9 kk ikä alkoi häämöttää, lapseni muuttui käyttäytymiseltään paljon, ja vaikka hampaiden tulokin on varmasti yksi syy, ei ole sattumaa että kaikki tuntuvat sanovan samaa: tässä vaiheessa lapselle tapahtuu jotain joka tuntuu hänestä ahdistavalta, äidistä tietysti myös. Meillä ongelmat eivät paljon heijastu öihin (otan viereen joka yö omasta sängystä enkä ole yrittänytkään lopettaa yösyöttöjä joita on 1-2) mutta päivisin kaikki kiukuttaa eikä oikein mikään huvita. Yksin hän ei kestä olla hetkeäkään, leikki maittaa vain jos äiti on mukana koko ajan. Ja raivareita, niitä tulee vähän väliä.
Pakko uskoa että tämä(kin) menee ohi ja on tärkeä vaihe matkalla kohti seuraavaa ikää... Voimia!
Itsellä poika 8kk ja sama meininki on meilläkin. Päivällä pitää tosiaan koko ajan olla yhdessä ja jos pääsen pois silmistä, kuuluu kohta kitinää ja halutaan syliin. Tylsää, että jossain neuvolassa annetaan ymmärtää, että itsessä syy. Ihan kun oma äiti ei tietäisi, mikä lapselle parasta! Meillä poika ollu 2 kk ilman yömaitoo ja nukahtanut itse omaan sänkyyn jo useita kuukausia, mut nyt pitää äidin tai iskän sylkytellä ennen nukkumaan menoa ja olla sängyn vierellä, niin, että poika tietää, ettei ole yksin. Päiväsaika sujuu kyllä mummun ja vaarin hoidossa (sielläkään ei kuitenkaan hetkeäkään viihdytä itseskseen), mutta kun alkaa uni tulla silmään, kelpaa vain äiti tai isä ja mielellään niistäkin vain äiti.Itse jaksan sillä, et tää on onneksi ohimenevää ja kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen, kun lapsi alkaa eriytyä symbioosista äidin kanssa. Yritetään miehen kanssa olla nyt mahdollisimman vähän poissa ainakaan yhtä aikaa ja jos on jätettävä hoitoon, niin korkeintaan muutamaksi tunniksi päiväsaikaan.