No niin, kertokaahan nyt te fiksut ihmiset minulle tietämättömälle ja sivistymättömälle, että mitä pahaa on siinä, jos haluaa näyttää muillekkin olevansa menossa naimsiin?
Meinaan tässä nyt sitä, kun tunnutte olevan niin sormuksia vastaan. Tai ainakin sitä, että haluaa näyttää muillekin olevansa tosissaan ja rakastunut, menossa naimisiin.
Meinaan tässä nyt sitä, kun tunnutte olevan niin sormuksia vastaan. Tai ainakin sitä, että haluaa näyttää muillekin olevansa tosissaan ja rakastunut, menossa naimisiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niin, ei se minusta ainakaan ole millään tavoin väärin. Me halusimme kihlautumisemme merkiksi sormukset ja ne myös hankimme.
Toinen asia mikä minua häiritsee on se,että jotkut ihmiset kritisoivat sitä, ettei heti vuoden sisään kihlautumisesta olla menossa naimisiin. Tämäkään kun ei ole välttämättä meille opiskelijoille taloudellisesti mahdollista. Häät tulevat sitten kun niihin on varaa, koska jonkinlaiset hääjuhlat kuitenkin haluamme.
Niin siis mua ihan oikeasti kiinnostaa, että mitä pahaa siinä on? Toivon siis ihan asiallsia ja hyvin perusteltuja vastauksia...
Syy on varmaan siinä, että mietityttää mikä on moisen ajatuksen takana. Miksi se on niin tarpeellista näyttää muille? Minkä tunteen tuo massatapahtuma antaa?
Onko silloin jotenkin hyväksyttävämpi? Tuntuuko olo jotenkin varmemmalta, kun se on kaikille kuulutettu! Kysehän on kuitenkin kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.
Ei mun mielestä siinä ole mitään pahaa. Mutta joillekin se tuntuu olevan vähän liian tärkeä asia ja se lähinnä ihmetyttää. Että jos toinen ei halua jostain syystä sormusta niin se on katastrofi. Tärkeintä taitaa olla niille jotka ei ole menossa naimisiin vaan se on jokin varatun tai tosissaan olemisen merkki. En usko, että he menisivät kihloihin (tai kihloihin ja kihloihin...) ilman sormuksia. Ja se, että luullaan, että ne sormukset tekee sen kihlauksen tökkii. Ja ns. teinikihlaukset vaikuttaa negatiivisesti. Ei muutoin.
Mun tutut on yleensä antanut vain muiden huomata sormuksen, mutta kyllä jotkut sitä esittelevätkin. Ei kai se haittaa, jos ei mene ihan överiksi.
Mun kaverilla ei ole edes vihkisormusta. Itse kyllä sen sentään haluan vaikka kihlasormus ei ole niin tärkeä. Mutta voisin olla ilmankin.
Kai kihlauksesta voi kertoa muillekin kun naimisiin meneminenkin on aika julkista. Ja pidetään juhlat, laitetaan lehteen ilmoitus jne. Ja kyllähän muutkin ovat kovin uteliaita, koska joku menee kihloihin tai naimisiin.
Mun mielestä se on oikeastaan hauskaa, ettei muut tiedä että on kihloissa. Vaikka ei siinä salattavaa olisikaan.
Joillakin voi olla huono kokemus pitkästä kihlauksesta joka ei johtanut avioliittoon. Ja siksi ei ehkä halua enää sormuksia tai kovasti mainostaa menneensä kihloihin ja haluaa mahdollisimman pian naimisiin kihlauksen jälkeen.
itse olen varma suhteestani ja se on vakaa ja vakavaa. Kihloissa emme vielä ole, mutta suunnitelmissa on. Yksi monista kihloihin menon syistä on muille suhteen vakavuuden ilmoittaminen. (huom. vain yksi monista syistä!) Sitten ei tarvitse muiden miettiä meidän kaltaisen pitkään seurustelleen parin tulevaisuutta.
Kihlaus on silloin mielestäni väärin, jos sen tarkoitus kahlita toinen.
Jos joku haluaa kihlauksellaan rakkautensa ilmoittaa niin siitä vaan. Jos ei, niin ei sitten... :)
(Vastasin jo toisaallekin)
Mulla ei ole mitään kihlasormuksia vastaan silloin kuin oikeasti ollaan kihloissa ja menossa siis naimisin, joten olen väärä vastaaja.
Mutta haluan vain kommentoida, että sormus ei nykyään kerro ulkopuoliselle välttämättä, että kyseinen henkilö on menossa naimisiin. Mutta tarvitseeko ainakaan ihan tuntemattoman tietää se?
Jos kihlaus merkitsisi kaikille avioliittolupausta niin ulkopuoliset voisi heti päätellä, että jaha tuolla on sormus vasemmassa nimettömässä = hän on menossa naimisiin. Mutta kun merkitys voi vaihdella niin mistä sen voi ulkopuolinen tietää mitä se sormus juuri kyseisellä ihmisellä tarkoittaa?
Tietysti sormuksen saa laittaa vasempaan nimettömään vaikka ei olisi kihloissa. Mutta monet kyllä välttää sitä. Ettei kukaan erehdy luulemaan, että on menossa naimisiin. Jota se yleensä tarkoittaa.
Uskoisin, että suurinosa on rakastunut jos aikoo mennä naimisiin. Mutta kai kyseessä voisi olla järkiavioliittokin. Vaikka sormus merkitsisi varmaksi sitä, että naimisiin ollaan menossa niin muuta ei ulkopuolisena voi tietää.
Rakastumisen huumassa pari on koko ruusunpunaisen maailman valtias ja kyllähän sitä onnea haluaa näyttää muillekin niin kuin uutta autoa. Ja kiiltävää sormusta kantava rakastunut ihminen saa muutkin hyvälle mielelle. Paitsi kateelliset. Jos sitten kihlaus ja avioliitto tehdään 'teknisenä juttuna' myöhemmin kun ei olla enää huumassa vaan tasaisemmin kiintyneitä niin asialla ei ole kovin kummoista arvoa sinänsä. Lähinnä juridinen homma.
Moni sanoo syyksi kateuden. Mutta entä ne jotka itsekin ovat menossa naimisiin ja on rakastunut yms. kaikki on muutoin samoin, mutta ei ole sormusta? Eivät kai he ole kateellisia? Sellaisetkin voi suhtautua sormusten esittelyyn vähemmän suopeasti? Tai välinpitämättömästi. Vaikka kyllä mä olen aina iloinen muiden onnesta, en kyllä pelkästä sormuksesta, mutta ei kai sitä vaan esitelläkään.
Ja miksi vaan rakkauden ensihuumassa olevilla kihlaus tai naimisiin menolla on arvoa? Ja moni pitkään yhdessä ollutkin voi tuntea ainakin välillä olevansa rakastunut!
Ihminen kaipaa abstrakteille asioille konkreettisia symboleja. Uskolle kirkkorakennuksia, sivistykselle graniittikouluja, urhoollisuudelle mitaleja. Asiat muuttuvat silloin todemmiksi. Rakkaudelle samalla tavalla. Vai olisiko kyseessä voitonmerkki? Tai vallan merkki. Onko miehen nimen ottaminen merkki jonkilaisesta miehen valtaan alistumisesta?
Mun mielestä yhteinen sukunimi tuo yhtenäisyyttä. Toki se voisi olla silloin naisenkin nimi tai ihan uusi yhteinen nimi. Kai moni ottaa miehen nimen vaan siksi kun niin on tapana. Ei mun mielestä avioliitto mitään muuta eikä olla "miehen vallassa". Mulle sukunimi ei ole kovin tärkeä asia. Niin kuin joillekin jopa osa identiteettiä. Sen verran kyllä on, että jos miehen sukunimi olisi joku hassu tai kamala niin en sitä ottaisin. Sorry vaan...
Jos sormus olisi vallan merkki niin onko molemmilla sitten valta? Kun sormus on useimmiten molemmilla? Mun mielestä se on enemmänkin vaan konkreettinen symboli.
hieman sanelee tuota kihlausta. Ei sitä nykypäivänä jaksa kovin tosissaan kihlausta ottaa jos ikä pyörii lähempänä 20vuotta. Itse kolme kertaa kihloissa olleena voin vakuuttaa ettei se kihlaus suhdetta muuta suuntaan tai toiseen. Kolmannella kerralla menin vasta naimisiin asti ja kihlauskin kesti vain 3kuukautta. Aikaisemmat kihlaukset kestivät vuosia....
ei ikä välttämättä ole se ratkaisevin vaan seurustelun kesto... esim. 20 vuotiaat jotka on seurustellu 15 vuotiaasta menee kihloihin, niin tämä on todella ymmärrettävää ja tuskin monikaan ajattelee että kyseessä on teinikihlat tai että ei oltaisi vakavissaan.
vanhempana varmastikaan seurustelun kestolla ei ole noin suurta merkitystä koska kokemusta on usein enemmän..
Me menimme mieheni kanssa naimisiin oltuamme tasan kaksi kuukautta kihloissa. Kihlat ostimme mutta ei sen takia että sormuksilla olisimme muille halunneet osoittaa olevamme "toisillemme luvatut" vaan omaksi iloksemme. Minulle ainakin kihlaus oli vain yksi rakkauden osoitus, pieni mutta kaunis yhdistävä tekijä yhteiselossamme. Tiedän ihmisiä jotka ovat olleet kymmeniä vuosia kihloissa eikä naimisiin meno ole edes suunnitelmissa.. ja se on heidän ratkaisunsa. Kihlautumisella he ovat kuitenkin osoittaneet toisillensa rakkautensa ja ns. sitoutumisensa suhteeseen. Jokaisella on varmaan omat syynsä kihlautua sormuksilla tai ilman... minulle se oli osoitus rakkaudesta...
Aina ei tietysti ole näin, mutta olen kanssa huomannut että vanhemmilla esim. 25-35 v. ja enemmän kihlaukset on lyhyempiä. Siis naimisiin mennään pian kihlauksen jälkeen. Ja sormuksettomia on enemmän. Ja myös niillä jotka on pitkään olleet avoliitossa.
En mä iästä tiedä, mutta täytyy sanoa, että aikaisemmin sormus olis ehkä ollut mulle tärkeä. Ja pidin itsestäänselvyytenä, että jos kihloihin menen niin pitää olla sormukset. Tosin ihan nuorena luulin jopa, että kihloihin ei voi edes mennä ilman sormuksia! Enkä kyllä ollut varmaan ainoa. Joskus haaveilin kihloista ja kokeilin sormusta vasempaan nimettömään...
Nyt on ikää 29, seurusteluvuosia 7. Sormus ei tunnu kovin tärkeältä ja ehkä voisin jättää sen pois ja sijoittaa nekin rahat vihkisormukseen (en tiedä miksi se on sitten tärkeä...?). Ja kun pian kihlauksen jälkeen menee naimisiin niin jotenkin se kihlasormus vaan tuntuu turhalta. En mä sen takia, että joku luulis teinikihloiks, heh...
Itseasiassa naimisiin menokaan ei tunnu enää niin tärkeältä, kun näinkin on mennyt hyvin. Tai on se tärkeää, mutta voisin kuvitella eläväni avoliitossakin.
Ehkä se sormus voisi tehdä asian "todellisemmaksi". Ei tarvitsisi nipistellä itseään, että nänkö/näinkö unta! Mentiinkö kihloihin? ;-)
Minun mielestäni sormuksen hankinta on ihan parin oma päätös. Voihan sitä hankkia kihlauksen merkiksi jonkun muun korun tai olla hankkimatta mitään. Mutta minä itse haluan sormuksen(pidän koruja paljon). Se on siinä aina mukana ja huononakin päivänä se voi olla muistutuksena siitä mitä siellä kotona odottaa. Toisen ajatteleminen saa hymyn huulille ja monet asiat tuntuvat helpommilta. Kaikilla asioilla on kaksi puolta. Eikä aina tarvitse ajatella niin negatiivisesti. Jos jotain toista ihmistä ärsyttää, että haluaa näyttää olevansa onnellinen ja haluaa kantaa tätä "yhteistä symbolia" mukanaan, niin antaa ärsyttää. Kihlat ja kaikki siihen liittyvä on aivan parin oma asia iästä rippumatta.