Moi olenkohan pilannut minun ja koiran välisen suhteen?
Kun olemme lenkillä ja kun se vetää yleensä pysähdyn ja odotan että se kattoo ja sit ku se kattoo kehun! mutta heti kun lähdemme liikkeelle vetäminen taas alkaa tuolloin en pysty pidättelemään hermojani ja nykäisen aina aikas kovaa mutta en kuitenkaan täysiä hihnasta. koira on kääpiö rotua. Joskus jopanostan niskasta tai poskikarvoista ilmaan...
tuntuu hirveältä näin jälkeen kun ajattelen mitä olen tehnyt ;(
Joskus kun sanon sille jonkun käskyn seei ole kuulevinaankaan ja taasm palaa hermot joskus olen läpsässyt sitä tai vastaavaa ;(
Mitä minun täytyisi tehdä että saisin minun ja koiran välisen suhteen kuntoon ja että olisin koiran mielestä ''kiva'' sitten se varmaan uskoisikin paremmin
Kun olemme lenkillä ja kun se vetää yleensä pysähdyn ja odotan että se kattoo ja sit ku se kattoo kehun! mutta heti kun lähdemme liikkeelle vetäminen taas alkaa tuolloin en pysty pidättelemään hermojani ja nykäisen aina aikas kovaa mutta en kuitenkaan täysiä hihnasta. koira on kääpiö rotua. Joskus jopanostan niskasta tai poskikarvoista ilmaan...
tuntuu hirveältä näin jälkeen kun ajattelen mitä olen tehnyt ;(
Joskus kun sanon sille jonkun käskyn seei ole kuulevinaankaan ja taasm palaa hermot joskus olen läpsässyt sitä tai vastaavaa ;(
Mitä minun täytyisi tehdä että saisin minun ja koiran välisen suhteen kuntoon ja että olisin koiran mielestä ''kiva'' sitten se varmaan uskoisikin paremmin
Vastaukset 13
Vanhimmat
Opettele vaan pitämään ne hermot kurissa. Koiran kanssa kärsivällisyydellä ja oikeudenmukaisuudella pääsee paljon pidemmälle.
Ja tottakai haukkusi on välillä kun ei kuulisikaan, olisit kai sinäkin kun (varsinkin nyt keväällä) nenääsi tulvii rajattomasti mielenkiintoisia hajuja joihin pitäisi päästä kiinni.
Muista että kyseessä on koira. Ei se yritä tahallaan sinulle ole veemäinen ja ärsyttää, se ei vaan vielä osaa kaikkea. Tsemppiä. :)
No, minä kyllä lopulta opetin koiran olemaan vetämättä niin että laitoin sille kuristuspannan kaulaan ja joka kerta (ei silloin kun koira haisteli) kun hihna kiristyi kunnon kiskaisu ja EI. Johan oppi muutamassa päivässä. Jos EI ei tehonnut niin silloin viskasin kolinapurkin jalkoihin.
Kyseessä on hieman isompi rotu ja se vetäminen oli jo vaarallista esim liukkailla. Pysähtymisellä ei ollut yhtään mitään vaikutusta, ja sitä metodia käytettiin lähemmäs kuukautta. Hihna löystyi pieneksi aikaa ja sitten taas.
Jos koirasi osaa EI sanan niin käytä sitä. Nykäisy ja EI joka kerta kun hihna kiristyy. Paitsi että haistella saa, siitä ei saa kieltää eikä nykiä.
Kotona tiukensin silloin myöskin sääntöjä aika lailla. Ei ruokaa kunnes koira odottaa paikoillaa, ei ovesta ulos ennen kuin annan luvan, ei mitään huomionhakua. Jos kerjäsi huomiota työnsin sen pois. Osaltaan tämäkin vaikutti siihen että koira alkoi enemmän kunnioittamaan minua ja kieltoa.
Koiran ei tarvi antaa haistella yhtään mitään kun kävellään hihnassa. Hihnassa kävellään ja vapaana sitten nuuskitaan ja kaivellaan. Piste.
Täällä on vähän erikoinen koira-keskustelija, joka kertoilee omia ideoitaan koirien kouluttamisesta. Ja aina pisteen kanssa. Piste. En ota niitä ideoita ja ohjeita tosissaan, sillä kovin on vaihtelevaa ajattelua.
Tunnistan kyllä itsenikin tuosta piste-sanan käyttämisestä asian vahvistamiseksi, vaikken ole tuota yläpuolista viestiä kirjoittanutkaan :)
surutta koiraani jos vetää, tai nykäisen äkäisesti ja sanon ei. Seisahtelu ei auta kuin hetkeksi joten nyt ollaan otettu nämä järeämmät keinot käyttöön. Pantana käytetään puolikuristavaa joka on inasen tiukahko kun panta kuristuu.
Olen itsekin aikamoinen hermojen menettäjä koiran kanssa, välillä tekisi mieli tirvasta oikein kunnolla kun pentu roikkuu tumpussa kiinni (vapaana ollessa juoksee tuhatta ja sataa takaa päin ja hyppää tumpun kädestä ja jos pidän tumpusta kiinni jää koira siihen roikkumaan), nyt taitaa kolmannet tumput olla menossa ja pentu on ollut meillä muutaman kuukauden...
Sen olen koiraa kurittaessa huomannut että poika on kova filmaamaan, sisällä tietyistä kurituksista ei sano mitään (esim. kun puree otan kuonosta kiinni siitä hampaattomasta välistä ja puristan suht tiukasti, koira ei inahdakaan käy vain maahan ja antautuu) mutta kun ollaan ulkona on kamala show päällä, pentu ulisee kuin olisin siltä henkeä viemässä. En ulkona käytä yhtään sen enempää voimaa kuin sisällä, eikä minulla noita voimia pahemmin edes ole...ja kun koira on kova kuin mikä ei hellät koulutukset auta.
Ei koirasi välttämättä "filmaa" ja tuskin osaisikaan. Ulkona on erilaiset virikkeet, äänet ja tilanteet. Koira taitaa olla yksinkertaisesti arempi ulkona kuin tutuissa kotiympyröissä ja siksi käyttäytyy eri tavalla. Myös sinä saatat olla ulkona kireämpi, lyhytpinnaisempi, kun "filmaat" ohikulkijoille, että sinulla on fiksumpi koira kuin vielä onkaan.
se on kyllä sisällä samanlainen ''kuuro'' välillä jos sanon sille vaikka joskus SISÄLLÄ tänne se saattaa kattoo ja sit lähtee muualle
Muistithan sanoa koran nimen ensin?
Ethän sano vain tavallisella äänellä? Älä myöskään käytä vihaista ääntä; sen jälkeen koira ei tietenkään halua tulla luoksesi! Iloinen, kirkas ääni on paras; se houkuttelee koiraa: koira ajattelee: "oliko tuo leikkinkutsu" tai "jotain kivaa luvassa"!
kyllä se vain on niin, että jos haluaa koiran olevan iloinen, tottelevainen, ja vaikka mitä, pitää aina kattoo sinne hihnan toiseen päähän.
koira on onnellinen kun sillä on määrätietoinen ja oikeudenmukainen johtaja.
toiset koirat luonteeltaan ovat kovempia kuin toiset ja tarvitsee enemmän harjoitusta.on pehmeitä ja kovia johtajuusharjoituksia, kumpaa sitten oikeudenmukainen käyttää
yleensä ongelma syntyy siinä, kun perheeseen otetaan koira, josta tuskin tiedetään mitään.
ei oteta huomioon, että koulutus pitää aloittaa heti,johtaja määrää mitä ja milloin leikitään,pehmeää..
7 vk pentu oppii johtajan määrätietoisuuden takia sisäsiistiksi..
pentu oppii kulkeen hihnassa määrätietoisella ja oikeudenmukaisella kohtelulla heti 8vk ikäisenä, vaan kun kukaan ei raaski pikku pallerolle pistää pantaa kaulaan heti ja lähtee opetteleen. mennään minne pentu haluaa ja sitä vauhtia kun pentu haluaa, onko siis ihme että vetämisen kanssa ongelmia myöhemmin.
käyppä kurkkaan www.kumikana.org
Itselläni palaa hermot kanssa ton 2 vuotiaan koiran kanssa välillä. Ongelma ei ole siinä että se vetäisi, en ole opettanut sitä olemaan vetämättä koska mua ei haittaa jos pieni koira vetää (ja treenataan koirajuoksua ja -hiihtoa, jossa pitääkin vetää). Ongelma on se että se jumittaa lenkillä ollessa toisinaan kokoajan! Ei päästä liikkeelle kun koira vaan seisoo paikoillaan ja tuijottaa tyhjyyteen. Se on rasittavaa! Ei siis haistele vaan todellakin jumittaa. En tiedä miksi, välillä taas menee tosi kivasti eteenpäin. Koira on pennusta saakka ollut sellainen ettei aina halua lähteä ulos, sadekelistä puhumattakaan...
Välillä sitten kun hermo menee kiskon koiraa perässä väkisin ja sit myöhemmin on tosi kurja olo....Pahinta tossa on se että kun jumitus iskee niin ei pissata eikä kakata vaikka kuinka olis selvästi hätä ja en tajua miten koira sit pärjää yö yli kuitenkin kun tekee ton jumituksen yleensä iltalenkillä..Jos jollain on jotain vinkkiä tohon niin kertokaa nyt ihmeessä!
Vaikea sanoa mistä kysymys tuntematta sinua ja koiraasi, mutta tässä arvaus: vaadit koiraltasi enemmän kuin se tässä vaiheessa pystyykään. Sinulla on hyvä suhde siihen, joten se tekee mielellään kanssasi kaikenlaista. Silti se on lopussa, stressissä ja reagoi näin. Olkaapa välillä aivan vain lenkillä, yhdessä, leikkikää, äläkä vaadi koiraltasi mitään. Ei vetämistä, ei käskyjä, vaan mukavaa yhdessäoloa koiran ehdoilla. Ehkä antaisi koiralle aikaa "hengittää".
mieti itsestäsi tuollaisia!