Olen ollut nuori 70-luvulla. Olihan se huoletonta aikaa. Musiikki oli hyvää ja elämä turvallisempaa kuin tänä päivänä. Oltiin nuoria ja hyvännäköisiä. Silloin mentiin nuorina naimisiin ja monet parit ovat kyllä jo eronneet. Lapsiakin tuli vasta kun oltiin naimisissa. Joitakin asioita olisi halunnut säilyvän myös nykypäivään. Musiikki ilmeisesti oli hyvää kun kappaleita soitetaan yhä radiossa. Myös 70-luvun vaikutus näkyy vaatetuksessa.
70-luvun nuori
Maikki
20867
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
70 luku oli auvoista aikaa, silloin kesät olivat lämpimiä ja illat auringonlaskun kultaamia. Uskottiin rauhaan ja rakkauteen, hippiaate oli voimissaan.
Itse huomaan miltei päivittäin muistelevani tuota kultaista vuosikymmentä, voin vielä melkeinpä maistaa ja haistaa sen fiilikset.
Nyt olen tällainen vanha hippi joka ei koskaan päässyt eroon 70 luvusta, elän muistoineni tässä nykyisyydessä, aika mukavaa oikeastaan.
kun itselläkin on haiku noita aikoja. Joskus aivan ahdistaa kun muistelee. Mihinkä ne vuodet katosivat? Itse en ollut hippi, mutta muuten aika vauhdikas mimmi. Joistakin musiikkikappaleista tulee aina jotain juttuja mieleen. Voi hemmetti onko sitä vanhuudenhöperö kun menneitä muistelee.
Tuo muisteleminen on sikäli jännä juttu, joskus kun makailee sohvalla ja tulee sellainen 70 lukuinen biisi niin sitä uppoaa niin ajatuksiinsa että ihan pelottaa, on jälleen siellä missä on joskus ollut. Maailmassa ja maisemissa missä olo on seesteistä ja kaikki hyvin, on omassa ojassaan.
Ilmeisesti menneiden muisteleminne kuuluu myös tähän ikään, tai tuo johonkin aikaan jumiutuminen on vain toisilla voimakkaampaa kuin toisilla.
onhan se kivaa kun on muistelemista. Tulihan pidettyä hauskaa ja elettyä nuoruus täysillä. On niitäkin jotka eivät eläneet sitä silloin kun piti ja aloittavat sen vieton keski-iässä. Joitakin sen ajan tuttuja näkee kylillä ja yhä he tuntevat, sanovat etten ole muutunut yhtään. Se tuntuu kivalta kuulla.
Jos jostain asiasta on paljon mieluisia muistoja niin silloin on varma että ne hetket on eletty mitä suuremmalla ilolla.
Keski-iän riehuminen ei varmaankaan tuo takaisin niitä aikoja jolloin elämän nektariini maistui kaikkein makeimmalta.
kulkea liftilläkin ties miten kauas. Ei tarvinnut väkivaltaa ja roistoja pelätä niinkuin nykypäivänä. Liftareita oli useita ja kaikki kyydin saivat, olivatko ihmiset myötätuntoisempia silloin.
Paljon Kajaanin ja Helsingin väliä.Liftareita oli välillä autossa enempi kun laki salli.
Nykyisin ei enää oikein uskallakkaan ottaa kaikkia kulkijoita kyytiin.
Silloin oli vallalla elämässä eri arvot, yhteisöllisyys oli aika voimkasta, ainakin nuorten keskuudessa ja kait vanhempienkin.
Nykyisin tämä "minä minä kulutussopuli" kulttuuri tappaa haasteineen, suorituksineen ja taloudellisine tavoitteineen kaiken tekemisen ilon. Tuntuu että millään ei ole nykyisin enää mitään väliä, pääasia että on ahne ja tehokas.
Ehkäpä omalta osaltani tämä on aika suuri syy 70 lukuun jumiutumiseen, en ole osannut päästää irti sen ajan arvoista.
Vai kultaako aika muistot ?????????????
mahdollista, mutta kaikesta huolimatta 70-luvulla oli paljon arvoja joita kaipaa vielä tänäkin päivänä.
Eräs -70 luvun arvo joka jysähti tajuntaan kerralla oli minihameet :), muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän.
ilmeisesti sellainen mistä 70-luvun tunnistaa. Ja ne helvetin suuret silmälasit. Itselläni ei ollut rillejä, mutta apua kun ne oli hirveitä. Niitä ei kaipaa. Paitamuoti oli niukkaa, mutta olihan sitä laihakin kuin mikä. Tämä vaatemuoti on kyllä tullut uudestaankin, tosin pienin muutoksin.
Kengät silloin olivat aika järkyttäviä, tuollaisia tajuttoman paksupohjaisia hirvityksiä. Muistan vielä kun kirosin niitä älyttömän leveitä lahkeita, olivat alvariinsa pyörän ketjujen välissä solmussa.
olleet välttämättä käytännöllisiä joka tilanteeseen, mutta kun piti olla muodissa mukana. Silloin kyllä pukeuduttiin saman kaavan mukaan, heti oli epämuodikas jos ei pukeutunut niinkuin muutkin. Tänä päivänä muoti on moninaisempaa, voi pukeutua oman mielensä mukaan näyttämättä silti epämuodikkaalta.
Niin... aina jotain negatiivistakin, vaikka mukavaa olikin, kun oli nuori ja nätti eikä turhia murheita.
Oli parempaa aikaa niin musiikkeineen kuin muine menoineen.:))
Silloin oli vielä villi ja vikkelä.:))
Luvun lopun kun sais vielä joskus takaisin,Niin soisi kiitos ikenistä:DDDD
on jokaisella silloin kun on ollut nuori, onhan nuoruus parasta aikaa ihmisen elämässä..luulisin.
pidin 50- ja 60-luvun menosta ja musiikista ja petyin 70-luvun menoon niin että siirryin nuorisomusiikista kokonaan klassisen kuuntelijaksi.
Kaikki muuttuu vaan ei ihminen.
Turku, Ruissalon rakentamattomat rannat, Timppa H ja moottoripyöräajelut, The Hollies "Busstop"...
lyhyeen v-72 oli jo kaksi lasta huolehdittavana...
60 -luvun musiikki jäi takaraivoon, eikä se sieltä lähe..
Marion ja Katri oli silloin kovia tyttöjä laulamaan
olihan se liebkind ja mitä niitä oli