Kuuluisin tuonne nuorempien palstoille mutta haluan ottaa puheeksi miksi vanhemmat kohtelette lapsianne eriarvoisesti.
Mitkä on ne perusteet kuka lapsistanne on rakkain,parhain,yms.
Tapauksessani olen ns.suvun vanhin,vanhempieni mielestä "selviytyjä"-jota ei tarvitse auttaa,muistaa,ottaa huomioon niinkuin muita nuorempia lapsia ja heidän lapsiaan.
Pidän vanheempiini yhteyttä jatkuvasti,autan heitä kaikella mahdollisella tavalla,henkisesti kuin aineellisestikin.Nuoremmilla sisaruksillani on erilainen elämäntyyli,lapsiakin siunaantunut ja heille apua tulee kuin apteekin hyllyltä!
Viedään perunat,kudotaan sukat,sujautetaan seteleitä pöydän alta salaa jokaiselle namirahaks ja muutenkin,kun vaan näyttää surkealta ja odottaa.
Kestitään käydessä,palvelu pelaa,ja ollaan armollisia ja anteliaita.
Ja oletetaan että vanhin jatkaa samaa rataa nuoremmille.Meikäläistä ei muisteta,ei sisarukset,eikä heidän lapsetkaan,muulloinkuin tarvitaan apua milloin missäkin muodossa(lastenhoitoa,rahaa,huolien kuuntelijaa jne)
Joskus olen katkera ja olen vanhemmiltani kysynyt että onko tämä tasapuolista mielestänne?
Mutta kun sinä olet aina pärjännyt!!!
Niin olen-mutta minäkin olen LAPSI,vaikkakin jo aikuinen!!
Mitä tämä kertomus herättää?Vai herättääkö mitään?
Mitkä on ne perusteet kuka lapsistanne on rakkain,parhain,yms.
Tapauksessani olen ns.suvun vanhin,vanhempieni mielestä "selviytyjä"-jota ei tarvitse auttaa,muistaa,ottaa huomioon niinkuin muita nuorempia lapsia ja heidän lapsiaan.
Pidän vanheempiini yhteyttä jatkuvasti,autan heitä kaikella mahdollisella tavalla,henkisesti kuin aineellisestikin.Nuoremmilla sisaruksillani on erilainen elämäntyyli,lapsiakin siunaantunut ja heille apua tulee kuin apteekin hyllyltä!
Viedään perunat,kudotaan sukat,sujautetaan seteleitä pöydän alta salaa jokaiselle namirahaks ja muutenkin,kun vaan näyttää surkealta ja odottaa.
Kestitään käydessä,palvelu pelaa,ja ollaan armollisia ja anteliaita.
Ja oletetaan että vanhin jatkaa samaa rataa nuoremmille.Meikäläistä ei muisteta,ei sisarukset,eikä heidän lapsetkaan,muulloinkuin tarvitaan apua milloin missäkin muodossa(lastenhoitoa,rahaa,huolien kuuntelijaa jne)
Joskus olen katkera ja olen vanhemmiltani kysynyt että onko tämä tasapuolista mielestänne?
Mutta kun sinä olet aina pärjännyt!!!
Niin olen-mutta minäkin olen LAPSI,vaikkakin jo aikuinen!!
Mitä tämä kertomus herättää?Vai herättääkö mitään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aina perheessä on yksi joka selviytyy paremmin kuin toiset, yleensä joko vanhin tai nuorin.
Olen nuorin ja joutunut kokemaan aikoinani vanhempieni taholta samansuuntaisen kohtelun.
Kapiot saivat muut vaan en minä, poika olikin aivan eri kastissa kuin tyttäret.
Äiti jopa kehoitti antamaan rahaa toisille sisaruksilleni, ihmettelin koska olin opintovelkani itse maksanut ja kotoa ei herunut mitään, vaikka jopa vävy koulutettiin.
Tänäänkin koen olevani kuin perheen matriarkka, otetaan yhteyttä kun tarvitaan apua ja tukea, huolien kuuntelijaa ym. Usein mietin, miksi perheissä on yleensä, se yksi, joka on vaatimattomammassa asemassa kuin toiset lapset. Juontaako juuret siitä että tämä yksi on fiksumpi muita,selviytynyt paremmin kuin muut, ollaan jopa kateellisia.
tuntuu.Ollaanko kateellisia?Ja miksi? Heillähän olisi ollut mahdollisuus samaan kuin itselläni,työtä tekemällä ja elämällä kunnolla.
Kun sukulaiset muuttivat perässäni samoille seuduille työn perässä,luulin saavani "perheen"ympärilleni.Vielä mitä,he keskenään pitävät yhteyttä,eräisiinkin sukujuhliin kutsuttiin kaikki muu paitsi minä ja mieheni jätettiin kutsumatta.
Majoittamaan kyllä kelpasin koko suvun,ja hieman hymyillen seurasin selostusta mahtavista juhlista.
Jälkeenpäin suurissa sukujuhlissa olin pääorganioitsija,kaikki muut odottivat valmista.
Ja jos yritän pitää yhteyttä soittelemalla ja kyselemällä heidän elämästään,se on sekaantumista.
Suku on pahin,sanotaan,pitänee paikkansa jossain mielessä,mutta täytyy muistaa testamentissa...
Miksi suostut majoittamaan "koko suvun"?
Nautitko jotenkin tästä alentuvasta kohtelusta. Haluatko näyttää, että heidän ylenkatseensa kilpistyy sinuun?
Ei pidä heittäytyä kynnysmatoksi, sillä ei sinun alistuvaisuuttasi kukaan kunnioita, vaan pitää sitä itsestään selvänä.
Kun sitten vuosien päästä saat hepulin ja heität heidät kaikki pihalle, he ihmettelevät keskenään, mikä sille nyt tuli! Ainahan on oltu kaikki loma-ajat siellä ja yövytty mennen tullen. Ikinä ei ole mitään sanomista tullut. Ja nyt näin!
Ei kukaan kissan häntää nosta, jollei kissa itse, sanoivat entisetkin ihmiset.
Minun mielestäni tälläisissä tilanteissa pitäisi tehdö koe. Esimerkiksi menet ja pyydät rahaa lainaksi. Kokeile kuinka sinua kohdellaan? Jos rupeaa kuulumaan kaiken maailman valitukset niin naura ja sano ettet tarvitse rahaa lainaksi vaan kokeilit miten sinua kohdellaan jos sattuisit tarvitsemaan apua? Nyt sitten tiedät kuinka sinua koko ajan käytetään hyväksi vain.
Miksi ihmisen pitää olla niin heikko ettei uskalla itseään puolustaa????
Olette kirjoittaneet vain lasten mielipiteitä eriarvoisuudesta.
Minä kirjotan vanhempien kannanotosta asiaan.
Olen kolmen lapsen äiti ja kuuden lapsesnlapsen mummo.
Yhdellä lapsellani on yksi lapsi, toisella kaksi ja kolmannella kolme.
Jokainen on samanarvoinen minulle, vaikka lapsillani vanhimmasta nuorempaan onkin 12 v:n ikäero.
Itselläni on eläke ja peni mökki, lapsillani pyyhkii kohtalaisesti, toisella vahän paremmin kuin toisella. Koska en pysty jokaista samalla tavoin muistamaan, niin olen parhaimmaksi katsonut kuka on se aineellisesti paremmin toimeentuleva ja kuka huonommin.
En jaksa jokaista muistaa, enkä pystykään, aina samalla tavalla, eikä se ole mitään eriarvoisuutta heitä kohtaan.
Menkää itseenne ja kuvitelkaa kuinka mahdotonta on jokaiselle joka kerralla yhtä paljon huomioita jakaa. Valittamisesta ei ole apua edes itselle.
Jos olet oikeuden mukainen niin laitat pöydälle raha kasan ja jaat sen niin moneen osaan kuin on lapsiakin. Ei ole yhdenkään vika että toinen voi huonommin. Oikeudenmukainen vanhempi ajattelee kaikkia lapsiaan saman laskutikun mukaan.
maisteriksi
siitä tulikin ylpeä maisteri
sanoi kerran, että te muut ette
osaa muuta kuin lapioida hiekkaa
yksi pääsi lukemaan. Jokaisella pitää olla samat oikeudet samassa kodissa. Jos ei ole varaa kaikkia kouluttaa niin ei pidä yhdellekkään sitä onnea suoda. Koska aina voi itsensä kouluttaa vanhempanakin.
Vanhemmat olivat epäoikeudenmukaisia.
Meidät muut meinattiin tappaa joka päivä.
Se joka pääsi lukemaan, sai olla vapaana
näistä kotiväkivalloista.
Minulla 3 lasta.Kaksi tyttöä ja yksi poika.Poika vanhin ikäeroa nuorimpaan 18v.Minulle keskimmäiseni on jäänyt lapseksi jota lähelle en päässyt millään.Aina oli sellainen etäinen olo.Luulen että osittain siksi häntä tuli kohdeltua hieman erilailla kuin muita.Nyt tämä keskimmäinen lapsistani on ainoa jolla omia lapsia.Aika ajoin minua kalvaa valtava syyllisyys siitä etten osannut osoittaa hänelle rakkauttani samalla tavoin kuin muille.Huomaan yrittäväni korvata asiaa nyt siten että ainakin lapsenlapsilleni osoitan sen hellyyden ja rakkauden jota minussa on.
Mutta luulisin että nämä asiat kumpuavat jostain tosi syvältä tulevasta sielujen sympatiasta,jota kaikkia kohtaan emme voi tuntea.Esim. minulla myös 2 veljeä.Toinen asuu kaukana ihan eri maassakin,hänellä ja minulla todella kaikki "pelaa".Toinen veli on ihan lähellä ja hänen kanssaan olen paljon tekemisissä,mutta se läheisyyden tunne puuttuu.
hänelle ettet tahallasi jättänyt huomiotta. Voit hyvin jutella kaikki syyllisyyden tunteet ulos itsestäsi. Voit olla varma että silloin voitte kaikki erittäin hyvin. Kaikki raskas katoaa teidän läheisyydestä ja sinun ei tarvitse antaa ylenpalttista rakkautta lastesi lapsille. Sekin saattaa tehdä kateutta vanhempien ja lasten välille että kyllä sitä nyt mun lapsia paapotaan mutta minulle ei aikaa riitä minutiksikaan. Jos lapsesi muistaa lapsuutensa rakkaudettomat ajat niin ne tulevat traakisesti riitojen kautta esiin.
Varsinkin silloin kuin vähiten osaat odottaa. Järjestä kahdenkeskeinen aika tämän keskimmäisen lapsen kanssa ja keskustele asiasta. Ja pyydä anteeksi.
En itsekään kuulu tähän ikäryhmään, mutta voin kertoa omia kokemuksiani, meitä oli kymmenen sisarusta ikähaarukassa nuorimman ja vanhimman ikäero 24 vuotta, me saimme jokainen kodistamme ilmaisen koulutuksen ammattiin, sen jälkeen on pärjätty omillamme.
Vanhemmat antaa lapsillemme synttärirahaa, en ole ikinä ajatellut summia ja tarkkaillut toisten sisarusten lasten saamisia.
Tänäpäivänä on enää turha räknätä mitään summia, jos menen vanhempieni luo, vien aina ruokatarvikkeet mukanani, koska haluan silloin keittää heille kotiruokaa, muulloin he syövät kotipalvelun tuomaa laitosruokaa.
Niin tekevät myös sisareni.
Omille lapsilleni olen tehnyt saman kaavan mukaan, olen maksanut myös heidän kaikkien ajokortit.
Kotonani vain pojille kustannettiin ajokortit.
Nuorimmaiseni joskus nurisee, ei sitä, että hän saa kaikkein vähiten, vaan sitä, että hänellä ei ole koskaan ollut ketään jota hänen olisi tarvinnut kadehtia.
Pahoittelet sitä, että vanhemmat avustavat nuorempia enemmän. He osaavat hyödyntää vanhempien anteliaisuutta.
Mutta onko tuki aina rahaa? Eikö se ole myös arvostusta? Eikö se ole ylpeyttä siitä, että vanhinta ei ole koskaan tarvinnut avustaa. - Hyvin on pärjännyt, ja ihan kotiväkeäkin autellut. -
Ehkä vanhempasi ovat nuoremmille lapsille esittäneetkin sinut tukipylvääksi muille. Ovathan he ja sisaruksesi aina voineet apuusi luottaa.
En nyt moiti sitä, että tunnet olevasi unohdettu lapsi. Niin varmaan tunnet.
Saattaa olla, että vanhempasi ihmettelisivät tuntemuksiasi, koska heidän on aika nopeasti pitänyt siirtää sinut lapsesta aikuisen puolelle, koska pienemmät ovat olleet avuttomampia kuin sinä koskaan.
Se taitaa olla aika yleistä monilapsisessa perheessä. Vanhin lapsi huolehtii jo lapsena pienemmistään ja aikuisina häneltä saa tukea edelleenkin, mutta kukaan muista tukea esikoista.
poikia
Tuossa olen täysin samaa mieltä. Minä olen nuorin, toiset poikia. Äiti oli yksinhuoltaja.
Se olin minä, joka sai selkäänsä, jos esim. puut oli hakkaamatta, koti siivoamatta jne. Aina kaikki tekemätön oli minun syy.
Usein se menee toisin päin..
luen jo kirjoitetut. Minusta sinun on otettava lusikka kauniisti käteesi ja lopetettava kaikkinainen apu. Auta itseäsi ja ole itsellesi armollinen. Kieltäydy antamasta apuasi ilmaiseksi.
Olen nimittäin hyvin tietoinen tästä eriarvoisuudesta jota monet vanhemmat käyttävät häikäilemättömästi omia lapsiaan vastaan.
Vaadi itsellesi oikeudenmukaisuutta.
Minun mielestäni sellaiset vanhemmat ovat kieroja omahyväisiä paskoja jotka sivuuttavat vanhemman lapsensa kylmästi. Minä olen aina antanut kaikille lapsille yhtä paljon enkä koskaan salaa toiselle kuin toisellekkaan.
Se ei suinkaan ole puolustus että vanhempi pärjää aina, hän on oppinut pärjäämään koska ei ikinä ole ollut pienin. Mutta hän on minun ja monen muun mielestä myös vanhempiensa lapsi, joka tulee iloiseksi jos saa jotain vaikka pärjäisikin omillaan.
Ei totta vieköön se ole vanhemman lapsen vika ettei nuoremmat pärjää omillaan. Miksi heidän täytyisi pärjätä vanhempiensa kustannuksella?
Nähty tosiaan on useissa lähipiirin ja omien vanhempienkin kohdalla, että hän/he keiden suu on lähinnä vanhempia, tulevat eniten ruokittua.
Tästä on keskusteltu monien tuttujen kanssa ja kaikilla on yhteneväiset kokemukset.
Omat vanhemmat jäivät maalle asumaan ja sisarussarjan nuorin jäi pitämään tilaa. Käytännössä vaikka tekivät ns "syytinki-sopimuksen" niin nuoripari "lypsi" rahaa vanhuksilta milloin mihinkin jopa uuteen taloon ja sekin tuli jälkikäteen ilmi. Saman oppivat pariskunnan lapset. Se oli ukki ja mummi joilta lapset pyysivät rahaa, ei isä ja äiti.
Me muut sisarukset luovutimme velattoman tilan, jotta vanhemmat saisivat jäädä kuolemaan saakka tilalle. Kaikenlaista on sattunut vuosien aikana ja äiti on vielä elossa ja tilalla.
Käytännössä kaikki omaisuus meni vanhemmiltamme eikä edes riittänyt ja mitään ei ole tehtävissä.
Pahinta on se, että nuorempi pariskunta ei osaa, eikä ole osannut olla edes kiitollinen mistään.