..tilanne: oon seurustellut kohta vuoden tyttöystäväni kanssa, jonka äiti luulee olevan kaverini. se ei tiedä että ollaan asuttu mun kämpässä lähes koko ajan.. ja ei sillä ole hajuakaan et oon bi. ja nyt ois sellanen aika kun haluttais muuttaa yhteiseen asuntoon taloudellisen tilanteenkin vuoksi, mutta MITÄ mä teen kun äiti ei tiedä koko asiasta mitään!!?
neuvoja..
sahhis
121866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kerrot sille miten asiat on. Koska nythän sulla on ainakin hyvä syy kertoa. Kyllä se siitä ajan kanssa asian sulattaa. Et sinä voi sitä tietoa siltä kuitenkaan ikuisuuksiin pimittää...
niin helppoo!! ei ollenkaan.. maha menee sekaisin kun ajattelenkin..
et kerro, kerrot vain että muutitte yhteen vain kaveripohjalla. Ehkä voisit sitten joskus myöhemmin kertoa tai alkaa pikkuhiljaa vihjailemaan asian oikeasta tolasta?
Tinni-Tunni
ois fiksumpaa kertoo nyt kun siihen olis hyvä tilaisuus!Vaikka se ei olekkaan helppoo,eiks se kuiteskin olis sitten helpompaa asuu yhdessä rehellisesti,kuin valheessa!?Sitten se maha vasta menee sekaisin,kun tämä äiti tulee kylään teille.Kun se hoksaa että nukutte samassa sängyssä,vai vedättekö sängyt aina erilleen aamuisin,jos se vaikka tulis ylläri käynnille...Mun mielestä ei kannata siirtää kertomista,tai varsinkaan alkaa vihjailemaan pikku hiljaa.Mun äiti ainakin loukkaantuisi moisesta.vaikka se ei hyväksyisikään,niin ehkä ajan kuluessa se tottuisi ajatukseen ja arvostaisi teidän rehellisyyttä!Voisitte kertoa jo nyt kuinka vaikeeta teillä on kertoa,jännitätte yms. mutta kuitenkin halusitte kertoa hänelle totuuden...Kyllähän sä tiiät että aina loppujen lopuksi rehellisyys maan perii.
erityisesti kerro. Kun äiti tulee ensimmäisen kerran kylään luoksenne, niin eiköhän se selviä. Jos sänkyjä on esim. vain yksi, hammasharjat on samassa mukissa jne...
Eli älä kerro, mutta anna ymmärtää...
..muuttaminen on iso juttu.. kyllä se siitä kyselee joka tapauksessa. miten oikein selitän.. kun aikaisemmin kirosin asuttuani kimppakämpässä kavereiden kanssa etten enää ikinä halua asua niin..
ihan aikuinen ihminen ja tarvitse äidillesi selittää jos haluat muuttaa jonkun kanssa yhteen?
Sanot vain että muutatte yhteen, jos hän kysyy että miksi niin, on helppo sanoa että koska ollaan yhdessä.
Rohkeesti vaan, harvoin sanominen aiheuttaa mitään isompaa kuin pieni hiljaisuus.
itsesi ja maksatte edelleen vuokraa siitä toisesta tyhjästä asunnosta. Näin siis jos olette 15 vuotiaita.
Jos taas aikuisia niin.. Äitihän sun elämän elää.
Heippa!
Mutsilles riittää, kun sanot, että on halvempaa asua kimpassa.
Niin munkin mutsille on riittänyt.
Yhden kanssa asuttiin melkein 10 vuotta ja muutamia vuosia toisten kanssa.
Mitä sitten , jos kimppa-asumiseen oot kypsynyt.
Kimpassa olijoistahan se riippuu. Sanot vaiks et ootte samalla aaltopituudella.
Mä en o koskaan pitäny hammasharjaa samassa kupissa.
Levitettävä vuodesohva ja sänky, sillä siitä sänkyongelmastakin pääsee.
Kaksiokin tietysti olisi hyvä.
Mun mielestä, mutsille ei kuulu pätkääkään kenen kanssa mä yöni vietän.
Muutaman kerran käy vuodessa kylässä.
Tyttöjen kanssa usein kesäisin äidin luona.
Niidenkin, joiden kanssa ei olla asuttu yhdessä.
Aikojen alussa kysyi, että miksen koskaan tuo poikia, aina vaan tyttöjä.
No vein luontoaktivistin näköisen homppelipojan viikonlopuksi ja syötiin kapit tyhjäksi.
Äitee kahdenkesken jäätyämme kysyi: et kai sä tuon kanssa...
Ja turha tulla motkottamaan ulostuloista .Minä jos kuka äitini tunnen.
Näkeehän sen jo noista telkun homoaiheisista joukkokeskusteluilloista, kuinka järkevänoloisten
ihmisten suusta luulee pöyristyttäviä juttuja ja kävellään silti 2 jalalla...
..mutta me asumme samassa kaupungissa äitini kanssa, ja ollaan aina oltu tietoisia toistemme tekemisistä.. nyt viimeaikoina toki vähemmän kun "en ole ollut tavoitettavissa" niin usein.. ja sekin on tuntunut pahalta.. se kuitenkin on auttanut ja auttaa mua paljon kaikissa asioissa. ja nyt joku varmasti ihmettelee että miksei tuollaiselle äidille voisi kertoa. mutta jos se olisi minulle helppoa, olisin sen jo tehnyt aikoja sitten. nyt olen kuitenkin kaappini ovia availlut sen verran, että kerroin veljeni vaimolle asiasta, ja hän sanoi puhuvansa sopivan hetken tullen veljelleni(emme ole koskaan olleet läheisiä veljeni kanssa). ehkä sitten sitäkautta asia kulkeutuu äitini tietoisuuteen tai saan muuten vain kannustusta kertoa asiasta. veljeni vaimo otti asian hyvin ja kutsui meidät heti kylään kun vapaata aikaa löytyy kaikille. ehkä tämä tästä.. olisi vaan niin paljon helpompaa että ihmiset tietäisivät asioista ilman että niistä tarvitsee kertomalla kertoa.
tilanne. Äiti ei ottanut lesbouttani mitenkään kovin hyvin ja sit kun parin vuoden hiljaiselon jälkeen se alkoi vähitellen hyväksyä että ei tää nyt olekaan mikään "vaihe" piti pamauttaa yhteenmuutto. Ei se siitä sit sanonut enää mitään... hiljasta tuli puhelimessa, mutta myönsihän se että onhan se tietysti taloudellisestikin järkevää.
Nyt vaan pohdin, että jos olisin asiaa aikoinaan pitkittänyt, olis kaikki se vielä edessä... miettikää asiaa niinkin, kun sen kerran möläyttää (jos siis suunnittelee kuitenkin joskus kertovansa) on se sitten takana. Vaikka satais mitä vasten kasvoja, niin siitä se yleensä kuitenkin helpottaa. Ihmisiähän ne meidän vanhemmatkin on, alkujärkytys menee ohi aikanaan...
ajatella, että on äiti.
Sitten jos kertoisin äitiä ei enää olisi.
Isääni ei ole ottanut yhteyttä kohta 50vuoteen.
Isä sentään maksoi elatusmaksutkin.
Horoskooppimerkin tiedän.
Näin meillä.