tässä yhteiskunnassa osataan vain olla vahingoniloisia, jos toisella menee huonosti.
Oletko samaa mieltä.
Oletko samaa mieltä.
Mitä on EMPATIA
kun sitä ei huomaa
16756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Myötäeläminen, samaistuminen toisen tunteisiin, jopa kiintymys.
Vain rahalla maksettua empatiaa hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
on suurinta mihin moni pystyy.
ihmisiä on paljonkin, yksilön empatia yhteisössä tahtoo kadota yhteiskunnan taloudellisten tehokkuusvaatimusten paineessa.
Todella hyvin sanottu ja ehkä ihmiset tuntevat empaattisia tunteita paljonkin mutta tehokkuusvaatimukset ja ikuinenkilpailu työssä ja toimeentulossa paaduttavat. Petetyksi tuleminenkin tai moraalittomuus uuvuttaa empaattisiatuntoja.
myötätuntoinen luonne pysyy ihmisellä, vaikka pettymykset ja kolhut saattavat tilapäisesti aiheuttaa luottamuspulaa suhtautumisessa lähimmäisiin.
Työelämässäkin empaattinen osaa samaistua toisen ahdistukseen(esm hoitoalalla)vaikka voisikin auttaa ja osoittaa myötätuntoa vain hyvin rajallisesti.
Katsotaampa silmiin ihmistä, jolla on niin sanotusti sydän paikallaan, tai sitten sellaista, joka ei yhtään piittaa miltä toisesta tuntuu. Empaattisuuden, tai sen puutteen näkee parhaiten "sielun peileistä."
'pikkuveli'.?
empatian pikkuveli.
Sympatiaa voi tuntea jotain kohtaan, mutta harva pystyy myötäelämään toisen rinnalla.
kuin sympatiaakaan tahdo enää löytyä tänä päivänä.
Kateutta, vahingoniloa ja antipatiaa sitäkin enemmän.
Kateus ja vahingonilo saattaa tuhota hyvänkin
ihmissuhteen hetkessä.
sitä ihminen tuntee empatiaa herkemmin toista kohtaan jos sillä on asiat huonommin mutta entä kun rinnalle osuu ihminen jolla on omasta mielestä asiat paremmin mihin tämä empaattisuus häviää elikkä ensin on löydettävä syy olla empaattinen itseään kohtaan silloin ei ulkoiset tekiät määrää ollakko empaattinen vai ei
onhan paljon myötäeläjiäkin, kuten eräs sukulaiseni sanoi:" Ole sinä vaan empaattinen, minä en ole, olen sympaattinen.Jos olisin empaattinen menisin kaveriksi laivan reelingin yli oksentavalle, oksennettais sitten yhdessä...
Näinhän se lähes on että kun oikein eläytyy toisen tunteisiin niin voi joutua oksentamankin pelkästä myötätunnosta. Kyllä minulla useinkin, kun näkee jonkun hyvin surullisen ihmisen ja tietä hänen surunsa syyn, niin saattaa kyynelet tulla. Tai miks ei iloisuuskin ja nauru, tuttuja varmaan muillekin. Sympaattisuus on toinesenlainen enemmän silleen ulkoisestaolemusta arvioiva käsite.
myötäelämistä toisen ihmisen kanssa.
Ei pelkästään surun hetkellä, vaan ilonkin hetkellä on halu jakaa se toisen kanssa. Olen kokenut, että iloiset asiat on vaikeampi ystävän kestää, kuin surulliset.
Asia on valitettava, mutta yleinen.
asettua omassa mielessään toisen ihmisen asemaan, jota kautta ehkä hivenen voi ymmärtää toisen ongelmatilanteita.
No, ei sitäkään voi yleistää. Kyllä niitäkin löytyy, mutta harvemmassa, jotka kykenevät ajattelemaan terveellä tavalla empaattisesti. Sitä kun voi olla sairastakin lajia, jos ihminen ei osaa pitää varaansa tai pitää kurissa omia mielihalujaan ja niiden tarkoitusperiä.