Olen pian 16 täyttävä likka täältä jostain.
Haluan kertoa ajan kuluksi oman tarinani. Kun synnyin, isä oli baarikierroksella. Isäni sisko heitti äitini sairaalaan ja soitti isälleni. Isä oli todella kännissä silloin, ja tuli vasta seuraavana iltapäivänä meitä katsomaan sairaalaan. Kotio päästyämme isä jatkoi keskeytynyttä kierrostaan. Uskoisin asian todeksi, että äitinikin oli seuraavina päivinä vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Näin sitä on jatkunut ainakin 16 vuotta. Kaksi vuotta syntymäni jälkeen äitini tuli raskaaksi jälleen. Minulle syntyi veli, joka kyllä kuoli synnytykesssä. Jos hän olisi jäänyt eloon, hän olisi vakavasti kehitysvammainen. Syynä äitini vahva alkoholin käyttö. Vuosi siitä, siskoni syntyi. Hän on onneksi normaali, kuten minäkin (taino, entiedä.). Lapsuus tähän päiväään asti on ollut selkeästi kerrottavissa: isä on töissä, baarissa, tai iltaisin baarissa töissä tai vetämässä karaokekeikkoja. Äiti vuorostaan on jatkuvasti kännissä. Äitini on kännissä heittänyt minut ulos himasta, mutta isä on ihmeellisesti ollut kotona ja hakenut minut takaisin, vaikka en olisi halunnut. Äiti on minua lyönytkin. Monta kertaa. Mutta en välitä, se on hänen oma asiansa mitä hän tekee, ei kuulu minulle.
En ole huolissani äidistä, vaan itsestäni. Äitini alkoholismi on alkanut heijastua koulunkäyntiinikin, vaikka peruskoulun tärkein osa on käynnissä, ysiluokan kevät. Numerot ovat laskussa, entinen lempiaineeni englanti ei voisi kiinnostaa hevonvittua. Olen kokonaan joutunut erityisluokalle, ja yhtenä syynä äitini. Hän haukkuu minua todella paljon, ja sen takia minua ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Otan vahvasti itseeni jokaisen asian mitä hän minulle sanoo. Masennun, vaikka kaikki sanovat minulle että 'älä siitä välitä, se on vaan kännissä ei se sitä oikeasti tarkoita'. On se joskus selvinkinpäin niin sanonut. Ei ole ikinä, ei ikinä pyytänyt mitään anteeksi. Onneksi muutan (toivottavasti, jos en kertaa ysiluokkaa) ensi syksynä toiseen kaupunkiin, ei tarvitse äitiä katsella.
Kiva jos jaksoitte lukea. :)
Haluan kertoa ajan kuluksi oman tarinani. Kun synnyin, isä oli baarikierroksella. Isäni sisko heitti äitini sairaalaan ja soitti isälleni. Isä oli todella kännissä silloin, ja tuli vasta seuraavana iltapäivänä meitä katsomaan sairaalaan. Kotio päästyämme isä jatkoi keskeytynyttä kierrostaan. Uskoisin asian todeksi, että äitinikin oli seuraavina päivinä vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Näin sitä on jatkunut ainakin 16 vuotta. Kaksi vuotta syntymäni jälkeen äitini tuli raskaaksi jälleen. Minulle syntyi veli, joka kyllä kuoli synnytykesssä. Jos hän olisi jäänyt eloon, hän olisi vakavasti kehitysvammainen. Syynä äitini vahva alkoholin käyttö. Vuosi siitä, siskoni syntyi. Hän on onneksi normaali, kuten minäkin (taino, entiedä.). Lapsuus tähän päiväään asti on ollut selkeästi kerrottavissa: isä on töissä, baarissa, tai iltaisin baarissa töissä tai vetämässä karaokekeikkoja. Äiti vuorostaan on jatkuvasti kännissä. Äitini on kännissä heittänyt minut ulos himasta, mutta isä on ihmeellisesti ollut kotona ja hakenut minut takaisin, vaikka en olisi halunnut. Äiti on minua lyönytkin. Monta kertaa. Mutta en välitä, se on hänen oma asiansa mitä hän tekee, ei kuulu minulle.
En ole huolissani äidistä, vaan itsestäni. Äitini alkoholismi on alkanut heijastua koulunkäyntiinikin, vaikka peruskoulun tärkein osa on käynnissä, ysiluokan kevät. Numerot ovat laskussa, entinen lempiaineeni englanti ei voisi kiinnostaa hevonvittua. Olen kokonaan joutunut erityisluokalle, ja yhtenä syynä äitini. Hän haukkuu minua todella paljon, ja sen takia minua ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Otan vahvasti itseeni jokaisen asian mitä hän minulle sanoo. Masennun, vaikka kaikki sanovat minulle että 'älä siitä välitä, se on vaan kännissä ei se sitä oikeasti tarkoita'. On se joskus selvinkinpäin niin sanonut. Ei ole ikinä, ei ikinä pyytänyt mitään anteeksi. Onneksi muutan (toivottavasti, jos en kertaa ysiluokkaa) ensi syksynä toiseen kaupunkiin, ei tarvitse äitiä katsella.
Kiva jos jaksoitte lukea. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ootko puhunu kenenkään kanssa asiasta? Koulussa kai on jotain kuraattoreita yms. joiden kanssa voi jutella jos koulunkäynti ei jostain syystä oikein innosta. Tai joku tuttu opettaja tai opo tai vaikka joku tuttu, jonka kanssa voit keskustella. Ja kyllä se kuuluu sinullekin jos äitisi sinua lyö. Jos et pysty puhumaan vanhempiesi kanssa, niin silloin se täytyy tehdä jonkun toisen kanssa.