Panenpa tänne vähän paremmin näkösälle tuonne alemmas Leksalle kirjoittamani kommentin. Siellä se ilmeisesti hukkui Analysen provosoimaan juupas-eipäs-kinasteluun.
----------
----------
Olet Leksa oikeassa siinä, että poliisin sanaan lähtökohtaisesti luotetaan. Oma kokemukseni on runsaan kuuden vuoden takaisesta kantelusta, josta olen täällä pariin otteeseen kertonutkin.
Tuolloin komisarion arvoinen poliisimies teki minusta rikosilmoituksen järjestyssääntörikkomuksesta ja niskoittelusta poliisia vastaan, perusteena se, että olin koiran kera kulkenut sellaisen puiston läpi, jonka laitaa koristi punaisen vinoristin peittämä koiran kuva. Lisäksi komisario uhkasi "seuraavalla kerralla" ottavansa minut kiinni ja vievänsä putkaan.
No, rikosasia päättyi poliisin esitutkintaan, kuten olin tiennyt tulevan tapahtumaan, perusteella "ei rikosta". Ko. merkki nimittäin - vastoin komisarion käsitystä - ei todellisuudessa kiellä koiran ulkoiluttamista puistossa, eikä komisariolla siten ollut toimivaltaa kieltää minua tulemasta puistoon koiran kanssa tai käskeä minua sieltä pois.
Puheena oleva tapaus oli ensimmäinen ja ainoa kerta, jolloin ko. komisario koskaan oli kohdannut minut puistossa koiran kanssa. Mutta saadakseen perusteen niskoittelusyytökselle komisariopa oli häntä poliisin esitutkinnassa todistajana kuultaessa sepittänyt omasta päästään paria kuukautta aikaisemman kohtaamisemme, jolloin hän muka olisi tiukkasävyisesti, kiinniotolla uhkaamalla, käskenyt minut ja koirani poistumaan puistosta. Myöhemmin puistoon tulemalla olisin siten uhmannut hänen antamaansa kieltoa. Näin siis komisario syötti pajunköyttä häntä todistajana kuultaessa.
Kerrotulla valehtelulla ei ollut tällä kertaa oikeudellista merkitystä, koska komisariolta siis oli puuttunut toimivalta käskytykselleen. Mutta päinvastaisessa tilanteessa - kun minun olisi ollut mahdotonta todistaa sitä negatiivista seikkaa, että en ollut puistossa komisarion väittämänä ajankohtana - valheellinen todistajankertomus olisi johtanut siihen, että olisin saanut sakot niskoittelusta poliisia vastaan. Siihen minun sitten olisi vain ollut tyytyminen - minkäs teet!
No, kanteluun palatakseni, tein komisarion virkatoimista kantelun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle. Komisarion kanteluun antama "selvitys" oli yhtä totuudenmukainen kuin hänen esitutkinnassa antamansa todistajankertomus. Kantelussani muun ohessa kerroin, että komisario oli tokaissut minulle: "Te olette rikollinen suorastaan!" Komisario kiisti sanoneensa minua rikolliseksi, vaikka kanteluni liitteenä oli paperille ääninauhalta sanasta sanaan kirjoittamani viikkoa em. tapahtuman jälkeen äänittämäni keskustelumme, jonka kirjoitusasun kaksi todistajaa oli vahvistanut ääninauhalta oikein kirjoitetuksi. Komisarion "selvitykseen" antamassani vastineessa tarjouduin luovuttamaan po. äänitteen asiantuntijoiden tarkastettavaksi sen selvittämiseksi, kumman kertomus, minun vai komisarion, tältä osin oli totuuden mukainen. - Mikä oli tulos?
Kantelun käsittelijää tarjoamani todiste ei kiinnostanut. Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä komisarion herjaavasta kielenkäytöstä ei mainittu sanaakaan! Poliisilaitos lausunnossaan sentään, vaikka oli katsonut rikolliseksi nimittämisen jääneen selvittämättä, oli huomauttanut, ettei poliisin tulisi missään tilanteessa käyttää asiakkaasta ilmauksia, jotka saattavat olla loukkaavia.
Leksa:
//Itse kaiken kokeneena tiedän, että olisin säästynyt todella paljolta mikäli olisin hankkinut ajoissa autooni videointi- ja äänentaletuslaitteet.//
Minä edellä kerrotun kokeneena tiedän, että tallenteesta ei ole todisteena mitään iloa, jos totuuden selvittäminen ei asian ratkaisijaa kiinnosta. Kun komisario oli sanomisensa kiistänyt, niin kantelijan väite oli jäänyt toteen näyttämättä. Sillä selvä ja pulinat pois!
Toki kantelun ratkaisusta kuitenkin se kävi selville, että komisariolla ei ollut perusteita kiinniottouhkailulleen eikä toimivaltaa kieltää koiran ulkoiluttamista puistossa - mutta enemmiltä moitteilta komisario säästyi.
Näin olivat asiat kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ovat eduskunnassa käsittelijät pariinkin kertaan vaihtuneet. Netistä tutkailemieni ratkaisujen perusteella poliisiasioiden käsittelijöiden muuttuminen näkyy ratkaisuissakin - edukseen. Parhaillaan on vireillä samasta komisariosta samankaltaisesta asiasta tekemäni uusi kantelu. Komisarion asiassa antama "selvityskin" on samaa tasoa aikaisemman kanssa. Kokemuksestani huolimatta odottelen ratkaisua toiveikkaana. Ehkäpä kerron siitä aikanaan täälläkin.
PS. Kiitos Leksa tammikuulla linkittämästäsi Lapin Kansan uutisesta. Siihen olen (muun ohessa) viitannut vireillä olevassa kantelussani.
http://www.aretalogia.com/uutinen.html
----------
----------
Olet Leksa oikeassa siinä, että poliisin sanaan lähtökohtaisesti luotetaan. Oma kokemukseni on runsaan kuuden vuoden takaisesta kantelusta, josta olen täällä pariin otteeseen kertonutkin.
Tuolloin komisarion arvoinen poliisimies teki minusta rikosilmoituksen järjestyssääntörikkomuksesta ja niskoittelusta poliisia vastaan, perusteena se, että olin koiran kera kulkenut sellaisen puiston läpi, jonka laitaa koristi punaisen vinoristin peittämä koiran kuva. Lisäksi komisario uhkasi "seuraavalla kerralla" ottavansa minut kiinni ja vievänsä putkaan.
No, rikosasia päättyi poliisin esitutkintaan, kuten olin tiennyt tulevan tapahtumaan, perusteella "ei rikosta". Ko. merkki nimittäin - vastoin komisarion käsitystä - ei todellisuudessa kiellä koiran ulkoiluttamista puistossa, eikä komisariolla siten ollut toimivaltaa kieltää minua tulemasta puistoon koiran kanssa tai käskeä minua sieltä pois.
Puheena oleva tapaus oli ensimmäinen ja ainoa kerta, jolloin ko. komisario koskaan oli kohdannut minut puistossa koiran kanssa. Mutta saadakseen perusteen niskoittelusyytökselle komisariopa oli häntä poliisin esitutkinnassa todistajana kuultaessa sepittänyt omasta päästään paria kuukautta aikaisemman kohtaamisemme, jolloin hän muka olisi tiukkasävyisesti, kiinniotolla uhkaamalla, käskenyt minut ja koirani poistumaan puistosta. Myöhemmin puistoon tulemalla olisin siten uhmannut hänen antamaansa kieltoa. Näin siis komisario syötti pajunköyttä häntä todistajana kuultaessa.
Kerrotulla valehtelulla ei ollut tällä kertaa oikeudellista merkitystä, koska komisariolta siis oli puuttunut toimivalta käskytykselleen. Mutta päinvastaisessa tilanteessa - kun minun olisi ollut mahdotonta todistaa sitä negatiivista seikkaa, että en ollut puistossa komisarion väittämänä ajankohtana - valheellinen todistajankertomus olisi johtanut siihen, että olisin saanut sakot niskoittelusta poliisia vastaan. Siihen minun sitten olisi vain ollut tyytyminen - minkäs teet!
No, kanteluun palatakseni, tein komisarion virkatoimista kantelun eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle. Komisarion kanteluun antama "selvitys" oli yhtä totuudenmukainen kuin hänen esitutkinnassa antamansa todistajankertomus. Kantelussani muun ohessa kerroin, että komisario oli tokaissut minulle: "Te olette rikollinen suorastaan!" Komisario kiisti sanoneensa minua rikolliseksi, vaikka kanteluni liitteenä oli paperille ääninauhalta sanasta sanaan kirjoittamani viikkoa em. tapahtuman jälkeen äänittämäni keskustelumme, jonka kirjoitusasun kaksi todistajaa oli vahvistanut ääninauhalta oikein kirjoitetuksi. Komisarion "selvitykseen" antamassani vastineessa tarjouduin luovuttamaan po. äänitteen asiantuntijoiden tarkastettavaksi sen selvittämiseksi, kumman kertomus, minun vai komisarion, tältä osin oli totuuden mukainen. - Mikä oli tulos?
Kantelun käsittelijää tarjoamani todiste ei kiinnostanut. Apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä komisarion herjaavasta kielenkäytöstä ei mainittu sanaakaan! Poliisilaitos lausunnossaan sentään, vaikka oli katsonut rikolliseksi nimittämisen jääneen selvittämättä, oli huomauttanut, ettei poliisin tulisi missään tilanteessa käyttää asiakkaasta ilmauksia, jotka saattavat olla loukkaavia.
Leksa:
//Itse kaiken kokeneena tiedän, että olisin säästynyt todella paljolta mikäli olisin hankkinut ajoissa autooni videointi- ja äänentaletuslaitteet.//
Minä edellä kerrotun kokeneena tiedän, että tallenteesta ei ole todisteena mitään iloa, jos totuuden selvittäminen ei asian ratkaisijaa kiinnosta. Kun komisario oli sanomisensa kiistänyt, niin kantelijan väite oli jäänyt toteen näyttämättä. Sillä selvä ja pulinat pois!
Toki kantelun ratkaisusta kuitenkin se kävi selville, että komisariolla ei ollut perusteita kiinniottouhkailulleen eikä toimivaltaa kieltää koiran ulkoiluttamista puistossa - mutta enemmiltä moitteilta komisario säästyi.
Näin olivat asiat kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ovat eduskunnassa käsittelijät pariinkin kertaan vaihtuneet. Netistä tutkailemieni ratkaisujen perusteella poliisiasioiden käsittelijöiden muuttuminen näkyy ratkaisuissakin - edukseen. Parhaillaan on vireillä samasta komisariosta samankaltaisesta asiasta tekemäni uusi kantelu. Komisarion asiassa antama "selvityskin" on samaa tasoa aikaisemman kanssa. Kokemuksestani huolimatta odottelen ratkaisua toiveikkaana. Ehkäpä kerron siitä aikanaan täälläkin.
PS. Kiitos Leksa tammikuulla linkittämästäsi Lapin Kansan uutisesta. Siihen olen (muun ohessa) viitannut vireillä olevassa kantelussani.
http://www.aretalogia.com/uutinen.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa olla I. Keturin tarinat suoraan satukirjasta. Ei komisario puhu perättömiä eikä nimittele.
Keksi parempia juttuja.
ja kyllä nimittelevät - niin poliisit kuin nimismiehetkin.
Totuus kehiin, sanon minä.
//Ei komisario puhu perättömiä eikä nimittele.//
Mihin perustat uskosi?
Taisi jäädä sinulta lukematta kirjoitukseni lopun linkissä oleva uutinen. Lukaisepa se! Jos ei sekään avaa silmiäsi, en voi muuta kuin todeta, että olet uskossasi vahva.
Jollet muuta perustetta kuin uskomuksen väitteellesi keksi, jätän keskustelun osaltasi tähän. Uskonasioista kun en ryhdy väittelemään.
Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä joka haluaa tahalleen kaivamalla kaivaa asioita että voit tehdä kantelun poliisista.
Sen, miltä sinä vaikutat, jätän - parhaaksesi - sanomatta. Muuhun taas mielipiteesi ei anna aihetta.
Olen itsekin kokenut, että juttu menee juri niin kuin poliisi sen "kirjaa" ylös. Vieläpä ollessani tuomioistuimessa auskultoimassa, syyttäjä sanoi, että se miten hän syytteen kirjoittaa, ratkaisee sen, tulttko tuomio vai ei. Eli oikeus ei ratkaise syyllisyyttä, oikeus on täysin poliisin esitutkinnan ja syyttäjän syytteen varassa. Eli sellainen oikeusvaltio on meillä ja muillakin.
ex-varatuomari