Hei viisaat sakuihmiset! Meillä 5 kk narttupentu. Luonteeltaan aivan erilainen kuin aiempi koira, josta aika jätti syksynä :(. Ei jaksa innostua oikein mistään leikeistä, kovin laiskan oloinen (ei jahtaa heiluteltuja riepuja innolla, ei tykkää kiskomisista, noutamisista..). Miten tuohon saisi virtaa? Ajokoiran kanssa ottaa vähän väliä pientä matsia, itsevarma siinä mielessä että periksi ei anna. Puolustaa toiselta koiralta ruokaansa ja luitaan, perheen jäseniltä ei (pikemminkin päin vastoin).
Tänä aamuna lenkillä koira haukkui naapurin papan ilman mitään pätevää syytä. Tultiin pihasta parkkipaikalle, jossa myös ko. mies seisoi. Koiralla kaikki karvat pystyssä ja matalaa haukkua korvat napakasti pystyssä. Ei ainakaan minun silmissä mitenkään pelokasta haukkua. Eihän tuosta neidistä vaan ole tulossa vihainen / aggressiivinen? Mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö mitään? Jos pentu haukkuu muut ihmiset /koirat, pitääkö sitä kieltää vai ei? Aiempi koira haukkui toisinaan muita koiria, mutta aloitti senkin vasta yli puolivuotiaana.
Kertokaahan hyvät ihmiset, miten tuohon pitäisi suhtautua, miten saisin koiran leikkimään ja ennen kaikkea, miten varmistaisin sen, että siitä ei tule epäluuloinen / vihainen. Koira kulkee mukanani melkeinpä joka paikassa ja on päässyt tutustumaan erilaisiin, erikokoisiin, ikäisiin ja näköisiin ihmisiin eri tilanteissa. Kotiin tuleville vieraille ei ainakaan vielä ole haukkunut eikä osoittanut mitään uhkaavia merkkejä.
Tänä aamuna lenkillä koira haukkui naapurin papan ilman mitään pätevää syytä. Tultiin pihasta parkkipaikalle, jossa myös ko. mies seisoi. Koiralla kaikki karvat pystyssä ja matalaa haukkua korvat napakasti pystyssä. Ei ainakaan minun silmissä mitenkään pelokasta haukkua. Eihän tuosta neidistä vaan ole tulossa vihainen / aggressiivinen? Mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö mitään? Jos pentu haukkuu muut ihmiset /koirat, pitääkö sitä kieltää vai ei? Aiempi koira haukkui toisinaan muita koiria, mutta aloitti senkin vasta yli puolivuotiaana.
Kertokaahan hyvät ihmiset, miten tuohon pitäisi suhtautua, miten saisin koiran leikkimään ja ennen kaikkea, miten varmistaisin sen, että siitä ei tule epäluuloinen / vihainen. Koira kulkee mukanani melkeinpä joka paikassa ja on päässyt tutustumaan erilaisiin, erikokoisiin, ikäisiin ja näköisiin ihmisiin eri tilanteissa. Kotiin tuleville vieraille ei ainakaan vielä ole haukkunut eikä osoittanut mitään uhkaavia merkkejä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
melko normaalia pentu käytöstä. rehvastelua ja pikku pelkoa. älä ole huomaavinasikaan, jos ei auta kiellä hellästi.
Viisas vastaus - kokeneelta koiran omistajalta!
Tottakai.. hellästi sitä pitää kieltää, ettei vaan äipän pikku mussukalle tule traumoja.
Sitähän voisi äkkiä luulla, että saksanpaimenkoira on pikkuinen puudeli... kohta varmaan se pitää kantaa sen naapurin sedän ohitse, ettei sille vaan tapahdu mitään ja ettei saa enempää traumoja.
Sillä on mun mielestä heikko saalisvietti, mutta voimakas puolustus.
Ihan sama ajatus heräsi heti: heikko saalis, vahva puolustus. SAalista vahvistamaan ja puolustusta rajaamaan sekä oikein kohdistamaan.
Kyllä se on sinun "päätettävissäsi" se mitä koira saa tehdä ja se on sille hyvä näyttää jo pienestä pitäen, eli onko mielestäsi hyvä jos se haukkuu naapurin papan karvat pystyssä?
Tuskinpa, siis kiellät ja opeta kielto jo muualla kuin niissä tilanteissa joissa pentu sitten rähjää, eli kieltosana ja koira tulee luoksesi mielellään lopettaen kulloisenkin eisallitun tekemisen.
Esim. laita makupala maahan vie pentua hihnassa sen ohi ja kun se kurottaa makupalaa kohti kielto EI ja palkkaat kehuin ja taskusta ottamallasi makupalalla sen tottelemisen.
Ei se saku ole sen kummempi kuin muutkaan koirat ehkä ärsytyskynnys on hiukka matalampi silti sekin on mieluummin sen omistajan kanssa joka tietää mitä koiralta odottaa.
nyt kirjottaa mielipidettäni, joka on täysin päinvastainen kuin edellisen kirjoittajan, mutta tutustuppa Anders Hallgrenin ja vaikka Tiure Kaimion tuotantoon, niin saat varmasti paljon tulosta!
taitaa sissi olla. En tiedä kuinka luet mitäkin kirjaa ja ymmärrätkö lukemaasi?
Tämä Ruotsin lahja koirankoulutukseen on muuttanut systeeminsä aina maksajien mukaan, jotta olkoon.
Kaimio tajuaa ja osaa hyödyntää koirassa olevat ominaisuudet ja kaiken muun hyvän lisäksi hän tekee tämän asian juuri niin kuin EA kertoi. Jotta tuo lukemisen ymmärtäminen on ihan hyvä ominaisuus sissi ;)
kun Kaimion kirja on kaverilla lainassa, niin en voi sanatarkasti lainata. Anyway, Kaimio kirjoittaa että jos koira haukkuu sitä ei missään nimessä pidä kiltää tai rangaista. Jos koiraa toruu se luulee että tilanteessa on oikeasti jotain pelättävää. En jaksaisi enää jauhaa asiasta, koska olen niin usein samoista asioista kirjoittanut ja aina löytyy joku paukapää jonka mielestä paras tapa on "ota luulot pos".
Jos yhtään olet koirasi kanssa toiminut, tiedät varmaan EI-sanan merkityksen. Kuten tuossa jo aiemmin kerrottiin se lopettaa kaiken toiminnan, oli kyse sitten pelättävästä tilanteesta tai ei! Sitäpaitsi olen sitä mieltä, ettei koira voi oikeesti kuvitellakkaan tilanteen oleva pelottava ellei omistaja anna siihen omalla toiminnallaan aihetta(jännitys ym).
Olen kenties mielestäsi paukapää, mutta koirani eivät todellakaan hauku kenellekään ellen niin halua! Eikä ollut hirveä homma kouluttaa, ei tarvinut ottaa "luuloja pois", vaan puuttua ei toivottuun asiaan!
Kannattaa varmaan lopettaa se kirjojen selailu ja alkaa KOULUTTAMAAN koiraa!
kun nyt puhuttiin tästä Kaimiosta, niin hän on sitä mieltä ettei koiralle välttämättä tarvitse opettaa ei-sanaa.. Perusteli mielestäni ihan hyvin. No minä kyllä olen opettanut ei sanan tarkoittamaan että jättää jonkun esineen rauhaan.
Eivät minun koiranikaan hauku kenellekkään. Keinoni ovat vain erillaiset. Ja kyllä minä koulutan koiriani. Puhuisin ehkä mielummin ohjaamisesta, mutta tulos on sama - hyväkäytöksinen koira.
Tuohon leikkimishaluun en osaa mitään sanoa, mutta omaa kokemusta haukkumisesta kyllä löytyy.. meillä 11kk narttu, joka oli elämästään ensimmäiset 7kk maalla jonka jälkeen tuli meille "lähiöön", joten kaikki ihmiset oli outoja ja varsinkin toiset koirat.
Kaikille piti karvat pystyssä haukkua ja kun haukunta alkoi se ei kuullut eikä nähnyt mitään, veti vain esim. koiraa kohti, eikä kiellot todellakaan menneet perille vaikka muissa olosuhteissa sen ymmärtää ja uskoo.
Kaikkea kokeiltiin ja lopulta ratkaisu löytyi makkarasta =)
Rähjäkausi on suht yleinen (mutta ei mielestäni normaali, tuon ikäisen pennun ei pitäisi olla epävarma) ja siihen pitää reagoida karsimalla ko käytös.
Koiranpennun vetämättömyys ja velttous on ainakin omassa tuttavapiirissä ollut aina hälyyttävä merkki. Viimeisimmällä tapauksella jolla oli ko oireita pentuna diagnosoitiin nestekertymä keuhkoissa ja myöhemmin aikuisella iällä E:n lonkat ja 2:n kyynärät.
Suosittelisin käyttämään pennun kunnollisessa fysikaalisessa tutkimuksessa eläinlääkärillä. Normaali saksanpaimenkoiranpentu on hereillä pieni tasmanian tuholainen ja kävelevä pyörremyrsky.
Pentu käytetty ell. Sydämessä sivuääni. Vetämätön hetkittäin, seuraavana hetkenä ei. Edelleenkään ei lainkaan taisteluntahtoinen. Olisko sitten heikko saalis? Sakemanneja kotona ollut ennekin, jokunen tällainen rauhallisempi, mutta tämä ensimmäinen joka kieltäytyy leikistä.
Kuinka paha sivuääni on sydämessä? Voiko pennun jaksamattomuus innostua johtua siitä, että yksinkertaisesti sen kroppa ei fyysisesti jaksa?
Jos sydänvika jo tässä vaiheessa aiheuttaa pennulla oireita, ei sen tulevaisuus tule kyllä olemaan kovinkaan ruusuinen :/.