onko se muka itsekästä jos en halua et mies huutaa illalla kun vauva nukkuu?mielestäni ajattelen vauvaa ettei sen tarvi herätä kauheaan huutoon.ja onko se itsekästä kun haluan jäädä hoitovapaalle?haluisin nähdä lapsen kehittyvän kun siihen on mahdollisuus.ja se voi olla rankkaa kun kiireisen työpäivän jälkeen hakee lapsen hoidosta.ja mielestäni parempi se on lapselle et saa olla vielä kotona sen ikäisenä.mut onko se muka itsekästä?niin mies väittää.
itsekästäkö?
patti
4551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän se ole itsekästä. Taitaa miehelläsi olla "itsekkyyden" määritelmä hukassa. Ettei vain miehesi olisi sitä sorttia, joka lapsen tultua heittäytyy itse lapseksi huomiota saadakseen?
nyt se on itsekästä hänen mielestään ja viimeksi kun puhuttiin tuosta hoitovapaasta niin hän sanoi et hänen mielestään ei käy et jään kun voin oppia ihan toimettomax.ja et sit ku hoitovapaa loppuu ni haluan toisen ettei tarvi men töihin.kuka muka tekee lapsia sen takia ettei tarvi tehdä töitä?mut eihän se tiedä mitä lapsen kanssa oleminen on kun itse tulee illalla kotiin ja sanoo vaaville muutaman sanan.ja syliin ottaa jos vien sen sille ja sanon et pidäs häntä.suunnilleen noin menee hänen aikansa lapsen kaa.
Kylläpäs miehesi kuulostaa itse itsekkäältä ja lapselliselta. Voisit mielestäni jättää hänet yksin pärjäämään lapsen kanssa päiväksi. Sen jälkeen tietäisi paremmin, mitä lapsenhoito on. Hoitovapaalla ei olla "toimettomana" vaan se on työtä siinä missä muukin työ. Jos haluat jäädä hoitovapaalle, tee kaikkesi, että voit jäädä. Toivottavasti saat miehenkin ymmärtämään.
Kovin tutulta kuulostaa. Meilläkään ei mies usko että vauvan ja kodin hoito käy työstä. Ja töihin on mentävä heti kun äippäloma loppuu. Tosin meillä on kyllä paljon talovelkaa maksettavana, mutta silti. Ymmärrystä ei tosiaankaan heru.
Ja mitä tulee miehen osallistumiseen vauvan hoitoon... Muutaman minuutin kerrallaan on tytön kanssa jos vien hänet syliin, oma-aloitteisesti ei koskaan ole vauvan kanssa. Eikä mitenkään osallistu hoitoon, ja jos tyttö alkaa itkeä isin sylissä tuo hän äkkiä lapsen minulle.
Vaikka molemmat lasta kovin toivottiin niin aika yksinhuoltajaksi sitä itsensä tuntee. Tekisi mieleni välillä pakata kassit ja häipyä. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se ettei työtäni arvosteta ja ettei hän jaksa osallistua mihinkään, omat menot ja jutut on aina etusijalla.