Voi luojani auta, ja kuulehan tää:
Mun rintani ratkee, en voi hengittää.
Vielä eilen oli paikallaan sydemein mun,
nyt tyhjä on paikka sen, kadotetun.
Sen ikävä rakkaimpaan vei mennessään,
epätoivon vain jätti se sisälle pään.
On raskas tää tunne, ei toivoa näy,
ja aatoksiin mustiin mun mieleni käy.
Mun rintani ratkee, en voi hengittää.
Vielä eilen oli paikallaan sydemein mun,
nyt tyhjä on paikka sen, kadotetun.
Sen ikävä rakkaimpaan vei mennessään,
epätoivon vain jätti se sisälle pään.
On raskas tää tunne, ei toivoa näy,
ja aatoksiin mustiin mun mieleni käy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.