Kaapissa

Kaapissa töissä ja sukulaisille ynnä tuttaville. Lapsilleni en ole kaapissa.

Melkeinpä kaikille kaapissa. Paria kaveria lukuunottamatta. Perheenjäsenet ovat tosin arvanneet, mutta ääneen asiasta ei olla puhuttu. Paitsi mitä nyt pikkuveli aina silloin tällöin kettuilee asiasta leikkimielisesti. Alan nyt vasta olemaan sinut seksuaalisuuteni kanssa, joten asia alkaa olemaan aika neutraali minulle. Eli nyt vasta (25 vuotiaana) alan pikkuhiljaa poistumaan täältä kaapista.

olen.. töissä, harrasteis ja primaariperheen parissa..

uusille tuttavuuksille en viiti heti alkaa asiasta puhumaan.. he saavat kohteliaasti sen arvata tai kysyä:)

Olen ulkona useimpien ihmisten suhteen, siis sisarusten, kaikkien kavereiden ja sellaisten tuttavien, jotka jollain lailla sattuvat kysymaan... Siis useimmiten kysymys kuuluisi "onko sulla poikaystavaa" tms, harvempi paalta pain arvaa...
MUTTA vanhempien ja muiden sukulaisten (=tadit, sedat, serkut yms) suhteen olen kaapissa, mika rajottaa elamaa melko lailla. Osasyy siihen, etta viihdyn ulkomailla paremmin kuin Suomessa, niin ikavaa kuin se onkin myontaa. Kaapissa on tukalaa mutta kun...

Vituttaa, kun täytyy olla "kaapissa", jos ei kuuluta kaikille olevansa lesbo. Miksei heterot oo kaapissa niin kauan, kunnes kertovat olevansa heteroita. En mä ainakaan ole koskaan kenellekään kertonut olevani lesbo. Vasta kun aloin ekan kerran seurustella, asia selvisi vanhemmilleni ja kavereilleni. Sitten monet ihmettelivät, miksen ollut kertonut asiasta aikaisemmin. Miksi olisi pitänyt.

Kaapissa ja en. Eli en juuri asiaa salaile, muut ymmärtäkööt jos haluavat. Parhaille ystäville kerroin tietenkin kun aloin seurustella naisen kanssa -aiemmin oli ollut vain poikaystäviä.

mieltä, eli mitäpä sitä kenellekään erityisesti kuuluttamaan.

Kuitenkin, jos joku asiasta jollain tavoin kyselee, kerron. Tai jos keskustelu sivuaa seksuaalivähemmistöjä, kerron usein. Tai jos liikun tyttöystäväni kanssa, esittelen kyllä hänet ja käyttäydyn muutenkin avoimesti.

Oikeastaan kaikki minut tuntevat (ystävät, perhe, opiskelukaverit, harrastuskaverit, osa työkavereista) tietävät, sukulaisia lukuunottamatta. He eivät koskaan kysele tai ole kiinnostuneita asioistani, enkä ole katsonut aiheelliseksi kertoa.

ulkona kaapista, täällä on enemmän tilaa ja happea =)

En oo tekemisissä sukulaisteni kanssa, kultsin suku kyllä tietää. Uusissa työpaikoissa en asiaa pahemmin toitota, mutta kerron kyllä tarpeen tullen, työ- ja kotiminä ovat erillään.

Meidän kaverit tietävät kaikki, 99% hyväksyy - vain yksi kaikkosi, eikä se mikään kaveri ollutkaan. Harrastusten parissa kerron kyllä heti. Tietty, jos harrastaisin esim. kirkkokuoroa, miettisin ehkäpä pari kertaa ensin ;)

Minä tuli kaapista siinä vaiheessa kun aloin ekaa kertaa seukkaan eli periaatteessa sitä ennen ei ollut mitään kerrottavaa ja kaikki oli siihen asti itsellenikin vähän epävarmaa, että ollaanko tässä nyt oikeasti lepakkoa vai ei, mutta heti kun se juttu lopullisesti selkisi niin aloin kyllä lähipiirille kertoon. Ensin siskolle, sitten lähimmille kavereille vapaa-ajalla ja töissä ja lopuksi vanhemmille. Kaikki vanhempia lukuunottamatta oli heti positiivisella asenteella mukana jutussa ja pienen sulattelun jälkeen vanhemmatkin tokeni, vaikka ei kai ne vieläkään 1,5v kuuleman jälkeen ole kuitenkaan asiaa silti lopullisesti sisäistäneet. Kai ne vieläkin luulee että tämä on joku ohimenevä vaihe.. Mutta pointtini on se että sen jälkeen kun olin sinut itseni kanssa ja sain asian kakaistua ulos muillekin niin elämäni on ollut niin paljon helpompaa. Tokihan vieläkin on paikkoja tai ihmisiä joiden kanssa en asiasta ole keskustellut, kuten esim. työpaikka jossa käytännössä vain 4-5 läheisintä ihmistä tietää, ja loput luulevat minun elävän miehen kanssa, mutta toisaalta enpä minäkään heidän yksityiselämästään utele joten en koe salailua siinä mielessä ahdistavaksi. Toinen tietämätön ryhmä on iso sukuni, jolta olen pitänyt asian salassa lähinnä vanhempien pyynnöstä ja toisaalta olen hyvin vähän suvun kanssa tekemisissä joten ei sekään mikään ongelma ole. Tosin luulen että siellä ollaan jo aika hyvin perillä tilanteesta, kun kuitenkin tyttöystäväni kanssa on vanhempien sukutilalla mökkeilty muun suvunkin siellä ollessa ja vietetty joulua yhdessä vanhempieni luona, sukulaisten vieraillessa, joten aikamoinen ruudinkeksijä ei tarvi olla että osaa päätellä mitä on meneillä :)

Aina kysyttäessä kerron. Pienellä paikkakunnalla jutut leviää ja selän takana kuiskitaan. Pari työpaikkaa on mennyt ja jotain pientä ilkivaltaa on esiintynyt. Mutta kaappiin en mee, vaikka turpaan tulis.

oma itseni niin töissä kuin perheen ja ystävienkin kanssa. Aluksi olin hetken aikaa kaapissa ennenkuin uskaltauduin asiasta kertomaan, mutta se oli kauhean raskasta. Itselle helpompi olla kun saa olla juuri se mitä on eikä tarvitse salailla mitään :)

Itse olen nykyään käytännössä nykyään ulkona.
En toki julkisesti huuda kaikille vastaantuleville että "hei kattokkaa, oon lesbo", mutta emme tuon tyttöystävän kanssa millään muotoa myöskään peittele.
Jos joku asiaa kysyy niin kerromme asian oikean laidan.

Kyllä sukulaisista taitaa kaikki tietää ja työpaikaltakin iso osa tietävät että asun yhdessä naisen kanssa