Hei.
Onko kenelläkään tietoa, että minkälaisissa tapauksissa avioparia ei ole hyväksytty adoptiovanhemmiksi. Jännittää ihan hirveästi, että jos meitä ei hyväksytäkään. Ja missä vaiheessa prosessia tämä hyväksyminen tehdään?
Onko kenelläkään tietoa, että minkälaisissa tapauksissa avioparia ei ole hyväksytty adoptiovanhemmiksi. Jännittää ihan hirveästi, että jos meitä ei hyväksytäkään. Ja missä vaiheessa prosessia tämä hyväksyminen tehdään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..siksi kysyn.
Ulkomaalaista olemme adoptoimassa.
Syitä:
* liian korkea ikä
* liian vaikea sairaus
* rikosrekisteri
* soveltumattomuus adoptiovanhemmaksi sossujen mielestä (esim. kohtuuttomat toiveet lapsen suhteen, lapsellisuus, riittämättömät motiivit adoptioon, ei varautunut adoptioproblematiikkaan)
* liian vähävaraisuus
* aiempia lapsia huostaanotettu
* yhteydet aiempiin lapsiin katkennut esim. avioeron takia
* poikkeuksellisen suppea sosiaalinen verkosto (yksinhakijoilla sos.verkostoa vaaditaan enemmän kuinpareilta)
..tuntuu olevan tiukemmat rajat vanhempien iän yms. suhteen.
Ulkomailla on paljon lapsia ja jos te olette tosissanne adoptoimassa ja täytettä toisen kirjoittajan kirjoittamat kriteerit, niin varmaan saatte adoptioluvan ja aikanaan lapsen.
Adoptio on pitkä prosessi ja vaatii tulevilta vanhemmilta paljon enemmän kuin lapsen synnyttäminen.
Osana prosessia on epävarmuus, mutta lopussa odotus palkitaan.
Varmaan viimeistään siinä vaiheessa kun neuvonta on käyty, huomaatte neuvonnan antajasta mitä mieltä hän on teistä ja kyllä sitä voi kysyä suoraankin.
(Minä olen adoptoimassa kotimaasta ja se on paljon epävarmempi kuin ulkomailta. Kuulemma monet ei oo saanu lasta, vaikka on odottanut vuosia.)
Ei muuta kuin onnea adoption pitkälle tiellä ja toivottavasti saatte ikioman lapsen aikanaan perheenne jäseneksi!
Kiitos kaikista tiedoista.
Tilanteemme on se, että emme monista koeputikihedelmöityksistä huolimatta ole saaneet lasta ja nyt adoptio tuntuu oikealta vaihtoehdolta.
Mutta mitä ne ovat ne riittämättömät motiivit, voiko niiden tätien kysymyksiin vastata jotenkin ihmeellisesti väärin vahingossa?
Entäpä epäonnistunut yrittäminen yli 10 vuotta sitten ja siitä johtuen maksamaton (pieni?) velka, joka ei kuitenkaan vaikuta ratkaisevasti elämäämme tällä hetkellä? Se asia mietityttää kaikkein eniten.
..velalla voisi olla.
Hyvin monella ihmisellä on velkaa, asuntovelkaa voi olla hyvin paljonkin. Ja jos teillä on vain vähän.
Ja kyllä jokaisella on jonkinlainen historia, mitä pahaa siinä voi olla jos on yrittänyt yrittämistä ja se ei ole onnistunut?
(En kyllä ole puhunut tästä asiasta neuvonnassa, ajattelin vain omasta päästä. Mutta jos sinua vielä huolettaa, niin voittehan puhua siitä neuvonnassa ja se tulee varmaan esille kun keskustelette teidän taloudellisesta tilanteesta. Mutta ei sitä kannata etukäteen murehtia!)
Hyvää pääsiäistä sinulle!