Amerikkaan muuttaneet suomalaiset saivat Amerikassa itselleen ihka oman ja virallisesti tunnustetun "Urhon päivän", jota vietetään muistaakseni joskun maaliskuun alussa. Oletteko kuulleet tästä jutusta?
Nauroin yksin aivan hervottomasti, kun luin niitä sepustuksia ja tarinoita, joilla nämä suomalaiset näsäviisaat olivat perustelleet "Urhon päivän" saamista Amerikan suomalaisille .
Olivat pihkalaiset väittäneet, että Urhon päivää vietetään Suomessa perinteellisten tapojen mukaisesti. Sehän oli tietenkin emävale. Mutta saihan kekkonen näin oman päivän, tosin ei Suomessa.
Kaikkea ne suomalaiset keksivätkään, voi pyhä sylvi sentään. Pelkästä kateudesta, kun irlantilaisilla oli omat erikoiset perinnekulttuuripäivänsä, niin suomalaisten piti saada se Urhon päivä vieläpä ennen irlantilaisten juhlapäivää. Mutta taisi siinä olla mukana hervotonta ironiaakin.
Nauroin yksin aivan hervottomasti, kun luin niitä sepustuksia ja tarinoita, joilla nämä suomalaiset näsäviisaat olivat perustelleet "Urhon päivän" saamista Amerikan suomalaisille .
Olivat pihkalaiset väittäneet, että Urhon päivää vietetään Suomessa perinteellisten tapojen mukaisesti. Sehän oli tietenkin emävale. Mutta saihan kekkonen näin oman päivän, tosin ei Suomessa.
Kaikkea ne suomalaiset keksivätkään, voi pyhä sylvi sentään. Pelkästä kateudesta, kun irlantilaisilla oli omat erikoiset perinnekulttuuripäivänsä, niin suomalaisten piti saada se Urhon päivä vieläpä ennen irlantilaisten juhlapäivää. Mutta taisi siinä olla mukana hervotonta ironiaakin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
perinteinen viettotapa sitten onkaa - tanssitaankohan siellä ripaskaa..sukset olalla..
En tosiaan tiedä tarkkaan miten ne juhlivat sitä, mutta ainakin Suomen liput liehuvat tämän "virallisen Urhon päivän" kunniaksi. En tiedä, onko se mainos vielä Amerikan sivuilla. Viimeksi kun kävin siellä kurkkaamassa, se oli.
Ensimmäisen kerran sain tietää tästä Amerikan suomalaisten virallisesta Urhon päivästä eräästä kirjasta. En vain enää muista kirjan nimeä. Harmi. Siihen kuului loitsukin, jota ne hokevat.
Canadassa ja he ovat kertoneet Urhon päivästä, joka ajoittuu samoihin aikoihin "Irkkujen" kansallispäiväbn kanssa.
Urho on suomalaista syntyperää oleva sankari, joka karkoitti Amerikasta jättiläisheinäsirkat.
Canadassakin Thunderbayn'issa on patsas, missä tämä Urho sankari seisoo jättiläisheinäsirkka olkapäällään. Olen saanut monia valokuvia kulloisestakin Urhon päivän vietosta.
Kohottaa kansallistunnetta kuulemma suomalaisyhteisössä ja on vastaveto irkkujen(irlantilaisten)juhlimiselle.
...eihän siinä itse päivässä mitään kummallista ole, mutta kun suomalaiset saivat Amerikkalaiset viranomaiset uskomaan, että se on Suomessa suuri juhlapäivä! Pelkkää potaskaa puhumalla ja mielikuvitustaan hyväksi käyttäen saivat itselleen tämän "virallisen Urhon päivän". Sehän siinä huvittaa. Koko Urhon päivän taustalta ei löydy penninkään vertaa totuutta tai näitä "suomalaisia perinteitä". Ei täällä koskaan ole esim. viinirypäleitä kasvatettu... hah.hah. haaa.
Miettikää nyt hyvät ihmiset tätä rypälejuttuakin. Miten isot heinäsirkat voivat syöksyä Suomessa viinirypäleiden kimppuun laumoittain, kun ei täällä ole koskaan kasvatettu viinirypäleitä...
täysin tuulesta temmattu juttu.
Kuitenkin ystäviemme kotikaupungissa Thunderbay: ssa kaupungin pormestarikin osallistuu juhliin ja juhjakulkueeseen, joka marsii kaupungin halki.
Meillä täällä Suomessa on hauskanpitojuhla vain vappu. Muuten ollaan aika ryppyotsaisia juhlijoita.
juhannuskin, ja uusivuosi, kyllä suomalaiset ryyppäämisen aiheita keksii:))
Onko Urkin synttäripäivä?
Urkin kirjoitukset salanimellä Pekka Peitsi olivat muuten loistavaa poliittista satiiria!
Muistan joskus lukeneeni, että irlantilaiset viettivät kansallispyhimyksensä Pyhän Patrikin päivää vapaapäivänä. Suomalaiset höynäyttivät amerikkalaisia keksimällä Urhon päivän (Pyhän Urhon päivän?), jonka he vaativat ja myös saivat ylimääräiseksi vapaapäiväkseen.
Nyt Urho Kekkonen sai Amerikkaan oman pyhimyspäivänsä. Taitaa se urkkikin nauraa siellä jossain suomalaisten keksinnöille. Näin se viisaus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.
lansirannikolle saakka.taitaa 'ukkos-lahti' vain juhlia omia hurujaan.
No nyt ette ymmärtäneet. Kekkonenhan tuli paljon myöhemmin politiikkaan mukaan, mutta nimi oli ikäänkuin enne Suomelle. Toki minäkin sen tiedän, vaikka nimimuisti onkin huono.
Amerikassa Kekkosta arvostettiin. Samoin muualla maailmassa. Ainoastaan toiset kateelliset suomalaiset yrittivät pilata tyystin hänen maineensa, koska eivät ymmärtäneet sen ajan olosuhteiden pakotteita ja Kekkosen pyrkimyksiä.
Jos ei pohdi asioita syvällisemmin, silloin aina päätyy ajatteluun, joka on kovin pinnallista ajattelua. Mutta joskus on tehtävä myös pinnallisilta näyttäviä tekoja, joiden todellinen tarkoitus onkin syvällisen pohdinnan tulos.
Heillä on omat kotisivutkin:
http://www.uta.fi/~ma54441/urkki.html
No Urkki ei sitten olekaan kuollut;D
Urkki ei tajunnut lopettaa ajoissa,hänen maineensa kotimaassa pilasivat ne viimeiset seniilivuodet ja myllykirjeet,ei kukaan kiellä Urkin aikaisempia diplomaattisia saavutuksia?
Urkkia muistelevat hyvällä ne, jotka eivät palvo ketään, mutta kunnioittavat kunnon miestä, jos mies on paikkansa ansainnut. Urkin päivästä tuli tosi ennenkuin hän oli edes aikuinen.
jutelleensa sen kanssa-- heh
Tarjakin oman päivän, minkä maan siirtolaiset hmm, ai niin Ruotsihan olisi luonteva...hmm..mitäs ne muumeista..olivatkaan sanoneet..
olekkaan U.K.Kekkosen vaan Urhon päivä. Voisihan tietysti tasapuolisuuden nimissä olla nais"jumalallekin" jokin päivä. Tuntuuko Tarja sopivalle en tiedä. Jotenkin ei oikein natsaa.
Meidän pitäisi ehdottaa Suomessa virallistettavaksi tämä Amerikan suomalaisten keksimä "Snt.Urhon päivä". Perustelut vain pitäisi muuttaa.
Ehdotankin ensimmäiseksi perusteluksi Ihmisyyden huomioimista, jossa Urhon päivä muistuttaisi siitä, miten meidän pitäisi muistaa kunnioittaa toinen toistamme ihmisenä. Vain sitenhän saamme myös itse osaksemme sitä samaa. Markkinabusineksen kuluttamien ihmisten henkiselle kasvulle tämä voisi tehdä hyvää.
Toinen perusteluni on se, että koska entisen presidenttimme Urho Kaleva Kekkosen toiminta perustui inhillisyyden ymmärtämiseen, haluten kasvattaa omaa inhimillistä ymmärtämystään ja sitä kautta haluten ymmärtää myös muiden ihmisten elämän ongelmia, tämä Urhon päivä muistuttaisi meitä siitä, miten elämässä jokaisen pitäisi olla ihminen toinen ihmiselle tai ainakin ottaa se pohdiskelun alaiseksi asiaksi.
Kekkonen, virheistään huolimatta (kuten meillä kaikilla on omat hyvät ja huonot puolemme eli positiiviset ja negatiiviset ominaisuudet)halusi ihmisille hyvää toteuttaen omia periaatteitaan. Hän halusi tehdä työnsä Suomen hyväksi, mutta samalla hän ei halunnut aiheuttaa muidenkaan maiden kansalaisille ikävyyksiä.
Kekkoselle köyhyys oli merkki siitä, miten asioita ei ole hoidettu oikeudenmukaisesti ja hyvin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että hän oli ihminen ihmisenä. Siksi hänen esimerkkinsä sopisi erinomaisesti vietettäväksi "Urhon päivän" nimellä - symbolisesti.
"Urhon päivää" Suomessakin voisi voisi viettää 3.3. Kolmas perusteluni perustuukin ideaan, jonka mukaan kolmonen on pariton luku. Kolmosta sanotaan myös epäonnen luvuksi ja historian kirkonkirjoja katsellessa tuleekin aina mieleen, miten ihmisille, joiden elämään on kertynyt paljon kolmosia eri merkkipäivien johdosta, heille on sattunut paljon onnettomuutta. Jos niitä onnettomuuksiksi voi kutsua.
Sillä itse olen huomannut, miten ihmisen henkinen kasvu voi tapahtua vastoinkäymisten kautta. Kokiessaan itse vastoinkäymisiä ja murhetta, ihminen oppii ainakin jonkin verran ymmärtämään toista ihmistä ja hänen ongelmiaan sekä niiden syitä.
Lisäksi koska kenenkään elämä ei ole helppoa ja jokaiselle ihmiselle luonto järjestää omat vastoinkäymisensä, siltäkin osin elämä on myös vastoinkäymisten kautta vuorovaikutteista, jota seuraa aikanaan ilo ja jälleen vastoinkäymiset, jotka pakottavat ihmistä kehittymään ihmisenä.
Kolmonen on pariton luku eli sillä on jatkumo. Elämä ei pysähdy siihen mukavaan oloon, vaikka se meistä ihmisistä tuntuisi kuinka mukavalta, joten "Urhon eli ihmisyyden päivää" Suomessa voisi hyvällä syyllä viettää 3.3. aina kolmen vuoden välein, niin se ei kävisi liian tylsäksi.
Onko parempia ehdotuksia?
yksikin päivä ihmisyyttä jotain..
olo ja
Kekkosen puolesta hyvilläni !!!!!!!
Mutta se kiitoshan kuuluu Urho Kaleva Kekkoselle. Ilman häntä sinäkään et kiittäisi mistään.
Joskus on hyvä asettaa itselleen tiukkoja kysymyksiä, niin elämän haasteet tulevat eteen.
Pohtiessani vuosien ajan, tai jopa vuosikymmenten ajan sitä, mikä Kekkosessa tuntui niin hyvältä, jopa pyhältä, alkoi ymmärtämykseni puutteet rakoilla ja avautua näkemään uusia ulottuvuuksia myös näissä asioissa.
Totuus lienee yksinkertaistakin yksinkertaisempi. Kekkonen oppi oman akilleenkantapäänsä kautta rehellisesti olemaan vain oma itsensä. Myös sodat, joihin Kekkosen ei annettu osallistuttua, antoivat Kekkoselle tarpeellisen välimatkan tutkiskella ja miettiä elämän totuuksia. Olihan Kekkonen kova pohtimaan asioita syvällisesti. Tai hänestä kehittyi sellainen.
Niinpä koska Kekkonen ei halunnut luopua uskostaan, tahdostaan ja halustaan ymmärtää kaikkia suomalaisia, hän alkoi saavuttaa sen "hyvän yhteyden", jota nimitetään myös "Jumalalliseksi yhteydeksi, voimaksi" jne.
Ihminen ei voi edes tavoitella tätä Jumalallista yhteyttä, jos hän ei kuuntele sitä oman sisimpänsä syvällisintä ääntä ja elä sen mukaisesti. Ihmisellä täytyy olla aito halu ja tahto ymmärtää toisia ihmisiä ja heidän vaikeuksiensa syitä - myös oman itsensä kautta ja välityksellä.
Vanha viisaus eli raamattu kertoo miten "Jumala näkee kaiken", eikä Jumalalle kukaan voi teeskennellä muuta kuin mitä hän on.
Koska Kekkosta kehittyi persoona, joka oli oma itsensä pyrkien toimimaan siten, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja ennenkaikkea koska hänellä oli siihen voimakas tahto ja halu, niin samalla hänellä oli myös tämä "Jumalallinen yhteys" siihen näkymättömään hyvään, joka on kaikkien saavutettavissa, jos ihmisiltä itseltään löytyy siihen aitoa halua ja tahtoa.
Tämä oli mielestäni se kaikkein keskeisin tekijä, joka sai Kekkosen tuntumaan köyhimmästäkin ihmisestä pyhältä, Jumalalliselta ja hyvältä ihmiseltä - rehellisesti. Kekkonen oli "hyvä jätkä". Se on korkea kunnianosoitus tavan suomalaiselta.
Tämän saman tuntemuksen taisivat saada monet Euroopan eliittiin kuuluvat, koska Kekkosesta on Juhani Suomen kirjan mukaan käytetty jopa nimitystä "Euroopan kuningas". "Tuossa kävelee koko Euroopan kuningas". Kekkonen tosin itse ei koskaan näyttänyt myöntäneensä omaavansa mitään kuninkaallisuutta eikä hän sellaista mainetta edes tavoitellut. Hän saavutti hyvän maineensa ennenkaikkea toisia ymmärtävänä ihmisenä. Hän halusi ja tahtoi olla ihminen toiselle ihmiselle.
Köyhistä oloista lähteneenä hän ymmärsi myös köyhänä ihmisenä toista köyhää ihmistä ja hänen ongelmiaan sekä niiden syitä. Mutta samalla etsi jopa ahnaasti oikeudenmukaisuutta ja piti näistäkin periaatteistaan tiukasti kiinni.
Jokaisessa meissä on tämä "jumalallisen yhteyden mahdollisuus" ja myös itse "jumalallinen yhteys", jonka toinen voi saavuttaa näkymättömällä tavalla - vuorovaikutteisesti. Kun se yhteys saavutetaan, ihminen kokee itsessään ennenkuulumattoman hyvän olon tunteen - aidon onnen ja ilon siitä, että tuo ihminen on olemassa. Ilman toista ihmistä emme voi saavuttaa tätä onnen ja ilon tunnetta, josta sitten kehittyy myös rakkauden tuntemukset eli halu olla toiselle mahdollisimman hyvä. Äidin ja lapsen välillä tämä tunneside syntyy luonnollista kautta, ilman että äidin tai lapsen tarvitsee ponnistella sen eteen. Onhan se suurin ja kivuliain ponnistus jo takana.
tuo 'jumalallinen sadekeha' vahan tippua mielessasi
urhon ymparilta. se mita sylvi koki miehensa rinnalla ,ei kaikki ollut kovin 'jumalallista'...