Tuli tässä pääsiäisen aikaan( kovin uskonnollinen juhla kun on) mieleen, että kuinka moni kuuluu kirkkoon?
Onko jokin erityinen syy miksi erosit tai haluat edelleen kuulua vai miten on?
Itse olen saanut lapsena liika-annoksen pakkosyöttöä, ja siskon kanssa oltiin suvun mustat lampaat, kun isä ei päästänyt meitä "hallelujiin". Hyvä niin. 30-vuotiaana (kuten mieskin) erosin kirkosta, koska ei ole mitään järkevää syytä edes maksaa kirkolle tyhjästä. Uskon "johonkin", mutta kirkkoa en tarvi välikätenä siihen.
Pahin esimerkki on , kun erosin aviomies number 1: sta ja soitin kirkon palvelevaan puhelimeen. Joku nainen vastasi ja ekaksi kysyi: "Oletko juoppo?". Se siitä avusta...
Kommentteja!
Onko jokin erityinen syy miksi erosit tai haluat edelleen kuulua vai miten on?
Itse olen saanut lapsena liika-annoksen pakkosyöttöä, ja siskon kanssa oltiin suvun mustat lampaat, kun isä ei päästänyt meitä "hallelujiin". Hyvä niin. 30-vuotiaana (kuten mieskin) erosin kirkosta, koska ei ole mitään järkevää syytä edes maksaa kirkolle tyhjästä. Uskon "johonkin", mutta kirkkoa en tarvi välikätenä siihen.
Pahin esimerkki on , kun erosin aviomies number 1: sta ja soitin kirkon palvelevaan puhelimeen. Joku nainen vastasi ja ekaksi kysyi: "Oletko juoppo?". Se siitä avusta...
Kommentteja!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielestäni kirkkoon kuulumattomat voisivat tehdä kirkkopyhinä töitä!
Minä olen yleensä kaikki kirkolliset juhlapyhät töissä, viimeksi viime yönä!
Voisitko perustella omaa mielipidettäsi? Kysyn koska onhan sanalle kirkko muitakin vastineita: synagoga, moskeija, valtakunnansali, jne.
Vai tarkoititko, että vain evankelisluterilaisilla olisi oikeus vapaapäiviin ja muut töihin? Vai töihinkö ainoastaan mihinkään kirkkoon/uskontokuntaan kuulumattomat?
Onko vapaa-ajattelijoilla oikeutta koskaan vapaapäiviin?
Lue tarkoin ennenkuin vastaat.....
a-e
Me jotka vietämme niitä oikeassa hengessä ja maksamme kirkollisveroa olemme siis oikeutettuja palkallisiin vapaisiin,te muut voitte tehdä töitä tai vähennetään palkasta,se olisi oikeudenmukaista mielestäni!
"Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi!"
Mieti ensin ja kirjoita vasta sitten...
Kommenttisi on todella lapsellinen.
Noinko lapsellisen imisen kanssa keskustelinkin? Luulin että aikuisen....
Ihan ensi alkuun täytynee ilmeisesti kertoa sinulle että ammattijärjestöt ja työnantajajärjestöt hoitavat nuo palkkaneuvoteluasiat, eivät kirkolliset piirit. Paitsi tietysti omissa työyhteisöissään.
Mikäli työanantajapuoli ja ammattijärjestöt päättävät, että evankelisluterilaisen kirkon pyhiä ei enää enää automaattisesti pidetä vapaina, tehän tottelette kirkkonne veroista huolimatta.
Maksan minäkin koiraveroa mutta ei se oikeuta minua palkalliseen vapaaseen vaikka koira sairastuisikin.
Ihan kuin tämä kyssäri olisi ollut ihan vähän aikaa sitten täällä vai oliko se sitten se uskomisjuttu.... No, miten vaan, sorry mutta ei ollut tarkoitus arvostella :)
Mutta vastauksen saat: en kuulu. Erosin heti 16 vuotiaana kun tajusin kategorioivani ihmisiä ja maailmaa vain kristinuskon oppien kautta. Päätin avartaa katsantokantaani ja ottaa selvää muistakin näkemyksistä.
Uskontokuntiin kuulumattomuus on minun näkemykseni mukaan voimavara suvaitsevaisuuden tiellä mutta ymmärrän että joillekin se ainoa tuki tulee uskosta.
kyllä kuulun kirkkoon, ja hyvin vähän käytän kirkon palveluja, vaikka verot tulee maksettua... aviomies ei kuulu kirkkoon, erosi kun ensimmäinen lapsi kastettiin, hän ei pitänyt papin saarnasta jossa sanottiin; et ole synnitön sinäkään, tarkoittaen kastettavaa lasta... minustakin sanonta oli jotenkin outo noinkin uudessa ja herkässä tilanteessa.
tuosta on jo kauan ja nyt olen itse alkanut miettiä kannattaako kirkossa olla, uskoa voi ilma kirkkoakin, tosin ev.lut. kirkkokin on muuttunut, ja parempaan suuntaa mielestani ja joutuukin muuttumaan jos haluaa pitää jäsenensä
...mutta epäilen näitä seurakuntia. Olin hallinnossakin mukana kun uskoin että kirkko on sanansamukaisesti kokokansankirkko jossa kaikki voivat olla tasvavertaisia mutta erehdyin, kyllä täällä pikkukylillä syrjitään oletetuilla puoluepoliittisilla perusteilla ja olen jättäytynyt siksi pois kokouksista. Syksyllä on vaalit niin nimenikin lähtee silloin. Olen nähnyt , epäilen ja näen että seurakuntakin on valjastettu palvelemaan paikallisten valtaapitävien kunnallispoliitikkojen puoluepoliittisia pyrkimyksiä niinkuin kaikki mahdolliset muutkin tahot. Mietin enää sitä että kuinka kauan rahoitan tätä touhua. Minusta ne eivät voi olla minun uskoni portinvartijoita kuitenkaan vaikka vakaumus pidättelee vielä.
Mainittakoon aluksi, että itse en usko raamatun jumalaan. En ole kuitenkaan nähnyt mitään syytä erota kirkosta. Suurin osa sukulaisistani ja läheisistäni kuuluvat kirkkoon. Miksi loukkaisin toisten tunteita tai uskomuksia toitottamalla omaa maailmankatsomustani. Ei mua haittaa lausua isä-meidän-juttua häissä tai hautajaisissa.
Olenkin ihmetellyt miksi puolin ja toisin (uskikset/atet) jaksavat todistella olevansa oikeassa. Lähinnä tulee mieleen, että tommonen todistelu on oman uskon pönkittämistä. Mun ei tarvitse todistella mitään ja kuka meistä lopulta voisikaan olla oikeassa maailman kaikkeuden synnyn suhteen?
Lisäksi mielestäni on turhaa saivartelua puhua kirkollisverosta (esim. meillä 1,25 %). Se ei työttömänkään taloutta kaada. Ei aina tartte ajatella ”mitä minä hyödyn tästä”. Voisi vaikka miettiä sitä miten mummi haluaa käydä kirkossa tai oma tytär/poika haluaa kastaa lapsensa tai kuinka äiti käy viemässä isän haudalle kukkasia.
Eli kuulun kirkkoon ja tulen kuulumaan jatkossakin. Hyvä jos joku kanssaeläjä saa apua - henkistä tai aineellista - siitä onnettomasta kirkollisverosta mitä määkin maksan.
Vanhempani, vapaan suunnan kannattajat, halusivat toteuttaa uskonnonvapauslakia ja erosivat kirkosta. Samalla tekivät lapsistaan uskonnottomia. Yhtäkään ei ole kastettu, yksikään ei ole käynyt rippikoulua. Vapaat suunnat eivät kiinnostaneet nuorisoa. Rippikouluun olisimme menneet, kun sinne menivät muutkin nuoret. Muut kuuluivat 100% kirkkoon. Kirkostaeronneella ei ollut pääsyä seminaariin, ei kasvattajaopistoon. Ei ollut pääsyä työpaikkaankaan, jos valitsijana oli vankka evankelisluterilainen. Perukoilla maanviljelys-karjataloutta raatavilta vanhemmiltani jäi lasten uskontokasvatus tekemättä. Imelä lahkosaarnaaja kiehtoi heitä vaan ei meitä.
Koko elämäni olen tiukasti peitellyt kirkkoon kuulumattomuuttani jopa lähimmiltä ystäviltä. On sekin taakka ihmisellä. Pääsin koulutukseen, jossa virkatodistusta enempää uskontosuuntaustani ei kyselty. Työpaikkani on kaukana synnyinseudulta. Täällä ei juuri kukaan tiedä tuota salaisuuttani. Eivät appivanhemmatkaan, joista etäällä kävimme siviilivihkimisen. Lapset, puolisot ja lapsenlapset kuuluvat kirkkoon. Hyvä niin sukupolvien ketjussa. Minäkin haluaisin kuulua kirkkoon, mutta ruksi henkikirjojen sivulla "ei ole kastettu" estää liittymästä.
Vanhempani tekivät väärin tuottaessaan pakana-lapsen. Hyvä uskontokasvatus on taattava kaikille.
Nyt oma lapseni on menossa naimisiin pappipariskunnan lapsen kanssa. Tulee vääjäämättä minun aikani paljastaa elämänikäinen salaisuus.
ev-lut.kirkkoon, erosin n. vuosi sitten, pitkän harkinnan jälkeen. Olen kuitenkin yrittänyt tutustua eri uskontosuuntiin sen jälkeen, ja saattaa olla, että jossain vaiheessa, kun olen tarpeeksi pohtinut asioita pienessä päässäni, liitynkin takaisin joko ev-lut. srk:aan tai kenties ortodoksiseen seurakuntaan, joka on alkanut kovasti kiinnostaa.
kymmenisen vuotta sitten, syynä se, etten kokenut saavani maksamilleni veroille vastinetta. Olen toki muutamia kertoja käynyt kirkossa senkin jälkeen ilman mitään omantunnontuskia, tosin vaan pakosta. En enää yksinkertaisesti usko kirkkoon!
Erosin kirkosta jo parikymmentä vuotta sitten, koska tunsin, että kirkolla ei ole minulle mitään annettavaa. Kirkko on mielestäni eksynyt kauas alkuperäisestä roolistaan, kun se käy kauppaa ja kerää omaisuuksia, vaikka osa sen omista jäsenistä elää kurjuudessa. Lapsiani en kastanut, mutta nyt kumpikin on kastettu ennen konfirmaatiota, ja he ovat myös osallistuneet uskonnon opetukseen koulussa. Käyn kirkossa satunnaisesti, en tavallisissa jumalanpalveluksissa, mutta joskus pääasiassa urkumusiikin vuoksi. Uskonasioilla ei ole minun elämässäni merkitystä, en tunne tärkeäksi pohtia, onko jumala olemassa vai ei. Tämä pääsiäisajan luterilainen synkistely tuntuu joskus ahdistavalta.
Erosin kirkosta yli 10 vuotta sitten ja syynä oli se että pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen ettei minun tarvitse siitä veroja maksaa että voin uskoa!Minulla on "hiljainen"uskoni ja vakaumukseni,minun ei tarvitse sitä huutaa turuilla ja toreilla julki vaan mietiskelen asiat sisimmässäni,itsekseni selväksi.
Erosin kirkosta parikymppisenä. Silloin se ei ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä. Jouduin käymään keskustelemass kirkkoherranviraston takahuoneessa jollekin pastorille tms. Hän heitti kysymyksiä: Miksi? Entä jos tuleva miehesi haluaa kirkkohäät? Entä kun et voi kastaa tulevaa lastasi? yms. Ärsyynnyin tentistä ja olin yhä vakuuttuneempi, että halusin erota.
En ole katunut päästöstäni. En tunne tarvitsevani kirkkoa mihinkään. Siviilivihkimínen oli minun mieleiseni enkä tunne mitään tarvetta käyttää kirkon palveluja(heh). Hautapaikkanikin on jo järjestetty.
Olen ollut uskoton - ateisti koko ikäni.
Tällä hetkellä tunnen suoranaista vihaa evankelisluterilaista kirkkoa kohtaan!!!!
Tein nimittäin juuri haudanhoitosopimuksen. Tulevan kesän haudanhoito (nurmikon leikkaus, kukan kastelu ja haravointi) maksaa yli 60 euroa!!! Sisareni (joka maksoi kirkollisveroa koko elämänsä) ei saa edes ilmaista haudanhoitoa. Jotenkin on nurinkurista!!! Minne rahat ovat menneet??? Hautapaikkakin maksoi todella paljon. Nyt kiukuttaa!
En kuulu ja tyytyväinen olen.
Kuulun ja pelkän kirkollisveron
takia, en näe syytä erotakkaan.
Johonkin nekin rahat, häviäis
ihan huomaamatta.. kuitenkin.. :DDD
Pakkopullaa ja syöttöö mie inhoon,
mut siitä saa, pienii pilkahuksii
ajoittain vain täällä, jonkun
ahkeraakin ahkeramman, näpyttelijän ansiosta.. :DDD