Olen vähän arka/ujo ihminen ja en uskalla tehdä asioita joita haluaisin.Joskus jätän viittaamatta tunnilla,koska pelkään,etten tiedä sittenkään.
En osaa olla oma itseni vieraiden ihmisten kanssa.Vihaan olla nykyisessä kaveriporukassa,jossa kuljen.He eivät ole yhtään samanlaisia kuin minä,enkä tunne mitään yhteenkuuluvuutta.
Miten uskallan puhua enemmän ja tuoda mielipiteeni esim. tunnilla julki ja muutenkin?Ja ylipäätään olemaan oma itseni?
En osaa olla oma itseni vieraiden ihmisten kanssa.Vihaan olla nykyisessä kaveriporukassa,jossa kuljen.He eivät ole yhtään samanlaisia kuin minä,enkä tunne mitään yhteenkuuluvuutta.
Miten uskallan puhua enemmän ja tuoda mielipiteeni esim. tunnilla julki ja muutenkin?Ja ylipäätään olemaan oma itseni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi tuttu tilanne minullekin!
Näin keski-ikäisenä on jo elämänkokemusta niin paljon että tajuaa ettei aina tehnyt niin kuin itselleen olisi ollut parasta. Onko minun kokemuksista juuri sinulle apua en tietenkään voi tietää.
Luulen että paras tapa päästä ulos ujous-vankilastaan on edetä pienin askelin. Kannattaa vaikka esittää lyhyitä kysymyksiä ensin ja kun huomaa muutaman kerran jälkeen ettei tainnut kuollakaan, niin voi vähitellen ehkä edetä siihen että uskaltaa vastata, ensin lyhyesti ja sitten vähitellen pitempään.
Tuskin olet ihan tuppisuuna kavereittesi kanssa ja tuskin ne repeää nauruun joka kerta kun avaat suusi?
Itselläni oli sellainen vakitilanne että kun etukäteen tiesin että minun piti vastata tai pitää joku esitelmä niin menin ihan lukkoon. Mutta kun jouduin johonkin puhetilaisuuteen ihan yllärinä niin sitten sujui ilman ongelmia. Eli olin etukäteen ladannut itseeni kaikenkarvaisia pelko-odotuksia.
Kannattaa myös muistaa että todennäköisesti lähiympäristössäsi löytyy muitakin ujoudesta kärsiviä. Kun sinä uskallat avata suusi niin ei ympäristö odota nautiskellen että nyt se varmaan mokaa. Ethän sinäkään suhtaudu niin, kun muut puhuvat? Ja jos sattuukin vastaamaan huvittavasti niin entä sitten? Virheettömiä ihmisiä ei ole vielä syntynyt eikä tule syntymäänkään.
Tärkeintä on yrittää oppia suhtautumaan mahdollisiin mokiin, ja niitähän sattuu jokaiselle, humoristisesti, itselleen hieman vinosti hymyillen.
Ujoutesi ei välttämättä koskaan täysin päästä sinut vallastaan mutta sitkeällä puhumisen ja esiintymisen hinkkaamisella, voit oppia hallitsemaan tilanteita.
Ehkä tämä on liian raju ehdotus: mene mukaan harrastajateatteriin tai johonkin vastaavaan! Ihan oikeesti! Vaikka moni siellä oleva voikin olla esiintymisen suhteen luonnonlahjakkuus niin yllättävän monelle kokenelle esiintyjällekin jännittäminen on tosi tuttu tilanne. Ja siellä ei taatusti naureta ujoudelle vaan rohkaistaan kaksin käsin ja arvostetaan sinun rohkeutta tarttua härkää sarviin!!!
Ujous on merkki herkkyydestä ja itsekritiikistä joka on saanut turhan voimakkaan otteen. Netistä tai kirjastoista löydät varmaan sopivaa luettavaa. On kuitenkin tärkeää muistaa että jos ei "tauti" ajan mukaan hellitä niin hae apua. Minä en niin tehnyt ja siksi elämästä on jäänyt paljon mukavaa kokematta:-)
Senkun sanot saatana, mitä vittua sinä muka menetät? :)