Miksi ihastuminen on niin kamalaa. Se vaan iskee.. sitten sitä poikaa ei saa mielestä.. ja kun ei voi mennä sanomaan sille yhtään mitään ku ujo oon. Ja mulla nyt sattuu olemaan se käsitys että pojat varsinin oman ikäiet 15 vuotiaat pitää vain malli vartaloisista näteistä tytöistä jonka persoonalla ei oo mitään väliä.. ja itse en tunne itseäni aivan sellaiseksi mikä nyt ei varmaan ole kovin uutta teinin elämässä .. mutta eipä sitä paljon helpota se että on haukuttu melkeen koko koulu aika.. mutta se ei ole ongelma vaan se että miten ikinä uskaltaa sanoa sille johon on ihastunut, mitä tuntee.. sitten myöhemmin harmittaa ettei sanonut mitään.. tekstariakaan ei viitti lähettää se on jotenkin arkamaista ja muutenkin sekin tuntuu liian suurelta kynnykseltä.. ja sitten toki se pelottaa että jos sille sanois jotain se leviäis koko kouluun ja sitä pelkää että kaikki vaan nauraa sulle aivan kun tämä nuoruus ei olis välillä muutenkin jo niin hankalaa.. mutta eikai sitä auta muukaan ku mennä paiton alle vetää pipo silmille ja angstailla kunolla.. kyllä mä uskon että kyllä mä vielä jonku löydän joskus sitten .. mutta ensin on läpäistävä tämä nuoruudne aika .. tahdon voimalla .. :) hymiö nyt vielä lopuksi tunnelmaa keventämään .. heippa kaikille ja hyvät yöt tai aamut tai sitten päivät tai päätä ite jos se meltä virkistää..
Miksi
sometimes
3463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei ihastuminen ole kamalaa vaikka se siltä tuntuu:) ihastuksetkin on ihmisiä ja jopa se kaikkein kovinkin poika joskus ajattelee mitä muut hänestä ajattelee. se on ihmiselle tyypillistä ja siitä pääsee eroon. ei ehkä ajattelusta mutta välittämisestä. mitäpä sitä toisten puheista perustelee. heillä on omat mielipiteet ja niin on sinullakin eikä sinun tarvitse itsestä ajatella samoin. sitä niin helposti uskoo mitä toiset sanoo mutta jos kerrankin seuraat omaa järkeä voit huomata ettei puheet voi sinulle mitään.
minua kiusattiin ja haukuttiin ala-asteella ja yläasteella ja uskoin ne sanat. luulin että olin lihava ja ruma. laihdutin ja koitin muuttua. lukiokin oli aluksi samanlaista. ei kukaan mitään sanonut mutta uskoin että toiset ajattelee vain pahaa.
olin kauan ollut ihastunut yhteen poikaan mutta en uskaltanut kertoa siitä kunnes päätin että syyteen tai saveen mutta jos en kerro tulen miettimään sitä loppuelämäni. sitten vain laitoin viestin. en edes halunnut ihastustani mutta tiesin että minun on otettava se askel. eihän siinä mitään tapahtunut vaikka kerroin.
elämä jatkui kuten ennenkin. mitä nyt kiusallisia tilanteita mutta yksi asia muuttui. ajatukseni. en enää nöyristellyt. muista tuli samanlaisia ihmisiä enkä enää pelännyt toimia.
en ole katunu vaikka töksäytin sillä se teki minulle hyvää. nykyisin voisin sanoa mitä vain ja olen sanonutkin... ja tehnyt.... en olisi rakkaani kanssa yhdessä ellen olisi vapautunut ja sanonut suoraan mitä tunnen. ja se kannatti:)
ei kannata luulla että olisi toisia alempiarvoinen. me kaikki olemma samalla lähtöviivalla elämässä ja rakkaudessa... koulun nörttiin voi olla rakastunut pahiskin... tai suosittu siihen syrjityimpään... ei amor katso mihin nuolensa ampuu:)
joten tehkää mitä ikinä haluatte... sanat eivät tapa... ehkä kirvelee ja polttelee mutta lopulta ei sitäkään... onnea elämään:)
ei pidä paikkaansa että pojat haluu aina mallin näkösen tytön eikä luonteella oo mitään väliä.
Luonteella on väliä, vaikka jätkät ei sitä aina mainostakkaan. kyllä meijänkin ylä-asteella jätkät mainosti kovaan ääneen mimmonen malli muijan pitäs olla mut kuiteskin harva niistä sitten loppuje lopuks sen näkösen tytön kanssa kauaa viihty.
En mä tietystikkään sano että jätkät ei kattois ulkonäköä, mutta se ei oo niille (ei edes 15 vuotiaille) kaikkein tärkein asia. Jätkät arvostaa luonnetta.
Älä aliarvioi jätkiä, ei ne sitä ulkonäköä ihan niin paljon kuiteskaan katso ja on sillä luonteella niille ihan pirun paljon merkitystä. Vaikka en ookkaan jätkä nii voin sanoa sulle että luonteella on väliä niille!
Ei sillä ulkonäöllä ole niin paljoa väliä, ainakaan minulle, se minkälainen ihminen on sisältä on paljon tärkeämpää.