Ajattelin vaan purkaa näitä mun ajatuksia:D.. Vaikka kuinka haluis olla kaveria muitten kanssa ja olla normaali olo, ni ei sitten millään onnistu. Aina on ulkopuolinen olo. Ja siis nää kaverit on täysheteroita ainaki mun tietojen mukaan. Tuntuu, että pitää "salata" jotain tai ajatella että kyllä mäkin tykkään pojista ja blaablaa. Vaikka tietää että asia ei ihan ole niin. Ei sillä etteikö miehet kiinnostais, kiinnostaa, mutta vaan niin vähän. Enkä ole kun kerran poikaan ihastunu, tyttöihin useemmin ja ne saa tuntemaan sellasta mitä koskaan ei oo tuntenu.. Mutta en haluaisi asian olevan niin, haluisin "kuuluu joukkoon" olla normaali ja pystymään olemaan vilpitön näille kavereille. Pitää selittää että joo hyvännäkönen poika aiku ihana mutta kun ei kiinnosta sen enempää et on silmän iloa :D. Ainakaan viellä tullu ketää kuka sais kiinnostumaan... En haluaisi olla että on ulkopuolinen olo ja tuntea olevansa erilainen. Haluun olla näitten kanssa kunnon kaveri. Tuntuu, että mä aina jään loppupelissä ulos. Jään yksin. Ne on yhessä kattelemassa poikia, ja se on niille aitoa. On ulkopuolinen olo.
Probleema
minä vaan
111398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tossa mitää järkeä en oo kovin lahjakas ilmasemaan itseäni tekstin kautta :D
että ei voi olla täysillä mukana.
Voisitko sitten ajatella meneväsi lesbojen pariin ja etsiä sieltä ystäviä?
Käy tutustumassa lesboihin. Saat uusia ystäviä ja perspektiiviä elämääsi.
kuiteskaan taida.. En koe olevani kokonaan lesbo tai en haluu myöntää sitä asiaa itelleni koska sitten se tuntuu kovin lopulliselta..
...mulla. Suuri osa kavereista heteroita, joille olen kaapissa. Koulussa kun nää puhuu miehistä, ni koita siinä ny sitte olla jutussa mukana, tai ku ollaan porukalla paarissa. Ei helpolta tunnu. Toisaalta vois kertoa mikä oon naisiani, mutta siinä yhteisössä pahaa pelkään ettei se oikeen toimisi. Ahistaa.
Juu, vähän samanlaisia ajatuksia liikkunut minunkin päässä. Muut puhuu miehistä ja mitä minä... no myötäilen että onhan se mukava ja ihan ok näköinen yms. Joskus olen maininnut että onpa kaunis nainen :D mutta siihen en ole oikein saanut vastakaikua. No on joo, ei ees kummonen.
Mä nyt olen niin pienellä paikkakunnallakin ettei täällä oikein lesbopiirejä pyöri. Tai jos pyörii niin en oo kuullutkaan.
Viimeaikoina erityisesti olo on ollut kaveriporukasta aika ulkopuolinen. Harmittaa ja mieltä painaa jatkuvasti. Kun muuten niin mukavaa kaveriporukalla. ja kun puhe on seksistä, tykkään kyllä puhua aiheesta, mutta en niin välittäis jauhaa miesten vehkeistä.
"Viimeaikoina erityisesti olo on ollut kaveriporukasta aika ulkopuolinen. Harmittaa ja mieltä painaa jatkuvasti. Kun muuten niin mukavaa kaveriporukalla" ihan sama juttu mulla.. Yhtenä hetkenä on tosi mukavaa ja kaikki menee hyvin, mutta sitte sitä vaan tulee sellanen olo, että ei helvetti tästä mitään tuu. Ja sitten sitä vaan menee iha hiljaseks ja "sulkeutuneeks".
Niinpä. Olo on toisinaan vähän sekava itelläkin kun välillä on jutuissa mukana ihan kympillä. Ja siiten taas toisena hetkenä on niin omissa maailmoissaan. Ja jotenkin tuntuu että noille heterokamuille tulee jotain omia 'sisäpiirijuttuja', joista mä oon sit taas ihan pihalla. Eikä oikein kellekkään pysty sanomaan, mitä miettii. Eikä toisaalta aina itekkään tiiä, miksi mielialat vaihtelee aktiivisuus vaihtelee. Ja kaverit taitaa ymmärtää vielä vähemmän :P
Joskus yritin vähän kuulostella, että mitäs mieltä kaverit on noin yleensä jos joku tyttö sattuu tytöistä tykkäämään. No sain kuulla että OK kunhan pysyy omissa piireissään. Että näinkin suvaitsevaisia heterokavereita :D No, ne nyt on silti mun kavereita ja meilla on ihan tosi kivaakin vaikka mä nyt avaudun tänne näin...
Samanlaista on, yritä jaksaa!
Minä kerroin ystävilleni ekana neutraalin vastauksen, eli sen, että saatan olla biseksuaali. Myöhemmin kun olin miettinyt asiaa ja kokeillut eri asioita, tajusin olevani lesbo ja kerroin sen ystävilleni ja kavereilleni. Yllättävintä oli näiden ihmisen avoin ja jopa innostunut suhtautuminen siihen, mitä olen. En missään vaiheessa kokenut minkäänlaista syrjintää. Toki heterokaverit puhuvat miehistä, mutta toisaalta osaan 22 vuoden kokemuksella ottaa osaa siihenkin keskusteluun. Kaveripiirissäni on aika paljon biseksuaaleja, mutta myös täysin heterot haluavat minua ymmärtää. Olen kai siinä mielessä onnellinen, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Sydämestäni toivon tsemppiä sinullekin, ja uskon, että jos ystäväsi/kaverisi ovat sinun arvoisiasi, he yrittävät ymmärtää myös sinua. Ulkopuolinen olo
iskee minullekin silloin tällöin,edelleen, mutta ei se taida pelkästä seksuaalisuudesta johtua, vaan erilaisuudésta yleensä. Toki on aika selvä, ettei hetero voi koskaan täysin homoseksuaalia ymmärtää, mutta sen asian kanssa on elettävä.
kaverit ymmärsivät ja niinkuin sanoitkin, ottivat asian jotenkin jopa innostuneesti vastaan. se oli hassua mutta kivaa. nyt myöhemmin yksi parhaista kavereistani paljasti myös olevansa lesbo. ennen täysin heteroelämää oli hän elänyt. sanoi, että haluaa nauttia elämästä niinkuin minä teen, että haluaa olla myös sitä mitä oikeesti on. joskus heitämme heteroporukassa huumoriakin lesboudestani, että toivottavasti en vie baarissa pojilta niiden naisia jne :)
ymmärrän kyllä myös sen, jos ette halua/pysty kertomaan kavereillenne. se ei ole kaikille niin helppoa riippuen tietysti myös siitä miten uskot kavereiden suhtautuvan. itseäni vähän jännitti, miten he suhatutuvat, mutta lopulta kuitenkin tiesin, että ei se heille niin suuri asia ole, että suhteemme muuttuisi jotenkin.
ja siitä ulkopuolisesta olosta. joskus minullakin on edelleen vähän ulkopuolinen olo heteroystävieni seurassa, mutta toisaalta heteroystävilläni on niin paljon muuta mielenkiintoisempaa asiaa kun aina vain miehet, että heidän kanssaan on kiva keskustella. jos puheet alkavat pyörimään pelkästään miehissä, otan vähän aikaa osaa keskusteluun ja sitten kun kyllästyn niin uppoan vähäksi aikaa omiin ajatuksiin. kyllä ne puheenaiheet siitä sit taas vaihtuu!
tsemppiä! ja kehottasin kertomaan vaikka ensin että olet bi. todelliset ystävät eivät hylkää. ja myös lesbo- ja bi-kavereita kannatttaa etsiä, heidän kanssaan ainakaan minulla ei ole ikinä tylsää! :)