En voi jättää kirjoittamatta.... en, vaikka parempi olisi.....
Kuten puhuimme.... asiat pitää harkita..... me saamme vain yhden
tilaisuuden elää.... on vain yksi elämä jonka polut ja tienhaarat
pitäisi osata valita oikein. Siihen emme aina kykene.... astumme
harhaan, tai kanssakulkijamme eivät aina viihdy samalla polulla, tai me
haluamme kulkea toista tietä.
Olisi niin helppoa katsoa "kristallipallon" kartasta oikea suunta....
mutta..... onneksi niin ei ole...... meidän on itse harkittava...
tehtävä valintoja ja joskus pettymyksen kautta vahvistuneena
havaittava.... sain uuden mahdollisuuden. Siinä se elämän mielekkyys ja
ihanuus onkin...... meillä on aina mahdollisuus etsiä päiviimme niitä
timantin hohtoisia hetkiä.... karkottaa tummat pilvet taivaalta ja
odottaa että uusi päivä on valoisampi. Meillä ei ole muuta
mahdollisuutta kuin hyväksyä ettei elämä ole sitä suoraviivaista
onnellista taivaltamista jollaisena se nuoren ihmisen silmissä
vaikuttaa. Rakastuminen on ihana asia.... se sattuu.... se viiltää....
se polttaa..... mutta samoilla tunteilla sen katoaminenkin rinnassa
vaikuttaa. Menetys.... rakkauden loppuminen..... ovatko sisarukset.....
vai veljekset.... mutta tunteena samoja ajatuksia antavat, samoihin
tuskiin ja epätoivoon vievät kohdalle osuessaan. Kuinka monta
mahdollisuutta elämä tarjoaa...... joka päivälle valintoja ja
päätöksiä..... vihan tunteita ja lämpöä, iloa ja onnea vuoroin.... kun
vain huomamme ja kun vain osaamme hallita ja käyttää tunteemme.....
Kuinka rinnassa viilsikään nuorena kun ihastuksen kohde ei huomannut,
ei huomioinut... eikä itse uskaltanut tunteitansa osoittaa......
Rinnassa syttyi roihu kun se oma rakas oli vihdoin löytynyt..... se
tunne vie mukanansa jo ei osaa hallita sitä.... mutta kukapa haluaa
jättää sen tunteen kokematta kerran piston rinnassa tunteneena.....
nuoruus ja hulluus....
Onko rakkaus yhtä koskettavaa vielä vuosien jälkeen.... tuleeko siitä
vain ummehtunut huone jonne ei halua astua.... vai syttyykö se yhä
uudelleen kumppanin katseesta, hellistä sanoista,
kosketuksesta......... sitä me toivomme aina kohdallemme.... ettei
rakkaus katoaisi arkeen.... että se kantaisi meitä.... ojentaisi meille
tyhjentymättömän maljansa juodaksemme..... ja antaisi meille voimaa ja
kykyä kasvattaa ja vaalia tunnetta........
Vaan toisin elämä.... ei aina aurinkoa.... ei aina pilviä, vaikka
joskus ukkosmyrskyn kaltaista, tunteiden ja tuskan sekasotkua jossa
tuntee olevansa eksyksissä.....pois omalta polulta..... kadottaneena
kaiken toivon ja huomisen.....
Oma elämäni kulki kukkulan laelta laakson pohjaan.... uusia
nousuja.... uusia putoamisia... mutta rakkaus onneksi ei koskaan
kokonaan tyhjentänyt sitä "elämän veden" maljaa tyhjäksi asti......
kunnes.... se malja rikkoutui ja vesi valui pois.....
Tuskien kautta.... itkun ja alakulon kautta löytyi uusi huomen...
uusi toivo.... ja se meille jokaiselle annetaan... kun vain huomaamme
milloin on aika valita jatkammeko samalla tiellä.... vai aloitammekko
uudelleen unohtaen menneet...... vai onko kuitenkin parempi valita se
uusi polku... ja kulkea uusin odotuksin....
Tämä minun polkuni.... kivikkoinen ja karikkoinen.... on antanut
minulle paljon, mutta vienytkin..... Kun nyt huomaan että elän....
elän tätä ainoata elämääni... en enää halua paeta varjoihin.... en vain
nojata johonkin pilariin jota ei enää ole.... en vain muistaa ja
muistella, vaan elää niiden kanssa..... etsien uusia muistoja... uusia
huomisia.... uusia haasteita.... ja kaikkein tärkeimpänä... hyvää
ystävää jonka sanat ja ajatukset tukisivat omiani.... joka osaisi antaa
haasteita elämääni.... ja ottaisi vastaan minun tarjoamat.....
tietenkin.... lämmön ja läheisyyden kaipuu.... se on herännyt eloon...
nukuttuaan vuosia sisälläni..... halipula..... Kun olen koonnut tämän
oman ruukkuni tuhkasta ja sirpaleista.... olen niitä etsiessäni
löytänyt itseni.... olen toivottavasti vahvempi.... vaikka kokemaan
menetyksiä, pettymyksiä.... toivottomuutta.... sillä nyt tiedän että
kohtalon sormea en voi ohjata... enkä halua olla varma mitä huominen
antaa.... sillä silloin se menettäisi merkityksensä..... ei kannata
elää jos ei ole mielenkiintoa..... jos ei ole jännittävää odotuksen
tuomaa toivorikkautta..... huomenna..... tai sitten ei....ja kaiken
aikaa tunnen nyt eläväni...... minä elän uutta mahdollisuuttani valita
mitä elämältä haluan....... mutta en tiedä saanko sen.... saanko sen
mistä haaveilen..... eikä se nyt tunnu niin tärkeälle.... muutaman
kuukauden aikana olen saanut huomata etten ole vain muumio joka odottaa
että joku huomaa.... olen uskaltanut astua ulos kuorestani ja
elää.......
Vaikka tämän rohkeuden, suoran puheen ja ajatusten vuoksi olen
kohdannut Sinutkin.... en kadu että avasin ovet sisimpääni, avasin oven
Sinun sisimpääsi.... hiljaa.... sitä itsekään tiedostamatta..... sain
Sinutkin heräämään..... ja olen kuitenkin.... kaikesta huolimatta,
kaikesta siitä huolimatta että Sinun päätöksesi on tekemättä.....
tyytyväinen siihen mitä olen sanonut.... mitä tuntenut..... ja mitä
saanut Sinulta.....
Päättyköön tämä lyhyt satumme kuinka tahansa..... en kadu.....
vaikka.... tuntui jo välillä että olen syyllinen..... mutta en ole.....
toivon mukaan olen antanut Sinulle ajatuksia ja voimaa.... voimaa
kohdata asiat asioina... toivottavasti olen jättänyt sinulle
ajatuksia.... ja toivon että pidät minut siellä sisälläsi.... mitä
sitten teetkin.... ja muistaissasi minut jokin pieni lämmin aalto käy
ylitsesi... ja ajattelet..... kiva kun kohdattiin.....
Näillä ajatuksilla.... toivon että jaksat..... että Sinulla olisi
voimaa.....
lasken käteni olkapäällesi sanoen.... Kiva kun olet olemassa, kiva kun
elämän laineet kuljettivat meitä niin liki toisiamme.... sillä harvoin
onnistuu löytämään samalle lammelle... samalle pilvelle... ja lipumaan
toinen toisensa ohi jättäen pysyvän muiston.
Ystäväsi K.
----------------------------------------------
Mitä muuta voisin sanoa.... sanoin kaiken mitä sisälläni tunsin, hänelle jonka kanssa juttelimme elämän kokemuksista ja kovuudesta.....hipisten toisiamme kuin yksinäiset joutsenet.... varoen.
Kuten puhuimme.... asiat pitää harkita..... me saamme vain yhden
tilaisuuden elää.... on vain yksi elämä jonka polut ja tienhaarat
pitäisi osata valita oikein. Siihen emme aina kykene.... astumme
harhaan, tai kanssakulkijamme eivät aina viihdy samalla polulla, tai me
haluamme kulkea toista tietä.
Olisi niin helppoa katsoa "kristallipallon" kartasta oikea suunta....
mutta..... onneksi niin ei ole...... meidän on itse harkittava...
tehtävä valintoja ja joskus pettymyksen kautta vahvistuneena
havaittava.... sain uuden mahdollisuuden. Siinä se elämän mielekkyys ja
ihanuus onkin...... meillä on aina mahdollisuus etsiä päiviimme niitä
timantin hohtoisia hetkiä.... karkottaa tummat pilvet taivaalta ja
odottaa että uusi päivä on valoisampi. Meillä ei ole muuta
mahdollisuutta kuin hyväksyä ettei elämä ole sitä suoraviivaista
onnellista taivaltamista jollaisena se nuoren ihmisen silmissä
vaikuttaa. Rakastuminen on ihana asia.... se sattuu.... se viiltää....
se polttaa..... mutta samoilla tunteilla sen katoaminenkin rinnassa
vaikuttaa. Menetys.... rakkauden loppuminen..... ovatko sisarukset.....
vai veljekset.... mutta tunteena samoja ajatuksia antavat, samoihin
tuskiin ja epätoivoon vievät kohdalle osuessaan. Kuinka monta
mahdollisuutta elämä tarjoaa...... joka päivälle valintoja ja
päätöksiä..... vihan tunteita ja lämpöä, iloa ja onnea vuoroin.... kun
vain huomamme ja kun vain osaamme hallita ja käyttää tunteemme.....
Kuinka rinnassa viilsikään nuorena kun ihastuksen kohde ei huomannut,
ei huomioinut... eikä itse uskaltanut tunteitansa osoittaa......
Rinnassa syttyi roihu kun se oma rakas oli vihdoin löytynyt..... se
tunne vie mukanansa jo ei osaa hallita sitä.... mutta kukapa haluaa
jättää sen tunteen kokematta kerran piston rinnassa tunteneena.....
nuoruus ja hulluus....
Onko rakkaus yhtä koskettavaa vielä vuosien jälkeen.... tuleeko siitä
vain ummehtunut huone jonne ei halua astua.... vai syttyykö se yhä
uudelleen kumppanin katseesta, hellistä sanoista,
kosketuksesta......... sitä me toivomme aina kohdallemme.... ettei
rakkaus katoaisi arkeen.... että se kantaisi meitä.... ojentaisi meille
tyhjentymättömän maljansa juodaksemme..... ja antaisi meille voimaa ja
kykyä kasvattaa ja vaalia tunnetta........
Vaan toisin elämä.... ei aina aurinkoa.... ei aina pilviä, vaikka
joskus ukkosmyrskyn kaltaista, tunteiden ja tuskan sekasotkua jossa
tuntee olevansa eksyksissä.....pois omalta polulta..... kadottaneena
kaiken toivon ja huomisen.....
Oma elämäni kulki kukkulan laelta laakson pohjaan.... uusia
nousuja.... uusia putoamisia... mutta rakkaus onneksi ei koskaan
kokonaan tyhjentänyt sitä "elämän veden" maljaa tyhjäksi asti......
kunnes.... se malja rikkoutui ja vesi valui pois.....
Tuskien kautta.... itkun ja alakulon kautta löytyi uusi huomen...
uusi toivo.... ja se meille jokaiselle annetaan... kun vain huomaamme
milloin on aika valita jatkammeko samalla tiellä.... vai aloitammekko
uudelleen unohtaen menneet...... vai onko kuitenkin parempi valita se
uusi polku... ja kulkea uusin odotuksin....
Tämä minun polkuni.... kivikkoinen ja karikkoinen.... on antanut
minulle paljon, mutta vienytkin..... Kun nyt huomaan että elän....
elän tätä ainoata elämääni... en enää halua paeta varjoihin.... en vain
nojata johonkin pilariin jota ei enää ole.... en vain muistaa ja
muistella, vaan elää niiden kanssa..... etsien uusia muistoja... uusia
huomisia.... uusia haasteita.... ja kaikkein tärkeimpänä... hyvää
ystävää jonka sanat ja ajatukset tukisivat omiani.... joka osaisi antaa
haasteita elämääni.... ja ottaisi vastaan minun tarjoamat.....
tietenkin.... lämmön ja läheisyyden kaipuu.... se on herännyt eloon...
nukuttuaan vuosia sisälläni..... halipula..... Kun olen koonnut tämän
oman ruukkuni tuhkasta ja sirpaleista.... olen niitä etsiessäni
löytänyt itseni.... olen toivottavasti vahvempi.... vaikka kokemaan
menetyksiä, pettymyksiä.... toivottomuutta.... sillä nyt tiedän että
kohtalon sormea en voi ohjata... enkä halua olla varma mitä huominen
antaa.... sillä silloin se menettäisi merkityksensä..... ei kannata
elää jos ei ole mielenkiintoa..... jos ei ole jännittävää odotuksen
tuomaa toivorikkautta..... huomenna..... tai sitten ei....ja kaiken
aikaa tunnen nyt eläväni...... minä elän uutta mahdollisuuttani valita
mitä elämältä haluan....... mutta en tiedä saanko sen.... saanko sen
mistä haaveilen..... eikä se nyt tunnu niin tärkeälle.... muutaman
kuukauden aikana olen saanut huomata etten ole vain muumio joka odottaa
että joku huomaa.... olen uskaltanut astua ulos kuorestani ja
elää.......
Vaikka tämän rohkeuden, suoran puheen ja ajatusten vuoksi olen
kohdannut Sinutkin.... en kadu että avasin ovet sisimpääni, avasin oven
Sinun sisimpääsi.... hiljaa.... sitä itsekään tiedostamatta..... sain
Sinutkin heräämään..... ja olen kuitenkin.... kaikesta huolimatta,
kaikesta siitä huolimatta että Sinun päätöksesi on tekemättä.....
tyytyväinen siihen mitä olen sanonut.... mitä tuntenut..... ja mitä
saanut Sinulta.....
Päättyköön tämä lyhyt satumme kuinka tahansa..... en kadu.....
vaikka.... tuntui jo välillä että olen syyllinen..... mutta en ole.....
toivon mukaan olen antanut Sinulle ajatuksia ja voimaa.... voimaa
kohdata asiat asioina... toivottavasti olen jättänyt sinulle
ajatuksia.... ja toivon että pidät minut siellä sisälläsi.... mitä
sitten teetkin.... ja muistaissasi minut jokin pieni lämmin aalto käy
ylitsesi... ja ajattelet..... kiva kun kohdattiin.....
Näillä ajatuksilla.... toivon että jaksat..... että Sinulla olisi
voimaa.....
lasken käteni olkapäällesi sanoen.... Kiva kun olet olemassa, kiva kun
elämän laineet kuljettivat meitä niin liki toisiamme.... sillä harvoin
onnistuu löytämään samalle lammelle... samalle pilvelle... ja lipumaan
toinen toisensa ohi jättäen pysyvän muiston.
Ystäväsi K.
----------------------------------------------
Mitä muuta voisin sanoa.... sanoin kaiken mitä sisälläni tunsin, hänelle jonka kanssa juttelimme elämän kokemuksista ja kovuudesta.....hipisten toisiamme kuin yksinäiset joutsenet.... varoen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvää kevättä!
Sinulle kiitos ja Kaunista,lämmintä kevättä ja kuumaa kesää Sinulle.
kirjeesta jota me voimme lukea.sinulla on tio sanojen hallinta hallussasi,olen kovasti kaivannut sinua,muistahan meita useamminkin,tallennan kirjeesi.
Hyvaa ja iloista paasiaista sinulle.
Harvemmin olen nyt täällä palstoilla edes käynyt, sillä päivissäni on niin paljon muuta toimintaa.
Minun sisämpäni on puhumattomia sanoja täynnä, vaikka tämän ystäväni kanssa olemme puhuneet.... ja kirjoittaneet.
Tapasin hänessä todella uskomattoman hienon ihmisen, pähkinän, jota en lakkaa avaamasta yhä uudelleen, ja kuitenkin.... mikään ei ole selvää eikä suoraa.
Kaikkea hyvää Sinulle sinne pitkän matkan taakse, lämmitti kun sanoit kaivanneesi.
Saat tallentaa.... viestistäni tuli julkinen vaikka vastaanottaja on salaisuus,sydämessäni.... hän on siellä.
piiskalla sen saa liikkeelle ja jos ei piiskalla niin porkkanalla. ;)
Mitä tekemistä hevosilla ja porkkanoilla, tai vielä vähemmän piiskalla.... on kirjeen kanssa.
Minua ei kukaan piiskaa, eikä kuori minulle porkkanoita, mutta saan kauniita kirjeitä hienoilta ystäviltä, joita heitäkin, luojan kiitos, täällä palstoilla olen elämääni löytänyt ja joita kunnioitan todellisina ystävinä.... muutamia jopa enemmänkin.
Vaan vapaa on mielipiteen esityspaikka tämäkin.
kirjoitit ja toivon että onni oisi myötäsi edelleen täällä matkatessasi.
Tänä aamuna ihanasti lintujen laulu jo helää.
Jo maassa, puissa ja ilmassa ilo asuu ja elää.
Ja keväisen tuulen huminan minä korvissani kuulen. :))
Teen kevään ensikukista kranssin sinulle kirjar.
Paina se päähäsi ja tanssi aamuauringossa laulurastaan laulaessa ja nauti.
*Katsele ja kuuntele ymmärrykselläsi sekä sydämelläsi, silloin olet oppiva lentämään.*
Lokki Joonatan
Olit todella kirjoittanut syvimmät sielusi sopukat tyhjäksi. Niin sydäntä riipaisevan hieno. Täytyy sanoa että ystäväsi jolle tämän kirjoitit on kultaa.
Toivon että tuntisin tämän ystävän, jolle näin hienon kirjoituksen omistit.
Toivon sinulle ihanaa kevättä ja terveyttä.
kirjoitit, kirjar,
kerroit elämäntien kulkemisesta, valinnoista tien haarautuessa,
kerroit tunteiden kokemisesta ja niiden hallinnasta,
rakkaudesta ja menetyksistä,
uuden rakkauden toivosta...
Sitä kaikkea sanotaan elämäksi.
Onnea päiviisi, iloa sydämeesi! toivottaa *Satu
~
Entä kun ystävä pettää,kun on avannut sydämensä ja kertonut elämän katkerat muistot,ystävä jättää kuin tyhjän päälle.
Salaisimmat asiansa kun on purkanut niinsanotulle ystävälle johon luotti ja uskoi.
Ystävä häipyy näkö ja kuuloetäisyydestä,ei minkäänlaista elonmerkkiä anna itsestään,voiko sellaista sanoa ystäväksi?