Niin kun tässä on nyt kovasti keskusteltu siitä, että oliko oikein että haudankaivajat ottivat itselleen uudelleen avatuista haudoista löytyneitä arvoesineitä niin oman näkemykseni haluan nyt kertoa ja mielelläni muiden näkemyksiä kuuntelen.
Mielestäni siinä teossa ei ollut mitään väärää! Itse en ole haudankaivaja, enkä edes tunne ketään haudankaivajaa mutta JOS olisin ja löytäisin vanhoista haudoista arvoesineitä niin taatusti ne itselleni ottaisin. Aikanaan kun omaiset ovat kirstuun arvoesineitä laittaneet niin he todellakin ovat osoittaneet halunsa luopua esineistä. Vainajan kanssa on voitu haudata esimerkiksi tämän lempikoruja tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tosiasia on, että vainaja ei niitä enää tarvitse eikä hänellä ole mitään oikeuksia esineisiin. Ja kun omaisetkin ovat luopuneet niistä niin kukaan ei niitä omista eikä tarvitse. Ihan sama siis vaikka ne ottaisi itselleen.
Mielestäni siinä teossa ei ollut mitään väärää! Itse en ole haudankaivaja, enkä edes tunne ketään haudankaivajaa mutta JOS olisin ja löytäisin vanhoista haudoista arvoesineitä niin taatusti ne itselleni ottaisin. Aikanaan kun omaiset ovat kirstuun arvoesineitä laittaneet niin he todellakin ovat osoittaneet halunsa luopua esineistä. Vainajan kanssa on voitu haudata esimerkiksi tämän lempikoruja tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tosiasia on, että vainaja ei niitä enää tarvitse eikä hänellä ole mitään oikeuksia esineisiin. Ja kun omaisetkin ovat luopuneet niistä niin kukaan ei niitä omista eikä tarvitse. Ihan sama siis vaikka ne ottaisi itselleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mielestäni siinä teossa ei ollut mitään väärää!"
A, Mielestäni teko oli moraalisesti ja eettisesti väärin, koska siinä ei kunnioiteta surevien omaisten tahtoa, että kuollut saa rakkaan esineen mukaan leposijaansa.
B, Teko oli työoikeudellisesti väärin, eli jos työnantajalla on ollut selvät säännöt, että haudoista ei saa ottaa mitään ylimääräistä itselleen, niin ne myös sitovat työntekijää. Työntekijät saavat palkan työstään, eikä muuten luvallinen hautojen avaaminen mitenkään oikeuta mihinkään haudoista löytyneiden muistoesineitten keräilyyn tai mihinkään sivubisnekseen, etenkään silloin kun siitä on tulee merkittävää haittaa työnantajan maineelle ja toiminnalle.
C, Periaatteessa tuossa täyttyy joko näpistyksen tai kavalluksen tunnusmerkit, riippuen siitä onko täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö jo haltuunotosta vai vasta hautausmaalta poisviennistä ja eteenpäin luovuttamisesta.
Siis, jos hauta avataan, niin eiväthän sieltä haudoista löytyneet esineet ole hylättyjä. Mikäli esineelle ei muuta omistajaa pystytä esittämään niin se on (muistaakseni) yli 100-vuotiaiden hautojen esineiden osalla valtio, ja nuorempien kohdalla maanomistaja tai haltija, eli käytännössä siis seurakunta. Eli haudasta löytyneellä esineellä on omistaja.
"Mutta tosiasia on, että vainaja ei niitä enää tarvitse eikä hänellä ole mitään oikeuksia esineisiin."
No mitäs oikeuksia niillä haudankaivajilla sitten on?
"Ja kun omaisetkin ovat luopuneet niistä niin kukaan ei niitä omista eikä tarvitse."
Tarpeesta en tiedä, mutta omistaja on helposti löydettävissä kts. edelläoleva vastaukseni.
Kyllä ne esineet ovat niiden vainajien omaisuutta.
Hautaan on iankaiken oikeus niillä vainajilla joiden lepopaikka se on, jotka siihen ovat haudattu. Sitä oikeutta ei vaan voida viedä, vaikka uusia vainajia sinne haudataankin.
Omaiset laittavat rakkaudella ja hartaudella arkkuun esineitä, jotka olivat vainajalle rakkaita.
Ei omaisilla ole niihin oikeutta ennen perunkirjoitusta, eli he eivät voi luopua sellaisesta mitä eivät ole omistaneetkaan. He ovat laittaneet vainajan omaa omaisuutta mukaan arkkuun.
Hoitajana usein kuulen toiveen myös "tulevalta"vainajalta saada viedä mukanaan sen vihkisormuksensa, tai lahjaksi saamansa korvakorut. Kaikilla ei välttämättä ole perillisiä joille jättää. Ainoa läheinen oli se jo kuollut puoliso, jonka kansa liitto jatkuu kuoleman jälkeenkin.
Ne esineet ovat tarkoitettu maahan jääviksi ei varastettaviksi.
Olen moraalisesti samaa mieltä, mutta juridisesti katsoen muutamaa kohtaa pitää korjata.
"Kyllä ne esineet ovat niiden vainajien omaisuutta."
Vainaja ei voi omistaa mitään, vaan omaisuus on joko kuolinpesän tai perillisten. Mikäli nämä luopuvat oikeudestaan, tai näitä ei ole tai löydetä, niin esineen omistusoikeus on yleensä maanomistajalla.
"Sitä oikeutta ei vaan voida viedä, vaikka uusia vainajia sinne haudataankin."
Hauta voidaan myös siirtää, esim. eteläisimmissä osissa eurooppaa tämä on joissain paikoin jopa yleistä, eli vainajan luut voidaan tietyn ajan kuluttua kaivaa haudasta ja viedä katakombiin tai vauraan suvun omistamaan mausoleumiin.
"Ei omaisilla ole niihin oikeutta ennen perunkirjoitusta, eli he eivät voi luopua sellaisesta mitä eivät ole omistaneetkaan."
Mikäli vainaja elässään laittaa vaikkapa kuolleen puolison mukaan sormuksen, niin se ei luultavati kuulu kuolinpesälle. Mutta jos vainajan tahto on että saa oman sormuksensa hautaan, niin se on kuolinpesän tekemä omaisuudenluovutus.
"Ne esineet ovat tarkoitettu maahan jääviksi ei varastettaviksi."
Tässä olen samaa mieltä.
Ihmisellä on oikeus eläessään määrätä mitä hänen omaisuudelleen tehdään hänen kuoltuaan.
Mitenkähän nykyään sopii Ev.lut seurakunnille vainajan mukaan laitettavat esineet? Tosin en olisi itse laittanut arvo esinetta mukaan matkalle sukulaiselleni, mutta paperiakaan en saanut laittaa!Tunnen jopa haudan kaivajan eikä, ainakaan hänelle tulisi mieleenkään moista törkeyttä tehdä!
Tosin jos koruja ym. saa/on saanut laittaa mukaan leposijalle, niin saahan seurakunta hyvät rahat kassaan tonkiessaan maata.En koskaan ole kuullut että,omaisia olisi etsitty vainajan arvoesineiden takia!