oisko kellään....

palsta on pullollaan ihania rakkaus ja kaipuu runoja;)

Ihastuminen
joka kerta kun katson silmiisi,
joka kerta kun näen sinut,
se ajaa minut lähemmäksi sanomaan sitä,
mitä en vieläkään saanut sanotuksi.
joka kyynel joka poskellasi vierii on minun verta,
ja joka kerta kun näen sinut jonkun toisen kanssa,
sydämeni vuotaa verta.


rakkaus
Tuli sielussa, liekit mielessä,
kuin auringon valo vellovan veden pinnalla,
kaunein tanssi jota ei näe, se on pinnan alla.
sanoissa soi se kaunis taika, hurmion loitsu,
soinnuissa osa sitä paloa jonka sammuttaa aika,
suru loimua tukahduttaa mutta aika auttaa,
kantaa kohdusta hautaan.


rakkaus
Lue nyt se näkymätön sana, joka ei ikinä lopu. Se on kirjoitettu haltia riimuin. Se kuulostaa kauniille, vaikka en sitä kuule sen enempää kuin näe. Kaunis mielikuva jota ei ole, täydellinen säestys, soinnut ja melodiat ja sateenkaaren värit, hymy hänen kasvoillaan, joku kirjoitti rakkauden yhdellä sanalla ja kukaan ei sitä kykene lukemaan..


Tänään on huominen, jota murehdin eilen.
ja kuinka murehdinkaan, unta en murheiltani meinannut saada,
mutta ei huominen tullessaan minua kaada.
koska vielä huomennakin olen täällä,
huomenna vielä maan päällä.
huomennakin voin tavata hänet,
hänet joka tekee elämisen elämisen arvoiseksi,
huomenna muutun patsaasta ihmiseksi.
huomenna, jotain muistamisen arvoista,
ehkä huomenna olen yksi niistä valituista harvoista,
jotka saavat rakastaa, jotka tulevat rakastetuksi.
Huomenna.


Ei ole mitään anteeksi annettavaa. Et voi vaatia että antaisen anteeksi, kun sanoin ole hyvä, kun veit sydämeni ja sinä kiittelit. Nyt katsoit kylmin silmin kun sanoilla sydäntäni viiltelit ja minä kyynel silmin, sanoin että rakastan sinua, sanat joita en voi perua. sanat joita en voi ottaa takaisin.


Muistan..
Taas revontulet värjäävät tähtitaivaan,
elämä on taas elämisen arvoista,
eilinen on muistamisen arvoista.
Muistan kun keltaiset koivun lehdet
peittivät maan,
muistan kun kuu katsoi minua ja loi sillan järven pintaan,
muistan kun lumi peitti maan ja kuura värjäsi puut,
muistan sinut ja haluan herätä aamulla,
muistan sinut enkä saa unta yöllä..



en vieläkään pystynyt hymyä suullesi tuomaan,
joten katoan taas yksin ikuisen yön huomaan.
menen taas unohtamaan, muistot pois hukuttamaan.
en pysty näiden haavojen kanssa nukkumaan.
Siispä valvon kunnes kuolema tulee univelat kuittamaan..



nyt ovat huulet hiljenneet,
sanat ja ajatukset ovat minut jättäneet.
juuri silloin kun vaaditaan eniten, voin tehdä vähiten.
Joet virtaavat ovat jäätyneet,
ja vierivät kivet sammaloituneet.
ajan koneetovat pysähtyneet.
Vain kiduttaaksensa minua.