Sovinko köksän opeksi?

Eihän tuossa köksänopen tehtävässä sitten muuta vaikeutta ole kuin se, että jos päiväkotilasten ryhmä on kokonaisuudessaan vaikea hallittava, ei ole yhtään sen helpompi hallita pariakymmentä teiniä. Nuo tunnitkin kun vielä ovat oppilaiden juttujen mukaan "vapaita" eli niissä voidaan olla vähän miten sattuu. Tosin kyllähän koulutuksessa harjoitellaan ja tulee sitä varmuutta, että ei se millään tavalla sulje pois tuota vaihtoehtoa. Ujous ei kuitenkaan millään tavalla kuulu opettajan työhön.

Meidän laitoksella köksänopeksi lukevat PAKOLLISENA sivuaineena joko matematiikkaa tai englantia. Sen tarkemmin en ole tutustunut heidän opinto-ohjelmaansa, mutta kai siellä toinenkin vapaavalintainen sivuaine on mahdollista ottaa.

Ryhmässä toimimista ihan aikuisten kesken joudut kyllä harjoittelemaan aika paljon jo koulutuksessa, mikä onkin todella hyvä asia. Opettajan työ on PAHIMMILLAAN yksin tekemistä ja parhaimmillaan YHDESSÄ tekemistä.

Sellainenkin vaihtoehto tuli mieleen kuin lastenohjaaja. Asioita sietää miettiä ja pohdiskella.

Sinulla on unelmia, ja pidä niistä kiinni.
Sydämesi haluaa lasten, nuorten ja kasvatuksen pariin ja silloin se on oikea ammatti sinulle. Sydämellä toivottavasti me kaikki tätä teemme, koska se mikä tulee sydämestä se tulee kaikella rakkaudella.

Minulla on kokemusta päiväkodin ihan kaikkein pienimmistä, jotka vielä opettelevat puhumaan ja kävelemään, ala-asteen vanhimpiin, jotka jo kovaa vauhtia ovat matkalla kohti suurta maailmaa, ja kovasti sydämeni halajaa opetustehtäviin myös yläaste- ja lukioikäisten pariin.

Muistat varmaan omista opettajistasi, että osa oli hauskoja ja rempseitä ja saivat kaikki mukaan vitseihinsä, ja osa taas rauhallisempia. Niin se on, että opettajiinkin mahtuu kaikenluontoista ihmisistä mukaan. Vaikka pienenä opettajainhuone oli se kaikkein jännin paikka, arvoituksellinen paikka, josta kulki ties mitä huhuja, niin oikeasti me opettajat olemme oikeastaan ihan tavallisia ihmisiä.
Kuva opettajasta on yleensä varmaan aika rohkea, esiintymiskykyinen, puhelias jne., mutta tämä on pintaa, sillä opettajan auktoriteetin taakse kätkeytyy monenlaista ihmistä. Ja jokaiselle on paikkansa opettajana.
Kyllä sitä on monta opettajaa, jotka uskaltavat ilman mitään pelkoa puhua eli esiintyä laumalle oppilaitaan, mutta kun pitäisi pitää puhe kutsuilla tai maksaa kassalla, olla tavaratalossa, matkustaa junalla jne. niin kyllä sydän pamppailee ja paniikki tulee pintaan.
Opettajan ammatissa on kyse auktoriteettiasemasta.
Kokemuksesta tiedän paljon aiheesta sosiaalisten tilanteiden pelko ja tiedän monia opettajia, joilla saattaa olla vaikka kahvikuppineuroosi.
Esim. itse lintasin esitlemät koulussa, mutta ajatelkaas kun sitten olin TETissä ala-asteen koulussa, niin johan siellä pidin YKSIN tuntia ilman pelkoa.
Moni jännittäjätyyppi pärjääkin tämän vuoksi loistavasti lääkärinä, opettajana, poliisina jne.
Ehkä monista tuntuu joa yliluonnolliselta ajatus, että opettajan auktoriteetin taakse voi kätkeytyä myös ujo ja hiljaisempi ihminen. Kyllä heitäkin on opettajien joukossa.

Olen se rauhallinen opettaja. Voisin loikkia biologian metsäneläimet-tunnille pupuksi pukeutuneena ja olla hauska ja rempseä ja saada oppilaat nauramaan. Voisin koittaa olla hauskuuttaja ja vitsikäs. Mutta ehei, se ei ole minua. Ja miksi muuttuisin, kun pärjään muutenkin? Yhtä vaikea minun on kuvitella rempseitä ja hauskuuttavia kollegoitani rauhallisina kuten minä. Eli tilaa siis riittää kaikenlaisille. Ja vaikka olemukseltani olen rauhallinen, kyllä minultakin huumorintajua löytyy enkä missään nimessä ole mikään "kalkkis" tai tylsä täti vaan saan oppilaat mukaan toisella, omalla tavallani.

Älä ajattele ujoutta esteenä vaan haasteena.
Se ei ole lainkaan järkevää sanoa ujolle, että "sinä et pysty", "ujous on este". Ujolle pitää sanoa "sinä pystyt!", ja ujo pystyy!
Jos olisi pieni puro, jonka yli pitää hypätä, että saa toisella puolella oleva palkinnon, rohkea hyppäisi tuosta vain. Arka miettii, miten hän uskaltaa. Hän pohtii mielessään monet vaarat ja käy tilannetta läpi, varmasti jopa perääntyy kun juuri on aikeissa hypätä. Arka ajattelee, että hän ei uskalla, hänestä ei ole siihen, ehkä hän jää vain tähän ja keksii jotian muuta tekemistä eikä hän tarvitse puron toisella puolella olevaa palkintoa. Ehkä tulee joku, joka rohkaisee arkaa. Sitten hän uskaltaa ehkä mennä puron reunalle pitäen kädestä kiinni. Varmasti hän harjoittelee ja harjoittelee ja hyppää ehkä yhdessä toisen kanssa. Mutta pian arkakin uskaltaa hypätä yksin! Ja hän teki sen!
Rohkea pystyi siihen heti, mutta arka pystyi kun häntä rohkaistiin, eikä hän oikeastaan ole enää yhtään arka sillä hänhän on tosi rohkea!
Se, mitä arka tarvitsi rohkeaa enemmän, oli aika. Kumpikin selvisi hypystä ja sai palkintonsa. Toiselta se vei enemmän aikaa kuin toiselta, mutta lopputulos oli kuitenkin sama.
Mitä olisi tapahtunut, jos aralle olisi sanottu, että hän ei pysty siihen tai palkinto ei ole häntä varten? Arka olisi jättänyt loikkaamatta nyt ja aina tulevaisuudessakin ja jäänyt vaille palkintoa kerta toisensa jälkeen.
Voimme soveltaa tätä siten, että ujoutesi tai pelkosi on tarinani puro ja palkinto ura varmasti maailman ihanimpana kotitalousopettajana!
Pidä siitä siis kiinni kaksin käsin ja kaikin keinoin!

Olen itsekin ollut se luokan hiljainen tyttö, se joka ei uskaltanut viitata koskaan ja joka istui välitunneilla yksin erillään muista. Voisi moni hämmästyä, jos kuulisi urasuuntauksistani.

Kuvitellaan ryhmätilannetta. Osa puhua pälpättää ja joku istuu täysin hiljaa koko ajan. Voisi kuvitella, että tilanteessa on mukana vain pälpättäjät. Mutta menneenpä hiljaisen henkilön mielen syvyyksiin. Hän on itse asiassa ollut todella aktiivisesti mukana! Hän on tarkkaillut ryhmän tilannetta, pistänyt merkille monelaista asiaa, havainnoinut, pohtinut asioita. Hän on siis ollut todella arvokas, ja hänellä on paljon hiljaisia ajatuksia, joita jostain syystä ei ole tuonut julki. Varmasti tulee tilanne, että hänkin uskaltaa "loikata puronsa yli", mutta tarvitsee aikaa, ymmärrystä ja tukea.

Olin myös tarhassa joskus harjoittelijana. kyllähöän sen ymmärtää, että harjoittelijalla ei ole ammatin ja työkokemuksen tuomaa varmuutta, ja siellä juuri lukiosta tulleena oleminen ammattitaitoisten (toinen aste, amk, yliopisto...) joukossa voi varmasti tuoda epävarmuutta ja arkuutta. Sitä miettii, mitö muut minusta ajattelevat, olenko vain ilman koulutusta oleva harjoittelija, toiminko oikein, uskallanko toimia kuten ajattelen. Ja ei harjoittelijan pidäkään osata kaikkea. Ammattitaito ja kokemus tuo varmuutta. Ja ammattitaitoa opit koulussa ja käytännössä työssä. Ja kun kokemus karttuu, myös rohkeus ja varmuus kasvaa.

Esimerkiksi päiväkodissa ujon lapsen on helpompi lähestyä rauhallista aikuista kuin rempseää aikuista. Siksi rauhalliset ovatkin korvaamattoman tärkeitä heille.

Jokainen meistä on saanut syntymälahjanaan elämän siivet, jotka kuljettavat meitä eteenpäin elämässämme. Uskalla siis nousta näille siivillesi! Etsi uusia kokemuksia, haistele uusia tuulia. Tunnustele ja maistele, miltä se tuntuu. Maailma on niin avara paikka, että kaikille löytyy jotain ja kaikille riittää tilaa.
Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen yksilönsä, ja samalla niin tärkeä ja korvaamaton.

Sinä haluat kotitalousopettajaksi, ja minä sanon sinulle: sinä pystyt siihen! Mieti, mikä on sinun purosi, jonka yli pitää hypätä ja joka saa sinut kuitenkin miettimään, että sovitko siihen. Luettelit valtavasti ihania piirteitäsi: haluat lasten ja nuorten pariin, halaut opettajaksi, olet kiinnostunut alastasi, mutta sitten varmaan ajattelit "puroasi", koska joku selvästi saa sinut epävarmaksi. Mieti siis, mikä saa olosi epävarmaksi, se on sinun "puro". Muista vertaukseni purosta.

Sinä olet rohkea, sinä pystyt siihen! Muista se aina!

Ja voi kuinka muistaisin, missä Lastentarha-lehdessä oli juttu ujoista lastentarhanopettajista. Siinä jutussa suorastaan ylistettiin ujoutta ja se nähtiin VAIN positiivisena piirteenä! Jutussa luki, että jokaisen lto:n pitäisi olla ujo. VAlitettavasti en musita lehden numeroa eikä itselläni ole sitä lehteä, mutta toivoisuin, että löytöisit sen lehden vaikka kirjastosta (lehti on vuodelta 2005 tai sitä ennen, sen tarkemmin en valitettavasti tiedä), koska sen lukemisesta olisi varmasti tosi paljon hyötyä ja rohkaisua sinulle.