Onko kukaan kuullut vaikuttavnsa masentuneelta juuri kun tuntee itse olevansa tasapainoisimmillaan ja tätenäisimmillään?
Itse olen huomannut olevani onnellisimmillani silloin kun ulospäin (kuulema) vaikutan kyyniseltä ja itsemurhaa hautovalta... Hauskaa sillä omat tuntemukseni ovat lähempänä seitsemättä taivasta.. mutta kai sieluni vaan on niin korkealla ettei sen teho riitä elävöittämään kasvojani. *tirsk* =D
Parhaimpiin viboihin pääsen kuuntelemalla marilyn mansonia, queen of the damned soudtrackia, cmx'ää, keltti ja intiaanimusiikkia.. jne.. joskus jopa star wars soundrack saa munut muihin svääreihin (harvemmin tosin). Päivän annoksen jälkeen voin saavuttaa mietiskelytilan joka parhaimmillaan kestää useita viikkoja, ja tuona aikana tunnen olevani tehokkaimmillani mietiskelyyn ja myös muut asiat sujuvat. Kuitenkin tuttavapiiri juuri tuolloin ilmaisee pelkonsa siitä että tapan itseni ja olen masentunut vaikka todellisuudessa en koskaan ole edes itsemurhaa yrittänyt joten syytä pelkoon ei pitäisi olla. Minusta kuulema myös huokuu jotain pelottavaa (enrgiaako). Ystäväni ovat ns taviksia joten kaikki outo pääasiassa pelottaa vaikkeivät he mitään sellaista tunnustakaan, mutta onko läsnäolevilla henkilöillä jotain samansuuntaisia kokemuksia?
ns. ristiriitaa ystäväpiirin ja omien tuntemusten välillä
Pol
Itse olen huomannut olevani onnellisimmillani silloin kun ulospäin (kuulema) vaikutan kyyniseltä ja itsemurhaa hautovalta... Hauskaa sillä omat tuntemukseni ovat lähempänä seitsemättä taivasta.. mutta kai sieluni vaan on niin korkealla ettei sen teho riitä elävöittämään kasvojani. *tirsk* =D
Parhaimpiin viboihin pääsen kuuntelemalla marilyn mansonia, queen of the damned soudtrackia, cmx'ää, keltti ja intiaanimusiikkia.. jne.. joskus jopa star wars soundrack saa munut muihin svääreihin (harvemmin tosin). Päivän annoksen jälkeen voin saavuttaa mietiskelytilan joka parhaimmillaan kestää useita viikkoja, ja tuona aikana tunnen olevani tehokkaimmillani mietiskelyyn ja myös muut asiat sujuvat. Kuitenkin tuttavapiiri juuri tuolloin ilmaisee pelkonsa siitä että tapan itseni ja olen masentunut vaikka todellisuudessa en koskaan ole edes itsemurhaa yrittänyt joten syytä pelkoon ei pitäisi olla. Minusta kuulema myös huokuu jotain pelottavaa (enrgiaako). Ystäväni ovat ns taviksia joten kaikki outo pääasiassa pelottaa vaikkeivät he mitään sellaista tunnustakaan, mutta onko läsnäolevilla henkilöillä jotain samansuuntaisia kokemuksia?
ns. ristiriitaa ystäväpiirin ja omien tuntemusten välillä
Pol
Vastaukset 8
Vanhimmat
(hitto ku ei koskaan keksi parempia otsikoita...)
No siis, en usko että masennus on minkään hengellisen elämän huippu.
Sillä masennus on masennus.
Tietenkin masennuksia on erityyppisiä ja jokaisen ihmisen masennus on erilainen,
mutta kuitenkin se perus-masennus,
jotka lääkärit yleensä diagnosoi on masennus jossa ei pysty/halua tehdä mitään eikä elämänhalua ole.
Masennus on kuitenkin aikaa joka vie ihmisen pohjalle ja monta kertaa ihmisen käytyä pohjalla, ihminen muuttuu niin sisäisesti kuin ulkoisesti.
Jotkut paranevat ja joillekkin jää ikuinen haava siitä kokemuksesta.
En sitten tiedä että onko se pohjalla käyminen hengellinen kokemus, ainakaan minusta ei ole tullut sen erikoisempi.
Mitä nyt ajattelen enemmän elämääni, maailman tulevaisuutta ja arvostan asioita enemmän.
Ehkäpä kuitenkin tuo on se 'huippu' koko asiasta, että masennus muuttaa ihmisen.
Mutta tietenkin riippuu ihmisestä, että miten se muuttaa.
Täytyy nyt kyllä olla rehellinen ja sanoa, että jos tosiaan kuuntelet jotain star wars soundtrackia, niin varmasti tunnet itsesi maagiseksi. Se kuuluu asiaan.
(etenkin jos on nähnyt leffan)
Ei sillä että se olisi huono asia, sillä mitä lähemmäksi pääset itseäsi (sieluasi), sitä parempi.
Eli tarkoitin sanoa että muut luulevat minua masentuneeksi kun olen onnellinen ja elämäni huipulla. En missään nimessä väittänyt OIKEAN masennuksen olevan hyvä tai maaginen asia.
Eli niin. =)
Pinnalliset ihmiset joille koko elämän sisällöksi riittää keskinäiset barbileikit takuulla säikkyvät ihmisiä jotka näyttävät vaipuvan sisäänpäin. Vaikka tämä vaipuminen olisikin ekstaasia ja hurmiotilaa ylimmillään, kun ihminen sieltä sisältään käsin näkee enemmän siitä mikä hänelle on "jumala" - tai mitä nimitystä nyt käyttääkin.
Kauhean erinomaisena seurana en kyllä pitäisi semmoisia ihmisiä jotka eivät osaa erottaa masennusta ja hengellistä syvämietteistä tilaa toisistaan. Nehän ovat kuin yö ja päivä!
Ei tavikset ymmärrä.:)
ymmärrä myös heitä "taviksia".
viestisi on kuin minun kokemuksistani. ihan sama juttu ja samat musiikit
Masennus saattaa olla "hengellisen elämän huippu", mikäli "hengellisellä" viitataan jonkinlaiseen uskonelämään/hurmokseen/hihhulointiin lähinnä omien emootioiden parissa. Se että ihminen nauraa ei tarkoita että hän olisi onnellinen.
Emootioiden ruokkiminen on mielenkiintoista viihdettä ja noita hallitsee nuo temput, koska noita käyttää mieltään instrumenttina. Mitä tarkoitat "parhailla viboilla"? Mihin pyrit noilla viboilla? Saavuttamaan onnellisuuden...?
Olisi mielenkiintoista kuulla hieman yksilöidympää analyysiä siitä, millaisia viboja eri musiikeilla pyrit löytämään. Tämän jälkeen olisi vielä mielenkiintoisempaa kuulla, mitkä elementit musiikissa arvelet noita viboja aiheuttavan? Kun kykenet erittelemään nuo elementit, olet aikalailla peruskysymysten äärellä.
mä' oon kanssa huomannut joskus että vaikka olisin todella hyvällä päällä niin saatan näyttää hyvinkin masentuneelta ja flegmaattiselta...