Eli kysymykseni koskee lukioita, tiedän että tämä on hieman tapauskohtaista, mutta kuinka paljon lukioissa pitää pitää esitelmiä? Siis viikottainhan pitää kirjoittaa aine/essee, mutta tietääkseni ne annetaan opettajalle?
Siis kuinka usein pitää esiintyä luokan edessä?
Tällä hetkellä "pelottaa" esiintyä luokan edessä, mutta tuo ongelma varmasti poistuu iän myötä.
Siis kuinka usein pitää esiintyä luokan edessä?
Tällä hetkellä "pelottaa" esiintyä luokan edessä, mutta tuo ongelma varmasti poistuu iän myötä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oot aivan oikeessa, eli riippuu lukiosta.
Ei meillä ainakaan mitään esseitä viikottain kirjotella, riippuu ihan kurssista kuinka paljon niitä tehdään. Äikässähän tietenkin kirjotellaan meillä noin 2-5 ainetta per kurssi.
Luokan eessä esiintymiset riippuu aika paljon opettajasta. Jotku tykkää seisottaa oppilaita luokan eessä joka kurssilla, jotku taas ei koskaan. Muistan, että ekalla meillä oli sellanen musiikinopettaja, joka ei pakottanu ketään esittämään luokan eessä. Kaikki siis teki tutkielman, mutta vaan ne jotka halus esitti sen.
Kokemuksesta voin sanoa, että suosittelen luokan eessä esiintymistä. Mäkin inhoan sitä eniten tässä maailmassa, mutta silti teen aina esitelmät, vaikka niitä ei olis pakko tehä. Se tuo kokemusta ja varmuutta.
Ei nyt sentään viikottain pidä esseetä tai ainetta kirjoittaa. Keskimäärin ehkä kolme per jakso.
Minäkin inhosin ja inhoan edelleen luokan edessä esiintymistä. Itse olen lukioaikanani joutunut esiintymään luokan edessä n. seitsemän kertaa. Kyllä esiintymisistä suurin osa silti ihan hyvin on mennyt vaikka olenkin jännittänyt niitä valtavasti.
Samaa vikaa, saan paniikkioireita pelkästään jo siitä jos joutuu puhumaan tunnilla, saati esiintymään siellä edessä. Aika tehokkaasti olen kyllä noista suullisista luistanut. Näin nopeasti kun kelailee, niin ainakin 7 esitelmää olen jättänyt väliin ja silti saanut kurssin suoritettua, 3 esitelmää olen tehnyt, ja niistäkin yksi englanniksi, yksi ruotsiksi.
Toisaalta, kun suullisen esitelmän korvaa kirjallisella, sen eteen joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa. Itselläni paniikkihäiriö on kuitenkin sen verran pahanlaatuinen, että mielummin kirjoitan 100 sivua vaativaa tekstiä, kuin puhun 15 minuuttia luokan edessä. Saahan tuohon esiintymispelkoon kyllä lääkkeittäkin, esim. betasalpaajia, jotka estävät pulssin kohoamista (ja sitä kautta punastumista, käsien tärinää jne.). Kannattaa kysyä terveyskeskuksesta, jos ne sinun kohdallasi vaikka toimisivatkin.
Ei todellakaan joka viikko kirjoteta ainetta tai esitelmää. Meillä äikänkurssissakin kirjoitetaan yleensä yx, joskus kax ainetta. Äikässä on kyllä kursseja missä harjoitellaan puheen pitämistä, väittelyä ja yleensä esiintymistä. Opettajalle puhumalla voi ehkä luistaa esiintymisestä. Muissa aineissa ku äikässä on harvemmin esiintymistä, ehkä pari per aine koko lukion aikana. Joissain ei yhtään.
Olen itse kolmannen vuoden lukiolainen (laajennan opintoni neljännellekin vuodelle). Tähän mennessä olen pitänyt esitelmiä suunnilleen kaikissa mahdollisissa aineissa. Muun muassa psykologian kursseilla jokaisessa olen joutunut luokan edessä hermoilemaan.
Kuitenkin, ensimmäisen vuoden aikani pääsin pahimmasta pelostani, kuten oksentelusta ja tärinästä. Ihan viime aikoina olen alkanut nauttia yleisön kahlitsemisesta ja saanut paljon positiivista palautetta. Uskon, että jokainen pääsee harjoittelemalla peloistaan aikanaan eroon, joten ole huoleti.
Suosittelen erityisesti miettimään, mikä siinä esiintymisessä niin pelottaa. Itse nimittäin ajattelin, että muut alkaa nauraa tai jotain vastaavaa. Nykyisin ymmärrän, että kuuntelijat ovat puolellani, eivät vihollisiani. Huomennakin olisi äidinkielen esitelmä luvassa... ;) Jännittäminen on onneksi ihan luonnollista, joten eipä hätää, ainakaan vielä.
Aineita ei tarvitse aivan mahdottomasti kirjoittaa. Joka äidinkielen kurssilla pitää ainakin kaksi (pakollisia kursseja kuusi) päkertää. Esseitä olen kirjoittanut tähän asti vain kaksi. Kaikki kirjalliset työt palautetaan kyseisen aineen opettajalle.
Onnea ja menestystä, ei se lukio niin kauhean pelottava paikka ole :).