Kaapista ulos

suuntautumista pitäisi kuuluttaa kaikille suurena tapahtumana "kun tulin kaapista ulos"? miksi siitä pitää tehdä niin suuri numero? itse myönsin itselleni 14-vuotiaana, että olen lesbo ja sen jälkeen olen kertonut, jos tilanne on sitä vaatinut tai jos se on muuten vaan tullut ilmi. elämäni ei muuttunut kovin paljoa, ehkä hieman selvemmäksi kun tiesi itse mitä on ja mitä haluaa. muuten yhtä ihana olo kuin ennenkin :)

olin 32-vuotias ja kihloissa miehen kanssa kunnes ihastuin naiseen. ja se oli menoa senjälkeen. tämän naisen kanssa vietin elämäni ihanimmat kahdeksan vuotta. ero tuli aikaan, mutta se onkin jo eri juttu.

Jo aivan pienestä tytöstä on ollut tunteita tyttöjä kohtaan, mutta itsetiedostus tuli kovasti paljon myöhemmin. Nuorempana luulin;)olevani bi, mutta ei sittenkään...se ei ollutkaan ihan niin. Olin ehkä siinä 19 tai 20-vuotias kun lopulta ymmärsin yskän.

Tällöin minulla oli poikakaveri, jonka kamat pakkasin ulos asunnostani erään uskomattoman tytön
tähden.

Ystäville tulin ulos komerostani samaan aikaan. Osa oli tosi iloisia, osa oli tosi yllättyneitä ja osa kai tajusi vaan pitää mölyt mahassaan ja antaa asialle aikaa. Kukaan ei muuttunut tai kääntänyt selkää.

Äidilleni, jonka kanssa olen aina voinut puhua kaikki maailman asiat, oli vaikeaa kertoa. Oli kuitenkin pakottava tarve saada tehdä niin, sillä kertomatta jättäminen kuljetti meitä kokoajan kauemmas toisista ja väliin jäi vaan paljon tyhjää selittämätöntä tilaa. Olen 24 ja kerroin hänelle noin 1kk sitten ja täytyy sanoa, että on mulla sitten maailman mahtavin äiti!

Tällä hetkellä elämä hymyilee ja kevättä on kengissä.

Kaapista ulostuleminen on niin laaja käsite.
Itse havaitsin tykkääväni tytöistä joskus murrosiän alun tienoilla eli 14-vuotiaana. Tämän jälkeen luulin olevani suurinpiirtein joka toinen päivä bi, lesbo tai hetero, koska en ollut varma kenestä tykkäsin ja millä tavalla. Myönsin itselleni olevani lesbo 19-vuotiaana. Tähän mennessä en ollut seurustellut kenenkään kanssa, koska olin vielä niin epävarma seksuaalisuudestani enkä halunnut vedättää ketään ilman todellisia tunteita. Noin 21-vuotiaana kerroin parhaille kavereilleni suuntautumisestani. Muutama viikko sitten tulin kaapista veljelleni ja äidilleni. Osa sukulaisistani on varmaankin arvannut asian. Nyt olen siis 23-v. Kaikki ovat suhtautuneet hyvin kerrottuani. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, paitsi se, että minun on helpompi olla ja elää, nukun yöni paremmin ja voin olla oma itseni läheisteni rinnalla. Tietenkin sitä välillä voi ajatella, että mitäköhän he oikeasti minusta ajattelevat ja ovatko vain kohteliaita hyväksyessään minut, mutta eipä sillä loppuen lopuksi ole merkitystä, sillä omapa on ongelmansa. On kuitenkin huomattavasti helpompaa olla ulkona kaapista kuin kaapissa sisällä.