Lämmin on lies,
kahvipannu kiehumassa.
Johan on kotoinen olo,
on oma lämmin kolo.
Seinäkello raksuttaa aikaa,
aamussa ollaan.
Sydämessä,sielä se odotus.
Istuu ,vaikka ois mikä aamu,
pyhäaamu.
Niin nytki se ajatuksia määrää.
Kyselee koko ajan?
Missähän on se minun ,
rakas mies?
Muista viis.
Missä on se oma rakas,
sen se haluis tietää?
Kahviki hellalle kuohahtaa,
kuumaks käy ,yli menee.
Kuules nyt ajatus..
Jos nyt ihan rauhassa ,
juotas aamukahvit,
nautittas vasta ,
heränneestä aamusta.
Kannattaako sitä miestä
huikentelevaista ootella?
Tais eilen eksyä jonnekki,
missä on lämmin lies?
Jos niin hoipertelevaista
sorttia on.
Ettei osaa ,sanoa ei.
Mitäs iloo ois ,
semmonen mies?
Juoksee,jaetulla sydämellä?
Ajatus....
Sinä taisit kuunnella minua?
Hiljaa istut paikallas ja
mietit?
Ollaan surullisia,
sen myönnän,
mut tiedetäänhän jo.
Ei rakkautta oo kaikki..
Rakkauden nimissä,
niin paljon?
Kyllä siinä ihan ,muut
voimat on myllertämässä.
Pettyneitten peltoo sitä,
silmän kantamiin asti.
Sydämet lyöty,
syville haavoille asti.
Särkyneitä sydämiä,
miten maa päällään ,
jaksaa kantaa?
Huokausten sillat,
tungokseen asti täynnä.
Suurinta sotaa,
käydään rakkauden rintamalla.
kahvipannu kiehumassa.
Johan on kotoinen olo,
on oma lämmin kolo.
Seinäkello raksuttaa aikaa,
aamussa ollaan.
Sydämessä,sielä se odotus.
Istuu ,vaikka ois mikä aamu,
pyhäaamu.
Niin nytki se ajatuksia määrää.
Kyselee koko ajan?
Missähän on se minun ,
rakas mies?
Muista viis.
Missä on se oma rakas,
sen se haluis tietää?
Kahviki hellalle kuohahtaa,
kuumaks käy ,yli menee.
Kuules nyt ajatus..
Jos nyt ihan rauhassa ,
juotas aamukahvit,
nautittas vasta ,
heränneestä aamusta.
Kannattaako sitä miestä
huikentelevaista ootella?
Tais eilen eksyä jonnekki,
missä on lämmin lies?
Jos niin hoipertelevaista
sorttia on.
Ettei osaa ,sanoa ei.
Mitäs iloo ois ,
semmonen mies?
Juoksee,jaetulla sydämellä?
Ajatus....
Sinä taisit kuunnella minua?
Hiljaa istut paikallas ja
mietit?
Ollaan surullisia,
sen myönnän,
mut tiedetäänhän jo.
Ei rakkautta oo kaikki..
Rakkauden nimissä,
niin paljon?
Kyllä siinä ihan ,muut
voimat on myllertämässä.
Pettyneitten peltoo sitä,
silmän kantamiin asti.
Sydämet lyöty,
syville haavoille asti.
Särkyneitä sydämiä,
miten maa päällään ,
jaksaa kantaa?
Huokausten sillat,
tungokseen asti täynnä.
Suurinta sotaa,
käydään rakkauden rintamalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä totuuden siemen oli tässä runossasi mukana, mutta mua hiukan jopa järkytti joissakin kohtaa runoa! Sanoisin sitä enemmänkin mietiskelyksi ja aforosmiksi! Jotenkin koskettava jos sellainen kohdalleni osuisi! Niin kaunista ja niin järkyttävää!
Lakasinko järeällä luudalla?
Olenko sitte nähny ihan väärin?
Onnekas sinä Ola jos oot nähny toisin?
Olivain sellainen olo,
kaunistelematta,suoraan sanon.
Näinhän aina on ,ei voi ,
kaikkia mielyttää?
Kaikesta huolimatta,
uskon rakkautta on.
Hyvää Pääsiäistä,
iloista mieltä....Liisa se täältä
Sun runos oli kaunis. Siinä oli tunnetta ja vanhan ajan tunnelmaa. Kotoinen,tuttu.
Tuli surullinen olo, aivan kuin odottaisit "sodasta palaavaa miehestäsi"
Kaunista kevätpäivää sulle!
Onhan nyt sunnuntai,puhas liina
pöydällä ,maljakossa pajukissoja.
Haluan kunnioittaa edesmenneitä,
isäni ei palanu sodasta takasi.
Olivain muutamasta tunnista kiinni,¨
kun rauha tuli,isä kuoli.
Olen saanu kasvaa maalla ,
hirsiseinät ympärillä.
Se lämmin koti,on vieläki,
jossa unelmissani asun.
Juttua riittäs,
kahvikupposen äärellä,
uskon,kiitos sinulle,
kun poikkestit Tölliini
matalaan.
Kevät meille kaikille,
avaa kohta kukkivan maan.
Sinulle lämmin kiitos.....Liisa