Kuorma-automerkeistä

ne mulkut koittaa sanoa voi teitä apinat.

minun kokemuksen mukaan sisun korjauskustannukset on paljon pienemmät,kuin volvon! kestävät just samanverran,mutta sisulla on laskut puolta pienemmät...
mutta,tosiasiassa on aika hauska,miten kokemukset ja uskomukset eri merkeistä vaihtelee talojen välillä? :)

yrittäjä-2 kirjoitti:

minun kokemuksen mukaan sisun korjauskustannukset on paljon pienemmät,kuin volvon! kestävät just samanverran,mutta sisulla on laskut puolta pienemmät...
mutta,tosiasiassa on aika hauska,miten kokemukset ja uskomukset eri merkeistä vaihtelee talojen välillä? :)

Lue lisää

28 vuotta kuorma-autoilijana ja miltei kailla merkeillä, välillä uusia ja laman aikana, sekä aloittaessa käytettyjä.
Viimeinen uusi Scania 2001 mallinen 114 oli todella huono. Ajoin 260 000 km ja vikoja riitti.
Ensin hajosi turbo muutaman kymmenen tuhannen ajon jälkeen, lämmityslaitteen moottoriventtiilejä vaihdettiin tasaiseen tahtiin 5-10 välillä, sitten hajosi vesipumppu, leikkasi kiinni moniuraremmi lenteli pisin konehuonetta, sitten meni kytkimen työsylinteri, joka sijaitsi vaihdelaatikossa sisällä, maksoi hunajaa, tielle jäätiin pienempien vikojen takia pari kertaa, ilmaputkia ym. rikki, telin iskunvaimentajat kiinnikkeistään tohjona joka katsastuksessa, telinnostajan moottori paloi jossain välissä ja muutenkin teli temppuili toisinaan, ei noussut tarpeeksi ylös.
Tätä aikaisemmin oli käytettynä ostettu teliveto Scania, jota korjasin vuodessa 100 000 markalla.
Oli oikea täryjyrä, eikä mennyt pehmeässä mihinkään, jäi kiinni jopa jalkakäytävän kanttikiven päälle.
Ajattelin että tuli ostettua käytetty paska ja uskoin uuden paremmuuteen.
Molemmat oli muuten maantielläkin sellaisia luovareita, ettei mennyt metriäkään suoraan.
Näitä ennen oli käytetty Mersu 2228, koneessa heikosti puhtia, mutta tekniikka pelasi 3 vuotta erinomaisesti ja meni pehmeällä penkalla, kuin ihmisen mieli, lisäksi Nummekin teli nousi kuorma päälläkin ylös. Kytkin oli raskas kuin mikä ja ratti suuri, mutta kilometrit oli halpoja ja ääni miehekäs platina. Likemmäs 200 000 ajoin ainoa remontti oli pakoputki ja maksoi 10 000 mk.
Alotin muuten Scania 76:lla se oli auto, voimaa kuin pienessä kylässä, hyvä ajaa ja liukkaat vaihteet, köppejäkin oli kaksi. Ostettaessa vanha mutta vähän vikoja matkan varrella.
80 Luvulla ajoin Man autoilla, eikä ollut valittamista: Siksi ostin nyt viimeiseksi autokseni Man TGA:n 460 hv ja robottivaihteistolla. Kääntyvä teli ja ilmajousitus, kyyti on hienoa ja äänetöntä, sekä äärimmäisen pehmeää, kuin henkilöautolla.
Olen ajanut vasta vajaat 50 000 km, laadukkaalta tuntuu, ei helise hytti kuten Scaniassa ja menee suoraan kuin juna.
Olen huomannut, että näitä tulee vastaan entistä enemmän ja tehty Munchenissä ei luulisi olevan huono.
Aika näyttää miten kestää, toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikka robotilla peruuttaminen on jotenkin vaikeaa, on se taas kaupungissa lyömätön.

Kuorma-autoilija kirjoitti:

28 vuotta kuorma-autoilijana ja miltei kailla merkeillä, välillä uusia ja laman aikana, sekä aloittaessa käytettyjä.
Viimeinen uusi Scania 2001 mallinen 114 oli todella huono. Ajoin 260 000 km ja vikoja riitti.
Ensin hajosi turbo muutaman kymmenen tuhannen ajon jälkeen, lämmityslaitteen moottoriventtiilejä vaihdettiin tasaiseen tahtiin 5-10 välillä, sitten hajosi vesipumppu, leikkasi kiinni moniuraremmi lenteli pisin konehuonetta, sitten meni kytkimen työsylinteri, joka sijaitsi vaihdelaatikossa sisällä, maksoi hunajaa, tielle jäätiin pienempien vikojen takia pari kertaa, ilmaputkia ym. rikki, telin iskunvaimentajat kiinnikkeistään tohjona joka katsastuksessa, telinnostajan moottori paloi jossain välissä ja muutenkin teli temppuili toisinaan, ei noussut tarpeeksi ylös.
Tätä aikaisemmin oli käytettynä ostettu teliveto Scania, jota korjasin vuodessa 100 000 markalla.
Oli oikea täryjyrä, eikä mennyt pehmeässä mihinkään, jäi kiinni jopa jalkakäytävän kanttikiven päälle.
Ajattelin että tuli ostettua käytetty paska ja uskoin uuden paremmuuteen.
Molemmat oli muuten maantielläkin sellaisia luovareita, ettei mennyt metriäkään suoraan.
Näitä ennen oli käytetty Mersu 2228, koneessa heikosti puhtia, mutta tekniikka pelasi 3 vuotta erinomaisesti ja meni pehmeällä penkalla, kuin ihmisen mieli, lisäksi Nummekin teli nousi kuorma päälläkin ylös. Kytkin oli raskas kuin mikä ja ratti suuri, mutta kilometrit oli halpoja ja ääni miehekäs platina. Likemmäs 200 000 ajoin ainoa remontti oli pakoputki ja maksoi 10 000 mk.
Alotin muuten Scania 76:lla se oli auto, voimaa kuin pienessä kylässä, hyvä ajaa ja liukkaat vaihteet, köppejäkin oli kaksi. Ostettaessa vanha mutta vähän vikoja matkan varrella.
80 Luvulla ajoin Man autoilla, eikä ollut valittamista: Siksi ostin nyt viimeiseksi autokseni Man TGA:n 460 hv ja robottivaihteistolla. Kääntyvä teli ja ilmajousitus, kyyti on hienoa ja äänetöntä, sekä äärimmäisen pehmeää, kuin henkilöautolla.
Olen ajanut vasta vajaat 50 000 km, laadukkaalta tuntuu, ei helise hytti kuten Scaniassa ja menee suoraan kuin juna.
Olen huomannut, että näitä tulee vastaan entistä enemmän ja tehty Munchenissä ei luulisi olevan huono.
Aika näyttää miten kestää, toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikka robotilla peruuttaminen on jotenkin vaikeaa, on se taas kaupungissa lyömätön.

Lue lisää

kanssa. Ja kun vaihtoaika on käsillä vie suoraan romuttamoon.

Kuorma-autoilija kirjoitti:

28 vuotta kuorma-autoilijana ja miltei kailla merkeillä, välillä uusia ja laman aikana, sekä aloittaessa käytettyjä.
Viimeinen uusi Scania 2001 mallinen 114 oli todella huono. Ajoin 260 000 km ja vikoja riitti.
Ensin hajosi turbo muutaman kymmenen tuhannen ajon jälkeen, lämmityslaitteen moottoriventtiilejä vaihdettiin tasaiseen tahtiin 5-10 välillä, sitten hajosi vesipumppu, leikkasi kiinni moniuraremmi lenteli pisin konehuonetta, sitten meni kytkimen työsylinteri, joka sijaitsi vaihdelaatikossa sisällä, maksoi hunajaa, tielle jäätiin pienempien vikojen takia pari kertaa, ilmaputkia ym. rikki, telin iskunvaimentajat kiinnikkeistään tohjona joka katsastuksessa, telinnostajan moottori paloi jossain välissä ja muutenkin teli temppuili toisinaan, ei noussut tarpeeksi ylös.
Tätä aikaisemmin oli käytettynä ostettu teliveto Scania, jota korjasin vuodessa 100 000 markalla.
Oli oikea täryjyrä, eikä mennyt pehmeässä mihinkään, jäi kiinni jopa jalkakäytävän kanttikiven päälle.
Ajattelin että tuli ostettua käytetty paska ja uskoin uuden paremmuuteen.
Molemmat oli muuten maantielläkin sellaisia luovareita, ettei mennyt metriäkään suoraan.
Näitä ennen oli käytetty Mersu 2228, koneessa heikosti puhtia, mutta tekniikka pelasi 3 vuotta erinomaisesti ja meni pehmeällä penkalla, kuin ihmisen mieli, lisäksi Nummekin teli nousi kuorma päälläkin ylös. Kytkin oli raskas kuin mikä ja ratti suuri, mutta kilometrit oli halpoja ja ääni miehekäs platina. Likemmäs 200 000 ajoin ainoa remontti oli pakoputki ja maksoi 10 000 mk.
Alotin muuten Scania 76:lla se oli auto, voimaa kuin pienessä kylässä, hyvä ajaa ja liukkaat vaihteet, köppejäkin oli kaksi. Ostettaessa vanha mutta vähän vikoja matkan varrella.
80 Luvulla ajoin Man autoilla, eikä ollut valittamista: Siksi ostin nyt viimeiseksi autokseni Man TGA:n 460 hv ja robottivaihteistolla. Kääntyvä teli ja ilmajousitus, kyyti on hienoa ja äänetöntä, sekä äärimmäisen pehmeää, kuin henkilöautolla.
Olen ajanut vasta vajaat 50 000 km, laadukkaalta tuntuu, ei helise hytti kuten Scaniassa ja menee suoraan kuin juna.
Olen huomannut, että näitä tulee vastaan entistä enemmän ja tehty Munchenissä ei luulisi olevan huono.
Aika näyttää miten kestää, toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikka robotilla peruuttaminen on jotenkin vaikeaa, on se taas kaupungissa lyömätön.

Lue lisää

oli maailman varmimpia, joku maanataitekele on sattunut sinulle.

yrittäjä-2 kirjoitti:

minun kokemuksen mukaan sisun korjauskustannukset on paljon pienemmät,kuin volvon! kestävät just samanverran,mutta sisulla on laskut puolta pienemmät...
mutta,tosiasiassa on aika hauska,miten kokemukset ja uskomukset eri merkeistä vaihtelee talojen välillä? :)

Lue lisää

Täytyy myöntää ettei ole mitään kokemusta Sisusta. Mutta uskon ettei se huono voi olla jos niitä on niin paljon puunajossa.

Kuorma-autoilija kirjoitti:

28 vuotta kuorma-autoilijana ja miltei kailla merkeillä, välillä uusia ja laman aikana, sekä aloittaessa käytettyjä.
Viimeinen uusi Scania 2001 mallinen 114 oli todella huono. Ajoin 260 000 km ja vikoja riitti.
Ensin hajosi turbo muutaman kymmenen tuhannen ajon jälkeen, lämmityslaitteen moottoriventtiilejä vaihdettiin tasaiseen tahtiin 5-10 välillä, sitten hajosi vesipumppu, leikkasi kiinni moniuraremmi lenteli pisin konehuonetta, sitten meni kytkimen työsylinteri, joka sijaitsi vaihdelaatikossa sisällä, maksoi hunajaa, tielle jäätiin pienempien vikojen takia pari kertaa, ilmaputkia ym. rikki, telin iskunvaimentajat kiinnikkeistään tohjona joka katsastuksessa, telinnostajan moottori paloi jossain välissä ja muutenkin teli temppuili toisinaan, ei noussut tarpeeksi ylös.
Tätä aikaisemmin oli käytettynä ostettu teliveto Scania, jota korjasin vuodessa 100 000 markalla.
Oli oikea täryjyrä, eikä mennyt pehmeässä mihinkään, jäi kiinni jopa jalkakäytävän kanttikiven päälle.
Ajattelin että tuli ostettua käytetty paska ja uskoin uuden paremmuuteen.
Molemmat oli muuten maantielläkin sellaisia luovareita, ettei mennyt metriäkään suoraan.
Näitä ennen oli käytetty Mersu 2228, koneessa heikosti puhtia, mutta tekniikka pelasi 3 vuotta erinomaisesti ja meni pehmeällä penkalla, kuin ihmisen mieli, lisäksi Nummekin teli nousi kuorma päälläkin ylös. Kytkin oli raskas kuin mikä ja ratti suuri, mutta kilometrit oli halpoja ja ääni miehekäs platina. Likemmäs 200 000 ajoin ainoa remontti oli pakoputki ja maksoi 10 000 mk.
Alotin muuten Scania 76:lla se oli auto, voimaa kuin pienessä kylässä, hyvä ajaa ja liukkaat vaihteet, köppejäkin oli kaksi. Ostettaessa vanha mutta vähän vikoja matkan varrella.
80 Luvulla ajoin Man autoilla, eikä ollut valittamista: Siksi ostin nyt viimeiseksi autokseni Man TGA:n 460 hv ja robottivaihteistolla. Kääntyvä teli ja ilmajousitus, kyyti on hienoa ja äänetöntä, sekä äärimmäisen pehmeää, kuin henkilöautolla.
Olen ajanut vasta vajaat 50 000 km, laadukkaalta tuntuu, ei helise hytti kuten Scaniassa ja menee suoraan kuin juna.
Olen huomannut, että näitä tulee vastaan entistä enemmän ja tehty Munchenissä ei luulisi olevan huono.
Aika näyttää miten kestää, toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikka robotilla peruuttaminen on jotenkin vaikeaa, on se taas kaupungissa lyömätön.

Lue lisää

kuntoon.Varsinkin ohjaus on niissä aina ollut hyvä.

En epäile yhtään etteikö Volvon huoltokustannukset olisi halvemmat kuin scanian.
En ole ollut siinä asemassa että näkisin laskuja. Kuskina olen vaan ollut kiinnostunut auton luotettavuudesta. Ja ainakin minun käytössä olevista ajokeista scaniat ovat olleet luotettavimmat

Kuorma-autoilija kirjoitti:

28 vuotta kuorma-autoilijana ja miltei kailla merkeillä, välillä uusia ja laman aikana, sekä aloittaessa käytettyjä.
Viimeinen uusi Scania 2001 mallinen 114 oli todella huono. Ajoin 260 000 km ja vikoja riitti.
Ensin hajosi turbo muutaman kymmenen tuhannen ajon jälkeen, lämmityslaitteen moottoriventtiilejä vaihdettiin tasaiseen tahtiin 5-10 välillä, sitten hajosi vesipumppu, leikkasi kiinni moniuraremmi lenteli pisin konehuonetta, sitten meni kytkimen työsylinteri, joka sijaitsi vaihdelaatikossa sisällä, maksoi hunajaa, tielle jäätiin pienempien vikojen takia pari kertaa, ilmaputkia ym. rikki, telin iskunvaimentajat kiinnikkeistään tohjona joka katsastuksessa, telinnostajan moottori paloi jossain välissä ja muutenkin teli temppuili toisinaan, ei noussut tarpeeksi ylös.
Tätä aikaisemmin oli käytettynä ostettu teliveto Scania, jota korjasin vuodessa 100 000 markalla.
Oli oikea täryjyrä, eikä mennyt pehmeässä mihinkään, jäi kiinni jopa jalkakäytävän kanttikiven päälle.
Ajattelin että tuli ostettua käytetty paska ja uskoin uuden paremmuuteen.
Molemmat oli muuten maantielläkin sellaisia luovareita, ettei mennyt metriäkään suoraan.
Näitä ennen oli käytetty Mersu 2228, koneessa heikosti puhtia, mutta tekniikka pelasi 3 vuotta erinomaisesti ja meni pehmeällä penkalla, kuin ihmisen mieli, lisäksi Nummekin teli nousi kuorma päälläkin ylös. Kytkin oli raskas kuin mikä ja ratti suuri, mutta kilometrit oli halpoja ja ääni miehekäs platina. Likemmäs 200 000 ajoin ainoa remontti oli pakoputki ja maksoi 10 000 mk.
Alotin muuten Scania 76:lla se oli auto, voimaa kuin pienessä kylässä, hyvä ajaa ja liukkaat vaihteet, köppejäkin oli kaksi. Ostettaessa vanha mutta vähän vikoja matkan varrella.
80 Luvulla ajoin Man autoilla, eikä ollut valittamista: Siksi ostin nyt viimeiseksi autokseni Man TGA:n 460 hv ja robottivaihteistolla. Kääntyvä teli ja ilmajousitus, kyyti on hienoa ja äänetöntä, sekä äärimmäisen pehmeää, kuin henkilöautolla.
Olen ajanut vasta vajaat 50 000 km, laadukkaalta tuntuu, ei helise hytti kuten Scaniassa ja menee suoraan kuin juna.
Olen huomannut, että näitä tulee vastaan entistä enemmän ja tehty Munchenissä ei luulisi olevan huono.
Aika näyttää miten kestää, toistaiseksi olen tyytyväinen, vaikka robotilla peruuttaminen on jotenkin vaikeaa, on se taas kaupungissa lyömätön.

Lue lisää

tämä on tiukkaa asiaa eikä mitään baarikärpästen surinaa näin se menee tuo puhe ei ole kuultua vaan itse koettua olen kaverin kanssa täysin samaa mieltä ja asia esitetty hienosti ilman mitään kiihkoilua hyvää jatkoa sulle mannin kanssa

J.J.P kirjoitti:

En epäile yhtään etteikö Volvon huoltokustannukset olisi halvemmat kuin scanian.
En ole ollut siinä asemassa että näkisin laskuja. Kuskina olen vaan ollut kiinnostunut auton luotettavuudesta. Ja ainakin minun käytössä olevista ajokeista scaniat ovat olleet luotettavimmat

Lue lisää

olis suomessa paljon,jos sitä olis
myyty täällä yhtä kauan kuin scaniaa ja volvoa.

Man-autoja kirjoitti:

olis suomessa paljon,jos sitä olis
myyty täällä yhtä kauan kuin scaniaa ja volvoa.

yhtä kauan kuin ruotsalaisiakin.

11l:n kone kirjoitti:

oli maailman varmimpia, joku maanataitekele on sattunut sinulle.

Moottorissa ei ollut sinänsä vikaa, kulutti vähän, eikä savuttanut juuri lainkaan. Uskoisin moottorin toimivan kaikissa merkeissä tuon 260 000 km moitteetta.
Pumppusuuttimet olisivat olleet kuulemma kalliit, onneksi minulla ei niitä hajonnut.
Näin nykyisin yhdellä autolla autoilevana ei mielellään saisi olla paljon remonttia, maksaa seisottaminen korjauksessa liikaa.
Sanoivat myös Scanialle jossa autoni huollatin säännöllisesti, että onpa sinulla huono tuuri, kun tuollaisen maanantaipäivän auton olet saannut.
Huolto toimi kyllä Scanialla erinomaisen hyvin, viuruttaminen alkoi tyypillisesti 2 vuoden takuun umpeuduttua. Vesipumppu leikkasi kiinni 2 viikkoa takuun umpeuduttua, jouduin maksamaan puolet osasta ja työn, arvatkaa olinko tyytyväinen ?
Yrittivät ensin tietysti maksattaa kaiken.
Siitä Mersusta vielä sen verran, että oli hyvä ostos, kun edellinen omistaja oli ehtinyt korjata uudet jouset taakse ja käydä kaikki jarrut läpi.
Scania 113 taas oli Saksan tuontia ja kilometrit mittarissa n. 660 tuhatta ei voineet pitää paikkaansa laisinkaan.
Muutenkaan en kehuisi telivetoista Scaniaa oli todella huono kääntymään, todellinen pökö, ei voi verrata lähellekkään Saksalaisiin telivetoautoihin.
Tuntuu tuo nykyisen Mannin kääntyvä teli olevan tosi nöyrä, kääntyy kuin henkilöauto.
Maanajossa ei oikein yhden 315 pyörän kantokyky ole parasta. Mutta kun ajosta 90 % on asfaltilla uskon tehneeni oivan valinnan.
Ei se Scanian telikään mikään maansiirtoteli ollut, sepelikuorman peruuttaminen ylämäkeen oli kauhistus, kun jäi kantamaan telin varaan ja ruopaisi helposti tyhjää.
Jos vallan maata ajaisi, niin Saksalainen teliveto on lyömätön. Vanhoilla teliveto Manneilla kun maata ajettiin penkalle, niin lähtiessä vedettiin Sisut ylös.
En tiedä pahempaa tien rikkojaa, kun nuoret pojat trippeli Sisulla kaikki pyörät ylös ja kunnolla kiinni.
Sisun teli on hyvä kun pohja kantaa, mutta järkeäkin voisi käyttää, niin pohjat kestäisi paremmin.
Sille joka käski viedä vaihdon kohdatessa Mannin romuttamoon, voin sanoa ettei vaihtoa enää tule ja vanhat Mannit kuulemma kelpaa hyvin Turkkilaisille, jotka ajavat niillä vielä satojatuhansia kilometrejä.

Man-autoja kirjoitti:

olis suomessa paljon,jos sitä olis
myyty täällä yhtä kauan kuin scaniaa ja volvoa.

Ja piti vaihtaa pois, ennenkuin takuu loppui. Syy moottorin heikkous.