Hän kadehtii siitä, että olen nuori ja minulla on vielä elämä edessä.
Itkettää.... miksei äiti voi olla iloinen tyttärensä puolesta? Mutta ei... Olen kuulemma kuiva, rasittava, ulkonäöltäni ei-miesten makuun, ihan typerä... OMA ÄITI väittää jotain tuollaista.
Lisäksi hän purkaa pahan olonsa minuun, jos sanon hänelle sanankin. Kuulostaa lapselliselta, mutta tekisi välillä mieli seivästää itsensä... En kapinoidakseni, vaan siksi että pääsisin eroon tällaisesta paskakohtelusta. Ymmärrän sen että keski-ikäiset äidit eivät ole enää parikymppiselle tyttärelleen mitään parhaita kaveruksia, mutta se että pitää omaa tytärtään kilpailijana on jo liikaa!
Itkettää.... miksei äiti voi olla iloinen tyttärensä puolesta? Mutta ei... Olen kuulemma kuiva, rasittava, ulkonäöltäni ei-miesten makuun, ihan typerä... OMA ÄITI väittää jotain tuollaista.
Lisäksi hän purkaa pahan olonsa minuun, jos sanon hänelle sanankin. Kuulostaa lapselliselta, mutta tekisi välillä mieli seivästää itsensä... En kapinoidakseni, vaan siksi että pääsisin eroon tällaisesta paskakohtelusta. Ymmärrän sen että keski-ikäiset äidit eivät ole enää parikymppiselle tyttärelleen mitään parhaita kaveruksia, mutta se että pitää omaa tytärtään kilpailijana on jo liikaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
hänen kanssaan sen jälkeen, kun muutan. Tottakai tulee aina jonkun verran välitettyä tuosta ihmisestä hänen asemansa takia ( hän on äitini. ilman häntä minua ei olisi olemassa...), mutta TUOSTA IHMISESTÄ en pidä! Tämä ei ole sitä, että olisin jotenkin nyt niin kapinoiva, vaan sitä että hän tarkoituksella, oikein vaivaa nähden laskee itsetuntoani. Aina jos sanon jotakin, hän yrittää muistaa huokaista kovaäänisesti sanomani loppuun. Tuo oli vain yksi esimerkki niistä sikamaisista tavoista joita hänellä on... (KUULOSTAA lapselliselta, tiedän!!!!!!!)
Jos saan joskus tyttären, käyttäydynköhän tuolla tavoin, kun hän varttuu nuoreksi naiseksi? Pidänkö häntä silloin omana henkilökohtaisena kilpailijana, jonka täytyy_olla minun alapuolellani (kiinnostavuus, ulkonäkö, älykkyys jne. niissä asioissa). En todellakaan osaa vastata, tekisinkö niin. Kun olin kymmenen vuotias pikkutyttö silloin äitini ei kadehtinut minua vielä yhtään mistään. Miten olisi voinut? Eiväthän aikuiset naiset kilpaile pikkulasten kanssa. Mutta nyt..... Voi ei. En pidä hänestä. Luulkaa vain minua joksikin aivottomaksi teinipissiskusipääksi, joka kiroaa huvikseen vanhempansa. Jos tietäisitte yhtään, minkälaista minulla on asua kotona nyt kun olen nuori, aikuinen nainen, niin ehkä saattaisitte tajuta...
ANGST!!!
VITUTTAAKO KUN PITÄÄ MENNÄ KYMMENELTÄ NUKKUMAAN VAIKKA KAVERIT SAA VALVOA PIDEMPÄÄN?
enää mikään teini :)
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kyllä tuo kymmeneltä nukkumaan meno kuulostaa vähän liikaa vaaditulta, ellet sitten joudu aamulla heräämään jo viiden tai kuuden aikaan. Olen itse vähän päälle 30v. kahden lapsen äiti ja kyllä noin äitinä sanoisin että kasvuikäinen ihminen tarvitseen toki unta, mutta jokaisella on omat tarpeensa. Jos päivän aikaan liikut ja urheilet paljon, olet paljon energiaa kuluttava ihminen, niin silloin tarvitset paljon untakin. Minusta 15-20 vuotias tarvitsee unta omien tarpeidensa mukaisesti 8-10 tuntia. Kaikkihan meistä joskus ovat virkeämpiä, esim. kesällä. Tutkitustikin ihminen tarvitsee kesäaikaan vähemmän unta, kuin talvella.
Mutta joka tapauksessa muista, että vanhempasi ovat juuri sinun vanhempiasi ja tarkoittavat vain hyvää (ainakin omasta mielestään). Eihän sitä koskaan tiedä millainen itse kustakin tulee iän myötä. Tsemppiä vain sulle ja muille kohtalotovereillesi. Ja muista, koittaa vielä aika, jolloin saat aivan vapaasti päätää itse nukkumaanmenoaikasi.
Tekstisi perustella vaikutat paljon kypsemmältä kuin äitisi. Ei todellakaan ole normaalia vertailla omaa lastaan itseensä ja kilpailla kumpi menestyy paremmin mies markkinoilla. Äidilläsi on joku ruuvi löysällä!!! Nyt kun tiedostat tilanteen niin todennäköisesti ja toivottavasti osaat suhtautua mahdolliseen tyttäreesi niin kuin aidit suhtautuvat, etkä ala kilpasille. Ei voi sanoa muuta kuin, että meitä on moneen junaan.
Tuo oli todella mukavaa kuulla!
hmmm... ei varmaan hyvältä tunnu... Mutta elätkö liikaa äitiäsi tukien.. pieni irtiotto voisi tehdä hyvää... äitisikin huomaisi.. että hänen on kohdattava omat "keskiiän kriisinsä" :)ihan itse...
Omia juttujaan hän purkaa sinuun... käske mennä juttelemaan niistä jonnekin vertaisseuraan... jos olet onnellinen itsestäsi, se riittää!!!!
Onpas todella valitettavaa, että äitisi ei ole oivaltanut omaa rooliaan suhteessa sinuun. Tiedätkö, että (jos tämä sua vähän helpottaisi) äitis on varmaan kärsinyt omassa lapsuudessaan väärin kohtelua ja halveksuntaa omassa perheessään. Monesti ne asiat ovat tiedostamattomia ja ne tulevat esiin tällä tavalla. On tosi surullista, että hän pilaa ja rikkoo teidän hyvät mahdollisuudet olla toistenne tukena ja elää ainutkertaista elämää äitinä ja tyttärenä.
Suostuisiko hän juttelemaan ihan asiallisesti jos istuisitte pöydän ääreen ja kysyisit häneltä suoraan onko hän tullut ajatelleeksi, että nuo hänen laukomat sanat jäävät kenties pysyvästi sinun muistisi taka-alalle? Ne tulevat sieltä sitten kun sinulla on ehkä oma tytär ja jatkat tahtomattasi hänen ilkeää tapaa huomautella näin.
Minä olen keski-ikäinen ja minulla on myös tytär, 25 vuotias ihana ja huomaavainen. Asuu jo omillaan, opiskelut päätöksessä, vakityöpaikka ja bilettää kavereiden kanssa. Poika- ja tyttöystävät soittavat ja iloitsen siitä, että näen lapseni onnellisena ja murheen päivänä yritän olla tukena ja jutellaan paljon.
- Voi kun voisin olla myös sinun tukenasi, jos sinulla ei ole tätiä tai muuta aikuista naista juttukaverina, koska äitisi toimii väärin.
Toivon tsemppiä ja koita ymmärtää äitiäsi, vaikka huomauttamalla oikeista asioista silloin, kun hän oikein loukkaa sinua.