Kuinka pian on liian pian, että ex-tyttöystävä
vaihtaa uuteen..?Ja kuinka moni harrastaa
suhteista suhteisiin hyppimistä?
Itse kun en ymmärrä nykyistä "kertakäyttökulttuuria" ollenkaan.
vaihtaa uuteen..?Ja kuinka moni harrastaa
suhteista suhteisiin hyppimistä?
Itse kun en ymmärrä nykyistä "kertakäyttökulttuuria" ollenkaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On.
kuitenkaan.
Ehkä se kuuluu nuoruuteen. Tyhjältähän se pitemmän päälle alkaa tuntumaan. Mä olen ainakin mielummin yksin kuin alkaisin johonkin "hetken hurmio"-suhteeseen, jonka jälkeen on ihan romuna.
..kanssasi, eli en ole koskaan ymmärtäny suhteesta toiseen hyppimistä. Itselläni on pari heterokaveria juuri samaa harrastaneet, enkä ole kyllä heidän nähnyt onnellinen olevan, mutta se yksinolo tuntuu vain joillekin olevan niin vaikeaa, että heti pitää olla uusi kierrätyksessä oli sitten oikeasti kiinnostunut tai ei. Helppohan tässä toki on seurustelevana yksinolon helppoudesta puhua, eipä tiedä mitä sitten itse tekis jos jätetyksi tulis? Toivon mukaan ei tarvi sitä koskaan kokea :)
jätettynä todeta, että kyllä se yksinolo on vaikeaa. Pudotus kauan kestäneestä suhteesta yksinäisyyteen on todellakin pitkä. Ja entistä pitkemmäksi sen tekee se, jos ei ole olemassa mitään "kunnollista" syytä erolle. Mieli on täynnä onnellisia muistoja, mutta toinen sanoo, etten vain ollut se oikea. Jos toista voisi vihata, se tekisi asiasta varmaan paljon helpomman.
Oman surun ja omien ajatusten keskellä se, että joku pitää kiinni ja on joku, josta voi pitää kiinni, on tuntunut tärkeältä. Usein ainoalta syyltä jaksaa herätä uuteen aamuun. Silloin kun koko oma maailma on pirstaleina, on olemassa joku, joka vielä välittää.
Mitään hyppimistä en ole harrastanut, mutta tämä yksi ihminen eron jälkeen on tehnyt minulle todella hyvää.
väärinkäsitysten välttämiseksi, etten ole käyttänyt tätä ihmistä hyväkseni. Sellainen ei kuulu tapoihini. Hän ei edes voisi kuvitella seurustelevansa naisen kanssa. Asiat on puhuttu selviksi jo ennen kuin mitään tapahtuikaan, ja selvinä ne ovat pysyneet.
se on tietysti
mutta itse ainakin menneinä aikoina oon pitänyt breikkiä, ja se on ollut hyvä juttu mulle = kasvun paikka
Väittäisin myös, että se on yksilöllistä. Itse olen sitämieltä, että mikäli se "oikea" sattuu osumaan kohdalle pian eron jälkeen, on turha ajatella että pitäisi nyt olla yksin kun niin kuuluu tehdä.
Sitten taas jonkun löytäminen vain sen takia, ettei tarvii olla yksin ei ole oikein.
Minä olen ollut pari kertaa siinä tilanteessa, että olen jälkeenpäin huomannut olevani vain ponnahduslauta pois edellisestä suhteesta ja tullut dumpatuksi melko pian. Toisen käyttäminen eron jälkeen vain ns. omiin tarpeisiin on myös väärin.
mutta tuokin on vähän ongelmallista siinä mielessä että eron jälkeen voi olla suuri tarve rakastua johonkuhun, ja sitten voi rakastuakin jos sopiva kohde tulee vastaan. Mutta sitten se saattaakin perustua vain siihen rakastumisen tarpeeseen eikä siihen että se kohde oikeasti olisi oikea tai sopiva. Ja "rakkaus" haihtuu. Ja sitten onkin taas samassa tilanteessa kuin mistä lähti.
Ihminen ei aina tunne omia motiivejaan vaan saattaa oikeasti uskoa jotain mikä sitten paljastuu harhaksi. Ja toinen saattaa kokea tulleensa käytetyksi laastarina, vaikka oikeasti on kyse vain siitä ettei tämän "rakastuvan" ihmisen itsetuntemus ole kovin hyvä.
...elämää ei sen enempää...
Olisi meillä niin tylsää jos rakkaus ei olisi juuri niin kimurantti systeemi kun se on. Välillä se sattuu ja välillä se tekee niin hyvää! Aa ja hei...ei siltä voi kukaan välttyä vaikka kuinka järkeilisi ja pyristelisi vastaan. Eikös? :)
Suukkoja kaikille sydänsuruisille siinä kuin kaikille polvensa notkauttaneillekin.
..en tiedä oletko itse ollut tuo laastari vaiko kenties sen käyttäjä, mutta puhuit asiaa. Näin laastarin:) ominaisuudessa on vain vaikea tuntea sympatiaa ihmistä kohtaan, jonka ansiosta - mikäli sitä ansioksi voidaan lukea - omat unelmat ja pieni häivähdys onnesta sirpaloituvat asfalttiin. Väistämättä tulee hyväksikäytetty olo, vaikka toinen alkuun vakuuttaisi vilpittömästi ihastustaan ja vannoo olevansa eksän kanssa vain hyvä ystävä, hahhah. Omassa kokemuksessani eksä tosin toi itseään tarpeettoman paljon tyrkylle huomatessaan tyttönsä kelpaavan myös muille ja näin hauras irtautuminen menneisyydestä entisestään hankaloitui. Sinänsä minulla ei ole eksiä vastaan mitään, mutta rakkaat naiset, tehkää vaikka mielikuvissanne kuivaharjoituksia siitä millaista uuden ihmisen kanssa mahtaisi olla, ennen kuin testaatte sitä käytännössä ja särjette meidän hyväuskoisten sydämiä..:o)
Nykyisille, eksille ja tuleville, hyvää kevään jatkoa!!
Olen mä varmaan ollut kumpaakin, niin laastari kuin laastarin käyttäjäkin. Ja itseni rikkonut tuhat kertaa. Onneks viimesimmästä rikosta on jo sen verran aikaa että voi näin kepeästi näistä kirjotella. Ja olen kyllä nähnyt muissakin ihmisissä näitä samoja juttuja.
Se on kyllä hankalaa pitää järki kädessä jos ihanan naisen kohtaa. Mullekin kävi joskus niin että heti alkuun ajattelin ettei toinen ollut päässyt yli aiemmista hommistaan (eikä varmaan muutenkaan ihan tasapainossa) ja ajattelin että mulle käy tässä vielä huonosti. Sitten kuitenkin kun toinen niin innoissaan vakuutteli ja hempeili suljin korvani itsesuojeluvaiston ääneltä. Ja niinpä siinä kävi kuin olin ajatellutkin....
Miten sulla, palasiko tämä nainen sitten eksänsä luo vai miten?
En tiedä heidän tilanteestaan tällä hetkellä (tuore tapaus), mutta toivoisin heidän todella vielä yrittävän eloaan yhdessä ja kenties sitä kautta kuluttavan toisensa ja ennen kaikkea tunteensa loppuun. Olisi myös tiedostettava, että aina se ystävyys ei ole mahdollista, vaan totaalinen ero on ainoa keino saavuttaa edes joskus mielenrauha ja päästä eteenpäin. Tuo tosin vaatii enemmän vahvuutta ja työstämistä itsestä, mutta tulokset huomattavasti kasvattavampia ja pysyvämpiä. Ehkäpä jonain päivänä aukeaisi myös mahdollisuus ystävyydelle mikäli se siinä vaiheessa enää relevantilta tuntuu.. No jaa, helppo sanoa miten muiden tulisi toimia, mutta ihan noviisina en tällaisia aivoituksia ilmoille suoltaisi ja seison tukevasti ja vähän kokeneenakin:) sanojeni takana.
"Väistämättä tulee hyväksikäytetty olo, vaikka toinen alkuun vakuuttaisi vilpittömästi ihastustaan ja vannoo olevansa eksän kanssa vain hyvä ystävä, hahhah."
Tuo osui ja upposi. Tunnustan, että olen ollut tällainen laastarinkäyttäjä. Ja edelleen on siitä paha mieli. Silti se ihastuksen tunnekin oli vilpitön, se vaan haihtui siihen, etten ollut päässyt eksästä yli. Hän kummitteli mielessäni edelleen. Kun tajusin, ettei uusi suhde voi toimia, ajattelin että siitä on parempi heti irrota eikä antaa toisen toivoa liikoja edelleen. Tiedän kyllä satuttaneeni pahasti...
Kuulostaa masentavalta, eikö kellään ole kertoa jotain päinvastaista esimerkkiä?
Kai nyt uusi suhde voi olla aito ja kestävä vaikka se tulee hyvinkin pian edellisen perään, jos on esim jo hyvin kauan hautonut eroa aiemmasta ja henkisesti siitä täysin "yli" ja oikeasti kokee tehneensä elämänsä löydön?
Kyllä uusi suhde voi kestää, vaikka tulisi heti entisen perään. Sitä vaan pitää edeltää se irtautumisen vaihe jo ennen varsinaista eroa, kuten sanoit, eron kypsyttelemistä. Kai. Ovathan ihmisetkin erilaisia.
Rakkaus on kumma juttu. Ei voida sanoa, voiko se tulla nyt vai vasta huomenna.
Keskustelun aloittajana tajusin vasta, että olinko itse se laastari..jotenkin sattui tajuta tämä, olin sen vaihtoehdon sulkenut kokonaan pois. Ne kaikki kauniit sanat ja rakkaudesta puhuminen, jos se olikin vain keino päästä edellisestä yli :(...Eihän se kauhean totta voinut olla, sillä muutenhan se olisi kestänyt,
enkä nyt olisi yksin?
Mut jätettiin ja vähän yli VIIKON jälkeen pamahti uusi nainen kuvioihin ja vei jalat alta. Nyt on sitten vuosi oltu onnellisesti yhdessä. Kyllä olin sitä mieltä, että liian aikaisin, mutta tunteet olivat aitoja ja voisi kai sanoa, että rakkautta ensi silmäyksellä.