Epävarma vai itsevarma?

hei mulla hiukka sama juttu,vaan tiedän vielläkin olevani epävarma itsestäni.mutta jollain tapaa on elämä mua kovettanut että sanon suoraan mitä ajattelen asioista,mielipiteistä ym..saaden sillä ylimielisen ja kusipään maineen ..no mutta itse tiedän olevani sama epävarma likka kuin ennenkin...kai se elämä vaan kovettaa meitä..jatka samaan malliin vaan..mitäs se muille jos ei itsellekkään.

Sen kun keksisi, sitä kun on tässä tullut pähkäiltyä jo jokunen vuosi. Itsetunto nollissa eikä näe edes syytä olla tyytyväinen itseensä, kun se, kuten sanoit, olisi "itsekkyyttä".

Kait sitä vielä jonkun viisauden keksii tässä, kun käyttää aikansa sen pähkäilyyn.

Kysyit, Mikä sitten olisi hyvä? Hyvä on se, ettet välitä muiden sanomisista. Jos joku väittää sinua itsekkääksi, koska pidät itsestäsi huolta, ei hän itse ole valmis siihen, että olet onnellinen. Olitko ehkä "helpompi" muille kun tunsit itsesi luuseriksi? Se on äärimmäisen epäreilua sinua kohtaan, ja siinä on niille muille kasvun paikka. Ethän sinäkään vaadi heitä alistumaan?

Muista, että se on oikein sinulle, mikä saa sinut hymyilemään. Hymy on yksi suurimmista asioista, mitä voit muille antaa. Et siis ole itsekäs, jos olet onnellinen.!

Aurinkoa ja iloista mieltä!

Ihmistä joka puhuu itsestään - oli se sitten hyvää tai pahaa - ei yleensä arvosteta. Useimmat ovat sellaisia, siksi oikea arvostus on niin harvinaista.

Jos haluat todellista arvostusta, kiinnitä huomiosi muihin ihmisiin, heidän itsetuntoonsa ja ongelmiinsa. Oletko kokeillut, miten sinuun suhtaudutaan, jos kyselet paljon ja kerrot vähemmän?

Joku on sanonut että on kolmenlaisia ihmisiä.

Niitä joilla on huono itsetunto.
Niitä joilla on hyvä itsetunto.
Ja niitä joilla on terve itsetunto.

Vain kolmatta kannattaa tavoitella.

Luulen että vahva itsetunto on vielä hankalampi kuin heikko, koska sen pitää murtua ennen kuin se tervehtyy.

Terve itsetunto on mielestäni sitä, että tietää olevansa heikko ja erehtyväinen mutta samalla täydellisen hyväksytty ja äärettömän arvokas.
Itse olen löytänyt tällaisen itsetunnon Jeesuksen yhteydessä. Toki ihmisetkin ovat asiaa edesauttaneet omalla puutteellisella tavallaan, mutta vain Jumala voi antaa tunteen täydellisestä hyväksytyksi tulemisesta. Uskon että hän haluaa antaa sen sinullekin.

Ei sun runot ole parempia kuin laulukaan.

Ole se mikä olet. Jos muut eivät hyväksy sinua omana itsenäsi, he eivät ole sinun todellisia ystäviäsi. Mutta muista. Jos kunnioitat isänmaatasi ja haluat toisille sitä samaa mitä itsellesi haluat, saat sitä mitä annat. Kenenkään ihmisen elämä ei ole helppoa, jos se helpottaa. Jos elämä on jatkuvasti helppoa, elämä tuntuu tylsältä. Ota siis haasteet ja vastoinkäymiset vastaan ja päätä selvitä niistä. Sitten kun selviät omista vastoinkäymisistäsi, tunnet aitoa iloa, olethan itse tehnyt kaiken.
Olethan suomalainen. Suomalainen selviää aina kaikista vastoinkäymisistä. Mutta rehellinen olla pitää. Muutoin ei voi vaatia toisilta rehellisyyttä. Me toiset suomalaiset välitämme myös sinun psyykkisestä ja henkisestä hyvinvoinnistasi. Ainakin itse olen vain liian "jänkämielinen" näyttämään tunteitani suomalaiseen tapaan. Myös kiire elämän aikana on jättänyt jälkensä ankeaan tapaansa.

Älä turhaan kärsi huonosta omasta tunnosta. Et sillä mitään voita. Kyllä ne tekemäsi virheet ohjaavat sinut paremmalle elämäntielle, jos itse sitä haluat. Tai jos itse huomaat sekä myönnät mokanneesi eli tehneesi virheitä. Niitähän me kaikki ihmiset jatkuvasti teemme - korkeimpia päättäjiä myöten - ovathan hekin ihmisiä.

Jokainen on kaunis jonkun mielestä. Myös sinä ja minä, koska kaltaisiamme on paljon, jotka eivät täytä näitä Amerikan mallin mukaisia ulkomuodon mittoja. Mutta tekeekö se synnynnäisesti saatu ulkomuodon "kauneus" ihmisestä todellisesti kaunista ihmistä? Tai onnellista ihmistä? Siitä päätät sinä itse, kun olet hankkinut elämän kokemusta. Kaikki elämän kokemukset osoittautuvat jälkeenpäin arvokkaiksi, vaikka ne ehkä nyt tuntuvat sinusta arvottomilta. Tulet sen vielä huomaamaan.
Toivon rakkautta elämääsi. Mutta se toivomus sisältää myös sinulle paljon vastoinkäymisiä, koska et muutoin elämästä mitään opi. Ei kukaan voi sinua opettaa. Sinun on vain elettävä elämäsi siten, ettet tarvitse hävetä kovin paljon niitä jälkiä, joita jälkeesi jätät. Se on hyvä tavoite koko ihmiselämälle. Rakasta ja kunnioita toista ihmistä, niin sinuakin rakastetaan ja kunnioitetaan vastavuoroisella tavalla. Onnea elämääsi ja sitä oikeaa menestystä.

Olet luultavasti luova tyyppi ihmisenä, koska pohdit asioita syvällisesti. Kuuntele mitä sisimpäsi sanoo ja tee kaikki vilpittöin mielin, muistaen kuitenkin sen, ettei se elämä helpolla tule kenellekään. Ole oma aito itsesi, niin kärsi ainakaan syyllisyydentunnoista jälkeenpäin siitä, että menetit oman itsesi. Niitä riittää jo muutoinkin liikaa. Ihmiset kun ovat niin epävarmoma itsestään tänä "tehokkuusaikakautena".

sellaiset ärsyttää koska eivät ole niin helposti lannistettavissa.ja kenen mielestä sinä olet hyvä jos et omasta mielestäsi?

Minulla vähän ailahtelee tuo omakuva mielialojen ja elämäntilanteiden mukaan. Kokemusta on sekä äärimmäisestä itsevarmuudesta että äärimmäisestä epävarmuudesta.

Silloin, kun tuntee itsensä loistotyypiksi, tietää olevansa hyvännäköinen, älykäs, supliikki ja vaikka mitä eikä tilanteen tullen epäröi puhua saavutuksistaan. Sen huomaa, jos joku pitää minua sen johdosta kusipäänä, mutta siitä ei välitä. Herra on hyvä ja kadehtii ihan rauhassa vaan.

Epävarmoina kausina mikään ei suju. On vaikea ymmärtää onnistuneensa joskus jossain ja jos sen pystyykin käsittämään, siitäkin tuntee jotain häpeää, huonoa omaatuntoa tai jotain. Mitäköhän noikin siitäkin ajattelee, varmaan kaikkia vikojani ja pohjatonta huonouttani ihmisenä.

Vaikeaa sanoa, mikä olisi hyvä vaihtoehto. Kai ne kultaisen keskitien kulkijat pärjäävät parhaiten itsensä ja muiden kanssa. Siitä minä en tiedä mitään, ainakaan omakohtaisesti.