Onko masennus "oikea" sairaus?

tulee masennusta sairastava ihminen.
Yritän mahdollisuuksien mukaan tsempata häntä.

Ja kaikille tiedoksi, masennus on todellakin sairaus. Ja sitä sairastaa yllättävän moni ihminen.

Masennuksestakin toipuu, kuin muistakin yleisimmistaä sairuaksista. Mutta kestää todella paljon aikaa.

On oikea sairaus,olen seurannut läheltä masennukseen sairastuneen ystävän elämää ja täytyy sanoa että on todella kova tauti :( en toivoisi sitä kenellekkään.

ei todellakaan ole laiskuudesta kyse.
Seurasin läheltä työkaverini masennusta, mikä oli tosi vakavaa.
Mutta ihmettelen, että miksi hän lopetti hyvin tehonneen lääkityksen juuri kun oli parantunut masennuksestaan ja masentui aina uudelleen.

Jostain luin kysymyksen, "eikö aivot ole samanlainen elin kuin muutin elimet, miksi niitä ei saisi lääkitä kuten muitakin elimiä lääkitään, kun ne sairastuvat?"
Aika hyvin sanottu mielestäni.

voi aiheuttaa masennusta, ja voi iskeä kelle tahansa, joten en lähde karkuun. Varmaan moni meistä on tutustunut siihen lievässä muodossa. Kun se äityy pahaksi pitää hakea apua, nykyiset pillerit ei sisällä rauhoittavia aineita, joten ne ei turruta eikä aiheuta riippuvuutta, ne vaan auttaa pitämään ajatukset koossa.

Hoitamattomana masennus voi johtaa psykoosiin, joista iltapäivälehdet saa taas lisää liikevaihtoa, otsikoilla tyyliä "Äiti tappoi lapsensa" "Isä ampui perheensä" :(

Missä olette kaikki ALKOHOLISTIN AIKUISET LAPSET? Tiedän että teitä on olemassa ja paljon, en suinkaan ole ainoa tämän maan päällä! En kait ole kuolemassa sukupuuttoon? Eli etsintäkuulutan kaikki alkoholisti perheessä eläneitä aikuisia ja läheisriippuvaisia ihmisiä kertomaan tarinaanne ja keskustelemaan, antamaan vertaistukea toinen toisillemme. Olen itse alkoholistin aikuinen lapsi, läheisriippuvainen, avoliitossa työnarkomaanin, vahvasti läheisriippuvaisen puolison kanssa. Mutta elämästäkin voi nauttia!
Minut ja muut läheisriippuvaiset löydät osoitteesta: http://groups.msn.com/riippuvaiset/_whatsnew.msnw
Tervetuloa mukaan.

Mä en ainakaan juokse karkuun sillä olen itsekkin sairastanut masennusta monet vuodet. Olen syönyt mieliala lääkettä ainaskin 3 vuotta. Nyt lopetin lääkkeiden syönnin koska huomasin että ne vievät todelliset tunteet. Tunteet pitää tuntea ne sellaisena kun ne tulevat, asioista ja ongelmista pitää puhua jossain vaikka paikkakunnan mielenterveystoimistossa, ei ne mieliala lääkkeet sitä ongelman ydintä poista, päinvastoin se painaa todelliset tunteet taka-alalle. Olen myös läheisriippuvainen ja yritän tällä hetkellä parantua siitä ilman mieliala lääkkeitä puhumalla ongelmistani.

kokonaan unohtaneet sanan alakuloisuus. Niin herkästi tulee sanottua olenpas masentunut. Sairautena masentuneisuus eri asia, riippuu masennuksen asteesta. Pahimmillanhan ihminen ei jaksa mitään, ei edes kirjoitella näille palstoille! Nyt tarkoitan vakavaa depressiota!

...kai saa vähäsen, kun joka kolmas on masentunut nykyään? Tilastokeskuksen pylväsdiagrammi kertoo karua kieltään, erilaisten psyykelääkkeiden räjähdysmäisen nousun...

Mun mielestä masennukseen on aina syy. Lääkkeet hoitaa vain oiretta, ei itse syytä. Ikään kuin sumentaa tajunnan, huiputtaa kemikaaleilla että kaikki on sittenkin ok. Ja se syy voi olla kaukana, kaukana, lähes saavuttamattomissa lääketieteen ja psykiatrian keinoin.

Tottahan se oikea sairaus kuitenkin on, saa lomaa ja lääkkeitä. Pahimmat tapaukset makaa kasvin asteella syötettävinä vuoden pari, eikä toivu koskaan ennalleen.

Usein on käynyt niin, että mulle kerrotaan masennuksesta. Sitä vaan yrittää olla tukena, jutella, kuunnella, mitäpä sitä muuta osaisi. Yleensä tunnistan kuitenkin oireet, haistan masennuksen, ja kysyn ennen kuin kerrotaan. Mun mielestä ei oo kiellettyjä aiheita, enkä ymmärrä ihmisten häpeilyjä...

Vaikeaksi luokitellun masennuksen kuolleisuusprosentti on noin 20 - siis kaksi kertaa suurempi kuin esim. rintasyövän.

Olen selviytynyt masennuksesta ja oppinut sen, että masennuksesta voi tietysti puhua ja julistaa sen sanomaa, mutta en ikinä ryhtyisi yhtäkään toista masentunutta ihmistä tukemaan.Sen vuoksi vain läiskyttäisin selkään ja toivottaisin ystävällisessä hengessä kaikkea hyvää sekä korkeintaan kysyisin oletko järkevien ihmisten avun piirissä vai aivan yksin.

En minä ryhdy muitakaan sairauksia hoitamaan, koska kaikissa -myös masennuksessa- on kyse sairaudesta, jonka pystyy vain asiantuntija hoitamaan. Sen tosiaan opin itse omien kokemuksien kautta ja ainoa, mitä tavalliselta tallaajalta odotin oli riittävä asiallisuus masennuksesta kertoessani.