Ei lasta/lapsia tietenkään saa ottaa huostaan,lastensuojelua on antaa tukea perheeseen ,jotka sitä tarvitsee.Rikkaassa perheessä ei välttämättä rakkautta olekkaan,materiaalia sitäkin enemmän.
t.sijaisperhe
t.sijaisperhe
köyhyyden
takia
10655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta kun niin tehdään.
Ja nimenomaan sellaisessa tapauksessa, että köyhyys ei ole itse aiheutettua väärää elämäntyyliä, eikä lapsi ole sairastunut väärän kohtelun ansiosta.
Turhastako sinä luulet ihmisten (viranomaiset mukaan lukien) puhuvan tässä asiassa?
Lapsen edun nimissä. Lapsen etu toteutuu silloin, kun Hän on kyllin vanha oman kantansa sanomaan.
Ja jokainen lapsi sanoisi: Asun tietenkin äitin ja (isin) kanssa.
Lapsen edun nimissä vain on niin helppo tehdä vääryyttä, kun lapsi on puolustuskyvytön!
Lapsilla on myös näemmä helppo tehdä rahaa.
Hävetkää sijarit!
Viranomaiset, jotka puhuvat turhista huostaanotoista, eivät tiedä asian oikeaa laitaa. Sellainen ihminen, joka ei oikeasti ole lastensuojelutyössä, ei voi uskoa mitä nämä lapset joutuvat kokemaan, ennenkuin huostaanotetaan.
Niin Hyssälät kuin KOiviston Tellervo, onko kummallakaan lastensuojelutaustaa? Aivan ihana miettiä äidin rakkautta joo, mutta totuushan on se, että se äidin rakkaus on niin vaihtelevaa. Monet äidit kuvittelevat, että se on äidin rakkautta kun ostaa kaikkea kivaa jos kaljarahoista jää. Tai se, että antaa lapsen mennä missä tykkää.
Tämä on kuulkaa totuus turhista huostaanotoista!
puhut sijariäiti,veit sanat suustani t.sijariäiti myös
Totuuden Ääni puhunut
= sijaisäiti tai -isä
Sijaisäiti tai -isä, ei voi tietää sijoitetun lapsen taustaa,
sijaiset eivät voi tietää syitä huostaanottoon eli ovatko huostaanotot
aiheellisia vai juuri näitä
valtion rahoituksella tehtailtuja;
Haetaan lapsia huostaanotettaviksi!
Älä romuta muutamalla sanalla sitä tärkeää työtä, mitä suomessa tälläkin hetkellä tehdään.
Tälläkin hetkellä jossain päin Suomea on lapsia, jotka elävät todellisen hoivan puutteen, kauhun, sorron, väkivallan, alistamisen, hyväksikäytön yms...muun lasta kaltoinkohtelevan tominnan alla.
Älä ikinä hyväksy, että lapsella ei olisi oikeutta parempaan huomiseen.
Yksikin kaltoinkohdeltu lapsi on liikaa.
Lapsesta tulee aikanaan aikuinen ja hän maksaa
aikanaan kovan hinnan häneen lapsena kohdistuneesta laiminlyönnistä.
Ahdistaa, kun joka paikassa sijaisäitejä haukutaan. Tosiasiassahan se menee niin päin, että sijaisvanhemmat vastaavat tarpeeseen. Jos ei olis huostaanottoja ei tarvittaisi sijaisvanhempia!! kumpi oli ensin rahaa vaativa sijaisäiti vai apua tarvitseva lapsi? haloo!!
ovat samaa mieltä ja ottavat lapset pois niiltä yh-äideiltä, jotka ei kaljaa tai päihteitä käytä. Näillä äideillä kun jää rahaa myös lasten vaatteisiin. Nyt ymmärrän senkin äidin lasten huostaanoton, jossa lapset sijoitettiin perheeseen, missä ei edes kenkiä ostettu.
Pienestä ne lapset täytyy opettaa kunnon tavoille!
Eräs usein psyykkisten ongelmien vuoksi sairaslomalla ollut sosiaalityöntekijä projisoi omat ongelmansa kaikille asiakkailleen.
Inho yksinhuoltajia kohtaan sanoinkuvaamaton, samoin parisuhteessa eläviin.
Oma eronsa "oikeutti" kohteluun kuin kohteluun.
Eräässä lapsille ja äideille tarkoitetussa puolipäiväisessä toiminnassa Lastenlinnasta sijaisena ollut työntekijä kertoi, kuinka ko. henkilö potee psyykkisiä ongelmia eikä tunnu erottavan oikeaa väärästä.
Tässä oli lukuisia kuulijoita paikalla, myös perheitä.
tuo sille pikkutytölle, joka itkien jäi eilenkin illalla lastenkotiin kun äidin oli pakko palauttaa pääsiäislomalta hänet sinne.
Sijoituksen syy on vain ja ainoastaan psykiatrisen hoidon saaminen. Lapsi on ollut siellä 16.1.2006 alkaen, eikä ole kertaakaan tavannut laitoksen psykiatria, osastolla ei ole yhtään edes psykiatrista sairaanhoitajaa, henkilökunta huutaa lapsille, joita istutetaan yksin omassa huoneessa rangaistukseksi olemattomista rikkeistäjne. jne. Lastensuojelu on alusta asti työskennellyt perheen puolella, ja yrittänyt puolustaa vanhempia laitoksen mielivaltaa vastaan.
He ovat kauhuissaan kuunnelleet kuvauksiani paikasta, menevät huomenna tekemään sinne kontrollikäynnin. Uskovat kyllä puheeni, mutta haluavat kuulla lapsen kuvauksen tilanteesta. Kun lapsen vointi alkoi huonontua 'hoidon' ansiosta, en tiennyt kenen puoleen kääntyä, koska laitoksen lääkäri ei tunne lasta. Sinnikkyyteni ansiosta lähettävä lääkäri on tulossa 24. päivä tarkistamaan tilanteen ja on jo luvannut lastensuojelutyöntekijöiden kanssa alkaa purkaa huostaanottoa, mutta byrokratian rattaat lähtevät hitaasti liikkeelle.
Psykologisissa testeissä ei koskaan ole ilmennyt sellaista, että olisin jotenkin sairastuttanut lapsen. Hän kärsii syömishäiriöstä ja erilaisista voimakkaista pelkotiloista, pelot eivät ole koskaan kohdistuneet aikuisiin, vaan toisiin saman ikäisiin lapsiin. Tuolla lapsi on alkanut pelätä aikuisia, lähinnä omahoitajaa, joka myös minun läsnäollessani on ollut vihainen lapselle, että laitoksesta ja hänestä ei saa puhua ulkopuolisille mitään negatiivista.
Saavat korotettua hoitotukea valtiolta jokaisesta kyseiselle osastolle sijoitetusta lapsesta intensiiviosasto-nimikkeellä, eikä hoidosta ole tietoakaan. Heti alussa minut yritettiin karkottaa hoitoon osallistumisesta erittäin töykeällä ja epäystävällisellä käytöksellä. Lastensuojelutyöntekijät tulivat paikalle ja sanoivat kuulteni osaston johtajalle suunnilleen näin: "Kotona ei huostaanottoperusteita ole, älkää peruko mielivaltaisesti lapselle jo luvattuja lomia, ei ole lastensuojelunkaan näkökulmasta hyvä aiheuttaa lapselle näin suurta pettymystä hänelle kovin tärkeässä asiassa. Ja koska äiti on aktiivisesti osallistunut sairaalan tutkimusjakson aikana lapsen hoitoon, on hänellä oltava oikeus siihen täälläkin."
Laitos vaati huostaanoton hoidon antamiseksi, mutta eivät ymmärrä hänen oireistaan sen vertaa, että erittäin suppeaa ruokavaliota syövälle lapselle annettaisiin edes riittävästi juotavaa. Alkuun vastaus kuului: "Sinä joit jo, ei sinulla enää jano voi olla." Jouduin pitkästi toistakymmentä kertaa puuttumaan tilanteeseen ja nyt kun vihdoin lapsella on oma juoma-astia huoneessaan, omahoitaja on lapselle vihainen vieläkin äidin sinnikkyydestä asian suhteen.
Olen nettikeskusteluissa, tukiryhmissä ja nyt myös eduskunnassa tavannut lukuisia vanhempia, jotka ovat kanssani samassa tilanteessa lapsensa hoidon suhteen. Tunnen myös lastentarhaopettajaäidin, joka Aspergerin syndroomaa sairastavan lapsensa vuosia kestäneen hoidon uuvuttamana kääntyi sosiaalitoimiston puoleen apua saadakseen, lapsi huostaanotettiin, sijoitettiin perheeseen, eikä äiti ole sen jälkeen juurikaan saanut tavata lastaan.
Kyllä Hyssälä ja muut asiaan puuttuneet tietävät mistä puhuvat, koska ovat keskustelleet myös lääkäreiden, lastensuojelutyöntekijöiden, juristien ja vanhempien kanssa, ja ovat nähneet lapsista kertovat asiakirjat. Älkää tehkö tietämättömyydellänne tyhjiksi lastemme oikeutta asianmukaiseen hoitoon. Näillä lapsilla on oltava oikeus hoitoon ilman huostaanottoa asianmukaisilla sairaalaosastoilla, nyt ei niin ole.
Te ette menetä elämästänne yhtään mitään, jos nämä lapset saavat sitä hoitoa, mikä heille kuuluu. Eivätkä menetä myöskään ne lapset, jotka huonoista kotioloista kaltoinkohtelun takia huostaanotetaan. Käykää netissä tai kirjastossa tutustumassa kirjallisuuteen, mitä näistä sairauksista sanotaan, ne eivät todellakaan ole vanhempien aiheuttamia. Äitinä tuntuu järkyttävälle, että näistäkin asioista joutuu taistelemaan ja löytyy ihmisiä, jotka mitätöivät lapsen oikeuden asianmukaisen hoidon saamiseen.