Onko kenelläkään muulla oluut synnytyksen jälkeistä masennusta? Itselläni on sellainen, onneksi ja toivottavasti helpottamaan päin. kiitos ystävien ja neuvolan tuen. Hain itse tilanteeseeni heti aktiivisesti apua.
Jos jouku muu on kärsinyt samasta "vaivasta" niin voisitteko kertoa kuinka se teillä oireili, kauan kesti ja miten helpotti? Pahin vaihe on siis takana, vaikka olo ei vielääkään ole hyvä ja toisinaan masennus on voimakkaampaa. Toivon kuitenkin että parempi jakso jatkuu, ja ettei olo tästä uudestaan pahenisi.
Jos jouku muu on kärsinyt samasta "vaivasta" niin voisitteko kertoa kuinka se teillä oireili, kauan kesti ja miten helpotti? Pahin vaihe on siis takana, vaikka olo ei vielääkään ole hyvä ja toisinaan masennus on voimakkaampaa. Toivon kuitenkin että parempi jakso jatkuu, ja ettei olo tästä uudestaan pahenisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on myös synnytyksen jälkeinen masennus. Jäin vauvan kanssa kahden kun hän oli pari kuukautta. Vaikea avoliitto hajosi. Istuin parvekkeella ja ajattelin että hyppään alas, mutta lapseni takia en sitä tehnyt. Illat oli itkua ja päivät ahdistusta. Kuoleman toivo jatkui monta kuukautta vaikka sain lääkityksen ja jatkan sitä edelleen. Lapseni on nyt reilut 8 kk ja alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Välillä lääkitys kaksinkertaistettiin. Hyvät ihmissuhteet auttaa, vanhempien tuki ollut ensiarvoisen tärkeää. Ilman heitä en olisi jaksanut lasta välillä hoitaa. On tärkeää myös päästä omiin menoihin, pois kotiympyröistä välillä. Liikuntakin on hyväksi. vaunulenkkejä olen tehnyt kilometrikaupalla lähes päivittäin. Kesä tulee ja valon lisääntyminen on auttanut myös jaksamaan. Nyt kuvioissa on uusi hyvä miessuhde, se että olen yh ei ole este. Voimia sulle ! Meitä on tosi paljon.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, tämän kun pitäisi olla onnellista aikaa. vanhempi lapsista on jo 6-vuotias ja jotenkin oli outoa aloittaa kaikki taas vauvan kanssa ihan alusta. Tosin se tuskin oli syynä masentuneisuuteeni. Aluksi en pystynyt olemaan vauvan kanssa kahdestaan oikeastaan yhtään, oli niin kamalan ahdistunut olo ettei pystynyt tekemään mitään normaaliin arkeen kuuluvaa, edes ruoka ei maistunut. Nytkin meillä on koko ajan mummot olleet seuranani ja hieman pelottaa millaiseksi olo muuttuu sitten kun jään yksin kotiin. onneksi mies on jaksanut ymmärtää ja tukea, mutta eihän toinenkaan loputtomiin jaksa. Tuntuu siltä ettei tästä aiheesta paljon puhuta, vaikka neuvolassakin sanoivat synnytyksen jälkeisen masennuksen olevan aika yleistä.
..että synnytyksen jälkeisestä masennuksestä kärsii huomattavan moni äiti jopa tietämättään. Neuvolassa näytetään iloista naamaa, ei haluta edes apua kun sitä pidetään heikkoutena. Voi tuntua kummalta ettei omaa lasta jaksa. Mutta niin se vain voi olla. Ja sitä ei kukaan muu tajua, kuin saman kokenut. Lastaan kun rakastaa yli kaiken, mutta mitään ei ololleen voi. Pääkoppa on ihmeellinen värkki.
Minkäläiset oret masennuksessa?
Itse pelkän et on sellainen...
Pelkän seurava päivä silloin kun menen nukkumaan eli minkäläinen pienokainen tule olemaan! Välillä tule sellainen olo et teinko liian aikaisin lasta (25)..
Välillä en jaksa hoita lasta mut kun ei oo muuta vaihtoehto niin teen sen.
Kyllä muuten nautin hänestä ihan kympil mut ne pakolliset hoidot kuten vaippa, syöttö ja muutenkin tä rutiini on aika kypsä!
Pitäskö mun keskustella neuvolas vai onko tä ihan normaali?
Ännitys puuttuu elämästäni...:(