Olen sitä mieltä että huostaanotto ja sijoitus on lapselle ehdottomasti paras ratkaisu kun omat vanhemmat eivät pysty takaamaan lapselle turvallista elämää. Mutta sitä en voi käsittää että huostaanotetut lapset vierotetaan kaikista läheisistä sukulaisista. Aina voohotetaan sitä kuinka tärkeää lapselle on pitää olemassa olevat läheiset siteet kunnossa mutta kun päätös on huostaanotosta tehty niin läheisiä ei saa tavata. Aivan uskomatonta kuinka minullekkin sossutäti sanoi että huostaanotto ei vaikuta minun ja läheisen lapsen tapaamisiin ja ilman muuta saan ottaa lasta hoitooni joka kuukausi niinkuin huostaanottoon astikkin olin tehnyt, vaan eipäs se niin mennytkää. Kertaakaan en kohta puoleen vuoteen ole edes saanut tavat sitä lasta. Millä raiteilla tämä maapallo oikein pyörii???
Uskomatonta
murheellinen
11851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
laitettu, niin sinulla on oikeus tavata,muista ottaa puheeksi seuraavassa neuvottelussa,ota vaikka joku mukaan tueksi! t.sijaisäiti
Näin siinä yleensä käy, vaikka kauniita sanoja yritetään visertää huostaanottotilanteessa.
Epäkypsä hoitoperhe ei halua teidän suhteen jatkuvan, vaan tukee sen katkeamista.
Ota yhteys kaupunkisi oikeusaputoimistoon. Lastensuojelulaki sanoo, että oman vanhemman ja lapsen suhdetta ei saa sotkea.
Tiedän muitakin reittejä, joita Sinun nyt kannattaisi käyttää. Harmi, kun en tiedä, missä päin Suomea asut? Tapaamiset on saatava pian käyntiin, jottei lapsesi unohda, että olet hänen ainoa äitinsä.
Lapsi rakastaa ja ikävöi sinua.
Tiedän muitakin tahoja, joiden puoleen voi kääntyä tapaamisten järjestämiseksi. Jos uskallat, laita sähköpostiosoitteesi, niin neuvon ja autan sinua mielelläni.
Olen itse tuon helvetin läpikäynyt ja taistellut lapseni kotiin, joten en kaihda mitään avun haku keinoja ja reittejä. Palaamisiin ja jaksa taistella!
ettei lueta tekstiä.
Oletetaan sitten mitä toinen on muka sanonut.
Eihän aloittaja sanonut missään vaiheessa, että puhuisi omasta lapsestaan.
Kyseessä oli läheinen lapselle, ei siis välttämättä vanhempi.
Monelta väärinkäsitykseltä vältyttäisiin jos ei oltaisi niin hätäisiä.
sosiaaliviranomaisen,
laatimaan jokaiselle huostaanotetulle lapselle
Huoltosuunnitelman.
Huoltosuunnitelmaa koskevissa asiakohdissa
on myös otettava lastensuojelulain mukaan huomioon lapselle läheiset henkilöt.
Siis Suomen lastensuojelulain mukaan.
Mutta jos ei lapselle ole tehty edes lainmukaista huoltosuunnitelmaa kaikkine lakimääräisine asiakohtineen,
kuinka kukaan voi olettaa,
että sosiaaliviranomainen muutenkaan omissa virkatoimissaan noudattaisi Suomen lakeja.
Finlex/
Lastensuojeluasetus 16.12.1983/1010
...
Huostaanotettua tai avohuollon tukitoimena sijoitettua lasta koskevaan huoltosuunnitelmaan kirjataan lisäksi .....
...... se,
miten yhteistoiminta ja yhteydenpito lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan
......
voi olla vaikeeta ylläpitää sij.lapsen yhteyttä bio.sukuun,läheisiin.Minulla on se kokemus että kun lapsi otettiin huostaan heräsi valtaisa kiinnostus lapseen,sukulaisten taholta ja kummeilta joita oli 4...Kun on pienilapsi kyseessä on mahdotonta antaa lapselle rauhallista,tavallista elämää jos joka viikonloppu menossa tai meillä joka viikonloppu sukulais-tapaamisia.Mekin ollaan perhe,käydään töissä ja viikonloput haluttaisiin joskus hengähtää ja olla yhdessä.
Meillä se tilanne että 3/4 viikonlopusta kuukaudessa jokin tapaaminen.Etusijalla on bio.vanhemmat(mitä kummit ei halua ymmärtää)ja sitten molempien (iso)vanhemmat.Arkisin on joskus ylim.tapaamisia.Sukulaiset haluavat aina tulla meille kylään.(Meidän kanssa kahvittelu tuntuu olevan tärkeämpää kuin se pikkuinen lapsi.)Olen ehdottamasti sitä mieltä että on tärkeätä että lapsella on hyvät välit vanhempiinsa,tapaamiset ovat tärkeät,ja meillä on aikuisillakin ihan ok.välit.
Mutta minun on rajattava muita sukulaisten tapaamisia,kun ovat ikäänkuin kilpasilla,isän ja äitin (eronneet)sukulaiset keskenään.
Tapaamisten päälle on vielä puhelinsoitot,halutaan keskustella lapsesta ja höpötellä 3v.puhelimen välityksellä...
Ja koska olemme perhe,tavallinen sellainen on meilläkin omia sukulaisia ja ystäviä,heille ei ole varattuja tapaamisia(luonnollisesti)ja he jäävätkin vähemmälle tapaamisille,yhteydenpidolle.Äitini naureskeli (mutta tottahan se on)että olisi varmaan sosiaalin kanssa sovittava vierailupäivä meillä tai lasten kanssa että saisi joskus olla "etusijalla"kuten sij.lasten isovanhemmat.
asialla on aina 2 puolta,on yritettävä löytää keskitie-kummankin osapuolten on ymmärrettävä toisiaan,vaikka elämäntilanteet erillaiset.
että hänellä on noin ihana suku, joka haluaa pitää yhteyttä. Siitähän tästä on kysymys. Se on LAPSEN ETU. Kärsiikö lapsi kun hän näkee tuttuja sukulaisiaan? Eivät he ole lapselle rasitus vaikka kävisivät joka päivä. Lapsella ei ole vielä mitään ennakkokäsitystä siitä, mikä on tavallinen viikonloppu. Rasitus se on vain sinulle ja kotisi järjestelmälle, johon yrität lasta sopeuttaa.
Mistä muuten tiedät, että kiinnostus lapseen heräsi vasta sen jälkeen kun lapsi oli sijoitettu?
Ei kai sijoituslapsen kyläilyt ole kiellettyjä? Lähetä hänet viikonlopuksi sukulaisten luokse. Käyvät ne lapset kotonaankin sukulaisissaan yökylissä.
että lapsen bioäiti sanoo, että bioisän häivyttyä lapsen ollessa 9kk vieden kastelusikat ja pankkitilit mennessään, isästä ei kuulunut edes postikotin vertaa ennenkuin sijoituspäätös hänet vankilasta löysi.
siellä sitten vankilapsykologi kehotti ottamaan lapseen yhteyttä "jotta tietoisuus omasta lapsesta auttaisi kuiville" (siis hyväksi käyttämään lasta omaan selviytymiseen).
ja niin meillä oli isä, lapselle täysin ventovieras mies, joka odotti suurta rakkautta ja kaipausta lapselta, jota ei lainkaan tuntenut.
ja vieläkin, häviää välillä kuukausiksi, vuosiksikin. ja palaa kuvioihin aina vankilassa ollessaan ja paihdevieroitukseen pyrkiessään. käyttäen lasta edelleen lääkkeenään, keinona jolla kiristää itselleen tukitoimia, kun "lapsi niin ikävöi häntä"
todellisuudessa lapsi vähät välittää miehestä
Kyseessä ei siis ole oma lapseni vaan sisareni lapsi 4 v. Olen ollut lapsen koko elämän erittäin läheinen ihminen etenkin lapselle mutta myös koko perheelle. Lähes ainut aikuinen vanhempien lisäksi johon lapsi on turvautunut. Muut sukulaiset on myös tärkeitä mutta lähinnä minä olen vaikeuksien keskellä jaksanut ponnistella koko perheen eteen.
Minulle ei valitettavasti ole annettu mahdollisuutta osallistua tällaisiin kokouksiin missä asioista ja hoidoista päätetään, sinne "pääsevät vain läheiset" ihmiset mitkä tässä tapauksessa ovat VAIN heidän mukaansa lapsen vanhemmat.
Jotenkin sen vielä ymmärrän että perhe johon lapsi on sijoitettu haluaa rajoittaa vierailuja siellä koska perheessä on useita sijoitettuja ja haluavat tai yrittävät luoda "normaalia" perhe-elämää, mutta se että lapsi ei voi tulla esim. vierailulle minulle tmv. Lapsi kuitenkin siellä ihmettelee että miksi minä en käy tai hän ei voi tulle meille tai miksi minä olen hylännyt hänet. Lapsi ei vain voi ymmärtää tällaista eikä lapselle tohdi sanoa ettei siihen anneta mahdollisuutta.
Sossutäti olisi sitä mieltä että se on ok että minä voisin tavata lasta ja lapsi voisi tulla minun luokseni mutta kun hän ei enää voi päättää kun sijaishuolto määrää nämä asiat.
Itku silmässä ihmettelen tätä byrokratiaa ja pohdin mikä tässäkin nyt sitten on lapsen etu. Sen voin sanoa että huostaanotto oli oikea vaihtoehto tässä vaiheessa mutta jos olisin sen tiennyt että se tarkoittaa totaalista suhteiden katkaisua läheisiin niin olisin tahnyt omat ratkaisut jo aikaisemmin toisin.
johon sinun kannattaa olla yhteydessä. Lapsilla on oikeus pitää yllä tärkeitä ihmissuhteita vaikket äiti olekaan.
Sossutäti sitten puhuu sijaisperheen kanssa ja näin saatte sovittua tapaamiset.
Vähitellen ehkä tutustut sijaisperheeseen ja voitte keskenänne sopia asioista, aloita kuitenkin lapsen omasta sossutädistä sijaishuollossa.
lapseni joutui katsotaan nyt 4 vuotta myöhemmin huonolsi,ja lapselle etsitään uutta vierasta paikkaa.Eukko katkaisi jokaisen lapsen siteet omiin perheisiinsä tekaistuilla jutuilla,eivätkä he saa nähdä omaisiaan kun ovat täyttäneet 18 v.Se näiden muidenkin sijareiden tarkoitus on.Kuka nyt rahasta,ja työstään luopuisi.Varsinkaan syrjäseuduilla,kun ei muita toitä löydy.
eikä yleistetä. me ollaan kaikki niin tasapuolisia, oikeudenmukaisia, virheettömiä biovanhempia.
meiltä vaan rahan takia varastetaan lapset. syyttä suotta. hyviä me ollaan kaikki, sijarit vaan pahoja.
justiinsa niin ja jetsulleen.