Männyllä hyvä siemensato
Männiköiden luontaisen uudistamisen edellytykset ovat nyt hyvät. Siemensato on tänä keväänä hyvä ja ensi vuodeksikin ennustetaan kohtalaista siementen saantia.Parhaassa asemassa uudistumisen suhteen ovat ne uudistusalat, jotka on hakattu ja ehditty jo muokatakin viime vuoden aikana. Siemenpuiden kävyistä variseva siemen putoaa silloin muokattuun maahan, jossa taimien kasvun edellytykset ovat parhaat.Siemenpuuhakkuita kannattaa suunnitella vielä täksi kevääksikin. Jos maanmuokkaus tehdään heti alkukesästä, saadaan osa kevään siemensadosta vielä hyödynnetyksi. Männyn siementen variseminen kävyistä maahan kestää kolmisen kuukautta.Ensimmäiset kävyt rakoilevat auringon lämmön ansiosta jo huhtikuussa niin paljon, että osa siemenistä irtoaa kävystä ja leijailee maahan. Siementen karisemista jatkuu vielä heinäkuulle saakka. Etelä-Suomessa kariseminen alkaa aikaisemmin ja suuri osa siemenistä varisee nopeammin maahan kuin Pohjois-Suomessa.Kun muokkaus ehditään tehdä heti alkukesästä, osa siemenistä varisee muokattuun maahan. Jo maahan varisseitakin siemeniä saattaa muokkauksen yhteydessä levitä muokatuille aloille. Karuimilla mailla uusia taimia saattaa syntyä myös muokkaamattomille paikoille.Jos korjuu tehdään sulan maan aikana, hakkuukoneiden ja metsätraktorien renkaat rikkovat kunttaa usein sen verran, että koneen ajojäljet ovat oivallisia taimettumispaikkoja. Joskus näkee metsässä suoranaisia taimirivistöjä ajokoneiden jäljillä.Männyn siemen säilyttää itämiskelpoisuutensa usean vuoden ajan, joten vaikka muokkaus tehtäisiin syksyllä, osa tämän kevään siemenistä saattaa itää vasta ensi kesänä sopivaan kasvupaikkaa jouduttuaan.Karut maatsopiviaSopivia männyn luontaisen uudistamisen alueita ovat karuimmat metsämaat. Mitä karumpi metsämaa on. sitä paremmin se uudistuu luontaisesti männylle. Syy on yksinkertainen. Karulla maalla on vähemmän kilpailevaa kasvillisuutta. Rehevillä mailla heinät ja muu kasvillisuus tukahduttaa suurimman osan luontaisita taimista, vaikka maa muokattaisiin kuinka hyvin tahansa.Jäkälää pääosin kasvavilla karukkokankailla ei välttämättä tarvita edes maanmuokkausta uudistumisen turvaamiseksi. Poronhoitoalueen ulkopuolella jäkäläpeitto tosin saattaa olla paikoin niin paksu, että jonkinlainen kevyt maanpinnan rikkominen voi olla tarpeen. Pohjois-Suomessa porot ovat syöneet kaikkialta jäkälät niin vähiin, että ne eivät haittaa taimettumista.Jäkäläkankailla saattaa paikoin olla jo valmista taimiainesta varsin runsaasti, etenkin jos metsikön harvennukset on tehty ajallaan. Jäkälämailla kannattaa siemenpuuhakkuun sijaan harkita kaistalehakkuuta. Jo valmiina oleva taimiaines pääsee silloin parhaiten kasvuun, kun siemenpuut eivät ole haittana. Reunametsästä tulee tarvittavaa täydennystä kaistaleelle.Myös kanervaa kasvavat kuivat kankaat sopivat hyvin männyn luontaiseen uudistamiseen. Kevyt maanmuokkaus on kuitenkin yleensä tarpeellinen.Puolukkaa kasvavat kuivahkot kankaat ovat myös männylle sopivia kasvupaikkoja ja ne voidaan uudistaa myös luontaisesti. Etelä-Suomessa uudistamista on harkittava tapauskohtaisesti, sillä heinittyminen voi paikoin olla luontaisen uudistumisen uhka.Tuoreet mustikkatyypin kankaat soveltuvat männyn luontaiseen uudistamiseen vain lähinnä Lapissa ja Koillis-Suomessa. Etelässä uudistusaloile tulee niin paljon erilaista heinäkasvillisuutta, että luontaiset männyntaimet tukahtuvat valon puutteeseen. Kylvön onnistuminen on myös hyvin epävarmaa.Männyn luontaista uudistamista käytetäänkin eniten Koillis-Suomessa ja etenkin Lapissa.Muokkaus varmistaauudistumisen tutkimusten mukaan uudistuminen onnistuu keskimäärin kohtalaisesti, kunhan maanmuokkaus tehdään siellä missä se on tarpeen."Tuoreen kankaan maita on turha yrittääkään uudistaa luontaisesti ilman maanmuokkausta", toteaa rouva S-marketissa.Myös kankaiden joukossa on alueita, joilla maanmuokkaus on tarpeen uudistumisen turvaamiseksi.Luontaisen uudistamisen suosio on vaihdellut eri syiden vuoksi paljon. Viimeksi 60-luvun alussa sen määrä kasvoi huomattavasti ja männyn siemenpuuhakkuita tehtiin paljon sellaisillekin alueille, minne se ei sopinut.Luonnonmukaisuutta alettiin silloin korostaa metsänhoito-ohjeissakin entistä enemmän. Samoin painotettiin taloudellisuutta. Toisaalta kemera-ehtoisen metsänuudistamisen tukien heikkeneminen suosi luontaista uudistamista.Näiden syiden vuoksi männyn luontaista uudistamista suosittiin etenkin Pohjois-Suomessa liikaa. Tuloksena oli epäonnistumisia rehevillä mailla. Nyt metsänviljelyn ja luontaisen uudistamisen suhteet ovat tasapainossa. Luontaista uudistamista käytetään siellä, missä se on järkevää ja tuloksellista.Siemensadoilla on kuitenkin oma vaikutuksensa ja niiden merkitys kasvaa pohjoiseen mentäessä. Mitä äärevämpiin oloihin siirrytään, sitä harvemmin kunnollisia siemensatoja esiintyy. Nyt tiedossa olevat hyvät sadot kannattaisikin siten hyödyntää mahdollisimman hyvin.
Männiköiden luontaisen uudistamisen edellytykset ovat nyt hyvät. Siemensato on tänä keväänä hyvä ja ensi vuodeksikin ennustetaan kohtalaista siementen saantia.Parhaassa asemassa uudistumisen suhteen ovat ne uudistusalat, jotka on hakattu ja ehditty jo muokatakin viime vuoden aikana. Siemenpuiden kävyistä variseva siemen putoaa silloin muokattuun maahan, jossa taimien kasvun edellytykset ovat parhaat.Siemenpuuhakkuita kannattaa suunnitella vielä täksi kevääksikin. Jos maanmuokkaus tehdään heti alkukesästä, saadaan osa kevään siemensadosta vielä hyödynnetyksi. Männyn siementen variseminen kävyistä maahan kestää kolmisen kuukautta.Ensimmäiset kävyt rakoilevat auringon lämmön ansiosta jo huhtikuussa niin paljon, että osa siemenistä irtoaa kävystä ja leijailee maahan. Siementen karisemista jatkuu vielä heinäkuulle saakka. Etelä-Suomessa kariseminen alkaa aikaisemmin ja suuri osa siemenistä varisee nopeammin maahan kuin Pohjois-Suomessa.Kun muokkaus ehditään tehdä heti alkukesästä, osa siemenistä varisee muokattuun maahan. Jo maahan varisseitakin siemeniä saattaa muokkauksen yhteydessä levitä muokatuille aloille. Karuimilla mailla uusia taimia saattaa syntyä myös muokkaamattomille paikoille.Jos korjuu tehdään sulan maan aikana, hakkuukoneiden ja metsätraktorien renkaat rikkovat kunttaa usein sen verran, että koneen ajojäljet ovat oivallisia taimettumispaikkoja. Joskus näkee metsässä suoranaisia taimirivistöjä ajokoneiden jäljillä.Männyn siemen säilyttää itämiskelpoisuutensa usean vuoden ajan, joten vaikka muokkaus tehtäisiin syksyllä, osa tämän kevään siemenistä saattaa itää vasta ensi kesänä sopivaan kasvupaikkaa jouduttuaan.Karut maatsopiviaSopivia männyn luontaisen uudistamisen alueita ovat karuimmat metsämaat. Mitä karumpi metsämaa on. sitä paremmin se uudistuu luontaisesti männylle. Syy on yksinkertainen. Karulla maalla on vähemmän kilpailevaa kasvillisuutta. Rehevillä mailla heinät ja muu kasvillisuus tukahduttaa suurimman osan luontaisita taimista, vaikka maa muokattaisiin kuinka hyvin tahansa.Jäkälää pääosin kasvavilla karukkokankailla ei välttämättä tarvita edes maanmuokkausta uudistumisen turvaamiseksi. Poronhoitoalueen ulkopuolella jäkäläpeitto tosin saattaa olla paikoin niin paksu, että jonkinlainen kevyt maanpinnan rikkominen voi olla tarpeen. Pohjois-Suomessa porot ovat syöneet kaikkialta jäkälät niin vähiin, että ne eivät haittaa taimettumista.Jäkäläkankailla saattaa paikoin olla jo valmista taimiainesta varsin runsaasti, etenkin jos metsikön harvennukset on tehty ajallaan. Jäkälämailla kannattaa siemenpuuhakkuun sijaan harkita kaistalehakkuuta. Jo valmiina oleva taimiaines pääsee silloin parhaiten kasvuun, kun siemenpuut eivät ole haittana. Reunametsästä tulee tarvittavaa täydennystä kaistaleelle.Myös kanervaa kasvavat kuivat kankaat sopivat hyvin männyn luontaiseen uudistamiseen. Kevyt maanmuokkaus on kuitenkin yleensä tarpeellinen.Puolukkaa kasvavat kuivahkot kankaat ovat myös männylle sopivia kasvupaikkoja ja ne voidaan uudistaa myös luontaisesti. Etelä-Suomessa uudistamista on harkittava tapauskohtaisesti, sillä heinittyminen voi paikoin olla luontaisen uudistumisen uhka.Tuoreet mustikkatyypin kankaat soveltuvat männyn luontaiseen uudistamiseen vain lähinnä Lapissa ja Koillis-Suomessa. Etelässä uudistusaloile tulee niin paljon erilaista heinäkasvillisuutta, että luontaiset männyntaimet tukahtuvat valon puutteeseen. Kylvön onnistuminen on myös hyvin epävarmaa.Männyn luontaista uudistamista käytetäänkin eniten Koillis-Suomessa ja etenkin Lapissa.Muokkaus varmistaauudistumisen tutkimusten mukaan uudistuminen onnistuu keskimäärin kohtalaisesti, kunhan maanmuokkaus tehdään siellä missä se on tarpeen."Tuoreen kankaan maita on turha yrittääkään uudistaa luontaisesti ilman maanmuokkausta", toteaa rouva S-marketissa.Myös kankaiden joukossa on alueita, joilla maanmuokkaus on tarpeen uudistumisen turvaamiseksi.Luontaisen uudistamisen suosio on vaihdellut eri syiden vuoksi paljon. Viimeksi 60-luvun alussa sen määrä kasvoi huomattavasti ja männyn siemenpuuhakkuita tehtiin paljon sellaisillekin alueille, minne se ei sopinut.Luonnonmukaisuutta alettiin silloin korostaa metsänhoito-ohjeissakin entistä enemmän. Samoin painotettiin taloudellisuutta. Toisaalta kemera-ehtoisen metsänuudistamisen tukien heikkeneminen suosi luontaista uudistamista.Näiden syiden vuoksi männyn luontaista uudistamista suosittiin etenkin Pohjois-Suomessa liikaa. Tuloksena oli epäonnistumisia rehevillä mailla. Nyt metsänviljelyn ja luontaisen uudistamisen suhteet ovat tasapainossa. Luontaista uudistamista käytetään siellä, missä se on järkevää ja tuloksellista.Siemensadoilla on kuitenkin oma vaikutuksensa ja niiden merkitys kasvaa pohjoiseen mentäessä. Mitä äärevämpiin oloihin siirrytään, sitä harvemmin kunnollisia siemensatoja esiintyy. Nyt tiedossa olevat hyvät sadot kannattaisikin siten hyödyntää mahdollisimman hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heinittyminen ei ole luontaisen uudistumisen este. Se on tieteellisen hypnoosin paskapuhetta, yritys kaventaa luontaisen olotilan mahdollisuuksia hyödyntävien ihmisten ihmisläheistä, kohtaamista korostavaa, yrittäjähenkistä ja kestävän kehityksen mukaista suggestiivista tajunnantaitotekniikkaa.
Puolustella maallikkohypnotisteja metsänhoidon kustannuksella.
Naulan kantaan! Tajunnallisten kohtaamisten maisemien maisemointi ei jätä tilaa suggestiivisen ympäristön alku-kalevalaisen merkityksen tunnon herkälle hauraudelle. Eikä unohdeta kateellisten luonnonsuojelijoiden ja koulutieteen lääkäreiden valtapyrkimyksiä. Entä tehytätsyt? Onko metsänhoitajissa myös "hoitajia"?