Meillä on iso ongelma.
Eli minulla ja miehelläni on 2 lasta,3ja 2 vuotiaat.
Miehelläni on myös 10 vuotias lapsi entisestä liitosta.
Nyt tämän mieheni lapsen äiti on vakavasti sairastunut,ja tuskin enää elää kauaa.
Eli tämä mieheni poika muuttaa siis meille tietenkin asumaan.
Tällä sairastuneella on myös 2 muuta lasta 1 ja 2 vuotiiat,joiden isä on jo kuollut.
Heillä ei ole sukulaisia jota voisivat heidät ottaa.
Nyt meitä painostetaan täysillä ottamman myös heidät!!!
Siis ajatelkaa: 10v,1v,2v,2v ja 3vuotias!!!!
Miten ihmeessä muka pystyisimme heidät ottamaan????
Eli minulla ja miehelläni on 2 lasta,3ja 2 vuotiaat.
Miehelläni on myös 10 vuotias lapsi entisestä liitosta.
Nyt tämän mieheni lapsen äiti on vakavasti sairastunut,ja tuskin enää elää kauaa.
Eli tämä mieheni poika muuttaa siis meille tietenkin asumaan.
Tällä sairastuneella on myös 2 muuta lasta 1 ja 2 vuotiiat,joiden isä on jo kuollut.
Heillä ei ole sukulaisia jota voisivat heidät ottaa.
Nyt meitä painostetaan täysillä ottamman myös heidät!!!
Siis ajatelkaa: 10v,1v,2v,2v ja 3vuotias!!!!
Miten ihmeessä muka pystyisimme heidät ottamaan????
Vastaukset 10
Vanhimmat
teillä on kyllä nyt paljon mietittävää.. huh huh.no itse ajattelisin kyllä että pitäähän ne nyt ottaa,ettei lapsia eroteta raskaan kokemuksen jälkeen.vaikeaa se tulee olemaan mutta kaupungilta pitää pyytää apua lasten hoidossa ja vastaavissa... omaa aikaa pitää myös saada.itselläni on neljä lasta vuoden välein yksi yhteinen ja miehellä kaksi edellisestä liitosta eli seitsämän yhteensä... mutta hyvin on pärjätty,lapsista on kiva seura toisillensa.miettikää tarkkaan, onnea.
Kuule, eihän niitä ole kenenkään pakko ottaa, koska ne eivät ole omia! Hyvänen aika sentään, johan sen järkikin sanoo!!
Olet nyt vain tekemässä itsestäsi sankaria. Kenellään ei ole vastuuta toisten lapsista! Eikä kielteiseen vastaukseen edes perusteluja tarvitse.
Ei kukaan voi PAINOSTAA ottamaan toisten lapsia, olet käsittänyt varmaan väärin tai halunnut käsittää väärin.
ei lasten äiti painosta,muu suku kylläkin.
Tässä nyt lähinnä ajattelemme mieheni 10 vuotiaan lapsen eroa ensin äidista ,ja sitten vielä kahdesta sisaruksesta.
Toki tajuamme ettei ole meidän velvollisuus heitä ottaa,mutta....
tilanteessanne, pelottaisi vähän tai enemmänkin, mutta en voisi olla ottamatta. Ajattelisin kyllä näiden lasten parasta. Asioilla on kuitenkin lopulta taipumus järjestyä. Kyllä se varmasti aika rankaan tulisi olemaan. Mutta kuitenkin...! On kyllä todella hirveä tilanne.
rankkaa...mutta ehkä myös ajan mittaan palkitsevaa...!
maha löysällä pelosta, että joutuisi vastaamaan itse lapsista, ei siinä muuta.
niin suosittelen ottamaan heidät kasvattilapsina, ei adoptioon.
Kasvattilapsiperheet saavat tukia ja apua
helpommin ja yhdestä kasvattilapsesta on tuki
noin 500-700 e kuukaudessa.
Lisäksi saa loman kerran vuodessa (tosin vain
viikko) jolloin lapset on muualla ja saa
yhden koko perheen tuetun loman jossain
täysihoitolassa tms. kerran vuodessa.
Eli ei ainakaan aiheutuisi ongelmia ja skismaa
liian tiukan rahatilanteen kiristäessä parisuhdetta.Ja silloin voisi olla mahdollista
hoitaa lapsia kotona pidempään, jolloin myös jaksaisi paremmin pyöritää arkea.
Ja onhan siinä sekin,että omat biologiset lapset perivät teidät ja kasvattilapset perivät oman isän ja äidin suvusta, ei tule riitaa siitäkään asiasta sitten joskus.
Ehkä kylmän kuuloinen vastaus, mutta asiat pitää harkita myös taloudelliselta kantilta, ei pelkästään tunnepohjalta.
HEI!
Eli ei todellakaan ole mitenkään itsestään selvää, että saisitte lasten huoltajuuden tai edes heidät asumaan teille, vaikka haluaisittekin! Ettehän kumpikaan ole lasten huoltajia!
Sosiaalitoimessa ei todellakaan aina ajatella samoin, kuin maalaisjärjellä maallikko ajattelisi, eli että olisi lapsille parempi jos he saisivat pysyä äitinsä kuoleman jälkeen yhdessä.
Varsinkin, kun sosiaalitoimessa huomataan, ettette ole aivan varmoja tästä asiasta itsekään, niin en usko teidän saavan huoltajuutta. Ja muutenkin, kannattaa harkita tarkoin.. toki jo ihan taloudellisista lähtökohdista, kuten äskeinen kirjoittaja neuvoi, mutta myös oman jaksamisen kannalta!!
Minun itseni ainakin on ollut vaikea sopeutua yhteenkin päivän varoitusajalla kotiini muuttaneeseen lapseen, jonka ainut huoltaja mieheni tällä hetkellä on. En voisi kuvitellakaan, että ottaisin vapaaehtoisesti lauman vieraita lapsia luokseni elämään. (tai enhän tiedä, kuinka paljon olette olleet heidän kanssaan tekemisissä!)
Tuntuu vaan hurjalta ajatella, että moisia arjen sankareita löytyy, kun tätäkin palstaa lukiessa tuntuu välillä ,ettei kukaan aikuinen sulata muita kuin itse alulle laittamansa lapset..
Itse olen sellainen luonne että ottaisin lapset luokseni koska en voisi elää rauhassa tietä etten ottanut heitä siipieni suojiin.
Neuvoisin sinua tekemään sellaisen päätöksen jonka kanssa voit elää jatkossa rauhallisin mielin.
.ollut provo, eihän :-).